Mitä kettu sanoo?

Taas lisää pukinkontista paljastuneita paketteja.

Mitä: Fox in the snow mittens / Patons
Miten: Sukkapuikot 2.5 mm
Mistä: Drops Alpaca + Schoppel-Wolle Zauberball + Novita Tico tico, 30+25+2g

Olen yrittänyt selättää ällötykseni kirjoneuletta kohtaan. Kirjoneuleet toki ovat kauniita, mutta äh, kuinka työläitä tehdä. Näistä sain kuitenkin kivan lahjan kälylle, joten piti jälleen kerran yrittää taistella kirjoneulepeikon kanssa. Tällä kertaa tuntuu, että jokseenkin jo selätinkin sen.

Lapasista tuli ihan hirvittävän kauniit. Aika vaikea näitä oli malttaa pakettiin kääräistä. Neulejäljestä tuli ihan siistiä, mutta kyllä kolmen langan kanssa taiteilu on aikamoista setvimistä. Olen supertyytyväinen Neulojien yön ostoksiini, sillä tumppuplokit todellakin viimeistelivät nämä käsineet.

Zauberballista löytyi tosi kiva punaruskea kerä tähän projektiin, mutta juuri tällä aloituspätkällä väri ei sitten sattunut vaihtumaan kovinkaan radikaalisti. Kuvistahan sitä ei meinaa nähdä ensinkään. Sille ei mahda mitään. Huiput lapaset joka tapauksessa. Mulle kans!

Ai niin. Jos joku on onnistunut olemaan kuulematta tästä, niin YouTubesta löytyy hurmaavan hullunkurinen musiikkivideo, jossa pohditaan, kuinka ketut mahtavat äännellä.

Neulisti

Kuukinrikko...

...eli riikinkukko. Sen otuksen pyrstösulat piti ikuistaa pipoon.

Mitä: Veer / Malia Mather
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Drops Alpaca, 61 g

Yksi ystävä neuloi toisen ystävän suunnitteleman huivin. Änkesin siihen väliin ja ihan pikkipikkipikkiriikkisen vihjaisin, että nyt näyttää ihan minun huivilta. Ja mähän sen sitten sain. Ystävät on huippuja. Kolmannelta kaverilta olin vielä saanut viime keväänä pari kerää samaa lankaa kuin mistä huivi oli neulottu. Jotta niistähän sitten piti tehtailla huivin pariksi pipo.

Huomaatteko, kirjoneule ei enää kauhistuta minua. Jossain välissä bongasin tämän pipon ohjeen ja heti tiesin, että tuo on tehtävä. Pipassa on älyttömän ällöshöpö piparkakkureunus. Sen neulominen oli kyllä veikeää. Ensin luotiin silmukat, sitten lisäiltiin, kavenneltiin ja neulottiin aloitusreunan kanssa yhteen. Ja aina noissa kaarrokkeiden väleissä nostettiin koko ajan yksi silmukka neulomatta. Tätä voisi käyttää toistekin. Ensi kerralla vaan kyllä hoitaisin silmukoiden luomisen väliaikaisella aloituksella, koska muuten aloitusreunan kanssa yhteenneulominen on ihan tarpeettoman vaikeaa nysväämistä. Minulla ainakin menee aina vinoon. Vaikka kuinka yrittäisin keskittyä.

Reunuksen jälkeen loppupipo posoteltiin kirjoneuletta. Riikinkukon peräsinsulat muodostivat kauniin kuvion ja kavennukset oli piiloteltu nätisti kuvioiden väliin. Tykkään! Aloitin samointein myös kämmekkäät loppulangasta. Kohta mulla on koko sarja. (Se onkin muuten eka kerta, kun minulla on oikeasti yhteensointuvat huivi, pipo ja käsineet.)

Melkoisen mystistä on muuten langankulutus toisinaan. Pitkällisten laskutoimitusten ja uudelleenlaskentojen ja päänraapimisen ja toisten uudelleenlaskentojen jälkeen tulin siihen tulokseen, että vihreää lankaa meni aika lailla tasan kerä, eli 50 g. Valkoista lankaa meni aika lailla tasan 40 g. Kuitenkin pipo painaa 61 g. Mikä mättää? Asuuko lankalaatikossa kotitonttu, joka käy järsimässä jämälankoja? Jäänee mysteeriksi.

