Mitä: Allure / Kim Hargreaves
Miten: Pyöröpuikot 2.5 mm ja 3.0 mm
Mistä: Drops Lace, 119 g
Tuntuu, että siitä on ikuisuus, kun Kim Hargreavesin upeat neulekirjat tutustuttivat minut englanninkielisen neulomisen saloihin. Yksi niistä kirjoista tehtyjä ikisuosikkeja on ollut Allure-pusero. Siitäkin huolimatta, että neuloin sen ohjeen mukaisesti mohairista, jota en ole voinut sietää vuosiin.
Suunnittelin pitkään, että tämä mainio paita pitäisi neuloa uusiksi jossain miellyttävämmässä materiaalissa. Vuosi sitten hulluttelin vappuisella startiittiviikolla ja aloitin kolme eri projektia Dropsin alpakkaisesta pitsilangasta - kaksi paitaa ja yhden mielenterveyden tuhoavan huivin. Huivi valmistui - ihmeellistä kyllä - jo viime syksynä. Ja nyt rykäisin ensimmäisen kahdesta paidasta loppuun. (Itse asiassa täällä on päällä ihan kammottava keskeneräistentappovimma ja tuo viimeinenkin pusero on jo pitkällä!)
Mutta palataanpa aiheeseen. Siis uusintaottelu hyväksi havaitun mohairpaidan mallilla, mutta alpakkaisesta pitsilangasta. Tässä oli nyt kolme juttua, joita en suosittele kuin kaltaisilleni kaheleille:
- Täyspitsinen pusero pitsilangasta.
- Siis MUSTASTA pitsilangasta.
- Koko ajan muokaten paloina kirjoitettua ohjetta saumattomaksi.
Alku oli helppoa. Etu- ja takakappaleen neulominen yhtenä kappaleena pyörönä ei tuottanut ongelmia, kunhan huomasi tarkistaa silmukkamäärän sopivan pitsikaavion kanssa yksiin. Rauhassa sai posotella kainaloihin ja siitä edespäin kumpikin puoli erikseen. Olkapäät olisi voinut silmukoida yhteen, mutta helpommalla pääsi ompelemalla. Näin ohuella langalla saumastakaan ei tullut paksua.
Sitten päästiin mielenkiintoiseen osuuteen. Päätin nimittäin neuloa hihat saumatta ylhäältä alaspäin. Tarkastin ohjeesta, montako silmukkaa hihoissa leveimmillään tulisi olla ja poimin sen verran kädenteiltä. Sitten katsoin, monta silmukkaa hihapyöriössä olisi ohjeen mukaan lopussa pääteltävää. Siitä sai selville, montako silmukkaa jättää ylös keskelle ennen kuin alkaa muotoilla hihaa lyhennetyillä kerroksilla, joissa levennetään kerrosta aina yhden silmukan verran.
Tämähän olisi ihan iisi piisi ja kaikkea kivaa, jollei käsillä olisi tosiaankin musta pitsilanka ja kokonaan pitsiä olevat hihat. Ja joku neropatti päätti kaiken lisäksi helpottaa silmukoiden poimimista pienemmillä puikoilla, eikä muistanut sitten vaihtaa takaisin oikean kokoisiin puikkoihin ja päätyi purkamaan koko ensimmäisen hihapyöriön heti sen valmistuttua. Tulipa treeniä tästä hihatyypistä juu.
Pientä lisähaastetta toi myös se, ettei oikein voinut tietää, mitenkähän pitkään pitäisi neuloa suoraan ennen hihan kavennuksia. Ohjeessa kun tietty tehtiin tämä toisin päin ja mitta olisi pitänyt ottaa ranteelta eikä kainalosta päin. Vaan arvoinpa oikein.
Lopuksi poimin silmukat pääntieltä ja neuloin kauluksen. En tajua, mikä järki olisi tehdä sekin ohjeen mukaisesti erillisenä palasena ja ommella lopuksi paikoilleen. Oi aikoja, oi tapoja! Kyllä ennenvanhaan ei kaikki todellakaan ollut paremmin, sanon ma.
Paidasta tuli aika upea. Rakastan erityisesti näitä hihoja, joita levennettiin hurjasti ennen rannetta ja neulottiin muutenkin vähän ylipitkiksi niin, että hihat pussittavat ranteen yläpuolelta. Kokopitsinen musta paita on eri tyylikäs ja sopii hyvin virallisiinkin tilaisuuksiin.
Lankavalinta toimi muuten hyvänä mohairin korvikkeena, mutta kauluksesta tuli alpakkaisena liian lörppä. Se ei oikein tämmöisenä muistuta ylisuurta poolokaulusta vaan enemmän ylisuurta lankamyttyä. Mutta hei, ei kaikessa voi voittaa. Ainakaan tämä paita ei kutita.
Erityiskiitos omalle mussukalle, joka kiltisti nurisematta nappasi paidasta n. 200 kuvaa, kun löydettiin hulppea kuvauspaikka, jota tuskin koskaan voidaan enää ylittää. Nämä kuvat on napsittu Skyen saarella Armadalen linnan raunioilla. Joskin nuo ihanat ikkunakuvat eivät ole itse linnan raunioilta, vaan linnan vanhan pyykkituvan raunioilta. Kaikkea sitä.
Neulisti
