Pisaroita

Hitaasti hyvä tulee. Sain vihdoin valmiiksi huivin, jonka aloitin vuosi sitten helmikuun startiittiviikolla.

Mitä: Dew drops shawl / Bex Hopkins
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: DyeForWool Fine Lace, 43 g

Viime vuonna juuri ennen startiittiviikkoa ihastuin ikihyviksi täällä bongaamani huiviin. Sellainen piti pistää puikoille välittömästi. Ja niin teinkin. Sääli vaan, että sen jälkeen piteli hiljaista melkoisen pitkään. Vaan tuleehan sitä lopulta valmista, kun palaa asiaan tosissaan.

Tiedän, että ainakin eräs ihana huivisuunnittelija näkee maailman pitsikaavioina, mutta minulla ei sellaista supervoimaa ole. En ymmärrä yhtään, miten toisilla riittää näkemystä siihen, että kun tällaisen kaavion kirjoitan, niin siitä tulee hienoa pitsiä ulos. Enkä myöskään ymmärrä, miten joku on ollut niin nerokas, että on kehitellyt tämän huivin pallokaavion. Nehän suorastaan roikkuvat ilmassa tyhjän päällä! Hurjaa. Ja hurjan hienoa. Upea huivi tuli.

Ohjeen pienimmän koon mukaan tehdystä huivista näytti tulevan kovin pieni, joten tein tähän omaani yhdet ylimääräiset 4. ja 5. kaavion toistot. Ja lopputuloksena on ihanan valtava hartiahuivi. Lankaa meni silti häthätää puoli kerää.

Muistinko jo kertoa, että tästä tuli mielestäni upea. Upea. Jee.

Neulisti

Sata salamaa

Tai oikeastaan ihan vaan kaksi. Neuloin itsellenikin Vasamat.

Mitä: Vasama / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: The Uncommon Thread Everyday Sport, 69 g

Koskapa siipan kännykkäistä tuli kätevien lisäksi huisin hyvän tuntuiset kädessä, piti tämän tytön saada myös omat. Näihin nappasin lankaa samassa värissä pari vuotta sitten neulomani pannan kanssa, niin että mulla on nyt soma setti.

On aina yhtä hassua neuloa suunnittelemaansa neuletta uudestaan niin, että tällä kertaa seuraa sitä kirjoittamaansa ohjetta. Onneksi tuli testattua, löysin siitä nimittäin yhden virheen. Nou hätä, se oli korjattu jo siinä kohtaa, kun julkaisin ohjeen täällä blogissa.

Ette ehkä usko, jos vertaatte miehen kännykkäisiin, mutta nämä ovat ihan eri väriset. Ne olivat harmaat ja nämä ruskeat. Mutta ihan varmuuden vuoksi laitoin pinkkiä kynsilakkaa, jotta tunnistatte nämä tyttökäsineiksi! Nih!

Neulisti

Neuloa sukat sinun pitää

Startiittiviikolla tuli aloitettua myös yhdet sukat, joiden neulomisesta olen haaveillut vaikka kuinka pitkästi.

Mitä: Jedi Mind Tricks / Cookie A.
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Yarngrimoire Pick-A-Sock, 60 g

Tunnettuna itsenikiduttajaneulojana minulla on tapana kiinnostua kaikesta, minkä neulomista en ymmärrä kuvasta. Näin tälläkin kertaa. Onhan tämä kuvio nyt vähintäänkin jännittävä. Tällä kertaa minulla tosin kävi onni ja sukat olivatkin ihan helpohkoa neulottavaa.

Tämä, nimestä päätellen mitä ilmeisimmin Yodan korvia esittävä kuvio saadaan aikaan luomalla ja päättelemällä silmukoita. Mutta päätellessä keskimmäiset kaksi päätellään kiinni edellisen läpän silmukoiden luomisreunaan. Ei varmastikaan kuulosta yhtään selkeältä, mutta oli aikasta helppoa hommaa. Ja vaikka ohjeessa sanotaan, että tähän tarvittaisiin jotain ylimääräistä neulaa tai muuta, millä poimia silmukoita, niin pah. Ihan hyvin pärjäsi ilman apuvälineitäkin.

