Kolmas

Nimittäin kolmas sija! Woot woot!

Mitä: Touring bubbles / Karen Buhr
Miten: pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: lanitium ex machina Kimallesukka, 69 g

Luurin ja tabletin akut oli ladattu sukulaisten nurkissa, nettiyhteys toimi mökillä moitteettomasti ja mukana oli varmuuden vuoksi kahta eri lankaa ja kahdet puikot. Kellonkin muistin laittaa soimaan. Olin hyvin valmistautunut Tour de Sockin kolmanteen etappiin, kun se alkoi juhannusviikonlopun sunnuntaiaamuna klo 8.

Ja voi mikä helpotus! Edellisen etapin jälkeen todella kaipasin välillä jotain leppoisampaa neulottavaa ja saamani piti. Hiukan palmikoita, vähäsen pitsiä ja kaikki tosi helposti ulkoa opittavissa. Ainoastaan kerran menin mokaamaan, kun turhan innoissani neuloin ensimmäisen sukan kantapäätä. Siinä menetin ainakin puolisen tuntia aikaa.

Minun ei tarvinut huolehtia ruoanlaitosta, ei pakkaamisesta, eikä kotiin ajamisesta. Rauhassa saatoin kisata. Ja tällä kertaa mulla olikin hyvä fiilis siitä, että mahdollisuuksia on vaikka mihin sijoituksiin. Niin liukkaasti liukuivat sukat puikoilta. Sukat valmistuivat lopulta 12h20min ajassa ja tällä saavutettiin kolmas sija kolmannella etapilla. Ihan mahtavaa. En ole ikuna neulonut sukkia noin nopeasti.

Kahden ensimmäisen etapin ajan ihmettelin, miten toiset voivat neuloa niiiiin paljon mua nopeammin ja tulin siihen tulokseen, että neulon sukkia turhan tiukkistellen. Lörpömmällä käsialalla neule tooosi yllättäen kulkee aika paljon helpommin. Ihan tyytyväinen en ole työn jälkeen, mutta sijoituksista tässä nyt kisattiin.

Ohje oli vähän hassu; siinä tarjottiin valtaisaa kantalappua ja sitten kärjen pituudeksi riitti lasten koko. Njääh, tein kärkeen kuviota vähän pidemmälle kuin vaadittiin ja sain aikaan aikuisten sukat.

Kerrankin muuten onnistuin jokseenkin ikuistamaan kuviin langassa välkehtivän blingin. Täytyy kyllä tunnustaa, että ihan moukan tuurilla. Ihan riittävästi oli keskittymistä siinä, että pysyin sukkineni pystyssä tällä tarjottimella tasapainoillessa samalla, kun yritin sohia kaukolaukaisimella kameraa kohti.

Seuraavalla etapilla vuorossa on sitten helmiä. Jesh, niitä on aina mukava pujotella neuleeseen.

Neulisti

Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa

Ihanaa neulojat, ihanaa. Tai noh... juuri nyt ihanalta tuntuu lähinnä se, että Tour de Sockin toinen etappi on ohi. Ja itse asiassa, kyllä se vähän haittaa sekin, että teki kipeää.

Mitä: Far into the forest / Kirsten Hall

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Lanitium ex machina Basic Sock + BFL Sock Twist, 46 + 44 g

Toisen etapin malliksi paljastui huikaisevan hieno, mutta selvästikin haastava sukkapari. Kirjoneuletta ja palmikon näköisiä asioita, jotka kyllä oikeasti tehdään lisäyksin ja kavennuksin, eikä palmikonkierroin. Tavallaan tämä oli hiukan helpompaa kuin kirjoneule yleensä, koska väriä vaihdettiin jokaisen silmukan jälkeen. Eipä tarvinut miettiä toisen langan sitomista niin kuin kirjoneuleessa yleensä.

Ja sitten toisaalta, en muista tavallisen kirjoneuleen koskaan hajottaneen käsiäni näin tehokkaasti. Ohje julkaistiin torstai-iltana 20.30. Tällä kertaa seuraavana päivänä oli töitä, joten valvoin "vain" kahteen yöllä neuloen. Kun perjantainakin sammahdin kahden aikaan ja olin vasta saanut ensimmäisen sukan valmiiksi, olin jo varma siitä, että olin auttamattoman hitaana tikuttelijana tipahtanut kelkasta. Vaan, kun la-su yönä kolmen tai neljän aikaan (kuka näistä enää pysyy kärryillä?) sain sukat valmiiksi, olin lopulta sijalla 17. Ei huono.

