Samoilla vauhdeilla

Kun on kerran vauhtiin päästy, niin neuloin saman tien parin numero 2 laatikkoon hengailemaan.

Mitä: Emmer Wheat Socks / Susanna Winter

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Ikke Glitter Sock, 58 g

Toisin kuin viimeksi, tällä kertaa onnistuin sekä lanka- että mallivalinnassa. Lankavaraston aarteista puikoille pääsi Ikken glitterisukkalanka, jonka Ikke oli värjännyt pari vuotta sitten spesiaalivärinä ihan vain retriitin kävijöille tarjolle. Meikäneulojalla oli silloin langanostolakko päällä, joten toveri Winter avuliaasti shoppasi spessulangan talteen ja minä lunastin sen Susannalta lakon päätyttyä. Ei nyt ehkä ihan kaikkien langanostolakkotaiteen sääntöjen mukaan mennyt, mutta hällä väliä.

On suorastaan törkeää, etten ole aiemmin ehtinyt testaamaan Susannan ihania malleja, mutta nyt korjasin vihdoin tämän aukon sivistyksessä. Sukkamalliksi valikoitui Emmer Wheat Socks, joka yhdistelee kauniisti pitsiä ja pieniä palmikoita.

Sukat neulotaan varpaista varteen ja kantapään jälkeen mallineuletta on myös sukan takaosassa. Kantapää oli itselle hauska tuttavuus, aika lailla ranskalaisen kantapään vastine, mutta varpaista päin neulottuna. Tykkään muuten neuloa enemmän sukkia varpaista varteen, mutta kantapää ei kyllä siitä suunnasta luonnistu ilman ohjeita. Varresta päin neuloessa en monesti jaksa edes lukea kantapääohjeita, vaan teen oman suosikkini, ranskalaisen kantiksen.

Näiden sukkien pintaneule on valtavan kaunis. Keskellä kiemurtelee kauniisti yksi silmukka puolelta toiselle ja reunoilla sitä rytmittävät kahden silmukan palmikonkierrot. Hetki meni ennen kuin opin kuvion ulkoa, mutta kyllä se ennen pitkää alkoi kulkea ulkomuistista. Sen jälkeen ei tarvinutkaan ajatella muuta kuin kantapään kohdalla.

Lakkasin lukemasta ohjetta jopa niin paljon, että tulin vahingossa aloittaneeksi sekä kantapään että sukansuun joustimen kaavion väärällä kerroksella. Mutta eipä tuolla onneksi ollut juurikaan väliä. Sain ihan helposti pähkäiltyä molemmat kohdilleen näinkin.

Palataanpa sitten lankaan. Kävin siis pari vuotta takaperin Ikken neuleretriitillä ja langanostolakosta huolimatta tämä spessulanka oli saatava. Sen hempeän minttuisa väri ei tietenkään suostu näkymään missään kuvassa ihan oikeanlaisena, mutta ihan kuin Ikke olisi värjännyt sen ihan minua ajatellen.

Kaiken huipuksi langassa on suosikkikierteeni. Se on ihanan ohutta ja joustavaa, jolloin sukista tulee mukavan napakat, mutta ei liian tiukat. Lisäksi pieni kimalle ei ole koskaan pilannut sukkalankaa. Tykkään erityisesti siitä, miten hento tämän langan hopeablingi on - kuvistakin sitä voi vain aavistella. Kertokaa toki, jos jollain on takataskussa kikka, jolla glitterin säihkeen saa vangittua valokuviin!

Nyt laatikossa on kaksi paria. Seuraavaankin pariin on jo lanka ja malli katsottuna.

Neulisti