Punainen freesia

Tuli tarve neuloa huivi. Olen jo pitkään suunnitellut tämän mallin neulomista. Onneksi mieleen tuli heti ystävä, jolle se sopisi kuin nenä päähän.

Mitä: Freesia / JumperCablesKnitting
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: BC Garn Semilla, 225 g

Huivi aloitetaan kapeasta kärjestä ja sitä levennetään lisäämällä silmukoita toisessa reunassa joka kerroksella. Muodon takia siihen on helppo upottaa juuri niin paljon lankaa kuin sattuu käytettävissä olemaan. Toisessa reunassa neulotaan reikäkuviolla leveää siksakkia. Muuten huivi on ainaoikeaa. Sitä oli erittäin helppo neuloa ja tällaisesta suht paksusta langasta se valmistui hujauksessa. Ja siitä tuli ihan valtava!

Piti päästä kokeilemaan BC Garnin Semillaa, kun yksi toveri on neulonut siitä niin ihanaisen paidan. Ja ihanaa se lanka tosiaankin oli. Yhtä aikaa villaista ja kuitenkin pehmeää. Pömpseää ja laskeutuvaa. Mahti lanka. Paitsi, että sitten hoksasin, että olenhan mä tätä itsekin jo neulonut. Sopivasti vielä justiinsa tässä värissä, niin pääsin käyttämään senkin jämän pois kuljeksimasta. Mainiota.

Onnea oli nähdä huivin saajan pitävän sitä harteillaan tai kaulallaan koko viikonlopun. Ei tainnut olla hutiosuma. Saatan olla puolueellinen, mutta mun silmään tää näyttäis tosiaan sopivan neulojakamulle paremmin kuin hyvin.

Neulisti

Sukkia veljelle

Saattoi ehkä hieman erästä nimeltämainitsematonta blogistia laiskottaa, kun ei tämän aikaisemmin saanut tammikuisia sukkia esiteltyä. Tähän takatalven jälkeen sopii varmasti kuitenkin hyvin katsella lumisia kuvia, eikö vain?

Veli tilasi jo aikaa sitten villasukat ja vihdoin joulun alla sain aikaiseksi aloittaa. Kaivoin hyllystä vyyhdillisen vuosia sitten ostamaani Pirtin kehräämön karstalankaa ja Melissa Morgan-Oakesin Varpaista varteen -kirjan ja pistelin menemään.

Mitä: Aallokko (Soft Waves) / Melissa Morgan-Oakes

Miten: Pyöröpuikko 4 mm

Mistä: Pirtin kehräämön karstalanka, 120 g

Ohje oli yksinkertainen, mutta ei sillä kyllä mielestäni samanlaisia sukkia saanut kuin kirjan kuvassa. Varpaiden tiuhemman aallokon jälkeen vaihdoinkin lennosta vähän verkkaisempaan versioon.

Olin alunperin suunnitellut langan ihan muuhun käyttöön kuin miesten sukiksi, joten minulla oli sitä vain yksi vyyhdillinen. Neuloin kahta sukkaa kerralla samasta kerästä ja ajattelin jatkaa vartta niin pitkälle kuin mahdollista. Aika lyhyet sukista näytti olevan tulossa, mutta kuinka ollakaan, Neulisti tarjosi minulle vaarinsa sukista yli jääneen vajaan vyyhdillisen lähes samaa lankaa. Sävy sattuikin ihan ihmeen hyvin vuosia vanhemman lankani kanssa, joten saatiin nämäkin sukat miehen mittoihin.

Jospa näiden roikkuneiden talvikuvien julkaisun jälkeen voitaisiin vihdoin sanoa hyvästit lumelle tältä keväältä. Joohan?

Vyyhti

Syntymättömyyspäivä

Rakkaat ystävät juhlistivat yhdessä sekä valmistumistaan maistereiksi että toisen syntymättömyyspäivää - 30 vuotta, kun kolkuttelee ihan nurkan takana. Jälleen kerran tein klassisen virheen ja yliarvioin oman neulomisnopeuteni. Aloitin nämä eilen illalla puoli kymmenen aikaan. Tuli vähän kiirus.

Mitä: Owlie Mitts / Julie Elswick Suchomel

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: The Uncommon Thread Silky Merino Fingering, 27 g

Siinähän kävi lopulta niin, että nappasin keskeneräisen työn mukaan juhliin ja sanoin, että tästä tulee sulle lahja n. 2h päästä. Mutta sain sentään valmista kakkukestien aikana.

