Sivut

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Edinburgh Yarn Festival -raportti

Ryhdyin hurjaksi ja lähdin maailmalle seikkailemaan. Sikäli kun matkaa vanhaan tuttuun kaupunkiin, mutta itselle uuteen tapahtumaan voi pitää kovin hurjana seikkailuna.


Osallistuin viime viikolla ensimmäistä kertaa yhteen suurimmista laatulankojen kässämessuista, Edinburgh Yarn Festivaliin, joka järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa. Tapahtumapaikkana toimi Corn Exchange. Matkaan liittyi kovasti jännitystä ja järjesteltävää. Piti varata lentolippuja ja hotellia. Suurimmat jännityksen hetket koettiin kuitenkin tapahtuman lippuja ostaessa: ne menivät kuumille kiville hetkessä.


Festarit kestivät viisi päivää, keskiviikosta sunnuntaihin. Keskiviikkona tarjolla oli kursseja, markkinapaikka oli avoinna torstaista lauantaihin ja sunnuntaillekin oli vielä järjestetty tapahtuma. Lisäksi keskiviikko- ja torstai-iltoina oli neuleillat ja perjantaina iltajuhla. Kurssilippuja en hoksannut olla kärppänä kyttäämässä, joten jäin nuolemaan näppejäni. Perjantain iltajuhlaan onnistuin kuitenkin nappaamaan itselleni paikan. Neuleillat jätin suosiolla välistä, koska kaupungissa oli paljon muutakin mukavaa puuhaa tarjolla. Myös markkinapaikalle oli sisäänpääsymaksu ja torstaina sisään pääsikin vain ennakkolipun ostamalla. Perjantaina ja lauantaina lippuja oli myynnissä myös ovella, mutta jono mutkitteli korttelin nurkan taakse. Jos siis suunnittelette matkaa ensi vuodelle, suosittelen ostamaan liput etukäteen.


Koska torstaina sisään pääsi vain ennakkolipulla, oli markkina-alueella hiukan tilaa hengittääkin. Se olikin ehdottomasti paras päivä kojujen kiertelyyn. Paikalla oli lähes sata myyjää ja minulta meni helposti neljä tuntia siihen, että sain kaikki kojut katsottua läpi. Markkinakojujen lisäksi paikasta löytyi useampi kahvilatiski ja runsaasti paikkoja istua ja neuloa rauhassa. Joskin 500 hengen neuleteltassa melu yltyi aika vauhdilla. Perjantain iltajuhlassa melun lisäksi yltyi ilo, kun samaisessa teltassa alkoi ruokailun jälkeen musisointi ja meille opetettiin perinteisiä skotlantilaisia tansseja.


Kuten arvata saattaa, lankaa lähti mukaan aika reippaalla kouralla. Sanoisin, että kaivinkoneen kouralla. Keskityin onnistuneesti ostamaan sellaisia lankamerkkejä, joita en ole ennen kokeillut ja joita ei ole Suomessa ainakaan toistaiseksi saatavilla.



Ensimmäisen päivän saaliiseen kuului takkilangat Little Grey Sheepiltä, jonka etiketissä kerrotaan ihanasti, miten villat ovat firman omalta tilalta peräisin. Lampaat on kasvatettu rakkaudella, keritty joulun alla Susien toimesta ja sitten siirretty latoon lämmittelemään. Toiseksi takkiprojektiksi ostin Walcot Yarnsin Opusta, tuota harmaata ihanuutta. Lanka on 70 % Falklandin merinoa ja 30 % baby alpakkaa. Ja etiketin mukaan 100 % awesome, mikä ehdottomasti pitää paikkansa. Langalla on upea samettinen tuntuma. Kolmantena ostin vielä paidallisen lankaa Stephenin ja Penelopen kojulta. Olen pitkään ihastellut Uschititan värjäyksiä instagramissa ja nyt voisi olla korkea aika suunnitella joku oma fade-ohje. Vielä kun osaisin päättää, haluanko faden kulkevan vaaleasta tummaan vai lämpimästä kylmään, kuten alla.


