Murusia

Lista asioista, joista pidän neuleissa:

1. Pehmoinen lanka
2. Ylipitkät hihat
3. Muhkea kaulus
4. Taskut
5. Briossi, eli patenttineule

Lista asioista, jotka ahdoin alla näkyvään uuteen paitamalliin:

1. Pehmoinen lanka
2. Ylipitkät hihat
3. Muhkea kaulus
4. Taskut
5. Briossi, eli patenttineule

Jännä yhteensattuma, eikö?

Mitä: Crush / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 5.0 ja 5.5 mm

Mistä: Skein Queen Crush DK, 485 g

Viime vuoden puolella lähilankakauppani TitiTyy muutti uusiin isompiin tiloihin, joita ryhdyttiin heti täyttämään uusilla lankamerkeillä. Yksi näistä uutuuksista oli ihanainen Skein Queen Iso-Britanniasta. Upeat epävärit puhuttelivat meikäneulojaa jälleen kovaan ääneen ja tämä paksumpi Crush DK huusi päästä paitaohjeeksi. Että eihän siinä auttanut kuin totella.

Pusero aloitetaan hartioilta neulomalla pienet pätkät palmikkoa. Hartiapalojen reunoilta poimitaan silmukat, joilla neulotaan vartalo briossina, eli patenttineuleena. Patenttineuleinen vartalo on laatikkomainen ja väljä - joskin paksu lanka painaa sen verran, että paita venyy istuvamman näköiseksi.

Hihat ovat muuten sileää neuletta, mutta hartioilla aloitettu palmikko jatkuu hihan keskellä aina ranteisiin asti. Lopuksi hihoissa on pitkä resori, ja hihat on muutenkin mitoitettu ylipitkiksi, jotta ne riittävät lämmittämään käpäliä.

Koska en koskaan malta pysytellä ihan aivottomissa neulomuksissa, etukappaletta koristaa hieman palmikon näköinen briossikuvio. Se saadaan aikaan ihan helpoilla kavennuksilla ja lisäyksillä, mutta on näyttävän näköinen. Lisäksi puseron helmassa on taskut, koska, noh, taskut!

Kaikkein parasta uudessa suosikkipuserossani on kuitenkin neuleen kruunaava muhkea ja massiivinen kaulus. Se neulotaan briossina, jotta se pysyy kuohkeana ja ilmavana. Kaulus päätellään italialaisella päättelyllä, josta tulee aivan erityisen kaunista jälkeä. Se tekee päättelyreunasta pyöreän ja siistin, ikään kuin siinä ei reunaa olisikaan. Kaulus on niin korkea, että sen voisi hyvin taittaa kaksin kerroin, mutta itse pidän siitä erityisesti näin yksinkerroin käytettynä, jolloin se pysyy ihanan korkeana ja pitää niskan lämpöisenä.

Ohje löytyy tuttuun tapaan Ravelrysta sekä suomeksi että englanniksi ja kokoja on samat vanhat 9 kappaletta, XXS-XS-S [M1-M2-L1] L2-XL-XXL. Niin ja vinkattakoon, jos joku ei käytä Ravelrya, että alla olevasta linkistä ohjeen saa kyllä ostettua sähköpostiinkin. Ravelry-tunnukset eivät siis ole mitenkään pakolliset.

Kiitos vielä TitiTyylle lankasponssista suunnittelutyöhön. Tämä hurmaava lanka vei pikkusormen, käpälän ja sydämen. Lanka on merino-nylon -sekoitus ja sopisi siis myös sukkiin. Siitä huolimatta se on niin ilmavaa ja pehmoista, että kuvittelin sen sisältävän vähintäänkin kasmiria.

Neulisti

Hönöpöksyt

Suunnitteletteko te aina neuletyönne tarkkaan? Että ei tule neulottua mitään turhaa, vaan ainoastaan hyödyllisiä ja varmasti käyttöön päätyviä vaatteita? Minä yritän. Mutta toisinaan joku neulemalli iskee kuin metrinen halko - ihan siitä huolimatta, ettei tiedä, olisiko moiselle käyttöä. Tällä kertaa se oli hönöpöksyt, a.k.a. Marled mania leggings.