Keskellä yötä sukkia päätellessäni ajattelin vielä, että päättelen langanpäätkin sukan sekaan ennen kuin otan kuvat ja lähetän ne kisan järjestäjälle - eihän se nyt muutamasta minuutista ole kiinni. Onneksi ei käynyt huonosti, mutta minuuttipeliä se oli. Minun sukkieni jälkeen 12 minuutin sisään valmistuivat kahdet seuraavat parit. Enpä ollut ainoa yökyöpeli.

Jälkimmäistä sukkaa yöllä vääntäessäni kädet olivat jo niin kovilla, että jokaisen puikollisen jälkeen piti pysähtyä venyttelemään sormia ja pyörittelemään ranteita. Varovainen saa näköjään olla, ettei käsiään hajota. Onneksi tuntuivat toipuvan nopeasti heti, kun näistä sukista päästiin.

Lisähaastetta sukkiin toi vielä sekin, että mokailin urakalla. Molemmissa sukissa jouduin useamman kerran purkamaan, kun hoksasin tehneeni virheen monta kerrosta alempana. Jälkimmäisen sukan kohdalla opin vihdoin etupuolen kaavion ulkoa ja siitä innostuneena posottelin menemään niin vauhdilla, että vasta tehtyäni pohjekaavion alusta loppuun asti, hoksasin tehneeni sen päin mäntyä. Mikäpä sen hauskempaa kuin pudottaa parikymmentä kerrosta silmukoita ja poimia niitä sitten virkkuukoukulla takaisin, koska hermo ei enää kestänyt purkaa myös etupuolen kaaviota.

Huoh. Seuraavaa etappia odotellessa. Toivottavasti se olisi jotain helpompaa.

Neulisti

Liitoapinoita

Aloitin joulun alla pikku yöpukuprojektin Nöttöselle. Työn piti olla nopea ja helppo, ja lähes valmista tulikin hetkessä. Yhtä saumaa ennen valmista pukua saumuri kuitenkin meni sekaisin ja käytettyäni turhaan tuntikausia sen kanssa tapellessa hautautui koko homma kuukausiksi. Pari viikkoa sitten äitini oli kylässä ja tuli puhetta saumurista. Hän teki hetken taikojaan ja kas – taas toimii! No, huollolle olisi varmaan jo tarvetta, mutta sainpa kuitenkin valmista ennen kuin muksu ehti kasvaa pyjamasta ohi.

Mitä: Liituripyjama/SikSakSiksen Henni

Miten: Saumurilla ja ompelukoneella

Mistä: Apinat-trikoo Kestovaippakaupalta

Pyjama on tehty liito-oravamaisella zero waste -kaavalla eli periaatteessa tästä ei pitäisi tulla muuta kangasjätettä kuin saumurin leikkaamat suikaleet. Minä muotoilin vähän kaula-aukkoa, joten ihan nollaan ei päästy, mutta aika lähelle kuitenkin.

Pyjamaan pääsee sisään alareunaan jätetystä aukosta ja siinä yhdistyvät yöpaidan ja haalarin hyvät puolet. Se on lämmin ja rento, mutta pysyy paremmin paikoillaan eikä kierry öisen pyöriäisen vyötärölle. Hyvin maittoivat ainakin ensimmäisen yön unet uudessa liitoapinapuvussa.

Sadepäivän terveisin
Vyyhti

Häät mielessä

Serkku menee kesällä naimisiin ja minähän en voinut olla tyrkyttämättä tilaisuutta tilata omin pikku kätösin neulottua boleroa hääpuvun kaveriksi.

Mitä: Matrimonio bolero / hand made by fasOLA

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm ja virkkuukoukku 3.5 mm

Mistä: BC Garn Jaipur Silk Fino, 51 g

Serkkua ei tarvinut kovin pitkään ylipuhua vastaanottamaan neulosta. Ehdotin varmaan seitsemää eri boleromallia, tätä niiden joukossa, ja toivoin mielessäni, että valinta osuisi mihin tahansa paitsi tähän. Syynä ei suinkaan ollut se, etteikö tämä olisi kaunis malli, mutta minusta tuntuu, että kaikki neulovat aina tämän hääboleroksi. Ja niinhän serkkukin juuri tämän valitsi. Vaan nyt, kun katsoo valmiin boleron kuvia, niin onhan tämä ihan huikaisevan kaunis malli.

