Sivut

tiistai 27. helmikuuta 2018

Murusia

Lista asioista, joista pidän neuleissa:
  1. Pehmoinen lanka
  2. Ylipitkät hihat
  3. Muhkea kaulus
  4. Taskut
  5. Briossi, eli patenttineule
Lista asioista, jotka ahdoin alla näkyvään uuteen paitamalliin:
  1. Pehmoinen lanka
  2. Ylipitkät hihat
  3. Muhkea kaulus
  4. Taskut
  5. Briossi, eli patenttineule
Jännä yhteensattuma, eikö?


Mitä: Crush / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 5.0 ja 5.5 mm
Mistä: Skein Queen Crush DK, 485 g
 Ravelryssa

Viime vuoden puolella lähilankakauppani TitiTyy muutti uusiin isompiin tiloihin, joita ryhdyttiin heti täyttämään uusilla lankamerkeillä. Yksi näistä uutuuksista oli ihanainen Skein Queen Iso-Britanniasta. Upeat epävärit puhuttelivat meikäneulojaa jälleen kovaan ääneen ja tämä paksumpi Crush DK huusi päästä paitaohjeeksi. Että eihän siinä auttanut kuin totella.


Pusero aloitetaan hartioilta neulomalla pienet pätkät palmikkoa. Hartiapalojen reunoilta poimitaan silmukat, joilla neulotaan vartalo briossina, eli patenttineuleena. Patenttineuleinen vartalo on laatikkomainen ja väljä - joskin paksu lanka painaa sen verran, että paita venyy istuvamman näköiseksi.


Hihat ovat muuten sileää neuletta, mutta hartioilla aloitettu palmikko jatkuu hihan keskellä aina ranteisiin asti. Lopuksi hihoissa on pitkä resori, ja hihat on muutenkin mitoitettu ylipitkiksi, jotta ne riittävät lämmittämään käpäliä.



Koska en koskaan malta pysytellä ihan aivottomissa neulomuksissa, etukappaletta koristaa hieman palmikon näköinen briossikuvio. Se saadaan aikaan ihan helpoilla kavennuksilla ja lisäyksillä, mutta on näyttävän näköinen. Lisäksi puseron helmassa on taskut, koska, noh, taskut!



Kaikkein parasta uudessa suosikkipuserossani on kuitenkin neuleen kruunaava muhkea ja massiivinen kaulus. Se neulotaan briossina, jotta se pysyy kuohkeana ja ilmavana. Kaulus päätellään italialaisella päättelyllä, josta tulee aivan erityisen kaunista jälkeä. Se tekee päättelyreunasta pyöreän ja siistin, ikään kuin siinä ei reunaa olisikaan. Kaulus on niin korkea, että sen voisi hyvin taittaa kaksin kerroin, mutta itse pidän siitä erityisesti näin yksinkerroin käytettynä, jolloin se pysyy ihanan korkeana ja pitää niskan lämpöisenä.



Ohje löytyy tuttuun tapaan Ravelrysta sekä suomeksi että englanniksi ja kokoja on samat vanhat 9 kappaletta, XXS-XS-S [M1-M2-L1] L2-XL-XXL. Niin ja vinkattakoon, jos joku ei käytä Ravelrya, että alla olevasta linkistä ohjeen saa kyllä ostettua sähköpostiinkin. Ravelry-tunnukset eivät siis ole mitenkään pakolliset.



Kiitos vielä TitiTyylle lankasponssista suunnittelutyöhön. Tämä hurmaava lanka vei pikkusormen, käpälän ja sydämen. Lanka on merino-nylon -sekoitus ja sopisi siis myös sukkiin. Siitä huolimatta se on niin ilmavaa ja pehmoista, että kuvittelin sen sisältävän vähintäänkin kasmiria.

Neulisti

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Hönöpöksyt

Suunnitteletteko te aina neuletyönne tarkkaan? Että ei tule neulottua mitään turhaa, vaan ainoastaan hyödyllisiä ja varmasti käyttöön päätyviä vaatteita? Minä yritän. Mutta toisinaan joku neulemalli iskee kuin metrinen halko - ihan siitä huolimatta, ettei tiedä, olisiko moiselle käyttöä. Tällä kertaa se oli hönöpöksyt, a.k.a. Marled mania leggings.