Neulisti

Tohvelisankareita

Pari joulua sitten huovutin appivanhemmille tossut pukinkonttiin ja appiukko teki melkein heti tilauksen jo seuraavista. Ahkeran tossunkuluttajan toive toteutui tänä jouluna.

Mitä: Duffers revisited / Mindie Tallack

Miten: Pyöröpuikot 8.0 mm

Mistä: Sandnes Garn Fritidsgarn, 120 g

Tohveliohje sisälsi ohjeet vaikka kuinka moneen tossukokoon (eri pituisille ja levyisille jaloille), erilliset ohjeet sekä tasona että pyörönä neulomiseen ja ohje kävi vieläpä kahdelle eripaksuiselle langalle. Kesti hetken penkoa kaikkien sivujen joukosta se, jota itse tarvitsi ja sitten vielä erillisestä taulukosta silmukkamäärät omiin tarpeisiin. Alku vaati hiukan setvimistä, mutta neulominen ei sitten helpompaa olisi varmaan voinut ollakaan.

Itse neuloin nämä toki suljettuna neuleena, eikä lopuksi tarvinut ommella yhtäkään saumaa. Tossut aloitettiin keskeltä jalkapohjaa ja muoto saatiin aikaan simppelisti lisäyksillä ja kavennuksilla. Hauskaa ja helppoa. Pienemmät tossut sain aikaiseksi yhdessä illassa.

Lankakin huopui kiltisti heti yhdellä 40 asteen pesulla muun pyykin seassa. Jos teen näitä joskus lisää, taidan ottaa käyttöön ohuemman langan ja neuloa kaksinkertaisella langalla, että tossuista tulisi hieman jämäkämmät.

Nyt kelpaa tassutella.

Neulisti

Eripariparit

Kaikki pitää aina tehdä vähän väärin ja pistää vinoon. Sitten on hyvä. Tällä kertaa toteutin pitkän suunnittelun jälkeen monessa blogissa viime vuonna vilahtaneet sukat. Ja ihan ehdottomasti niistä piti tehdä eriparipari.

Mitä: Arkadian Ulla / Tiina Kuu

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Novita Wool, 100 g

Tiina on suunnitellut ihan hurjan kasan sukkaohjeita. En meinaa itsekään uskoa, että tämä on ensimmäinen kokeiluni niistä. Miten en muka ole aiemmin ehtinyt asialle? Melkein vuosi sitten kävin ystävän kanssa kasvivärjäyskurssilla ja siitä asti olen suunnitellut neulovani niistä värjäilyistä juuri nämä sukat. En tietenkään hoksannut ottaa kurssille yhtään omaa lankaa mukaan ja oli tyytyminen kurssin tarjontaan. Niinpä minulla oli lopputuloksena puolikas kerä kumpaakin väriä. Ei se mitään, pidän suuresti eriparisukista.

Ohje oli erinomainen. Neulojassa sen sijaan oli hieman vikaa. Ensinnäkin, nappasin langan ja puikot mukaan leffaan lähtiessä. Ajattelin, että sukat ovat sopivan helppoa neulottavaa pimeässäkin. Paitsi, että teatterissa huomasin, että sukat aloitetaankin kärjestä. Ihme kyllä, en saanut pilkkopimeässä aikaan yhtäkään reikää tai pudottanut silmukoita. Hitaasti ja hartiat jumissa, mutta sukat lähtivät hyvin liikkeelle.

Sukissa on hirmun nätit jalkapöydät, joissa palmikot ja sileä neule pikkuhiljaa valtaavat alaa nurjilta silmukoilta. Kun nurjista on päästy eroon, loppusukat neulotaan muuten oikeaa, mutta takana kulkee kasa palmikoita. Tykkään erityisen paljon tämmöisistä sukista, joissa kuvio kulkee kantapäänkin päällä. Onnistuin vaan itse mokaamaan takapalmikot, kun tein kierrot vääriin suuntiin. Ei virhettä mitenkään huomaa, mutta kauniimmin ne toimisivat oikeaan suuntaan kierrettyinä.

Koska kärjestä aloitetuissa sukissa on helppo neuloa lanka loppuun asti, lisäsin sukkiin pituutta. Lisäsin lopussa pari silmukkaakin, kun pohkeiden paksumpi kohta alkoi uhkaavasti lähestyä.