Bolero neulotaan tasona toisesta hihasta aloittaen. Hihojen reunoissa lisäillään ja kavennellaan hissuksiin silmukoita ja tuota selkäkappaletta varten luodaan kerrallan hiukan enempi silmukoita kumpaankin reunaan. Pitsi on yksinkertainen ja sen oppi tosi nopeasti ulkoa.

Ohje oli minusta vähän mitä sattuu. Se vilisi virheitä, vaikkei kovin pitkä ollutkaan. Vaan hälläpä väliä, kun siitä sai kuitenkin suunnilleen silmukkamäärät selville ja pitsikaavio piti kuitenkin kiltisti kutinsa. Eipä sitä paljon muuta tarvitsekaan.

Valmis pitsikappale pingotettiin ja sitten ommeltiin hihojen pitemmät ja kylkien pikkuruiset saumat. Ja ihan lopuksi kaikkiin reunoihin virkattiin suloinen piparkakkureunus. Helppoa, nopeaa ja holtittoman nättiä.

Jos ohje olikin vähän sinne päin, niin lanka oli just eikä melkein. Kokeilin ensimmäistä kertaa Jaipur Silk Finoa. Se on 100% mulperisilkkiä ja minua hiukkasen jännitti sen neulominen. Kun toisinaan silkit ovat kovin halkeilevia lankana ja tarttuvat joka ikiseen ihonrepaleeseen, mihin vain on mahdollista tarrata. Jännitti siis vähän, mutta kuinka turhaan! Tämä lanka oli ihan uskomattoman upeaa neulottavaa. Koostumuksestaan huolimatta se oli jotenkin ihanan pömpseää, pulleaa ja pehmeää. Lanka ei halkeillut tippaakaan eikä tarrannut kynsinauhan röpöihin tai mihinkään muuhunkaan. Neulominen tuntui siltä kuin olisi valuttanut hunajaa sormilleen. Ja kuka voisi vastustaa tätä silkin kiiltoa? En tiedä huomasitteko, mutta tykkäsin aika kovasti.

Serkulle kovasti hääonnea ja näin jo etukäteen toivotettuna.

Neulisti

Kisa alkakoon

Viime vuonna osallistuin ensimmäistä kertaa Tour de Sock -kilpailuun ja vimma jäi päälle. Niinpä olen jo kuukausitolkulla odottanut tämän vuotisen kisan alkamista. Jos ja kun kaikki eivät ole perillä siitä, mikäs kilpailu oikein on kyseessä, niin noiden viime vuotisten sukkapostausten lisäksi tietoa Tour de Sockista ja muistakin neuletempauksista löytyy täältä.

Mitä: Virrat / Tiina Kuu

Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm

Mistä: Lanitium ex machina Perussukka Sport, 90 g

Viime vuonna pohdittiin porukalla, että olisipa kiva, jos kisan ohjeita suunnittelemassa olisi joku suomalainen, kun niin moni kisaaja on täältä piskuisesta pohjoisen valtiosta kotoisin. Tänä vuonna tuo haave toteutui heti ensimmäisellä etapilla. Tiina onkin melkoinen sukkasuunnittelijavirtuoosi! Heti tuli mukava tunne aloittaa kilpailu, kun tiesi, että ensimmäinen ohje on ainakin jotain tuttua, turvallista ja taatusti toimivaa.

Tai ainakin taatusti toimivaa. Tutusta en ehkä puhuisi niinkään. Tour de Sock -kilvassa on usein ideana haastaa neulojia kokeilemaan jotain uutta ja niin tälläkin kertaa. Sukat neulottiin varpaista varteen, mutta tyypillisten nauhalevennysten sijaan näiden sukkien kärjestä tuli tähtikavennusten näköinen. Siis, se sellainen pyöreä kärki. Kärkeen jäi jopa silmukoiden luontivaiheessa aukko, joka ihan lopuksi, sukkien valmistuttua kiristettiin umpeen. Ekstrajännää, mutta toimi tietty moitteettomasti niin kuin TiiQn ohjeet aina.