Mitä: Marled mania leggings / Stephen West
Miten: Pyöröpuikot 4.5 ja 5.0 mm
Mistä: Jämälankoja, 434 g
Ravelryssa

Törmäsin Steppen hönöpöksyihin instagramissa juuri ennen joulua. Ja ne räjäyttivät tajunnan. Ne ovat niin kauheat ja kahjot, että ne ovat ihanat. Lisäksi kaipasinkin jouluaatolle jotain aivotonta neulottavaa. Ja kaiken huipuksi meidän olohuone pursuilee jämäkeriä, joita tämä malli syö. Että voimatonhan mä siinä olin. Turha pyristellä vastaan, parasta vaan laittaa hönöpöksyt puikoille.


Mallin juju on siinä, että pöksyt neulotaan fingering-vahvuisista jämälangoista käyttäen koko ajan kahta lankaa yhtä aikaa. Kun langat loppuvat ja vaihtuvat eri kohdissa, raidoituksesta ei tule niin jyrkkärajaista. Siitä englanninkielinen termi marled. Että jonkin sortin marmoroidut raidat tai ainakin jotain sinne päin.


Koska ihastuin Steppe-sedän tummanpuhuviin pöksyihin, otin niistä mallia ja käytin koko ajan toisena lankana jotain tummaa. Keräsin langat kahteen isoon projektipussukkaan. Toiseen harmaita, mustia, tummia violetteja ja petrooleja. Toiseen sitten kaikkea iloista ja räikeää. Sitten vaan poimin sokkona kerän kummastakin pussukasta.


Pöksyt neulotaan ylhäältä alas. Ensin neulotaan resori ja siihen reikäkerros nyöriä varten. Takamusta varten tehdään tilaa lyhennetyillä kerroksilla, jolloin taakse muotoutuu farkkujen takamuskiilan oloinen pala. Joo, se on varmasti sen kangaskaistaleen virallinen ompeluterminimike. On on. Sen jälkeen käännytäänkin sitten neulomaan pöksyjen sisäpuolella. Kas kun housut ovat pääasiassa nurjaa pintaa, koska siinä värien sekoittuminen on vielä, noh, sekaisempaa. Mutta kukapa tahtoisi neuloa pelkkää nurjaa? Ongelma on ratkaistu helposti neulomalla oikeaa pöksyjen sisällä.


Kun tuli aika erottaa lahkeet toisistaan, säästelin hieman oikean lahkeen ensimmäisiä värejä vasenta lahjetta varten, jottei niistä heti lähde tulemaan kovin eripuraiset. Sen jälkeen napsin kyllä mitä värejä sattuu.


Lopuksi lahkeensuihin neulotaan pieni pätkä resoria. Valmista tuli! Käytin sekä yläreunan että lahkeiden joustimiin kahta tummaa lankaa (mustaa ja harmaata), jotta joustimet erottuvat lopusta housuasiasta. Nyörin tein i-cordina.


Niin. Nämä oli pakko saada puikoille. Koska pitihän jämälangoista päästä kätevästi eroon. Jännästi tässä vuosien varrella on kuitenkin kertynyt niin paljon jämiä, etten huomaa mitään eroa aiempaan, vaikka housut söivät lähes puoli kiloa jämiä. Sen sijaan oli positiivinen yllätys, että kaikesta kahjoudestaan huolimatta hönöpöksyt ovat jotenkin omalla tavallaan tosi coolit. Ja lisäksi ihanan lämpöiset. Että pääsevät ahkeraan käyttöön vähintään kotosalla, mutta luultavasti myös ihmisten ilmoilla. Ainakin, jos ensi viikon lämpötilaennusteet toteutuvat!


Tämä kuva muuten saa välittömästi päässä kaikumaan vanhan Pokemon-klassikon. 

"Meitä on kaksi, kammottavaksi. On kansamme loistavin sielultaan musta. On totuus ja rakkaus raukkoja varten on tähdet ja galaksit kuningatarten. Jessie.James. Rakettiryhmä! Me tähtäämme vasamat taivaisiin. Astu alas, tai tartumme aseisiin! Mjau - Juuri niin!"