Sukista tuli suloiset. Olipa kiva ehtiä toteuttamaan pitkään suunnitteilla ollutta.

Neulisti

Mustaa valkoisella

Oletteko koskaan miettineet, millaista jälkeä tulisi, jos neuloisi pitsihuivin mustasta ompelukonelangasta? Tulipa sitten hulluteltua. Voi huh huh.

Mitä: Rock Island / Jared Flood

Miten: Pyöröpuikot 3.0 mm

Mistä: Mysteerilanka, 11 g

Juu, luitte ihan oikein. En tiedä, onko tämä oikeasti ompelukonelankaa vai mitä, mutta yhtä ohutta. Poimin sen retriitin 'ota tai jätä' -pöydästä viime keväänä tämä huivi mielessäni. Ja juu, lankaa ihan oikeasti kului vaivaiset 11 g. Tätä huiviahan ei melkein ole edes olemassa.

Huivin tekemisessä vierähti 7 kk aikaa. Vastoinkäymisiä piisasi. Ensinnäkin, on ihan hullunhommaa aloittaa pitsihuivi siitä ärsyttävimmästä osasta, eli reunapitsistä. En oppinut kuviota millään ulkoa, siinä neulottiin pitsiä sekä oikealla että nurjalla puolella ja 8 kerroksen kaaviota piti toistaa 71 kertaa. Siinähän sitten vierähti. Lopulta päätin rykäistä tämän valmiiksi äidille joululahjaksi. Kun sain reunuksen selätettyä ja poimin silmukat huiviosaa varten, ajattelin että tästä eteenpäin kaikki on lastenleikkiä. Noh, siinähän kävi sitten niin, että heti toisen kerroksen lopussa lanka oli nirhautunut poikki. Tässä kohtaa olin aika lähellä heittää koko roskan menemään.

Haasteista huolimatta huivi valmistui ja siitä tuli ihan hyvä. Hieman jännitti, saako siitä pingotettua aikuisten kokoista huivia, kun lanka oli niin ohut ja puikotkin aika pienet. Odotin myös mielenkiinnolla, aikooko se pingotusvaiheessa napsahtaa poikki. Sekään ei ollut varmaa, onko langalla villan tapaan muistia, että onko pingotuksella mitään vaikutusta. Mutta ihan hyvä tuli.

Täytyy kyllä sanoa, että olin kenties hiukan järjiltäni tämän projektin aloittaessani. Hieno on, mutta ei oteta uusiksi, eihän.

Neulisti

Mun kankut

Joskus tuli vastaan mahtavan muikea keksintö: Laulava lankapaketti. Jätin sen tilaamatta, mutta sitten kadutti kovin. Onneksi viime syksynä se tuli uudestaan myyntiin ja tarrasin tarjoukseen heti. Laulavassa lankapaketissa sai tänne puotiin lähettää 3-4 kappaletta tahi artistia, joista inspiroituneena värjäri värjäili upeita lankoja. Itse lähetin kaksi syvältä riipaisevaa kipaletta ja sitten piti hieman hassutella viimeisen kanssa. Tällaisen paketin sain (pahoittelut pikkukuvasta, mutta muuta yhteiskuvaa ei ollut tarjolla).

Black eyed peasin My humps, Alanis Morissetten Flinch ja Glen Hansardin Leave.

Hullutteleva harakkaluonteeni käski heti käydä käsiksi tähän hulvattomaan blinglankaan, jonka inspiraationa toimineessa kappaleessa lähinnä karkeasti suomennettuna lauletaan "Nää on mun kankut, palvo niitä". :D Tiesin heti, mitkä sukat tahdon langasta tehdä ja ne pääsivätkin samantien puikoille. Sitten iskivät joululahjakiireet, mutta sainpa vihdoin sukat valmiiksi ja kuvattua.

Mitä: Wedge / Cookie A.

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Yarngrimoire Starry Sock, 74 g

Olen tehnyt Wedget aiemminkin. Sukat koostuvat lyhennetyin kerroksin neulottavista kiiloista, joiden pitäisi saada raitalangat käyttäytymään hullunkurisesti, kun raidat eivät etenekään siistissä järjestyksessä. Viimeksi meni pieleen, kun lanka olikin lähempänä pätkävärjättyä kuin raidallista. (Muuten sukista tuli kyllä aivan ihanat!) Tälläkään kertaa en saanut värejä sikinsokin, sillä tämä ei ollutkaan raitalankaa vaan värit tekivät spiraalia. Ja sitä ei saanut sitten millään poikki, vaikka kuinka teki kiiloja väliin. Jonain päivänä mä vielä onnistun!