Mitä: Marled mania leggings / Stephen West

Miten: Pyöröpuikot 4.5 ja 5.0 mm

Mistä: Jämälankoja, 434 g

Törmäsin Steppen hönöpöksyihin instagramissa juuri ennen joulua. Ja ne räjäyttivät tajunnan. Ne ovat niin kauheat ja kahjot, että ne ovat ihanat. Lisäksi kaipasinkin jouluaatolle jotain aivotonta neulottavaa. Ja kaiken huipuksi meidän olohuone pursuilee jämäkeriä, joita tämä malli syö. Että voimatonhan mä siinä olin. Turha pyristellä vastaan, parasta vaan laittaa hönöpöksyt puikoille.

Mallin juju on siinä, että pöksyt neulotaan fingering-vahvuisista jämälangoista käyttäen koko ajan kahta lankaa yhtä aikaa. Kun langat loppuvat ja vaihtuvat eri kohdissa, raidoituksesta ei tule niin jyrkkärajaista. Siitä englanninkielinen termi marled. Että jonkin sortin marmoroidut raidat tai ainakin jotain sinne päin.

Koska ihastuin Steppe-sedän tummanpuhuviin pöksyihin, otin niistä mallia ja käytin koko ajan toisena lankana jotain tummaa. Keräsin langat kahteen isoon projektipussukkaan. Toiseen harmaita, mustia, tummia violetteja ja petrooleja. Toiseen sitten kaikkea iloista ja räikeää. Sitten vaan poimin sokkona kerän kummastakin pussukasta.

Pöksyt neulotaan ylhäältä alas. Ensin neulotaan resori ja siihen reikäkerros nyöriä varten. Takamusta varten tehdään tilaa lyhennetyillä kerroksilla, jolloin taakse muotoutuu farkkujen takamuskiilan oloinen pala. Joo, se on varmasti sen kangaskaistaleen virallinen ompeluterminimike. On on. Sen jälkeen käännytäänkin sitten neulomaan pöksyjen sisäpuolella. Kas kun housut ovat pääasiassa nurjaa pintaa, koska siinä värien sekoittuminen on vielä, noh, sekaisempaa. Mutta kukapa tahtoisi neuloa pelkkää nurjaa? Ongelma on ratkaistu helposti neulomalla oikeaa pöksyjen sisällä.

Kun tuli aika erottaa lahkeet toisistaan, säästelin hieman oikean lahkeen ensimmäisiä värejä vasenta lahjetta varten, jottei niistä heti lähde tulemaan kovin eripuraiset. Sen jälkeen napsin kyllä mitä värejä sattuu.

Lopuksi lahkeensuihin neulotaan pieni pätkä resoria. Valmista tuli! Käytin sekä yläreunan että lahkeiden joustimiin kahta tummaa lankaa (mustaa ja harmaata), jotta joustimet erottuvat lopusta housuasiasta. Nyörin tein i-cordina.

Niin. Nämä oli pakko saada puikoille. Koska pitihän jämälangoista päästä kätevästi eroon. Jännästi tässä vuosien varrella on kuitenkin kertynyt niin paljon jämiä, etten huomaa mitään eroa aiempaan, vaikka housut söivät lähes puoli kiloa jämiä. Sen sijaan oli positiivinen yllätys, että kaikesta kahjoudestaan huolimatta hönöpöksyt ovat jotenkin omalla tavallaan tosi coolit. Ja lisäksi ihanan lämpöiset. Että pääsevät ahkeraan käyttöön vähintään kotosalla, mutta luultavasti myös ihmisten ilmoilla. Ainakin, jos ensi viikon lämpötilaennusteet toteutuvat!

Tämä kuva muuten saa välittömästi päässä kaikumaan vanhan Pokemon-klassikon. 

"Meitä on kaksi, kammottavaksi. On kansamme loistavin sielultaan musta. On totuus ja rakkaus raukkoja varten on tähdet ja galaksit kuningatarten. Jessie.James. Rakettiryhmä! Me tähtäämme vasamat taivaisiin. Astu alas, tai tartumme aseisiin! Mjau - Juuri niin!"

Neulisti

Makeaa mahan täydeltä

Täytyy sanoa, että jos blogiin on tässä kohtaa tullut jokunen uusi lukija, niin heille ei tällä hetkellä vaikuta kovinkaan uskottavalta väite siitä, etten tykkää neuloa samaa mallia useampaan kertaan. Enkä tosiaan tykkää. Mutta kerran nyt on hyvä putki päällä, niin mitäpä sitä suotta rikkomaan.

