Kolmen kuun ketut

Terkut lomalta! Nyt on isoimmat reissut tehty ja aikaa tehdä käsitöitä ja kirjoitella blogia. Vielä kuitenkin jotain ennen lomaa valmistunutta.

Maaliskuussa aloittelin pitkästä aikaa uutta paitaa Nöttöselle ikuisuus sitten ostetusta kankaasta. Riemuitsin siitä, miten hommat saatiin etenemään yhteistyössä, kun lapsi poimi nuppineuloja ja irrotti niitä kankaista. Aina ei siis tarvitsekaan odottaa sitä, että muksu on unilla! Hämmästyttävän näppärästi 1,5-vuotias osasikin käsitellä nuppineuloja, kun äiti vain uskalsi antaa mahdollisuuden ja yhdessä opeteltiin. Vasta puhumaan opettelevan lapsen kielellä nuppineulasta tuli pipi ("Varo sitä terävää päätä, siitä voi tulla pipi.") ja on vieläkin niihin ihan himona, jos sattuu jossain näkemään. Taitaa värikkäillä pallopäillä olla osuutensa asiaan... Ja ehkä silläkin, että saa olla tärkeä ja auttaa äitiä.

Kaula-aukko numero 1. Kuva ei valitettavasti tee täyttä oikeutta kaikelle sen rumuudelle ja epäkelpoudelle.

Mainitun nuppineulahimon takia ompeluyhteistyö ei sitten onnistunutkaan ihan yhtä hyvin. Yritä siinä nyt saada sauma suoraan, kun toinen on jatkuvasti repimässä neuloja irti. "Pipi, pipi, pipiiii!" Työpäivien, iltahommien ja lapsen nukutuksen jälkeen (ihana tämä vain-äiti-kelpaa-vaihe...) olen usein niin väsynyt, että turvaudun yleensä tutumpiin neulontapuuhiin, kun ompeluhommat tuntuvat liian riskialttiilta. Jokusenkin kerran on tullut tuskastuttua ompelukoneen ongelmiin ja väärin menneisiin saumoihin, kun liian väsyneenä on yrittänyt tehdä. Paitahan sitten kuitenkin tuli valmiiksi jo kahden kuukauden päästä! Ei siitä nyt niin kauhean nätti tullut, mutta riittävän kelpo kuitenkin. Ainoa vain, että muksun pää tuskin mahtui kaula-aukosta sisään... Korjausyritystä saatiin odottaa vielä muutama viikko, mutta onneksi piti korjata, kun uudesta kaula-aukosta tuli paljon parempi. Ei vielä täydellinen, mutta parempi.

 

 Mitä: Trikoopaita / Ottobre 4/2013 omin muokkauksin

Miten: Saumurilla ja ompelukoneella

Mistä: Kettutrikoo (Eurokangas) ja pallotrikoo (Kestovaippakauppa)

Nöttönen on malliltaan kapoinen ja kaikki vaatteet jäävät aina pieneksi korkeussuunnasta, vaikka saattavat olla jopa vielä reiluja leveydestään. Valitsin tähän paitaan kaavan naperon pituusmitan mukaan ja lisäsin paidan helmaan pituutta ja leveän reunuksen (onko sillä jokin erityinen nimi?) sekä laitoin hihansuihin oikein leveät käänteet, joita voi kääriä auki sitä mukaa kun on tarve. Kaula-aukon reunan ompelin aluksi parhaani mukaan ohjetta noudattaen, mutta siitä ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Uudella yrityksellä kiinnitin reunuksen saumurilla kaula-aukkoon ja ompelin vielä saumavaran kiinni paitaosaan jousto-ompeleella. Ei ehkä ihan oikeaoppista(?), mutta parasta mihin tuolla vanhalla ompelukoneellani pystyin.

Halkion reunusta en saanut millään laitettua siististi ja se jääkin vähän hölmösti törröttämään ulos. Oliko ongelmana tuo painovärjätty trikoo, jota ei voinut venytellä tarpeeksi ulkonäön kärsimättä, vai enkö vain ymmärrä miten nuo oikein tehdään?

Kaula-aukko numero 2. Parempi kuin edellinen, mutta halkiossa olisi parantamisen varaa.

Mitä opimme?

1. Lapsi osaa koko ajan enemmän kuin uskoisikaan. Ei se välttämättä olekaan heti suuna päänä nielemässä neuloja.
2. Saumurin lankojen oikeiden kiristysten löytäminen on aika vaikeaa, etenkin kun ohjekirja on kadoksissa (älkää kertoko äidilleni).
3. Saumuriin voi ja kannattaa laittaa kankaan värinen lanka edes siihen, mikä tulee reunimmaiseksi saumaan, vaikkei kaikkiin olisikaan laittaa. Valkoinen lanka tummansinisessä kankaassa näkyy – yllätys yllätys – aika hyvin sieltä irvistelevästä saumasta.
4. Jos kaula-aukon on tarkoitus joustaa, se kannattaa yhä edelleenkin ommella joustavalla ompeleella. Kuinkahan monta toistoa vielä tarvitsen, ennen kuin tuo jousto-ommeloppi menee perille?
5. Jos haluaa kuvia lapsen uudesta vaatteesta, ne tulee ottaa heti. Ainakin ennen kuin lapsen päästää vapaasti temmeltämään. Noin viisi minuuttia ulos menon jälkeen paita oli yltäpäältä hiekassa ja kurassa.
6. Uusi ompelukone olisi kiva. Sellainen, johon saa kaksoisneulan. Sellainen, joka ei jatkuvasti sotkisi alalankaa ihan jumiin.

Vaikkei paita täydellisesti onnistunutkaan, niin tykkään siitä kuitenkin kovasti, eikä Nöttöselläkään ollut valittamista. Seuraavaksi sitten työn alle housuja, jotta saadaan tuolle sirppanalle syksyksi housuja, jotka eivät tipu jalasta.

Terkuin Vyyhti