Värejä en saanut tottelemaan, mutta sukat ovat huiput. Niissä on ihanan räikeät värit, jotka herkempiä katsojia saattavat sattua silmiin. Eikä siinä kaikki, vaan langassa on mukana myös blingiä. Pitänee pitää villasukissatanssimiskemut itseni kanssa ja kailottaa "mun kankkuja" musiikin mukana.

Kuvista kiitokset siskolle.

Neulisti

Lämmikettä

Vielä riittää joululahjoja esiteltäväksi. Tällä kertaa hoitelin kaksi kärpästä päiviltä yhdellä iskulla ja neuloin helppoja sekä nopeita joululahjoja ja onnistuin vieläpä löytämään langat lipastoni kätköistä.

Mitä: Navooh / LondonLeo

Miten: Pyöröpuikko 3.5 ja 4.0 mm

Mistä: Malabrigo Arroyo, 64 g

Tämän pipon tein jo aiemmin tänä talvena omalle kullalle ja se on erittäin hyväksi käytössä todettu. Lanka oli viime kerran tapaan ohjetta ohuempaa, joten muokkasin taas silmukkamäärää. 115s oli oikein hyvä. Pipossa edelleen on parasta korkea käännetty reunus, joka huolehtii korvien lämpöisenä pysymisestä. Langan olin napannut syksyllä alennuskorista. En ollut koskaan aiemmin kokeillut Arroyoa. Ihanan tuntuinen lanka, mutta pikkuisen turhan kirjava makuuni.

Mitä: Kujeillen / Tiina Kuu

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Schoppel-Wolle Zauberball, 27 g

Nämäkin kämmekkäät olen tehnyt jo kerran aiemmin. Viimeksi katkoin rakkaan ruusupuisen puikkoni, kun yritin nyppyjä varten neuloa 7s yhteen. Tällä kertaa käytössä olivat metalliset ja pienemmät puikot, eikä ongelmia ollut. Kämmekkäistä tuli pikkuisen pienet. Mutta se oikeastaan vain lämmitti kivasti, kun ne pehmoisina puristuivat käsien ympärille. Malli on niin kiva, etten lupaa näidenkään jääneen viimeisiksi kujeillen-kämmekkäiksi.

Ihkuista kuvista paistanee läpi, että mulla oli taas neulekuvaustreffit mahtikuvaaja Knittintinin kanssa. Kiitos! Onneksi kukaan ei tullut häätämään meitä vieraista porttikongeista, koska siellä nyt vaan sattui olemaan hyviä kaiteita tai juuri oikean värisiä kuplavolkkareita kuvaustaustoina.

Neulisti

Nappi, kiitti!

Pikkuiselle pummitytölle tein pikkuisen pehmoisen paketin.

Mitä: Ice cream sundae / Dani Sunshine
Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm
Mistä: Drops Merino Extra Fine, 89 g

Olin ihastellut tätä pikkuruista boleroa ravelryssa jo pidemmän aikaa. Nyt hoksasin sen olevan osa kirjaa, josta on julkaistu vasta kolme ohjetta ja ostaessaan kirjan jo nyt, sen sai halvennuksella. Huippua. Jännityksellä jään odottamaan lisää ohjeita.

Bolero neulottiin ylhäältä alas saumattomasti ja alareuna muotoiltiin lyhennetyin kerroksin. Tämä valmistui hujauksessa ja on vieläpä konepestävä. Suurimmaksi haasteeksi osoittautui sopivien nappien löytäminen nappikokoelman uumenista. Mutta metsästys kannatti, sillä Nöttönen oli lahjan avattuaan tokaissut: "Nappi, kiitti!" Voi pummitädin onnea. <3

Neulisti

Villasukkahittivillityshulabaloo

Eipä yhtään aavistettu blogin joulukalenteria suunnitellessamme, että siitä tulee tämmöinen nettihitti. Mietittiin, lähteeköhän kukaan mukaan tähän sukkahullutteluun... Ja voi, miten paljon teitä olikaan! Oli huikeaa seurata blogissa ja ravelryn kolmessa eri KAListeluketjussa (Knit-ALong, eli KimppAneuLonta), miten maanisesti seuraavan päivän luukkua ja sen sisältämää värivinkkiä odotettiin. Ja nyt kalenterin päätyttyä olemme saaneet hukkua teidän hurmaaviin sukkakuviin.

