Kemiaa

"Titaani on metallinen alkuaine. Sen kemiallinen merkki on Ti (lat. titanium), järjestysluku 22, atomimassa 47,867 u ja CAS-numero 7440-32-6. Titaanin sulamispiste on 1668 °C. Titaani on kevyttä ja hyvin muokattavissa. Siitä muodostetaan erilaisia lejeerinkejä. Titaanin löysi 1700-luvun lopulla William Gregor", tietää kertoa Wikipedia.

Mitä: Titanium / Heidi Alander

Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm

Mistä: The Uncommon Thread Posh Fingering + Silky Merino Fingering,  +  g

Titanium on myös himoneulojien tukiryhmän ikioman Heidin huippu huiviohje. Hyvin simppeli ja silti vaikuttavan näköinen. Titanium on hiljattain rikkonut ravelryssa sadan projektin rajan ja juhlan kunniaksi sekä minä että Vyyhti pistettiin omat Titaniumit puikoille. Tukiryhmän Tiina ja Susanna ovat jo omansa neuloneet.

Kuten Wikipediakin tiesi kertoa, Titanium on hyvin muokattavissa. Oikeastihan tämä ohje on tarkoitettu sport-vahvuiselle langalle, mutta sitä ei kotoa löytynyt riittävää määrää. Reippaasti vaihdoin fingering-vahvuuteen ja kehtasin omani vielä tehdä raidallisena. Hyvin toimii. Minun oli tarkoitus laskea tarkka silmukkamäärä tähän, jonka jälkeen aloitin pitsin, mutta neulomisinnossani unohdin moisen. Pitsikaavion toistoja taisin tehdä ohjeen 14 sijaan 19. Kunhan suhailin ainaoikeinosuutta niin kauan, että huivin alku alkoi vaikuttaa sopivan mittaiselle. Sen jälkeen vain odottelin, koska pääsisin pitsikaavioon käypään silmukkamäärään.

Värivalinnat epäilyttivät minua alkuun kovasti. Sisko kuitenkin patisti vaan neulomaan, hyvä siitä tulee. Ja kun sitten aloitin, vaalea harmaa ja tumma violetti innostuivat suorastaan kemialliseen reaktioon keskenään. Sen verran hyvännäköistä jälkeä tuli. Hyvin valittu, siskokulta. Äidille kiitos kuvaamisesta. Ja hyttysille kiitos paukamista.

Neulisti

Puuteria

Puuteripilvi, hattarahöttö. Värien saralla tuorein villitykseni on epävärit. Tämmöiset haalean vaaleat, joita on hankala edes erottaa toisistaan. Juuri nyt ne ovat kauneinta, mitä tiedän.

Mitä: Color affection / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: Madelinetosh Merino Light, 165 g

Olen haaveillut pienen ikuisuuden, jotta joskus vielä repäisen. Neulon puuterisen huivin. Enkä mistä tahansa, vaan silkkisesti kiiltävistä Tosheista. Ja sitten yhtenä kauniina neuleiltana mietin, että mitäs mä tässä odottelen. Toteuttamaan vaan. Mahdottoman pitkään pähkäilin värejä. Niiden piti olla täydelliset. Sopivasti keskenään hankala erottaa ja yleisilme ei saanut jäädä kylmäksi. Nämä värit olivat nyt Paper, Calligraphy ja Antique lace.

Neuloin Color Affectionin nyt toista kertaa. Ensimmäinen löytyy täältä. Tällä kertaa muistin heti alusta asti ottaa käyttöön ylimääräisen langankierron reunasilmukoiden välissä, joka sitten pudotetaan pois nurjalla kerrroksella. Hyvin toimi, nyt ei ollut ongelmia yläreunan kiristämisen kanssa.