Mitä: Nordic arrows / Susanne Sommer

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Qing Fibres Silky Merino Singles + PetrichorYarns Merino Single x 2, 84 + 88 + 73 g

Neuloin viime kesänä Laine Magazinen ensimmäisen numeron upean huivimallin. Käytin siihen mahdottoman herkullisia lankoja: sinkkumerino ja sinkkumerinosilkkiä ja vielä kirsikkana kakun päälle Donegal tweediä. Ja huivista tuli kerrassaan upea. Henkeäsalpaava. Ja ihan hyvän ystävän värinen. Että se meni sitten synttärilahjaksi se.

Aika lailla heti oli selvää, että omakin pitää saada. Koska ekan huivin langat tuntuivat niin mahdottoman hyviltä, päätin mennä samanlaisilla herkuilla. Ensimmäiseksi pääväriksi valitsin yksisäikeisen, hempeän vaalean violetin Qing Fibresin merinosilkkisekoitteen. Siinä oli violetilla pohjalla upeita karkkivärisiä roiskeita. Kaverikseen se sai PetrichorYarnsin merinosinkun, jossa oli mustalla pohjalla samoja karkkiroiskeita. Se oli kerrassaan galaktisen upea väri ja hauskasti nämä kaksi yhtä aikaa sointuivat täydellisesti toisiinsa ja silti näyttivät omalla tavallaan lähes mustavalkoiselta parilta.

Ongelmana oli enää reunavärin valinta. Koska olin päättänyt pitää tämän yksilön itselläni ja hassasin siihen lankavarastoni suuria aarteita, piti reunuksenkin oleman täydellinen. Niinpä kysäisin, värjäisikö PetrichorYarnsin Johanna meikäneulojalle semmoisen galaktisen sinivioletin langan. Ja heti kohta sain vastausviestinä kuvan kolmesta justiinsa sellaisesta langasta. Että mikäs näistä laitetaan postikustin kyytiin. Sanoisin, että vallan nopeaa palvelua! Kun lanka vihdoin saapui perille, se oli täydellinen. Jos olisin pitemmälti kuvaillut kaipaamaani galaktista sähköistä siniviolettia ja lähetellyt puoli päivää inspiskuvia aiheesta värjääjälle, olisin varmaan saanut tasan tämän värisen langan.

Sitten piti vain neuloa. Kuten ensimmäiselläkin kerralla, tämä oli kerrassaan viihdyttävä neulomus. Kunhan hommaan pääsee sisälle, neulominen on sujuvaa. Ensikertalaiselle briossikokeilijalle en tätä suosittelisi, enkä seuraneuleeksi missään nimessä (vaikka taas kerran tyhmyyksissäni neuloin tätä seurassa). Mutta etenkin näin toisella kerralla jopa briossikolmiot olivat helposti ymmärrettävissä ja niistäkin löytyi looginen rytmi.

Ja ihan niin kuin ensimmäiseltä kerralta muistelinkin, viimeisten kahden kolmion neulominen vei tuhottomasti aikaa. Sitä ajattelee, että johan tässä on tahkottu melkein kaikki kolmiot, mutta ne kun kasvavat koko ajan suuremmiksi.

Ensin siis neulotaan huivista keskiosa, jossa ainaoikeinraitoja rytmittävät hauskasti lomittain asettuvat patenttineuleiset kolmiot. Sen jälkeen keskiosan reunoilta poimitaan n. miljoona silmukkaa ja neulotaan kolmannella värillä reunus. Reunuksen ylänurkissa on kaunis briossikuviointi ja reunusta muotoillaan lyhennetyin kerroksin niin, että se on leveämpi ylhäältä kuin kolmion terävimmästä kärjestä. Lopuksi ne miljoona silmukkaa päätellään i-cord -nauhaa neuloen.

Olihan tuossa hommaa, mutta ah, kuinka nautin joka hetkestä. Näitä voisi kuvitella neulovansa jopa kolmannen. Mutta tästä en aio luopua, vaikka sisko kuinka väittää, että nyt tulin neuloneeksi ihan hänen värisensä huivin. Hei: fool me once, shame on you, fool me twice, shame on me. Kahdesti en tähän samaan vipuun mene. Sitä paitsi olen löytänyt ainakin osittain takaisin värien pariin! Ja se on aika paljon se, jos tämmöinen epävärikummitus ei pidä hurjana ideana käyttää sähköisen galaktista siniviolettia kasvojaan vasten. Jännä nähdä, koskeeko tämä kummallisuus muuta kuin asusteita.