Saimme luvan yli 60 neulojan sukkakuviin (toivottavasti kenenkään sukat eivät jääneet tästä ulkopuolelle, oli jo aika vaikea pysyä perässä). Ravelryn puolella joulukalenteriprojekteja näkyi olevan 126, osa seurasi kalenteria facebookin välityksellä ja ihan mahdotonta on tietää, monetko jämälankavillasukkajoulukalenterisukat ympäri Suomea on kaikkiaan neulottu. Blogin kävijämäärätkin pomppasivat yli viisinkertaisiksi ja olemme saaneet vaikka kuinka monta pyyntöä ottaa uusiksi ensi jouluna. Eikä kalenterineulonta rajoittunut edes Suomeen, vaan omistautunein osanottaja käänsi ystävän avulla kalenterivihjeet itselleen japaniksi!

Samainen sukankutoja panosti melkoisesti myös kuviin projektin etenemisestä. Yllä näette mm. talon seinien, lakanoiden, suosikkiunivormun ja haaveiden matkakohteen perusteella neulotut raidat.

Tässä taas muutamia poimintoja meidän suosikkisukistamme, jotka tässä kalenterissa valmistuivat. Ihania väripläjäyksiä.

Lisäksi erikseen on mainittava erinäisiä erityisen eksakteja raitoja, kuten alla näkyvä kissankarvojen peitossa oleva sohva -raita, norsukuvioinen paitaraita, lehmäkäsilaukkuraita ja moni muu.

Kaikki halukkaat eivät ehtineet mukaan neulomaan, mutta se ei osallistumista häirinnyt. Saimme yhdeltä lukijalta nimittäin tämmöiset sukkasuunnitelmat:

Loppuun vielä erikoismainintana ihanan ystävän sukat. Talvi oli keksinyt laittaa jokaisen raidan väliin yhden kerroksen mustaa. Näin sukista tuli yhtenäisemmän näköiset.

Ja luvattiinhan me sitten vielä pistää omat sukkamme arpoen. Osallistujia piisasi sekä blogin että fb:n puolella. Voittajaksi arpoutui Tanja. Onnittelut! Laitahan meille osoitetta, niin lykätään sukat itelloonin kyytiin.

Ja koska kysyntä oli niin hirmuisen hurmaavan suurta, tekee jämälankavillasukkajoulukalenteri ensi jouluna comebackin uusin kujein.

Ps. Tiedoksi niille, jotka suunnittelivat sukkien neulomista omalla ajalla: Tuolla Varpaista varteen -välilehdellä on nyt sukkaohjeiden lisäksi koottuna kaikki kalenterin raitaohjeet.

Loppiaisterveisin,

Neulisti & Vyyhti

Vuosi 2013 käsitöinä

Hyviin tapoihin kuuluu katsaus kuluneeseen vuoteen. Viime vuonna meidän yhteinen langankulutuksemme oli tasan 8100 g (ihan oikeasti ihan tarkalleen laskettuna) + 3400 g matonkudetta.

Neuloimme 16 pääasiaa:

16 jalka-asiaa:

13 käsiasiaa:

10 takki/paita-asiaa:

ja 16 kaula-asiaa:

Lisäksi Neulisti kehräsi n. 8600 m / 3200 g lankaa. Myös Vyyhti aloitti kehruuharjoittelun, mutta metrit ovat hämärän peitossa, koskapa se kehruu on yhä kesken.

Vyyhti kunnostautui tumpeloiden ompelukoulun vetäjänä, Neulisti harrasti kankaankudontaa ja yhdessä opeteltiin uusia temppuja, kuten villan värjäämistä. Neulisti on myöskin täysin hurahtanut neuleretriiteissä luuhaamiseen. Linkit kaikkiin vuoden 2013 projekteihin löytyvät täältä.

Antoisaa neulevuotta 2014 aloitellessa,

Vyyhti & Neulisti