Tämä ohje on ollut suunnitelmissa toteuttaa juurikin tästä langasta ja näillä helmillä jo pitkään. Kerroin aikoinaan, miten järkytyin nähtyäni ystävän päässä halpiskaupan akryylilörpän, joka myös pantana tunnetaan. Korjasin tietty tilanteen, mutta myöhemmin sain todistaa, kuinka alkuperäisen akryylilörpän pariksi oli hankittuna myös muoviset ja aivan väärän kokoiset kämmekkäät. Ja lupasin korjata senkin tilanteen. Eikä tässä edes mennyt kuin reilu vuosi. Vauhdikasta juu, mutta nytpä sain maisterikesteistä hyvän kipinän pitää vihdoin lupaukseni.

Ohje oli mainio ja kaiken lisäksi ilmainen. Helmet silminä tuovat pöllöille hiukan ilmettä. Näitä oli muuten miellyttävä neuloa, mutta resorissa ja pöllöjen välissä kulkevat pienen pienet palmikot tuottivat hiukan tuskaa, kun toistuivat joka toinen kerros. Katselin jo toisten toteutuksia, että voisihan nuo neuloa vaan joustimena, mutta etenkin tämän herkän vaaleanpunaisen langan kanssa pitsisen oloiset palmikot kuuluivat ehdottomasti asiaan.

Ystävä tuntui kovin tykästyvän uusiin kämmekkäisiin ja minä sain varastossa lojunutta lankaa vajutettua. Win-win.

Neulisti

PakkoKAL

Eräänä iloisena syyspäivänä neuloja lähti parin toverin kanssa kässämessuille. Siellä neuloja tovereineen bongasi uuden upean langan: kotimaista villaa kotimaassa värjättynä. Ja miten ihanat värit! Eihän siinä tohkeissaan kyennyt valitsemaan, minkä väreistä nappaa mukaansa. Siinä toverit sitten kehittelivät mainion suunnitelman, että otetaan vähän kaikkia värejä ja yllätetään pikkujouluissa himoneulojien tukiryhmä pakottamalla kaikki yhteiseen KAListeluun. Eikä edes mihin tahansa. Valittiin vielä ohje, joka sisältää kirjoneuletta, koska ollaan niin kilttejä.

Tästä ihanaisesta lankakasasta lähdettiin liikkeelle. Kaikki vyyhdit puolitettiin ja kerittiin valmiiksi ja sitten pikkujouluissa kukin himoneuloja sai poimia haluamansa värit kämmekkäisiin. Sepä ei sitten ollutkaan turhan helppo tehtävä. Vaihtoehtoja oli niin paljon ja sitten piti vielä löytää värit, joissa oli riittävästi kontrastia keskenään. (Ja jotkut urpot [lue: Neulisti] halusivat tieten tahtoen värit, jotka eivät erotu toisistaan kunnolla, koska eräillä on epävärikausi meneillään.)

Tukiryhmän kesken sovittiin yhdessä takaraja, jolloin kaikilla on oltava valmiit kämmekkäät, jotta sitten päästään yhteiskuvia napsimaan. Aikarajat paukkuivat ja lopulta yhdet kämmekkäistä jäivät puolitiehen, koska sellaista neulominen on. Toisinaan huiveista tuleekin pipoja ja sukista lapasia. Kaikki ei vaan toimi ja suunnitelmia muutetaan ja neuleita puretaan. Vyyhdin kämmekkäät olivat menossa synttärilahjaksi ja kävivät jo sovituksessakin tulevalla omistajalla, mutta julmasti ne napattiin vielä takaisin kuvauksia varten. Kyllä kannatti odotella yhteiskuvia, koska katsokaa nyt!

Somasti kuvista näkyy myös se, miten eri puikoilla, eri käsialoilla ja eri määrillä kaavion toistoja näistä tuli ihan eri kämmekkäitä.

Mitä: Endpaper mitts / Eunny Knit

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 31 g

Neulisti valitsi tosiaan ihan tarkoituksella toisistaan kehnosti erottuvat värit. Eikä siinä kaikki, vaan myös hyvin pienet puikot siitä huolimatta, että tarkoituksena oli neuloa kirjoneuletta. Tiukathan näistä tuli, mutta oikeastaan tuntuu kivalta, kun villa tiiviisti ympäröi käsiä.

