Syksy saa

Sopivasti kesän pahimpiin ja ilmeisesti myös viimeisiin helteisiin valmistui uusi mitä mainioin ja lämpöisin arkiasu.

Mitä: Hupparimekko / Lekala

Miten: Ompelukoneella ja saumurilla

Mistä: Korunapista shopattu trikoo, 2m

Löysin kesäretkellä jo pariinkin otteeseen ihastelemastani Mikkelin Korunapista hurjan nättiä trikoota ja sille piti löytää joku ihan erityinen malli. Pinterestiä selaillen löysin tällaisen hihattoman hupparimekon. En vaan oikein osaa hihattomia käyttää. Tuntuvat epäkäteviltä, kun alla täytyy olla joku paita ja sitten kohta onkin jo liian kuuma. Sen verran olin jo rohkaistunut ompeluksistani, että uskoin osaavani tehdä tähän hihat. Ja kuten kuvista näkyy, se onnistui. Jee.

Lekala tarjoaa melkoisen valtavan valikoiman kaavoja tilaajan mitoilla. Ohjeet ovat edullisia - toki hintaan sisältyy sitten vain yksi koko. Minulle tämä vaikutti ihan huippujutulta, sillä ylä- ja alavartaloni ovat hankalasti eri paria. Tämä ei ole itsekritiikkiä, vaan fakta, että ylävartaloni on yhtä tai kahta vaatekokoa pienempi kuin alakroppa. Sehän sitten tarkoittaa valmiskaavojen kohdalla joko sitä että yläosa istuu, mutta alaosa ei mahdu päälle tai sitten alaosa mahtuu ylle, mutta yläosa roikkuu. Niinpä innostuin kovasti siitä, jos voisin saada joka kohdasta minulle sopivan kaavan.

Vähän oli teknisiä ongelmia, sillä firma lupaa toimittaa kaavan ostajan mitoituksella 24 tunnissa, mutta omastani ei kuulunut moneen päivään mitään. Usean kiukkuisen viestin jälkeen selvisi lopulta, että vika oli myyjän sähköpostiasetuksissa ja minulle luvattiin paitsi tämä ostamani ohje ilmaiseksi, vielä kaupan päälle viisi muuta vapaavalintaista kaavaa! Koen olevani perinpohjaisesti hyvitelty ja tyytyväinen. Ongelma myöskin mitä ilmeisimmin koski firman Etsy-kauppaa, eikä tuota omaa nettisivua.

Seuraavaksi sainkin sitten pelata tetristä. En tietenkään kangasta ostaessa tiennyt, miten paljon sitä tarvitsisin. Arvatenkin huppu syö aika lailla kangasta. Aluksi näytti vähän siltä, ettei kangas riitä edes hihattomaan huppariin, mutta lopulta vanha tetrisaddikti näytti kyntensä ja voitti kankaan rajoittuneet mitat. Lainasin tähän projektiin aiemmin ompelemani Lady Skater Dress -mekon hihakaavaa. Jopa olikin näppärää, sillä se sopi ihan sellaisenaan. En vieläkään käsitä, miten onnistuin paitsi mahduttamaan kaikki kaavat kankaalle, vielä pidentämään hihakaavaa ja resoreita. Vaan sattuipa tulemaan just eikä melkein passelin kokoinen mekko ja juuri haikailemani täysmittaiset hihat.

Jos kaavat olivatkin minulle varta vasten mitoitetut, itse ohje oli turhan seikkaperäinen. Sain hyvän tovin pohdiskella itsekseni, miten ihmeessä taskut oli tarkoitus tehdä. Ei mikään ihan itsestään selvä operaatio, joka oli ohjeessa typistetty muutamaan sanaan. Siitä miinusta. Kyllä minusta on aiheellista hiukankin epäselvemmistä työvaiheista olla joku selventävä kuva tarjolla. Mutta selätinpä lopulta ne taskutkin.

Hupparimekosta tuli ihan paras arkivaate. Meillä on toimistossa ihan jääkylmää, vaikka ulkona helle ja olen palellut jo viikkoja siellä. Tämä ylläni vietin ensimmäisen ei-palellun päivän toimistolla. Toimii! Alan olla valmis syksyn tuloon.