Neulisti

Retriitille

Jos joku tahtoisi päästä yhdellä iskulla retriitille sekä meikäneulojan kurssille ja saada retriittispesiaaleina ohjeen sekä PetrichorYarnsin spessulangan, niin täältä löytyy lisää infoa:

www.zoeku.com

Hip, hip, hurraa!

Kuten tunnettua, meikäneuloja ei innostu samojen ohjeiden neulomisesta useampaan kertaan. Tai niinhän mä olen luullut, mutta nyt on vähän niin kuin putki päällä. Mies halusi omat Aadat, joten semmoiset piti tempaista pukinkonttiin. Vähän ennen joulua pistin puikoille toisen Nordic arrows -huivin, koska ensimmäinen oli niin hauska neulottava ja päätyi ystävälle lahjaksi. Ja nyt menin ja neuloin jo toisen Hipleen. Joskin lieventävänä asianhaarana on kyllä sanottava, että Hiplee nyt vaan on vähän liian kiva paitamalli.

Mitä: Hiplee / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm

Mistä: De Rerum Natura Ulysse, 300 g

Suunnittelin tämän ohjeen alun perin Kalakukkoneulojien koko vuoden kestäneen neuleklubin lokakuun ohjeeksi. Tammikuussa se vapautui muidenkin käyttöön ja koskapa innokkaita neulojia oli jonoksi asti, päätin pistää Ravelry-ryhmääni KAListelun pystyyn. Ja innostuinpa itsekin osallistumaan yhteisneulontaan, kun ajatus tupla-Hipleestä houkutteli kovin.

Ihan ensimmäiseksi meinasin kokeilla tähän toiseen versioon monien hyväksi havaitsemaa BC Garnin Semilla Melangea, mutta ohjeenmukaisen Ulyssen värit veivät kuitenkin voiton. Ja onhan tämä herkän vaalea roosa nyt ihan huikea väri. Vei sydämen mennessään.

Tähän toiseen Hipleeseeni halusin jämäkämmän kauluksen, joten neuloin sen 4.5 mm puikoilla. Ohjeen mukaan kaulukseen käytetään isompia puikkoja ja niillä saa mukavan rennon ja laskeutuvan kauluksen aikaan, kuten tuossa ekassa versiossa minullakin on. Ajattelin kuitenkin, että tässä on mukava olla vaihtoehtoja siihen, millaista Hipleetä minäkin päivänä ylleen kaipaa. Olen lopputulokseen tyytyväinen. Kummankin tyyppinen kaulus tuntuu toimivalta, joten molempi parempi.

Koska olin saanut ensimmäisenkin puseron neulottua tasan kuudella kerällä, en nytkään viitsinyt ostaa enempää, ettei jää turhia jämiä nurkkiin pyörimään. Varmistelin langan riittävyyttä neulomalla hihat heti, kun ne erotettiin vartalosta, koska helman mitta ei ollut niin justiinsa. Muutaman sentin nipistinkin lopulta sen pituudesta, mutta sain langan riittämään oikein hyvän mittaiseen puseroon.

Olen ihan onnessani siitä, miten kovasti muutkin ovat tästä mallista tykänneet. En ole ainoa, joka on tahtonut pistää puikoille useamman.

Neulisti

Vihdoinkin

Jotkut asiat ottavat aikansa. Tai sitten joku täällä on jokseenkin saamaton tiettyjen juttujen suhteen. En kyllä yhtään tiedä, että kuka.

Mitä: Lace cardigan / Simona Merchant-Dest

Miten: Pyöröpuikot 2.75 mm ja 3.25 mm

Mistä: SnailYarn Merino Twist, 250 g

Jos nyt aloitetaan aivan alusta, niin olen aika varma, että oli vuosi 2013, kun rakastuin päätä pahkaa upeaan pitsiseen neuletakkiin. Ainakin Ravelryn mukaan sen malli on lisätty Ravelryyn tuona vuonna. Vaan harmikseni heti totesin, että ohje oli osa kirjaa, jota en viitsisi ostaa, kun tämä oli ainoa kiinnostava malli siinä.

Vaan eipä hätä ole tämän näköinen! Vuonna 2014 ihana neuleystävä kertoi löytäneensä kyseisen ohjeen myös eräästä käsityölehdestä ja oli parhaillaan neulomassa sitä. Oman takkinsa valmistuttua toveri lähetti lehden minulle - kera mahtavien eläintarrojen, kiitos niistä! (Never forget 2014!)