Huivista tuli valtaisa. Ei kovinkaan korkea, mutta hurjan leveä. Sen saa ihanasti kieputeltua kaulan ympäri kolmesti. Ei niin, että kauniita raidoituksia sitten enää erottaisi, mutta mahtavan muhkealta ja pehmolta huivi tuntuu kaulalla.

Suurkiitos Tiinalle kuvista. Vaikka en mä arvannut kuvausapua pyytäessäni, että mut komennetaan kahvilan pöydälle istumaan. :D

Neulisti

Älykästä

Vielä hetkeksi talvisiin tunnelmiin. Sattuipa nimittäin tuossa vuodenvaihteen tietämillä eräs tuttavani valittelemaan, kun ei talvella meinaa tarjeta käyttää kännykkää ulkona. Ne kaupan älypuhelinsopivat sormikkaatkin kun ovat niin ohuita eivätkä edes mitään lämmittävää materiaalia.

Challenge accepted!

Mitä: Älylapaset / oma ohje

Miten: pyöröpuikot 3 mm
Mistä: Schachenmayr Regia Trendpoint 49 g

Tyttöystävä auttoi värin valinnassa ja se olikin kuulkaas tarkkaa puuhaa! Kolusimme Karnaluksia etsien oikean sävyistä keltaista lankaa. Vaihtoehtoja löytyi lopulta tasan yksi, mutta se olikin sitten ihan nappiosuma.

Lapaset on neulottu sormista ranteeseen ja ovat muuten ihan tavalliset, mutta kämmenpuolella on etusormen kohdalla saman tyyppinen luukku kuin Näppärä-lapasissa. Hetken aikaa on siis neulottu tasona niin, että reunat menevät päällekkäin, ja jatkettu sitten taas normaalisti pyörönä. Lapasen reunaan jää aukko, josta saa helposti pujoteltua ulos sormen tai kaksikin, ja yhtä helposti ne saa myös vedettyä takaisin lämpimään.

Tiinalle kiitokset käsien ja kameran lainaamisesta.

Terkuin
Vyyhti

Kiitosmyssy

Kävimme alkuvuodesta Tallinnassa serkkuani tervehtimässä ja kiitokseksi lupasin neuloa majoittajillemme jotain. Alpakka–silkkilangat valittiin yhdessä Karnaluksista ja Ravelrysta löytyi toiveiden mukainen ohje. Myssy valmistui sopivasti keväthelteille, mutta onneksi kuvauspäivänä lämpötilat romahtivat sopivasti lähelle nollaa.

 

Mitä: Slouchy('s no Slouch) / Lea Kobayashi

Miten: pyöröpuikot 5,5 mm

Mistä: Austermann Alpaca Silk, n. 100 g

Myssy oli helppo ja nopea neuloa. Icord-nauhaan pujotettiin pari helmeä ja solmu varmistettiin ompelulangan avulla pitäväksi. Koko on aavistuksen tiukka, mutta se on kuulemma vain hyvä, niin pysyy päässä vaikka laittaisi hiukset suojaan.

Nyt sitten kuitenkin toivotaan, ettei myssykelejä tule enää ennen syksyä!

Ei-niin-kesäisin terkuin
Vyyhti

Toinen etappi

Alkujännityksen sumun hälvettyä olen päässyt asiaan, eli kunnolliseen kisastressiin ja apinanraivoon. Kun Tour de Sockin toinen sukkaohje julkaistiin tiistai-iltana 22.00, olin valmistautunut. Pidin keskiviikon vapaata töistä, olin laastaroinut sormeni jo valmiiksi, kerinyt langat, ladannut älylaitteiden akut ja ja ja...