Jahka onnistun valitsemaan, mihin kaavoihin käytän ilmaisohjeeni, jään mielenkiinnolla odottamaan, miten hyvin tämä mittojeni mukaan tehty kaavoitus toimii tyköistuvammissa vaatteissa.

Neulisti

Karkkisukat

Osallistuin tässä kesällä TitiTyyn Arjen luksusta -lankaklubiin. Ideana siis, että saan herkullisia lankaylläreitä. Ensimmäisestä klubipaketista pätkähtikin melkoinen herkku, kun kauan kaipaamani siililanka teki comebackin. Aijai. Se on kuulkaa maailman pehmointa.

Mitä: Swipe / Yarnissima

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Hedgehog Fibres Sock, 62 g

Vähän kolistellaan kyllä värin kanssa tämän neulojan mukavuuslootan reunoja. Kovasti on neulemaailmassa valoillaan näiden roiskevärjättyjen speckle-lankojen villitys. Ja mä en ole päässyt siihen sisälle sitten tippaakaan. Kuvailin tätä lankaa tovereille niin, että mun mielestä se näytti vyyhdillä siltä kuin yksisarvinen olisi käynyt ripuloimassa vyyhdin toiseen päähän. Mutta eipä tuo mittään - totutellaan. Ja sukat on siitä hyviä, että niissä menee vähän mikä vaan väritys. Eikä tosiaan ole siililangan pehmoisuudessa voittanutta.

Päätin, että väriyrjö tarvitsee parikseen mallin, jossa ei tapahdu turhan paljoa. Mieluiten jotain rauhallista joustinta. Sitten muistin sukat, jotka tein miehelle viime jouluksi. Niitä mä taisin haikailla jo silloin itselleni, kun malli oli niin kiva.

Tässä kivasti yhdistellään joustinta, kierrettyjä silmukoita ja tuommoisia vinottain kulkevia paneeleja. Juuri sopivasti jotain, mutta pääasiassa rauhallinen malli. Erityisesti viehätyn jotenkin näistä joustimena neulotuista kantapään kiilalisäyksistä. Edelleen ohjeessa ärsytti se, ettei kaaviota ole käännetty toista sukkaa varten peilikuvaksi. Lisäksi minua häiritsi, ettei paneelien ympärillä kulkevissa kavennuksissa ollut ohjeen mukaan kierrettyjä silmukoita, vaikka muualla oli. Se vääryys oli korjattava. Olikin melko hauska pähkäillä, miten päin silmukoita pitää nostella puikolta toiselle, jotta sai kavennuksiin kiertyvät silmukat. Vähän aivojumppaa kaiken tämän joustimen sekaan.

Sukista tuli somat ja pääsevät varmasti käyttöön. Mutta ei musta saa roiskevärjäysten ymmärtäjää. En vaan tajua. Onneksi värjäys näyttää valmiissa sukissa vähän vähemmän levottomalta kuin vyyhdillä. Mulle nämä kuitenkin tulevat aina olemaan yksisarvisenpierusukat. Tykkään silti.

Neulisti

Minttusuklaata

Lisää mekkoja poksahtelee vaatekaapin perukoille kuin sieniä sateella. Ei pysty hidastamaan tahtia, kun ompeluttaa.

Mitä: Muokattu 15min zero-waste mekko / Tyrnifarmarit

Miten: Saumurilla ja ompelukoneella

Mistä: Kestovaippakaupan Mint Pearls, 2 m

Kahden mekon trikoon ompelemiskokemukseni innoittamana ryhdyin etsimään uusia mekkomalleja. Järki ei paljon päätä pakottanut, kun suuruudenhulluudessani hain malleja avainsanoilla "laskos" ja "origami". Paljon tuli vastaan inspiroivia kuvia, mutta lopulta päädyin kuitenkin tähän Tyrnifarmarit-blogissa esiteltyyn idioottivarmaan mukavuusmekkoon.