Alkuperäisissä sukissa näitä Yodankorvarivistöjä oli neljä per sukka. Siis ihan ympäriinsä. Alusta asti oli selvää, että halusin modata sukista hiukan käytännöllisemmät ja rauhallisemmat tekemällä kuviota vain jalan ulkosyrjässä. Nätisti onnistui. Ainoa, mikä hiukan väänsi aivoja solmuun, oli ohjeen seuraaminen kantapään kohdalla. Sekin kuitenkin selätettiin maalaisjärjellä koskapa kyseessä oli ihan tavallinen kantis. Minä en ole koskaan oppinut näitä kantapäiden nimiä, hollantilaisia, ranskalaisia sun muita.

Langankin olin hamstrannut juuri nämä sukat mielessäni jo ainakin vuosi aiemmin. Kannatti hamsteroida, ovathan nämä muikean räimeät. Tykkään ihan hulluna. Pitkään oli selvillä, että valmiit sukat tulee ehdottomasti kuvata punaisten haisaappaideni kanssa. Vaan kuvauspäivänä oli tarjolla sitten haita enemmältikin. Meillä olisi ollut vielä keltaisetkin, mutta kolmas toveri oli jättänyt ne kotiin. Pukukoodi ei selvästikään ollut kaikille selvillä.

Neulisti

Flirttaillen

Ei oo helppoa olla neuloja. Joskus sitä käy lankakaupassa ja istahtaa hetkeksi alas ja sitten myyjä onkin jo kantanut sulle lankaa suoraan syliin ja käskenyt ostaa. Eikä sitä sitten osaa enää sanoa ei. Voi mua parkaa.

Mitä: Fintry / Kate Davies
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Louhittaren luola Tuulen tytär, 300 g

Lankakauppaan oli siis tullut näytille pieni koe-erä Louhittaren luolan lankauutuuksia ja niitä tuli hetki hypisteltyä. Ja ennen kuin huomasinkaan, mulle oli kaupattu kolme vyyhtiä takkia varten. Neulojia ei vahingoitettu tapauksessa.

Ihan ensin on pakko ällistellä lankaa. Se on listattu fingering-vahvuiseksi. Mutta oikeasti se on minusta huomattavasti pömpseämpää ja oikeastaan ihan sport-vahvuista. Paitsi, että siinä on pituutta 500m/100g. Siis ihan hulluna metrejä noin pullealle langalle. Tämä on joku silmänkääntötemppu. Ei pitäisi olla mahdollista. Kovasti tykkäsin langasta. Se on 100% merinoa ja siis hyvin pehmoista. Väri oli kauniin semisolidi olematta liian kirjava. Mainiota.

Niin, ja minullahan oli kyllä takkiohjekin jo tiedossa, kun uhrauduin nämä langat ostamaan. Jokin aika sitten ilmestyneessä Kate Daviesin erilaisia kaarrokkeita esittelevässä Yokes-kirjassa silmiini pistivät kolme kaunista takkia, tämä niistä ensimmäisenä.

Ikävä kyllä ohje oli kirjoitettu alhaalta ylös. En yhtään ymmärrä miksi. Kiltisti tottelin, mutta näin jälkiviisaana, tämä olisi ollut helppoa modata ylhäältä alaspäin neulottavaksi. Takissa on helmassa, hihansuissa, nappilistassa ja kaarrokkeessa helmineuletta ilmettä tuomassa. Kaarrokkeen helmineuleosioiden välissä on lyhennetyin kerroksin muotoiltu niskaan hieman etukappaletta enemmän korkeutta. Erittäin simppeli ja kaunis malli.

Erikoisuutena tässä oli se, ettei nappilistaan tehty ensinkään napinläpiä. Napit ovat tässä takissa pelkkä koriste, sillä takkiin ommellaan nauhat ja nauhoihin nepparit kiinnityssysteemiksi. Tämä toi kieltämättä neuleeseen ihan omanlaista ryhtiä, vaikkei ompelujälkeni siisteintä mahdollista olekaan.

Löysin vihdoin täydellisen parin supersuloisille sadepisaranapeille, joita olen hillonnut hyvän aikaa.