Ohjeessa oli kovasti tarjolla kaikenlaista kummallista. Porukalla ihmeteltiin, miksi kaikki haluttiin tehdä vaikeimman kautta ja Neulistikin päätyi sitten tekemään aloitukset, päättelyt ja kaavion toistomäärät ihan miten huvitti. Hyvät tuli.

Mutta tarinassa oli opetus. Ilmaisena vinkkinä, että lankadominanssilla on väliä. Kivasti kovan pohdinnan jälkeen Neulisti päätyi ensin siihen, että harmaan kannattaisi tässä dominoida ja neuloi ekan kämmekkään lähes valmiiksi. Sitten kuukauden jäähyn jälkeen kämmekkäiden pariin palatessa autuaasti unohdettuaan kummin päin lankoja olikaan pidellyt, tuli pienen kokeilun jälkeen siihen tulokseen, että ehdottomasti keltaisen pitää dominoida, jotta kuvio erottuu. Ja erottuuhan se paremmin. Paitsi, että nyt Neulistilla on yksi harmaa ja yksi keltainen kämmekäs. Että näin.

Mitä: Endpaper mitts / Eunny Knit

Miten: Pyöröpuikko 3 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 34 g

Vyyhti valitsi omaksikin yllätyksekseen melkoisen räimeän väriyhdistelmän, mutta kyllä kannatti. Kuvio erottuu mainiosti ja keltainen ja pinkki näyttävät oikein kivalta yhdessä. Tämä olikin Vyyhdille ihkaensimmäinen kunnon kirjoneuleprojekti, joten opettelemista riitti. Onneksi oli kokeneempia tovereita kimppaneulomassa ja heiltä saikin heti alkuun hyvät vinkit mm. siitä, miten lankoja kannattaa kädessä pitää. Muutenkin tiukkiksella neulojalla oli miettimistä kirjoneuleeseen sopivan puikkokoon valinnassa eikä se nyt ihan nappiin mennytkään. Kuten Neulistilla, myös Vyyhdin kämmekkäistä tuli melkoisen napakat, mutta hyvältä nekin sitten kuitenkin kädessä tuntuivat. Oikein kiva harjoitustyö ensimmäiseksi kirjoneuleeksi!

Vähän näyttää siltä, että tukiryhmän duckface-poseerauksessa on vielä harjoiteltavaa.

Yhteiskuvista suurkiitos Tiinalle! Lisää juttua kämmekkäistä löytyy täältä ja täältä.

Neulisti & Vyyhti

Romanssi

Brasiliaa vaivaa ilmeisesti valtaisa villasukkapula. Ystävä tiedotti tarvitsevansa sinne monen monta paria, ja minä tarjouduin tekemään yhdet sukat. Hiukan tiedusteltuani taustalta löytyi rakkaustarina ja siitä se inspiraatio sitten puhkesi kukkaan.

Mitä: Meadow Socks / Rachel Coopey
Miten: Pyöröpuikko ja sukkapuikot 2.5 mm
Mistä: Sunrise Fiber Co. Classic Sock, 75 g

Ihan ehdottomasti romanssin toiselle osapuolelle oli tehtävä sukat, joissa on paljon pitsiä ja ihan ehdottomasti sukkien piti olla pinkit tai vaaleanpunaiset. Ja tämän päätettyäni, ei muuta enää tarvinutkaan miettiä. Saman tien mieleen tuli sukkamalli, jota on pitänyt kokeilla jo pidemmän aikaa. Ja lankalipaston uumenista ovat jo melkein vuoden päivät huudelleet langat, jotka ostin itse itselleni tuliaisiksi viime kesän työmatkalla Portlandiin. Kävin silloin kahdessa lankakaupassa ja hamstrasin matkalaukkuni täyteen paikallisten värjääjien ihanuuksia. Ja minä onneton en tätä ennen ollut ehtinyt vielä yhtäkään tuliaislangoista kokeilemaan. Onneksi tilanne on nyt korjattu.

Lanka oli kerrassaan ihanaa. Rakastan tätä pehmoista kaksisäikeistä merinolankaa. Tämä on ehkäpä suosikkipohjalankani mitä sukkalankoihin tulee. Eihän pelkkä merino toki yksistään ole yhtä kestävää kuin nylonilla vahvistetut langat, mutta ah tätä pehmeyttä! Ja väri on huikaisevan pinkki. Onneksi tätä jäi vielä vähän yli.