Ideana mallissa on se, ettei kangasta mene yhtään hukkaan ja ompeleminen on hullun helppoa. Kangas taitellaan kahdesti kahtia ja sen päälle asetellaan t-paita, jonka avulla arvioidaan hihanympärys. Lopuksi leikataan vielä pääntie, jonka leikkaamisessa kehotettiin varomaan, koska siitä herkästi tulee turhan iso. Sen jälkeen ei tarvitsekaan ommella kuin kaksi saumaa ja mekko on valmis. Koska olin innostunut onnistuneista ompeluksistani, päätin vähän muokata ohjetta ja tehdä muutenkin viimeistellymmän mekon.

Ensinnäkin, alkuperäisessä ohjeessa ei huolitella mitään reunoja. Minä olin oppinut edellisestä mekoista, kuinka tehdään kaunis pääntien resori ja sellaisen tein tähänkin mekkoon. Siihen tarvitaan siis hiukan pääntien ympärystä lyhyempi kaitale samaa kangasta. Se taitetaan ja silitetään pituussuunnassa kahtia ja neulataan pääntielle. Koska se on hiukan pääntietä lyhyempi, sitä pitää vähän venyttää. Tämä tehdään sen takia, ettei valmis pääntie sitten lörpötä. En osaa antaa tarkkaa suhdetta, kuinka paljon lyhyempi resorin pitäisi olla. Ehkä 80% pääntien mitasta? Näin omasta mekostani voin ainakin sanoa, että vähän lyhyempikin olisi saanut olla. Joistain kohdin nimittäin vähän lörpöttää. Kun resori on neulattu kiinni pääntielle, se huristellaan saumurilla. Lopuksi sauma kiinnitetään vielä paikoilleen mekon nurjalle puolelle ompelemalla tavallisella ompelukoneella suora ommel pitkähköllä piston pituudella.

Hihansuihin kokeilin uutta pallopäistä kaksoisneulaani. Käänsin siis hihansuita muutaman sentin nurjalle ja ompelin kaksoisneulalla hihan päältä. Kaksoisneula tekee kankaan päälle kaksi suoraa ommelta ja työn nurjalle puolelle pientä siksakkia. Sitten vaan leikataan vähän ylimääräisiä reunoja sisäpuolelta pois. Helman jätin tälläkin kertaa viimeistelemättä.

Itse mekon mallia muokkasin myös hiukkasen. Tein hihoista sen malliset, että ne kapenevat ranteita kohti. Alkuperäisessä mallissa ommellaan vain hihasauma ja kaavakuvassa vasemalla näkyvä, sen alapuolinen sivusauma. Minä halusin niistä origami- ja laskoskuvista inspiroituneena kokeilla hiukan jotain jännittävää. Vähän aikaa kangasta ja aivoja taivuteltuani tulin siihen tulokseen, että jos ompelen vielä yhden sauman (kaavakuvassa oikealla), saan mekkoon paitsi hauskaa ilmettä, myös taskut. Ja se toimi! Ihan parasta! (Piirroksen paikkaansapitämättömistä mittasuhteista huolimatta en siis tehnyt omaan mekkooni ekstraleveitä kädenteitä, vaan kavensin niitä vain tuonne ranteita kohti.)

Näin ompelemalla mekon kyljistä tulee neliskanttiset. Niistä voi sitten taittaa vähän kulmia sisään ja saa aikaan taskut. Jos haluaisi hifistellä, voisi nuo taskun nurkat vielä ommella kiinni sivusaumoihin, mutta en taida jaksaa. Tämmöisenä voi taskujen kokoa muutella tarpeen mukaan.

Seuraavana mekkosuunnitelmana on ostaa kaavat erääseen ihanaan hihattomaan hupparimekkoon ja muokata siihen pitkät hihat. Sitten saa syksy tulla.

Niin, ja missäs se otsikossa luvattu minttusuklaa on? Ei sitä täältä löydy, kunhan haaveilen. Yllätin itseni täydellisesti hullaantumalla hailakan mintunvihreään kankaaseen, joka sitten yllättäen sopikin minulle kuin nenä päähän. Ja mintusta taas en pysty puhumaan ilman, että alan himoita minttusuklaata. Täytynee lähteä kauppaan...

Neulisti

Koukuttavat kakut

Oletko joskus pohtinut, ketä täällä ruudun takana hääräilee? Se asia on nyt helppo selvittää, sillä me päätimme pistää seuraavana ravintolapäivänä, su 16.08.2015, pystyyn neulekahvilan nimeltä Koukuttavat kakut.