Sukkien mallineule koostui kierretyin silmukoin neulotuista yhden silmukan palmikoista. Pitkin sukan pintaa vaeltavat yksittäiset kierretyt silmukat muodostivat kauniit kuviot ja jalkapöydän päälle, lähelle sukan kärkeä sekä varteen, kantapään jälkeen tuli tämmöiset v-kuviot.

Kantapää oli hauska neulottava. Kiilalisäykset tehtiin jalkapöydän sivun sijaan sukan pohjassa. Kantapään kauniin pyöreä käännös tehtiin lyhennetyin kerroksin ja kantalappuun tuli nostettuja silmukoita. Tykkään ihan hirmusti. Täytynee jatkossa alkaa harrastaa tätä kantapäätä varpaista varteen neulottavissa sukissa. Voi että siitä tuli nätti. Ja jottei uusien asioiden kokeileminen vielä tähän jäisi, niin lopuksi silmukat pääteltiin ommelleen. Päättelystä tulikin harvinaisen siisti ja sopivan joustava. Mainiot sukat.

Tulin kilpailun ensimmäisellä etapilla sijalle 10. Kun ottaa huomioon, että kisassa on mukana lähemmäs 900 osallistujaa, niin tuohan on hirvittävän hieno saavutus. Vähän jäi kuitenkin itselle hampaankoloon kaivelemaan. Aloitin neulomisen iltapäivällä 17.00, kävin nukkumaan aamuyöstä 04.30, heräsin 08.30 jatkamaan neulomista ja n. klo 12 sukat olivat valmiit. Nopeimmat neulojat (lähes kaikki suomalaisia taas kerran) olivat saaneet sukkansa valmiiksi jo siihen aikaan, kun aamuyöstä kömmin muutaman tunnin unille. Onneksi sattuvat kaikki olemaan joukkuetovereitani.

Neulisti

Tahdon tanssia kanssasi valssin

Tässä touhussa alkaa olla sarjatuotannon elkeitä.

Mitä: Inger / Mekkotehdas aikuisille
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Big rose -puuvilla, Eurokangas

Niinhän siinä väistämättä käy, että iän myötä alkaa muistuttaa vanhempiaan. Meillä ainakin alkaa äidin kanssa olla ihan samanlainen maku. Nähtyään minun itselleni ompelemat mekot äiti nimittäin tilasi itselleen kolme.

Äiti harrastaa ahkerasti lavatansseja ja on huomannut saman puutteen kauppojen valikoimissa kuin minä: kellohelmaisia kukkamekkoja ei vaan ole ollut myynnissä enää pariin vuosikymmeneen. Ja lavatansseihin sellaisia kuitenkin on ehdottomasti saatava. Ei auta kuin ommella itse. Tai siis, ompeluttaa tyttärellä.

Mitä: Inger / Mekkotehdas aikuisille

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Puuvillaelastaani, Eurokangas

Jälkimmäinen mekko oli huomattavasti tukevampaa kangasta. Tuloksena on ei-kovinkaan-laskeutuva, mutta hyvin ryhtinsä pitävä leninki. Vähän etukäteen pelkäsin tämän ompelemista, vaikka elastaania kankaassa olikin vaivaiset 2%. Kumma, miten noinkin vähä tuntuu, sillä huomattavasti haastavampi ommeltava tämä kangas oli. Olen huomannut, että elastaani, vetoketjut ja minä emme oikein ole toimiva yhdistelmä. Onneksi sitä ei valmiista mekosta kauhean kauas näe.

Äiti osoitti ihailtavaa omistautumista blogikuvia kohtaan ja tuli minua junalla vastaan, jotta päästiin napsimaan kuvia autenttisessa ympäristössä, tanssilavalla. Illan bändi oli jo saapunut paikalle tekemään soundcheckiä ja ihanasti antoivat meidän hiukan lainata mikrofoniaan.

Ingereistä minulla ei enää kauheasti löydy uutta kerrottavaa, koskapa nämä olivat jo nro:t 3 ja 4. Vaan alkaapa aika hyvin mennä jo ulkomuistista niiden ompeleminen.

Mekkoja ei muuten ole pakko piilottaa kaappiin, vaan niitä voi käyttää eri kauniina sisustuselementteinä.

Neulisti