Mitä: Kam Chu / Adrienne Fong

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Handu Handdyed Ilun Erikoinen, 83 g

Voi mikä helpotuksen huoahdus: tämähän on ihan vaan kaunis pitsisukka. Minulle pitsi on huomattavasti helpompaa oppia ulkoa kuin palmikkokaaviot. Jännittävintä ohjeessa olivat valepalmikot. Sellaisia en ole koskaan tehnyt. Mutta helppoja olivat nekin. Tykkään ohjeen pitsikuviosta kuin hullu puurosta (miksi muuten hullut pitävät puurosta, anyone?). Ilun kimallesukkis oli myös hirmuisen ihanaa neulottavaa. Todella pehmeää, tässä langassa on suosikkikierteeni. Ja kaiken huipuksi näistä sukista tuli juuri omaan jalkaan sopivat. Unohtakaa ne edelliset, mä pidän nämä.

Neulomisessa riitti haasteita. Ensinnäkin kisasivuilla oli ilmoitettu, että ykkösetappi oli lämmittelyä. Tästä eteenpäin valmistuneiden sukkien kuvat syynätään supertarkasti läpi, jotta kaikilla varmasti on vaaditut kaaviontoistot tehtynä. Pidän tämmöisestä sääntöpelistä, mutta tarkkana sai olla ohjeen kanssa, ettei mokaa. Näissä sukissa oli nimittäin valtavasti ehtoja, joiden piti täyttyä. Resorissa, varressa, kantapäässä, jalkaterässä ja kärjessä oli kaikissa omat ohjeensa siitä, kuinka monesti mallikerrat piti olla toistettuna, jotta sukat hyväksytään. Voi raatiparkaa, joka tätä saa vahtia.

Valvoin neuloen koko tiistai-keskiviikkoyön. Aamulla puoli kuuden aikaan totesin, että on paras käydä nukkumassa edes pienet unet, jos tahdon kisakuntoni riittävän sukkien loppuun asti. Viiden tunnin unien jälkeen nousin jatkamaan. Lopulta illalla hieman ennen puoltayötä alkoi olla valmista. Paitsi, että kärkikavennuksia tehdessäni mietin, etteivät ne täsmää ensimmäisen sukan kanssa. Tietty siinä ekassa sukassa oli virhe ja piti vielä purkaa ja neuloa sen kärki uudestaan.

Rasitusvammoiltakaan ei vältytty. Laastaroinnista huolimatta nimettömäni kipeytyivät pahasti. Vasen nimetön on aina pienillä puikoilla neuloessa ensimmäinen, joka huutaa tuskissaan. Siinä onkin pysyvästi neulojan patti (linkin takaa alin kuva). Tällä kertaa myös oikea nimetön vihoitteli. Se puutui neuloessa ja tunto alkoi palailla vasta perjantain puolella. Onneksi tässä on aina välipäiviä.

Seuraava ohje julkaistaankin sitten eri kätevästi juhannusaattoaamuna 04.00!

Neulisti

Ensimmäinen etappi

Olipa kerran hullu neulojanainen. Tiedättekös, semmoinen, jota tarvitsee houkutella kaiken maailman neulomishullutustempauksiin mukaan jopa sen verran, että kutsutaan nimellä. Niin helpolla nimittäin läksin mukaan Tour de Sock -kilpailuun. Minua huhuiltiin mukaan pohtimaan, ketkä mahtaisivat osallistua kisaan. Tietämättä sen tarkemmin, mistä oli kyse, sanoin vain, että olen mukana, kunhan kerrotte, mitä pitää tehdä, missä ja milloin.

Mitä: Wye / Hypercycloid Designs

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: lanitium ex machina Kimallesukka, 92 g