Tarjolla on erilaisia herkkukakkuja, mm. Daim-halkoa, paahdettua valkosuklaa-, mustikka-brownie-, mansikka-siiderikakkua ja paljon muuta. Kaikki kakut ovat laktoosittomia ja tarjolla on kysyttäessä myös vegaaninen ja gluteeniton kakku.

Kahvilamme sijaitsee Jyväskylän Kekkolassa ja on avoinna klo 12-16 tai kunnes kaikki 80 annosta on haukattu parempiin suihin. Paikalla pitäisi olla mukavasti istumapaikkoja ja seuraksemme saa jäädä neulomaan tai virkkaamaan. Toki myös käsityöttömät ovat tervetulleita. Kahvilasta löytyy myös leikkinurkkaus.

Hintaa herkuttelulle tulee 5€, mikä sisältää messevän kokoisen kakkupalan sekä siihen kylkeen kahvin, teen tai mehun ja sille santsikupin.

Tarkemmat koordinaatit löytyvät täältä Koukuttavien kakkujen Facebook-sivulta.

Toivottavasti tavataan sunnuntaina!

Neulisti & Vyyhti

Viime kesän hittitakki

Sellainen tästä piti tulla, kun viime keväänä pistin takin puikoille. Ruskeaa, kevyttä puuvillaa. Huisin monikäyttöinen ja sopisi yhteen kaiken kanssa. Tuumin, että tästä tulee ihan täydellinen kesätakki. Ja sitten täysin mysteeriksi jääneistä syistä se jäikin vuoden tauolle. Onneksi tuli uusi kesä ja takki vihdoin valmistui.

Mitä: Even flow / Joji Locatelli

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Drops Safran, 421 g

Takki neulotaan ylhäältä alas. Ensin luodaan silmukat ja neulotaan takakappaletta kainaloihin asti. Sitten poimitaan pari silmukkaa hyvin kapeisiin etukappaleisiin, neulotaan niitäki kainaloihin asti, yhdistetään kappaleet ja neulotaan yhtenä palana alareunaan asti. Suurin osa etukappaleista koostuu shaalikauluksesta, johon poimitaan silmukat muuten valmiin takin sivuista ja se neulotaan poikittain.

Taka- ja etukappaleissa neulotaan kaunista ja jännän näköistä pintaneuletta. Siinä nostetaan siellä täällä silmukoita neulomatta useamman kerroksen ajan ja sitten kuvion viimeisellä kerroksella siirrellään niitä sivuille ennen neulomista, samaan tapaan kuin palmikkoja neuloessa vaihdellaan silmukoiden paikkoja. Aika helppoa ja kovin näyttävää.

Tykkään kovasti siitä, että on taskut. Niitä tarvii aina. Taskuja mekkoihin ja taskuja takkeihin. Tykkään. Mutta en tykännyt neuloessa. Taskuissa oli hirveästi ylimääräistä näpertämistä. Ihmettelin ohjetta, että miksei taskuja neulota saumattomasti niin, ettei lopuksi jää mitään ommeltavaa. Jääränä piti kokeilla, eikö niin muka voi tehdä, mutta ei voinut. Tuli ihan tosi rumaa ja reikäistä jälkeä. Pakko oli antaa periksi ja ommella taskujen sivut lopuksi kaulukseen. Mutta nyt on tehty ja ovat hyvät käytössä.

Kun olin lopulta saanut vartalo-osan valmiiksi ja pääsin shaalikauluksen kimppuun, sain jäädä raapimaan päätä hyväksi aikaa. Kauluksen ja niskan silmukoiden yhteenneulomisessa tehtiin jotain ihme settiä, josta en ymmärtänyt hölkäsen pöläystä. Neuloin sitten miten sattuu. Ehkä sitä ei kukaan huomaa. Vaan eniten hämmenystä aiheuttivat niskaan neulottavat poimut. Niitä kun ei näkynyt yhdessäkään ohjeen kuvassa kunnolla. Minulla meni pitkään ihan vaan siinä ennen kuin uskoin ohjetta, että tämmöistä täällä tosiaan tehdään. Jos on neuleessa tämmöisiä designelementtejä, olisi kohteliasta pistää niistä myös kuva. Näillä poimuilla rypytettiin kaulusta niin, että se asettuisi niskalle paremmin. Ihan hauska yksityiskohta.