Loppuun vielä jännityskertomus. Jokainen neulojahan tietää sen jyskyttävän adrenaliiniryöpyn, joka pakottaa neulomaan nopeammin, jottei lanka ehdi loppua kesken. Noh, tällä kertaa se ihan oikeasti ehti loppua, vaikka kuinka vauhdilla paahdoin menemään. Lopulta takki ja kuutta kerrosta vajaaksi. Hiukan ärsyttää, koska olisin kaivannut kaula-aukosta hiukan tiukempaa. Tältäkin ongelmalta olisi vältytty, jos takki olisi neulottu ylhäältä alaspäin; olisin voinut neuloa hihat välissä valmiiksi ja sitten helmaa sen verran kuin lankaa riittää.

Kaiken kaikkiaan olen huipputyytyväinen. Onnea on uusi takki. Niin juu, tuo otsikko. Mun mieleni kääntää koko ajan takin nimen fintrystä flirtyksi.

Neulisti

Ei yhtään pöllömpää

Pidin tänäkin vuonna helmikuun alussa startiittiviikkoa, eli aloitin viikon ajan joka päivä uuden neuleen. Yhtenä projektina päätin vihdoin kokeilla hirmuisen suosittuja pöllölapasia.

Mitä: Horatio & Oren / Barbara Gregory

Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm

Mistä: Colinette Jitterbug + Yarngrimoire BFL Sport, 16 + 15 g

Kaiken joululahjaneulonnan jäljiltä sohvan nurkkaus oli melkoisen kaameassa kunnossa. Langanpätkiä siellä, puikkoja täällä ja jämäkeriä ihan kaikkialla. Sattumalta sopivasti, neulottuani ensin veljelle tämän kaulurin ja veljentytölle tämän pipon, jämäkerät jäivät hengaamaan samaan projektipussukkaan. Ja näyttivät ihan siltä, että ne oli suunniteltu pariksi toisilleen. Niinpä päätin, että niistä ehdottomasti pitää neuloa pikkuruiset kirjoneulelapaset.

Langat kävivät yksiin täydellisesti ja ohjekin oli mainio. Lapaset etenivät vauhdikkaasti kaaviota seuratessa, eikä niitä millään malttanut laskea käsistään. Ohje sisältää kaaviot näihin korvatupsullisiin pöllöihin ja lisäksi tupsuttomiin tunturipöllöihin. Ehkä sellaisetkin pitää vielä joskus neuloa.

Nappasin melkein valmiit lapaset mukaan veljelle kylään lähtiessä. Voi sitä pienen ihmisen onnea, kun selvisi, että lapaset kuuluvat sitten valmiina suloiselle veljentytölle. Ensin tatitettiin tädin vieressä neulomista seuraten ja sitten valmiita lapasia kuljetettiin ympäri asuntoa jakkaran päällä kuin suurintakin aarretta. Kelpaa meitin neuloa.

Neulisti

Leijonaa mä metsästän

Tällä neulojalla on ihan sydän sykkyrällään. Niin tuli hyvää jälkeä. Kehräsin nimittäin hiukan lankaa. Sitten neuloin langasta itselleni somat sukat. Ja nyt kehrään tyytyväisyyttäni uudet sukat jalassa.

Mitä: Navajokerrattu, 369 m / 110 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Yarngrimoire, SW BFL/nylon värissä Joe the lion

Olen näköjään erikoistunut sukkalankojen kehräämiseen. Tämä kuitu oli nylonvahvistuksineen siihen tarkoitukseen toki tehtykin. Tykkään kehrätä sukkalankaa niin, että jaan villan jo valmiiksi kahtia, jotta voin kehrätä kaksi vyyhtiä, keriä niistä kaksi kerää ja neuloa sitten kaksi sukkaa magicloopaten yhtä aikaa. Kohtuu tyytyväinen olen kehruutulokseen. Kerien välille jäi pituuseroa noin 10 m ja aika hyvin olivat samanpaksuistakin lankaa. Tai olisivat ainakin olleet, jos olisin osannut aloittaa toisen kerän eri päästä kuin nyt tein...