Takkilankojen lisäksi mukaan lähti kehruukuitua, nappeja, muutama yksittäinen vyyhti, projektipussi, pinssejä ja suloinen tupsu. Nyt kun tekoturkistupsut ovat kovassa huudossa, rakastuin festareilta löytyneeseen alpakkatupsuun. Se ei ole tekokuitua vaan alpakoiden kampausjätettä. Voisiko olla söpömpää kuin alpakantakkutupsu? No ei minustakaan. Sille on pipokin valmiina, kunhan vaan saisin aikaiseksi pääteltyä langat ja kirjoitettua ohjeen.


Mutta en käynyt festareilla pelkästään hurvittelemassa. Koko homman hienoin juttu oli se, että Ysoldalla oli omalla kojullaan myynnissä Tukuwoolia ja minun sille suunnittelmiani "The Girl Who Said Baa" -e-kirjan ohjeita. Myös mallineuleet pääsivät näytille. Kyllä on pienen neulesuunnittelijan elämä toisinaan jännittävää!


Suurin osa kuvista on napsittu kännykällä, jotta matkalaukkuun jäi tilaa ostoksille. Kovasti lämpimästi voin suositella näitä festareita!

Neulisti

torstai 15. maaliskuuta 2018

Kepeä kevättakki

Yleensä tykkään blogipostauksen otsikkoon vääntää jonkinlaisen suomennoksen neulomani ohjeen nimestä, mutta kierretty luumu ei kuulkaa ole kovinkaan myyvä nimi.


Mitä: Plum twist / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.25 mm
Mistä: Madelinetosh Twist Light, 242 g
Ravelryssa

Menin nääs taas suunnittelemaan uuden takkiohjeen. Aika usein käy niin, että lankaa ostaessa on mielessä jotain ihan muuta kuin mitä puikoille lopulta päätyy. Joitain vuosia sitten ostin nämä upean vaaleanpunaiset Toshit. Rakastuin väriin ja silmissäni siinsi Hitofude. Paitsi, että sitten näin Ravelryssa ihanan, syksyisen vihreän Hitofuden, enkä enää kyennyt kuvittelemaan neulovani sitä vaaleanpunaisena. Suunnitelmat vaihtuivat vuosien varrella moneen otteeseen, kunnes langat lopulta päätyivätkin itse suunnittelemaani takkiin. Oikeastaan ainoa, mitä alkuperäisestä ajatuksesta oli jäljellä oli se, että pitsiähän näistä tuli.



Takki neulotaan saumattomasti ylhäältä alas. Siinä on istutetut hihat, jotka neulotaan samaan aikaan muun takin kanssa - samanlainen hiharakenne siis kuin vaikka Uanissa tai Soulfulissa. Hihat ovat 3/4-mittaiset ja sekä hihansuissa että helmassa on ainaoikeaa. Myös nappilistat ja pääntie ovat ainaoikeaa. Sellainen kiva perusneuletakki, jonka juju on selän pitsissä.



Plum twistin pitsi on hauskaa, ikäänkuin joustinneuletta. Kuvio syntyy yksinkertaisilla kavennuksilla ja langankierroilla. Ja se on hetken neulomisen jälkeen opittavissa ulkoa. Suunnittelin selkään ensin näyttävämpää pitsiä, mutta taisteltuani sen kanssa pari tuntia, tajusin ettei se ollut hyvä idea. Jos minulla suunnittelijana meni sen kanssa hermo jo heti kättelyssä, niin kukapa muu sitä huolisi neuloa? Tämä yksinkertaisempi pitsi oli huomattavasti leppoisampaa neulottavaa.



Takki on hyvin istuva, joten jos haluaa vähän rennomman, kannattaa valita hieman omaa rinnanympärystä suurempi koko. Kokoja on tarjolla tuttuun tapaan 9 kpl: XXS-XS-S [M1-M2-L1] L2-XL-XXL. Minun takkini on kokoa M2.