En tajua, miksi jätin tämän viime kesänä kesken. On tämä vaan mainio nimittäin. Ihan huippu. Safran onkin vanha rakkauteni. Siitä saa aina tosi siistin näköistä neuletta aikaan.

Loppuun on pakko sanoa varoituksen sana, jos joku tykästyy ja innostuu itselleenkin neulomaan tätä takkia: vaikkei kuvista näy, niin kauluksen reunat alkavat sitten ihan väkisinkin rullaamaan. Että jos sellaiseen menee hermo, niin teitä on varoitettu.

Neulisti

Kaksin aina kaunihimpi

Ainakin mitä tulee mekkoihin. Kuten jo aiemmin kerroin, näitä piti heti tehdä kaksin kappalein.

Mitä: Lady Skater Dress / KitschyCoo
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla
Mistä: Käpysen Helmirouva-luomujersey, 2.2 m

Tällä kertaa otin ensimmäisestä mekosta hiukan opikseni. Tein yläosasta hiukan lyhyemmän, jotta vyötärö tulee korkeammalle. Muistin sentään leikata vastaavasti helman vähän pidemmäksi. Sen sijaan tarkkaavaisuuteni häilyi hihojen kohdalla ja kiinnitin vahingossa hihansuut niin, että kuvio kääntyi niissä nurin niskoin. Sovitaan, että se on designelementti.

Ensimmäisen mekon kohdalla tottelin kiltisti ohjeistusta, enkä venyttänyt vahvistukseksi ommeltavaa kuminauhaa yhtään. Sehän oli muuten ihan ok-neuvo, mutta vaikkei kuminauha venynyt, kangas kyllä hiukan venyi ja ensimmäisen mekon vyötärö meni vähän kupruille ja on turhan leveä. Nyt mittasin tarkkaan yläosasta, minkä pituisen kuminauhan vyötärö tarvitsee ja sitten sitä ommellessa venytin kuminauhaa sen verran, että se mätsäsi venyvään kankaaseen. Hyvä tuli. Jee, tässähän ihan oppii jotain!

Muokkasin tämän edellisen tapaan vyötäröltä rypytetyksi maksimekoksi. Leikkasin siis helmaa varten koko kankaan levyisen, n. 100 cm korkean pätkän kangasta ja ompelin sen putkiloksi, jonka yläreunan rypytin rypytyslankojen avulla. Sauman sijoitin mekon taakse. Jätin helman taas viimeistelmättä. Tämä kangas tosin rullaa sen verran reippaasti, että saatan vielä joskus sisuuntua ja huolitella alareunan.

Ei muuten mikään vaate ole niin mukava päällä kuin trikoinen maksimekko. Suosittelen.

Neulisti

Dinoaddiktio

Joku voisi luulla, että olen jäänyt koukkuun yhteen somaan tossuohjeeseen... Vähän on levy jäänyt päälle, mutta en pysty vastustamaan tätä söpöyden määrää.

Mitä: Dino baby booties / Anna Meier
Miten: Sukkapuikot 3.0 mm
Mistä: The Uncommon Thread Merino DK + Handu Merino DK, 27 + 15 g

Tällä kertaa ei ollut ihan riittoisaa määrää yhtä väriä DK-vahvuista jämälankaa, joten tein pohjat ja dinoreunan eri värisenä. Kerrassaan nerokas ajatus, sillä nyt sain käytettyä kaksi jämäkerää yhdellä iskulla istumalla.

Tossut valmistuvat hujauksessa. Tällä kertaa taisi mennä kokonaiset viisi tuntia alusta loppuun. Pitänee pitää mielessä vastaisuuden varalta, jos tulee hätäkiirus neuloa jotain viemisiä.

Nämä dinotossut menevät yllätykseksi neulojatoverille. Toveri oli myös ihastellut joskus suosikkiprojektipussukkaani, joten surautin sellaisen ompelukoneella ja sujautin tossut pussukan sisään. Kangas löytyi Almandiinin valikoimista. Toivottavasti osuu ja uppoaa.

Neulisti