Kirjoneulehulluus

Mikähän mielenhäiriö minunkin pääni valtasi, kun keksin, että erinomainen vauvalahja serkun tulevalle pojalle olisi kirjoneulepeitto. Eikä mikä tahansa kivasti toistuvia, helposti opittavia kuvioita sisältävä kirjoneulepeitto, ehei, vaan sellainen, jossa ei ole toistuvaa kaaviota ensinkään. Lumihiutaleet kun ovat kaikki erilaisia ja tämä fakta mainittiin peitto-ohjeenkin kansisivulla.

Mitä: Baby Blanket Snowflakes / Pinneguri

Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm

Mistä: BC Garn Semilla, 220 g

Sen verran hoksasin elämääni helpottaa, että valitsin suositeltua paksumman langan ja sen myötä isommat puikot. Tulisi sitten edes vähän nopeammin valmista.

Mutta pääsi kuulkaas käymään niin, että kirjoneule vei mennessään. Ajattelin, että tästä tulisi ikuisuusprojekti, kun kaaviota ei voinut opetella ulkoa alkuunkaan ja sitä piti koko ajan tapittaa silmät solmussa. Väärässäpä olin. Kävikin niin, että oli ihan pakko neuloa vielä muutama kerros, jotta saa seuraavan lumihiutaleen valmiiksi. Paitsi, että sitten sitä seuraava oli jo puolessa välissä menossa ja mitäs jos vielä sen työstäisin ennen nukkumaanmenoa, ja hei, tuollahan on vielä tuo yksi, joka on melkein valmis... Peitto valmistui suorastaan päätä huimaavaa vauhtia. 11 päivää ja päättelin silmukat.

Kuten kaikki kivat kirjoneuleet, peitto neulottiin suljettuna neuleena. Lopuksi piti toki uskaltaa steekata ja leikata se auki. Ensin neulottiin alareunan resori tasona, luotiin vähän silmukoita ja yhdistettiin suljetuksi neuleeksi, neulottiin pieni ikuisuus kaaviota, pääteltiin pari silmukkaa ja neulottiin yläreunan resori taas tasona. Jätin peitosta reunoissa olevan kaavion pois, koska pelkät lumihiutaleet miellyttivät silmääni enemmän. Neuloin lumihiutalekaavion ensin kertaalleen kokonaan ja sitten vielä kerran kerrokset 1-43. Näin peitosta tuli passeli 80 x 60 cm.

Ennen peiton steekkamista, poimittiin sivuista silmukoita ja neulottiin lyhyempien reunojen resorit. Tällä kertaa vahvistin steekkauksen ompelukoneella ommellen ja sitten leikkasin auki. Täytyy sanoa, että virkkausvahvistus on enemmän minun makuuni. Siinä jää selkeä väylä, mitä pitkin leikata neule auki ja reunat pysyvät siisteinä. Tällä kertaa sillä ei ollut väliä, koska pienen vauvan peitto kaipasi taustakseen vielä kankaan.

Poimin Eurokankaan palalaarista vaaleansinisen trikoon ja ompelin sen taustaksi. Mietin pitkään, miten ompeleminen olisi helpointa ja siisteintä toteuttaa. Lopulta päädyin kuitenkin vain ronskisti kääntämään kankaan reunat peiton sisään, kiinnittämään sen nuppineuloin ja huristelemaan suorat ompeleet sitä paikoillaan pitämään. Tämä onnistui yllättävän hyvin muuten, mutta tulin venyttäneeksi trikoota vähän turhan paljon, kun neulailin sitä paikoilleen. Nyt valmis peitto pussittaa hiukkasen.

Kaiken huipuksi en edes saanut tämän myötä kirjoneuleesta tarpeekseni, vaan pistin työn alle vielä lumihiutalepöksytkin. Ai niin, tähän kului vähän reilut kolme kerää sinistä ja hiukan yli yhden kerän verran valkoista Semillaa.

Neulisti