Tämä oli eka kerta, kun neuloin Madelinetoshin Twist Lightia. Langassa on suosikkikierteeni ja se oli ihanan pehmoista neulottavaa. Tykkäsin kovasti. Ja tästä langasta neulottuna takista tuli kivan kevyt. Selvä kevättakki siis. Vielä, kun nämä lumet vähän vähenisivät. Langat on muuten ostettu samalla kertaa ja muistaakseni ne ovat samaa värjäyserääkin, mutta sattuivat ihan vahingossa itsekseen muodostamaan tuollaisen, ah niin trendikkään, faden, että väri liukuu vaaleasta tummempaan helmaa kohti. Ei huono vahinko!



Ohjeen voi ostaa tästä linkistä tai suoraan Ravelrysta. Ravelryn puolella saa koodilla PlumSPRING -20 % starttialennusta, jos nappaa ohjeen omakseen ennen ensi viikkoa.

Neulisti

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Soljuvaa

Toisinaan on hauskaa haastaa itseään. Minä asetin itselleni haasteeksi suunnitella jotain yksinkertaista. Täysin aivottomaan minusta ei ole, mutta yksinkertaisempaa kuin yleensä.


Mitä: Liquid / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Les petits points parisiens Single fingering, 182 g
Ravelryssa

Kävin syksyllä pikavisiitillä Tampereella lankaputiikki Silmukassa, koska siellä oli vierailemassa pariisilainen lankavärjäri herkkujaan esittelemässä. Visiitti oli kaikessa pikaisuudessaan suorastaan koominen. Oltiin matkalla häihin ja minulla oli aikaa ruhtinaalliset viisi minuuttia. Juoksin sisään juhlamekossa ja tennareissa ja sitten juoksinkin jo ulos mukanani sylillinen lankaa huudellen perääni nolostuneena pahoitteluja siitä, etten ehtinyt viipyä pidempään.


Mutta palataanpa asiaan, eli ihanaan lankaan: vedenvihreään merinosinkkuun. Minulle tuli vähän aikaa sitten kysymys, että mitä tämä kaikkien kohkaama merinosinkkuasia oikein on. Jos käsite ei ole tuttu, niin kyseessä on merinovillasta tehty lanka, jossa on usean sijasta vain yksi säie. Useimmiten langat kehrätään useampisäikeiksi, koska se lisää langan kestävyyttä. Yksisäikeinen lanka on pehmoisempaa (ja helpommin huopuvaa ja nyppyyntyvämpää, mutta ah, niin pehmeää). Niin, että siinä sitä oli kaksi vyyhtiä ihanan pehmoista ja todella kauniin väristä merinoa. Kaksi vyyhtiä on sellainen määrä, että siitä voisi tehdä pipo-käsine-kauluri -setin tai sitten hyvänkokoisen huivin. Ja huivi sopi hyvin suunnitelmiini yrittää välillä suunnitella jotain hiukan yksinkertaisempaa.


Merinosinkut kertoivat hetken juttutuokion jälkeen tahtovansa sirpin malliseksi huiviksi, jossa pitäisi ehdottomasti olla ainaoikeaa, koska ainaoikea ja merinosinkku nyt vaan ovat erottamaton yhdistelmä. Neuvottelin arvon vyyhtien kanssa, mahtaisiko heille sopia, jos lisäisin komboon myös hieman pitsiä. Sehän passasi, kunhan pitsi pysyisi riittävän simppelinä ja se olisi helposti opittavissa ulkoa. Lupasin pysyä aisoissa ja pääsimme sopimukseen - joskin viime hetkellä esitin vielä uhkavaatimuksen lyhennetyistä kerroksista tai kaikki olisi peruttu. Kunhan neuvottelut oli käyty, neulominen sujui kuin vettä vain - siitä huivinkin nimi.


Huivi koostuu siis vuorottelevista ainaoikeinosioista ja lyhennetyin kerroksin muotoillusta pitsistä. Huivin kasvaessa pitsiosioiden korkeus kasvaa myös ja lopulta huivissa onkin enemmän pitsiä kuin ainaoikeaa. Lopuksi komeus päätellään nirkkopäättelyllä. Yksinkertaista, mutta näyttävää.


Ohje löytyy Ravelrysta ja sen saa tiistai-iltaan asti ostettua 25 % alennuksella koodilla LiQuiD.

Langan suunnitteluun sponssasi Les petits points parisiens.

Neulisti