Niin, että on ihan loogista, että jo vuonna 2017 minä nopsana likkana laitoin sitten oman takkini puikoille.

Että meikäneulojalla oli tarjolla huolella hillottu ja kypsytelty ohje. Siihen tarvittiin tietysti myös lankaa. Sain syksyllä SnailYarnin Valentinalta mielettömän lankapaketin postissa kiitokseksi siitä, että olin käyttänyt Laineen kanteen päätyneessä Utu-takissa hänen lankojaan. Yksi kiitospaketin langoista oli upean värinen Merino Twist -lanka. Värin nimi on Pistachio ja siinä on ihanasti sekaisin minttuisaa, vaaleaa vihreää ja hieman tummempia, rusehtavia kohtia. Päätin, että nyt oli korkea aika laittaa pitsitakki puikoille, kun kolme vyyhtiä ihkulankaa riittäisi siihen sopivasti.

Takki tietty neulottiin saumattomasti ylhäältä alas. Siinä on taka- ja etukappaleissa upeaa katedraalipitsiä ja simppelimpi pitsikuvio, joka kulkee paitsi hihoissa, myös kyljissä. Itse asiassa olin hillonnut ohjetta niin monta vuotta, että olin tyystin unohtanut suunnitelmani neuloa hihat kokonaan sileää. Noh, se juna meni jo. En jaksanut enää purkaa takinalkua siinä kohtaa, kun vihdoin muistin muokkaussuunnitelmani. Kiva se on näinkin, mutta vähän vähemmän pitsiä olisi luonut rauhallisemman yleisilmeen.

Katedraalipitsi on upean näköistä, mutta sen oppimisessa meni pitkään - enkä tainnut missään vaiheessa sitä ihan kokonaan muistaa ulkoa. Lisäksi alun raglanlisäykset oli sisällytetty pitsiin niin, että koko ajan sai vahdata kaaviosta, mitäs ihmettä sitä pitikään tässä kohtaa neuloa.

Takki on aika lyhyt, joten siitä tulee varmaan mekkojen kanssa käytettävä. Takissa ei ollut ollenkaan vyötärömuotoiluja, vaan hieman ennen helman joustinta neulottiin pätkä pitsiä pienemmillä puikoilla. Kai siinä oli ideana, että pitsiosio hieman kapenee ennen joustinta, joka menee reippaammin kasaan.

Takin hihat olivat minusta perin kummalliset. Ne olivat jo raglanlisäysten jälkeen ihan riittävän suuret ympärysmitaltaan, mutta kainalossa luotiin vielä 13+14 silmukkaa. Minulla on paksut käsivarret, mutta näissä hihoissa oli ihan liikaa mittaa minullekin. Toki hihojen kavennukset aloitettiin heti saman tien, mutta hihat asettuisivat paljon kauniimmin, jos niissä olisi alussa vähemmän silmukoita. Nyt näihin jäi kainaloihin rumat röllykät. Mutta tietenkään en heti silloin kainalon silmukoita luodessa tajunnut tehdä asialle jotain ja nyt on myöhäistä.

Ohjeen mukaan hihansuut käännettiin ja kiinnitettiin nurjalle. Minä päätin, että parempi överit kuin vajarit ja lisäsin käännökseen vielä nirkkoreunuksen. Siis, neuloin käännöskohdassa (2o yht, lk) -kerroksen. Inhoan käsin ompelemista, joten kiinnitin reunuksen nurjalle neulomalla päättelykerroksen yhteen hihan kanssa. Tämä ei kyllä ollut ihan paras mahdollinen idea, sillä nyt hihansuut tuppaavat kääntyilemään. Onneksi pingotus pelastaa ja saa kaiken asettumaan.

Kaiken kaikkiaan kerrassaan sievä takki ihanan värisestä langasta. Ja niin, kyllähän minä neulon kaiken aikaa maanisesti, että ei tässä laiskoja siinä mielessä olla. Mutta kyllä toisinaan on uskomattoman saamatonta, miten pitkään jotkut suunnitteilla olevat työt saavat odottaa toteutumistaan. Nyt kun takki on valmis, lykkään lehden eteenpäin seuraavalle ystävälle. Katsotaan, olisiko seuraava neuloja vähän nopeampi.