Kyseessä on siis sukanneulonnan nopeuskilpailu. Ensimmäinen etappi starttasi sunnuntaina 1.6. klo 16. Tuolloin julkaistiin sukkaohje, jonka kisaan ilmoittautuneet pääsivät hakemaan tunnusten ja salasanojen kera kisasivustolta. Ja sitten alkoi maaninen neulominen. Sukissa on tietyt minimivaatimukset. Jalkaterän on oltava vähintään 9" eli n. 23 cm mittaiset. Lisäksi ensimmäisissä sukissa oli ehtona, että mallikerta piti toistaa vähintään kahdesti ennen kantapäätä. Valmiista sukista piti sitten lähettää kisajärjestäjille todistusaineistoa sähköpostitse ja niiden saapumisajan mukaan määritellään nopeusjärjestys. Itse osallistun yksilökisaan, jossa voittaja ratkotaan kaikki kuusi etappia selvittäneiden kesken, sekä joukkuekisaan. Joukkueissa saa olla seitsemän jäsentä ja aina viisi nopeinta tuovat joukkueelle pisteitä. Ja kerran päätin lähteä mukaan minulle entuudestaan tuntemattomaan kisaan, hyppäsin heti Suomen ykkösjoukkueeseen (niihin, jotka ilmoittivat kisaavansa kynsin, hampain ja verenmaku suussa).

Jännitin kovin, millainen sukkaohje meille lykätään, mutta suotta. Se on kaunis! Jalkaterän päällä kulkee kasa palmikoita, joista keskimmäiset muistuttavat minusta DNA:n kaksoiskierrettä. Sukan varressa palmikko jakautuu kahtia ja keskelle taituroidaan timanttikuvio. Valmiit sukat ovat kauniit, mutta voi jösses, mitä seuraamista kaaviot vaativat. Silmiään ei voinut irrottaa paperista, koska heti olisi tehnyt jotain pieleen.

Kantapää oli erikoisjännä. Se tehtiin lyhennetyin kerroksin, mutta ei ole perinteinen tiimalasikantis. Välissä tehtiin nimittäin myös muutamat pidennetyt kerrokset ja kantapäähän muodostui pieni y-kirjain. En ole koskaan aiemmin törmännyt vastaavaan. Tämä kantis varmastikin sopisi ihmisille, joilla on kovin ulkoneva kantapää. Kisan minivaatimuksia täyttäessäni sain aikaan hiukkasen turhan isot sukat itselleni, mutta ne ovat niin nätit, että aion pitää ne siitä huolimatta omassa käytössä. Ellei sitten...

Ensimmäinen etappi siis alkoi su klo 16 ja sain sukat valmiiksi tiistaina hiukan ennen kolmea. Olin lopulta 20. ja joukkueessani viides. Ensimmäisen etapin jälkeen joukkueeni on selvässä johdossa. Jännittävää! Minulla ei ollut ennakkoon mitään käsitystä siitä, miten maanisesti tässä kisataan, mutta nyt kun olen hiukan perillä asioista, päätin jo ottaa seuraavan etapin alkuun vapaapäivän. Kilpailuvietti nostaa päätään.

Neulisti

Sisäinen rauha

Neulominen on mitä parhainta terapiaa. Sisäisen rauhankin sillä voi saavuttaa. Tai ainakin saada aikaan sen nimisen huivin.

Mitä: Inner Peace / Joji Locatelli

Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm

Mistä: lanitium ex machina bfl/silkki/kashmir, 145 g

Rauhaisaa ja stressitöntä neulottavaa tämä tosiaan oli. Huivi koostui lyhennetyin kerroksin tehdyistä kiiloista ja oli pääasiassa ainaoikeaa höystettynä kierretyllä joustinneuleella. Reunaan tehtiin joka neljäs kerros hapsu. Ne vaativat hieman kärsivällisyyttä, jonka kautta siihen sisäisen rauhan tilaan päästiin, mutta eivät nekään olleet turhan hermojaraastavia. Suosittelisin ohjetta vaikka kelle.

Sen verran huomautettavaa, että opin edellisestä Joji-huivistani hänellä olevan kovin lötkö käsiala. Edellisestä tuli aika mini. Vaihdoin siis puikot ohjeen kokoa suurempaan. Lisäksi ohjeen kuvauksessa tämän sanotaan olevan yhden vyyhdin huivi. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ohjeessa suositeltu lanka tulee aika lailla metrimääriltään suuremmissa vyyhdeissä kuin suurin osa fingering-vahvuisista langoista.