Mitä: Terhen / Tiina Väätäinen

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Oma rukkikehruu, 79 g

Lanka oli mukavasti sen verran rauhallisen värinen, että sille saattoi etsiä pitsiä sisältävän sukkaohjeen. Terhenit ovat olleet jonossani jo pitkään ja olivat aivan täydellinen pari tälle langalle. Täyttä rakkautta alusta loppuun.

Tykkään sukkamallista valtaisasti. Se on kaunis ja näyttävä, mutta todella helppo oppia muistamaan, joten ohjetta ei tarvitse olla koko ajan vilkuilemassa. Olen neulonut vielä sen verran vähän sukkia varpaista varteen, että kantapäät ovat aina suuri jännityksen paikka. Ei sillä, kyllä niistä aina selvitään, mutta jännitän joka kerta kovasti, miten ihmeessä ne oikein tehdään. Tälläkin kertaa kantapään käännöksessä tapahtui vaikka ja mitä mystistä, mutta lopputulos on kaunis. Toisessa kerässä vaan sattui tässä kohtaa olemaan hiukan paksumpaa lankaa, niin kyseisen sukan kantapäässä on sitten vähän turhan paljon tilaa. Mutta ei anneta sen harmittaa.

Alkuun hiukan hirvitti, noinkohan näistä tulee paria ensinkään, kun toinen sukka lähti liikkeelle oikein lämpimän keltaisella ja toinen hentoisen oljen värisenä. Vaan tasoittuivatpa ne matkan varrella. Ei ole joka tytöllä tämmöisiä jellonasukkia. Räyh.

Neulisti

Kieputin

Ylituotanto voi joskus osoittautua ahkeralla neulojalla todelliseksi ongelmaksi. Onneksi maailmassa on muita ihmisiä, joilla on neuletarpeita.

Mitä: Ympäri ja ympäri / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Louhittaren luola Väinämöinen Sport + Vuorelma Veto, 70 + 60 g

Jännästi toisinaan pääsee käymään niin, että omat kaapit ovat neuleita pullollaan, mutta lisää pukkaa koko ajan. Mihin ne kaikki laitetaan? Ja kuka niitä ehtii käyttää? Tällä kertaa kävi niin onnellisesti, että toveri tunsi toisen toverin, joka mieluusti käyttäisi villaisia lämmikkeitä, muttei semmoisia omista. Sepä sattui somasti. Minulla nimittäin oli tarve neuloa, muttei käyttäjää tiedossa.

Tämä oli toinen Huivileikki-kirjasta toteuttamani malli. Tykkäsin kovin. Luotiin kasa silmukoita, neulottiin hassusti kavennuksin ja levennyksin itsensä ympärille kiertyvää tuubia ja lopuksi silmukoitiin päät mutkalle yhteen. Valamista. Olkoonkin, että sadan silmukan silmukoinnissa kyllä vierähti kolmisen tuntia. Mutta onhan se nyt kaunista jälkeä, kun valmiista huivista ei pysty näkemään, mistä se alkaa ja mihin loppuu.

Projektista tekee erityisen huipun vielä se, että löysin lankakaapin kätköistä tähän passaavat jämät. Minä sain nauttia neulomisesta, lankalipasto sai edes pienen pientä helpotusta jämien vähenemisestä ja mysteerimies saa itselleen soman tuubin lämmikkeeksi. Tykkään.

Neulisti

Kappas vaan

Rakastuin syksyllä päätä pahkaa Veera Välimäen Huivileikki-kirjan pitkulaiseen tuubihuivi-ponchoviritelmään. Sellainen oli saatava.

Mitä: Kappa / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm

Mistä: BC Garn Silkbloom Extra Fino + Black Sheep Dyeworks Merino Silk Lace + Kraft Handdyed MerinoSilk Lace + Manos del Uruguay Lace + Lotus Yarns Silky Cashmere Fingering, 50 + 36 + 39 + 50 + 55 g

Innostuin kirjaa selailtuani tästä ohjeesta välittömästi. Mulla on laatikot pullollaan huivien neulomisesta jääneitä pitsilangan jämiä. Niitä jää ihan aina yli, ja yleensä sellainen määrä, joka ei enää yksistään riitä uuteen huiviin. Tähän mainioon malliin sai upotettua ison kasan jämiä, yhteensä 230 g. Resorit reunoihin ja muuten sai posotella aivotonta sileää silmän kantamattomiin. Tasavälein tehtävät lisäykset kivasti rytmittivät neulomista; aina halusi saada vielä yhdet lisäykset tehtyä. Tykkäsin valtaisasti.