Neulisti

lauantai 17. helmikuuta 2018

Makeaa mahan täydeltä

Täytyy sanoa, että jos blogiin on tässä kohtaa tullut jokunen uusi lukija, niin heille ei tällä hetkellä vaikuta kovinkaan uskottavalta väite siitä, etten tykkää neuloa samaa mallia useampaan kertaan. Enkä tosiaan tykkää. Mutta kerran nyt on hyvä putki päällä, niin mitäpä sitä suotta rikkomaan.


Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Qing Fibres Silky Merino Singles + PetrichorYarns Merino Single x 2, 84 + 88 + 73 g
Ravelryssa

Neuloin viime kesänä Laine Magazinen ensimmäisen numeron upean huivimallin. Käytin siihen mahdottoman herkullisia lankoja: sinkkumerino ja sinkkumerinosilkkiä ja vielä kirsikkana kakun päälle Donegal tweediä. Ja huivista tuli kerrassaan upea. Henkeäsalpaava. Ja ihan hyvän ystävän värinen. Että se meni sitten synttärilahjaksi se.


Aika lailla heti oli selvää, että omakin pitää saada. Koska ekan huivin langat tuntuivat niin mahdottoman hyviltä, päätin mennä samanlaisilla herkuilla. Ensimmäiseksi pääväriksi valitsin yksisäikeisen, hempeän vaalean violetin Qing Fibresin merinosilkkisekoitteen. Siinä oli violetilla pohjalla upeita karkkivärisiä roiskeita. Kaverikseen se sai PetrichorYarnsin merinosinkun, jossa oli mustalla pohjalla samoja karkkiroiskeita. Se oli kerrassaan galaktisen upea väri ja hauskasti nämä kaksi yhtä aikaa sointuivat täydellisesti toisiinsa ja silti näyttivät omalla tavallaan lähes mustavalkoiselta parilta.


Ongelmana oli enää reunavärin valinta. Koska olin päättänyt pitää tämän yksilön itselläni ja hassasin siihen lankavarastoni suuria aarteita, piti reunuksenkin oleman täydellinen. Niinpä kysäisin, värjäisikö PetrichorYarnsin Johanna meikäneulojalle semmoisen galaktisen sinivioletin langan. Ja heti kohta sain vastausviestinä kuvan kolmesta justiinsa sellaisesta langasta. Että mikäs näistä laitetaan postikustin kyytiin. Sanoisin, että vallan nopeaa palvelua! Kun lanka vihdoin saapui perille, se oli täydellinen. Jos olisin pitemmälti kuvaillut kaipaamaani galaktista sähköistä siniviolettia ja lähetellyt puoli päivää inspiskuvia aiheesta värjääjälle, olisin varmaan saanut tasan tämän värisen langan.



Sitten piti vain neuloa. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, tämä oli kerrassaan viihdyttävä neulomus. Kunhan hommaan pääsee sisälle, neulominen on sujuvaa. Ensikertalaiselle briossikokeilijalle en tätä suosittelisi, enkä seuraneuleeksi missään nimessä (vaikka taas kerran tyhmyyksissäni neuloin tätä seurassa). Mutta etenkin näin toisella kerralla jopa briossikolmiot olivat helposti ymmärrettävissä ja niistäkin löytyi looginen rytmi.


Ja ihan niin kuin ensimmäiseltä kerralta muistelinkin, viimeisten kahden kolmion neulominen vei tuhottomasti aikaa. Sitä ajattelee, että johan tässä on tahkottu melkein kaikki kolmiot, mutta ne kun kasvavat koko ajan suuremmiksi.


Ensin siis neulotaan huivista keskiosa, jossa ainaoikeinraitoja rytmittävät hauskasti lomittain asettuvat patenttineuleiset kolmiot. Sen jälkeen keskiosan reunoilta poimitaan n. miljoona silmukkaa ja neulotaan kolmannella värillä reunus. Reunuksen ylänurkissa on kaunis briossikuviointi ja reunusta muotoillaan lyhennetyin kerroksin niin, että se on leveämpi ylhäältä kuin kolmion terävimmästä kärjestä. Lopuksi ne miljoona silmukkaa päätellään i-cord -nauhaa neuloen.