En tiiä, ootteko huomanneet, mutta vihreä on ikään kuin mun väri. Metsästin täydellistä vihreää pitkään ja muutaman mutkan kautta sain sitä lopulta lanitiumin värjäämänä. Ja väri (Foliage) jäi näköjänsä valikoimiin ihan kaikkien saataville. Hyvä vihreä. Pakko kehua. Ja ihan varsinaisesti bfl/silkki/kashmir-sekoitekaan ei tee käsissä kipeää neuloessa. Ihan mahtavaa lankaa, onneksi sitä jäi vielä vaikkapa kämmekkäisiin.

Huivi on malliltaan enemmän ehkä hartiahuivikäyttöön. Vielä kun oppisin aktiivisemmaksi huivien käyttäjäksi. Tämän nimittäin ehdottomasti pidän itselläni.

Neulisti

Johan on!

Mies on aina sanonut, ettei sille tarvitse neuloa mitään. Kun ei se osaa käyttää itsetehtyjä. Ei ainakaan mitään muuta kuin pipoja ja sukkia. Ja sukkia, niitä ei kuulemma tarvitse omistaa kuin se yksi pari. Sitten, kun se menee puhki, saa neuloa uuden parin. Ja ne värit - niin, niitä ei saa missään nimessä olla. Kaikki mahdollisimman neutraalia. Ja palmikot on tytöille. Että mielellään korkeintaan joustinneuletta herran sukkiin.

Mutta kattokaapas näitä!

Mitä: John Huston the Tarnished Hero / Rachel Coopey

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Kraft Handdyed MerinoSilk Sock, 80 g

Ihan vitsillä ehdotin, kelpaisiko kullalle palmikkosukat sinisestä silkkisestä langasta. Ja se tarrasi siihen! Vaikka vanhat sukat ei ole edes vielä rikki! Mä heti sanoin, että sitten lakkaat olemasta kanta-astuja, kun silkki ei vahvista yhtä hyvin kuin keinokuidut ja lanka oli arvokasta. Niin voittekos kuvitella: herra sanoi, että kuluttaa sukat puhki justiinsa sitä vauhtia kun mieli tekee ja rouva voi sitten ostaa uuden tyyriin langan ja tehdä siitä seuraavat sukat! Jo on maailmankirjat sekaisin. Ja rouva neuloja myhäilee tyytyväisenä.

Lanka oli tietty ihan huippua. Olen hulluna tämmöisiin silkinkiiltoisiin lankoihin. Väri oli mahtavan intensiivinen ja  kaikin puolin tulin langan kanssa juttuun. Miesten sukkia neuloessa alkoi vaan jo vähän jännittää, riittääkö 100 g varmasti sukkapariin ja piti puolivälissä pysähtyä punnitsemaankin. Ei hätää, ylikin jäi lopulta.

Ohje oli toimiva, mutta voi kuinka voi olla kantapäästä päänvaivaa. En suosittele, jollei erityisesti tykkää tehdä sekä kierrettyjä nurjia silmukoita että palmikonkiertoja nurjilla kierretyillä silmukoilla neuleen nurjalla puolella. Huh huh. Kuvio siis koostuu joka kerroksella tehtävistä palmikonkierroista, jotka oikealla puolella neulotaan kierretyin oikein silmukoin. Tämä aiheutti melkoista aivojennyrjähtelyä, kun pääsin kantapäähän asti ja pitikin neuloa edestakaisin eikä pyörönä.

Pikkuisen harmittaa myös, että sukkien kärjistä tuli ruman malliset. Jos olisin tehnyt ohjeen mukaan kärkikavennuksia alkuun joka toisella kerroksella, olisi sukista tullut auttamatta liian pitkät. Onneksi herra ei ole yhtä nirso tämän muotoilun ja estetiikan kanssa.

Neulisti