Huivi on siis tämmöinen holtittoman pitkä putkilo, joka on yläreunasta sen verran kapea, että asettuu kaulalle myttyyn, ja alareunasta niin leveä, että sujahtaa helposti hartioiden yli muuta yläkroppaa lämmittämään.

Koskapa tästä tiesi jo valmiiksi riittävän neulottavaa hamaan tulevaisuuteen, en asettanut itselleni paineita sen valmistumisesta. Aloitin työn syksyllä ja kuljettelin sitä mukana neuletapaamisissa, missä on mukava olla neulottavana jotain aivotonta, joka ei vaadi turhan paljon keskittymistä. Loppukiriin sain sysäyksen, kun innostin pari toveria tätä samaa huivia neulomaan ja toinen heistä sai omansa huippuvauhtia valmiiksi. Mulle kanssa! Niin, että oli sitten pakko lopulta ottaa tämä tosissaan työn alle.

Tässä huivissa pituus on valttia. Sovitin kärsimättömänä huiviani alimmaisen punaisen raidan lopun tienoilla, jotta jokos se olisi hyvä, mutta se ei siinä kohtaa istunut vielä mitenkään. Työssä ei ollut vielä riittävästi leveyttä, jotta se laskeutuisi kauniisti hartioiden yli. Hassua, että vaikka viimeinen raita näyttää kovin lyhykäiseltä, se oli ehdottomasti tarpeen. Minun huivilleni tuli mittaa pituussuunnassa n. 170 cm ennen pingotusta ja sen myötä se venähti toki vielä hieman. Tämä kannattaakin liottaa ja pingottaa hyvin, jotta silkkiä sisältävät pitsilangat asettuvat kauniisti. Pingotusraudoille oli myös ehdottomasti hyvää käyttöä, ettei nuppineuloista jäänyt valmiiseen huiviin jälkiä.

Päästäisiinkö sitten valmiiseen huiviin ja siihen, miten ihana se on? Se tosiaankin on huikaisevan ihana. Mikään, toistan, mikään ei tunnu niin hyvältä kuin niskalle ja kaulalle lämmikkeeksi kertyvä kasa merinoa ja silkkiä. Pitsilanka on riittävän kevyttä, jottei huivi paina ja kiristä kaulalla. Merino lämmittää ihanasti ja voisin kuvitella, että tämä hieman ehkäisisi hartioiden jumiutumista, kun pitää ne lämpimänä. Elämänlaatu kuulkaa nousee kohisten, kun yhden Kapan itselleen neuloo. Olenko mä joskus kestänyt lähteä töihin ilman tällaista?

Kuvista kiitokset äiteelle ja Maijalle. <3

Neulisti

Sinivalkoista

Äitini oli ostanut uuden talvitakin ja valitteli, kun ei ollut löytänyt siihen sopivaa huivia. Minä tarjouduin tietenkin avuksi ja kävimme yhdessä penkomassa lankakaapillani. Herkkäihoiselle suurin osa langoista oli aivan liian kutittavia, mutta onneksi kaapista löytyi pehmoista vauva-alpakkaa ja mulperisilkkiä sopivissa sinisen ja valkoisen sävyissä. Ne mielessä lähdettiin yhdessä etsimään sopivaa ohjetta.

Mitä: Raitahullaannus/Tiina Kuu

Miten: Pyöröpuikot n. 4 mm

Mistä: Drops Baby Alpaca Silk, 115 g

Malli oli mukavaa ja nopeaa neulottavaa ja värit sopivat hyvin uuteen takkiin. Huivi ei valitettavasti ehtinyt vielä jouluksi, mutta onneksi jo pian päästiin juhlimaan saajan kuusikymppisiä. Suuri yllätys lahja ei varsinaisesti ollut, mutta sitäkin mieluisampi.

Terkuin

Vyyhti