Neulisti

Torvisoittokunta

Tämän joulun teema oli selvästi suloiset neuleet suloisille pikkuihmisille. Tottahan toki myös pummitytölle piti pistää jotain puikoille.

Mitä: Torvi / Christelle Nihoul

Miten: Pyöröpuikot 3.5, 4.0 ja 5.0 mm

Mistä: Hedgehog Fibres DK, 325 g

Ensin alkoi Indie gift-a-long -alennus ja tuli selailtua melkoisen monta sataa alennuksessa olevaa ohjetta. Tähän kun törmäsin, tuli pakottava tarve pistää se heti puikoille. Sitten piti pohtia lankaa. Harkitsin ensin jotain edullisempaa, mutta kun päähän pälkähti ajatus, etten ole vielä kertaakaan kokeillut Siililangan paksumpaa versiota, niin se ajatushan ei sitten enää suostunut hiljenemään. Tämänhän pitäisi kuitenkin sietää jopa konepesu, eikä pienen ihmisen paita vie niin paljon lankaa... Että se joululahjahan lähti sitten lapasesta vauhdikkaasti.

Paita on kiva yhdistelmä tavallista sileää neuletta ja briossia, eli patenttineuletta. Neulominen aloitettiin poolokauluksesta. Se neulottiin kokonaan patenttineuleena ja yhdessä kohtaa aloitettiin kaavio, jossa kavennukset ja levennykset saavat briossin näyttämään ikään kuin palmikoilta, vaikkei siinä sellaisia tehdäkään.

Kauluksen jälkeen patenttia jatkettiin vain kaavion kohdalla ja muuten ryhdyttiin neulomaan sileää. Hartiat muotoiltiin lyhennetyin kerroksin. Ehdin jo miettiä itsekseni, että täytyypä säätää pääntiellekin muotoa lyhennetyin kerroksin, mutta kun ehdin sinne asti, niin sehän olikin kirjoitettu ohjeeseen juuri niin kuin olin päättänyt neuloa. Eri hyvä. Koska liian ylös tuleva pääntie ahdistaa herkästi kaulaa.

Helmaan tehtiin halkio ja neulottiin etu- ja takakappale erikseen. Takakappale tehtiin hieman etupuolta pidemmäksi. Helmassa on myös joustimen sijaan briossia ja paitaan tehtiin työläs, mutta kaiken vaivan arvoinen italialainen päättely. Siinä päättely tehdään neulalla niin, ettei päättelyreunaa näytä ikään kuin olevan ollenkaan. Reunasta tulee ihanan pyöreä, eikä siitä näe suoraan, mihin kohtaan neule loppuu. Mutta hommaa siinä on. Hihoissa sen sijaan neulottiin tavallinen joustin ja päättely.

Malli on kertakaikkisen ihana ja innosti pistämään patenttineuletta puikoille omassakin koossa. Ohje on todella kaunis, mutta siinä oli pieniä puutteita. Siinä oli esimerkiksi kyllä selostettu hienosti saksalainen tapa neuloa lyhennetyt kerrokset, mutta käytettiin niistä lyhennettä, jota ei kerrottu missään. Kyllähän sitä näin kokeneena neulojana ymmärtää, että tämä varmaan viittaa lyhennettyihin kerroksiin, mutta pitäisihän kaikki lyhenteet silti olla kirjoitettuna auki. Vaan jääpä sitä itselläkin omista ohjeista aina jotain pientä huomaamatta.

Neule myös aloitettiin italialaisella silmukoiden luomisella, jonka pitäisi tuottaa samanlainen reuna aloitukseen kuin tuo italialainen päättely tekee lopetusreunaan, mutta eipä tuo oikein onnistunut. En ole varma, oliko vika kirjoitetussa ohjeessa vai ohjeen lukijassa, mutta minä sain ohjetta seuraamalla nurjan ja oikeat silmukat menemään ristiin niin, ettei reunasta tullut mitenkään kovin kaunista. Näin kyllä ensimmäistä kerrosta neuloessa, että tämä menee pieleen, mutta päätin, että tuskin pummityttöni siihen kiinnittää huomiota.

Kaiken kaikkiaan projekti oli kiva ja valmistui huimaa vauhtia. Lanka oli ihanaa neulottavaa. Vielä kun tuon punaisen värin saisi näkymään kuvissakin oikein.

Neulisti