Aloitin sukkien neulomisen lentokoneessa matkalla tänne. Yleensä neulon sukat 2.25 mm puikoilla, koska mitä kovempaa peltiä niistä saa, sitä paremmin ne kestävät. Nyt oli kuitenkin käytettävä bambupuikkoja, jotta neuleprojekti pääsi koneeseen mukaan ja näillä 2.5 mm miniriikkisillä bambutikuilla sai kyllä todella jännittää, kestävätkö ne neulomista. Vaan yhtäkään en katkaissut!

Sukissa on kahdenlaista pitsiä. Ensin molempia resorissa, sitten vain toista varressa. Jalkaterässä yksi varren pitsikuvioista alkaa kulkea vinottain jalkaterän poikki ja sen alta paljastuvat taas molemmat pitsit. Tykkään neulomiskokemuksena aina paljon enemmän erilaisten pitsien kuin palmikkojen neulomisesta. Moni aloitteleva neuloja kauhistelee pitsikaavioita, mutta minusta tämä on nimenomaan ihanan helppoa.

Jottei homma hoituisi liian helposti, piti minun tietty unohtaa toista sukkaa tehdessä, että kaaviot olisi hyvä neuloa ensimmäisen sukan peilikuvaksi. Vika ei ollut ohjeessa, siinä oli kyllä tarjolla peilikuvakaavio. Ongelmana oli enemmänkin neuloja, joka ei muistanut kääntää sivua.

Saatuani sukat valmiiksi minut valtasi niin höpöhöpöromantiikkaolo, jotta oli ihan pakko saada kotiin kimpullinen vaaleanpunaisia kukkia. Se on kevät ja kukkaset nyt!

Neulisti

Muskotista sitruunaksi

Mua potkaisi syksyllä onni ja pääsin testineulomaan paria paitaa. Nähkääs, kun Helga Isagerilla on upein kuvin koristettu huikaisevan kaunis neulekirja täynnä kivoja ohjeita, mutta ne ovat ruotsiksi. Syksyn kässämessuilla selvisi, että Lankakauppa Kerän Jonna on suomentamassa kyseistä kirjaa ja tuppauduin heti innolla testaamaan suomennoksia.

Mitä: Lemon / Helga Isager

Miten: Pyöröpuikot 2.5 ja 3.0 mm

Mistä: Holst Garn Noble, 180 g

Ensimmäisenä pistin puikoille ihanan kesäisen lötköpaidan. Se odotteli valmiina sohvan nurkassa kuvaamista vaikka kuinka kauan. Mutta kun oli tiedossa täydellinen miljöö, niin mikäs tässä odotellessa.

Paidasta neulotaan ensin erikseen etu- ja takaläppä ja sitten poimitaan sivukappaleiden silmukat etu- ja takaläpän reunasta. Hieman kavennuksia olkapään kohdalla muotoa tuomaan ja lopuksi yhdistetään sivut kolmen puikon päättelyllä. Helppoa ja jouhevaa. Ohje oli toimiva, joskin Helgalla on toisinaan hieman oma tapansa ilmaista asioita. Vaan kyllä siitä selkisi, mitä piti tekemän.

Malli oli muuten helppo, mutta etu- ja takakappeleeseen sekä helmaan ja kaula-aukon reunaan neulotaan kovasti kauniita poikkiraitoja. Vikkelbraideja taitavat olla nimeltään. Niitä ei ole vaikea neuloa, mutta jotta sain raidoista seuraavat kerrokset siisteiksi, poikkiraidat piti neuloa tavattoman tiukasti kiristellen. Siitähän tunnetusti seuraa hartikipu, jota tunnetusti seuraa päänsärky ja sitä vielä mukavasti huono olo. Vaikka onhan tämän näköinen paita pienen kiristelyn arvoinen. Ongelma varmaan muutenkin oli eniten siinä, etten malttanut neuloa paitaa pienissä pätkissä vaan heti mulle kaikki tänne nyt.

Holstin Noble tuntuu paidassa yhtä aikaa kivan kepeältä ja pehmoiselta. Ja sitten kuitenkin mukavan rouhealta. Niin, ja ihan vallan hullaannuin tähän Muskotti-väriin. Hiukkasen olen onnellinen uuden paitani kanssa. Tein muuten M-koon, jos lankamenekki mietityttää.

Neulisti