Olihan tuossa hommaa, mutta ah, kuinka nautin joka hetkestä. Näitä voisi kuvitella neulovansa jopa kolmannen. Mutta tästä en aio luopua, vaikka sisko kuinka väittää, että nyt tulin neuloneeksi ihan hänen värisensä huivin. Hei: fool me once, shame on you, fool me twice, shame on me. Kahdesti en tähän samaan vipuun mene. Sitä paitsi olen löytänyt ainakin osittain takaisin värien pariin! Ja se on aika paljon se, jos tämmöinen epävärikummitus ei pidä hurjana ideana käyttää sähköisen galaktista siniviolettia kasvojaan vasten. Jännä nähdä, koskeeko tämä kummallisuus muuta kuin asusteita.

Neulisti

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Retriitille

Jos joku tahtoisi päästä yhdellä iskulla retriitille sekä meikäneulojan kurssille ja saada retriittispesiaaleina ohjeen sekä PetrichorYarnsin spessulangan, niin täältä löytyy lisää infoa:



torstai 8. helmikuuta 2018

Hip, hip, hurraa!

Kuten tunnettua, meikäneuloja ei innostu samojen ohjeiden neulomisesta useampaan kertaan. Tai niinhän mä olen luullut, mutta nyt on vähän niin kuin putki päällä. Mies halusi omat Aadat, joten semmoiset piti tempaista pukinkonttiin. Vähän ennen joulua pistin puikoille toisen Nordic arrows -huivin, koska ensimmäinen oli niin hauska neulottava ja päätyi ystävälle lahjaksi. Ja nyt menin ja neuloin jo toisen Hipleen. Joskin lieventävänä asianhaarana on kyllä sanottava, että Hiplee nyt vaan on vähän liian kiva paitamalli.



Mitä: Hiplee / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: De Rerum Natura Ulysse, 300 g
Ravelryssa

Suunnittelin tämän ohjeen alun perin Kalakukkoneulojien koko vuoden kestäneen neuleklubin lokakuun ohjeeksi. Tammikuussa se vapautui muidenkin käyttöön ja koskapa innokkaita neulojia oli jonoksi asti, päätin pistää Ravelry-ryhmääni KAListelun pystyyn. Ja innostuinpa itsekin osallistumaan yhteisneulontaan, kun ajatus tupla-Hipleestä houkutteli kovin.


Ihan ensimmäiseksi meinasin kokeilla tähän toiseen versioon monien hyväksi havaitsemaa BC Garnin Semilla Melangea, mutta ohjeenmukaisen Ulyssen värit veivät kuitenkin voiton. Ja onhan tämä herkän vaalea roosa nyt ihan huikea väri. Vei sydämen mennessään.



Tähän toiseen Hipleeseeni halusin jämäkämmän kauluksen, joten neuloin sen 4.5 mm puikoilla. Ohjeen mukaan kaulukseen käytetään isompia puikkoja ja niillä saa mukavan rennon ja laskeutuvan kauluksen aikaan, kuten tuossa ekassa versiossa minullakin on. Ajattelin kuitenkin, että tässä on mukava olla vaihtoehtoja siihen, millaista Hipleetä minäkin päivänä ylleen kaipaa. Olen lopputulokseen tyytyväinen. Kummankin tyyppinen kaulus tuntuu toimivalta, joten molempi parempi.



Koska olin saanut ensimmäisenkin puseron neulottua tasan kuudella kerällä, en nytkään viitsinyt ostaa enempää, ettei jää turhia jämiä nurkkiin pyörimään. Varmistelin langan riittävyyttä neulomalla hihat heti, kun ne erotettiin vartalosta, koska helman mitta ei ollut niin justiinsa. Muutaman sentin nipistinkin lopulta sen pituudesta, mutta sain langan riittämään oikein hyvän mittaiseen puseroon.


Olen ihan onnessani siitä, miten kovasti muutkin ovat tästä mallista tykänneet. En ole ainoa, joka on tahtonut pistää puikoille useamman.

Neulisti