Eripariparit

Kaikki pitää aina tehdä vähän väärin ja pistää vinoon. Sitten on hyvä. Tällä kertaa toteutin pitkän suunnittelun jälkeen monessa blogissa viime vuonna vilahtaneet sukat. Ja ihan ehdottomasti niistä piti tehdä eriparipari.

Mitä: Arkadian Ulla / Tiina Kuu

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Novita Wool, 100 g

Tiina on suunnitellut ihan hurjan kasan sukkaohjeita. En meinaa itsekään uskoa, että tämä on ensimmäinen kokeiluni niistä. Miten en muka ole aiemmin ehtinyt asialle? Melkein vuosi sitten kävin ystävän kanssa kasvivärjäyskurssilla ja siitä asti olen suunnitellut neulovani niistä värjäilyistä juuri nämä sukat. En tietenkään hoksannut ottaa kurssille yhtään omaa lankaa mukaan ja oli tyytyminen kurssin tarjontaan. Niinpä minulla oli lopputuloksena puolikas kerä kumpaakin väriä. Ei se mitään, pidän suuresti eriparisukista.

Ohje oli erinomainen. Neulojassa sen sijaan oli hieman vikaa. Ensinnäkin, nappasin langan ja puikot mukaan leffaan lähtiessä. Ajattelin, että sukat ovat sopivan helppoa neulottavaa pimeässäkin. Paitsi, että teatterissa huomasin, että sukat aloitetaankin kärjestä. Ihme kyllä, en saanut pilkkopimeässä aikaan yhtäkään reikää tai pudottanut silmukoita. Hitaasti ja hartiat jumissa, mutta sukat lähtivät hyvin liikkeelle.

Sukissa on hirmun nätit jalkapöydät, joissa palmikot ja sileä neule pikkuhiljaa valtaavat alaa nurjilta silmukoilta. Kun nurjista on päästy eroon, loppusukat neulotaan muuten oikeaa, mutta takana kulkee kasa palmikoita. Tykkään erityisen paljon tämmöisistä sukista, joissa kuvio kulkee kantapäänkin päällä. Onnistuin vaan itse mokaamaan takapalmikot, kun tein kierrot vääriin suuntiin. Ei virhettä mitenkään huomaa, mutta kauniimmin ne toimisivat oikeaan suuntaan kierrettyinä.

Koska kärjestä aloitetuissa sukissa on helppo neuloa lanka loppuun asti, lisäsin sukkiin pituutta. Lisäsin lopussa pari silmukkaakin, kun pohkeiden paksumpi kohta alkoi uhkaavasti lähestyä.

Sukista tuli suloiset. Olipa kiva ehtiä toteuttamaan pitkään suunnitteilla ollutta.

Neulisti