Utu

Tammikuussa soikeistuin (juu, noin se taipuu) onnesta, kun minulta pyydettiin ehdotusta ohjeesta Laine Magazinen kevään numeroon. Mielen päällä olikin sopivasti hetken muhinut keväisen hempeä takkiohje, joten istahdin heti seuraavana päivänä laskemaan sille ohjetta.

Mitä: Utu / oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm ja 3.0 mm

Mistä: Snailyarn Gradient Set, 310 g

Viime kesän neulefestareilla oli tarjolla ulkomaan ihmeitä. Oli ranskalainen La bien aimée ja italialainen Snailyarn. Jälkimmäisen kojulla rakastuin päätä pahkaa upeisiin gradienttisetteihin. Yhdessä paketissa on 100 g lankaa viidessä toisiinsa hissukseen liukuvassa värissä. Kaiken huipuksi lanka oli ihanaisen mintunvihreää, joka on ollut suosikkivärini viimeiset pari vuotta. Hillosin festariostoksiani syksyn ajan ja nyt oli oikea hetki pistää ne puikoille.

Suunnittelin takin, jossa on lehtikuvioin koristeltu kaarroke. Lehdet toteutetaan miniriikkisillä kierretyin silmukoin neulottavilla palmikonkierroilla. Lehtien sisustat ovat lehtiruoteja lukuunottamatta nurjaa. Lehtikuvioita lukuunottamatta takki on ihan simppeli ja päästää upean langan pääosaan. Vyötärömuotoiluja ei tässä mallissa ole. Pääntien resori neulotaan pienemmillä puikoilla, jotta pääntie ei pääse lörpöttämään. Takissa on 3/4-hihat, joissa on juuri ennen resoria vielä yhdet lehdet. Aikast kaunista ja herkkää.

Neuloin takin gradienttiseteillä siten, että vaihdoin väriä noin 12 cm välein. Aina värinvaihtokohdassa neuloin muutaman raidan, jotta siirtymä olisi vielä sulavampi, vaikka värien liukumat ovat jo valmiiksikin hyvin hienovaraiset. Vähän meinasi mennä pähkäilyksi, kun pitäisi muistaa jättää hihoihinkin vielä niitä vaaleampia värejä. Lopulta lanka loppuikin kesken ja meinasi päästä parku. Onnea on Ravelry ja stash search. Ravelryssa kun voi etsiä, kellä muulla on samaa lankaa. Bongasin onnekseni, että festareilla oli ollut neljäskin gradienttipaketti myynnissä, jonka oli ostanut neulojakamu tästä ihan lähiseudulta. Ei muuta kuin aneluviestiä eetteriin ja kohta sainkin jo langan melkein kotiinkuljetuksella. Suurkiitos toveri! 

Takki valmistui pienen paineen alla sopivasti ulkomaan reissulle kuvattavaksi. Hyvissä ajoin pari iltaa ennen reissua pistin sen pingottumaan, mutta siinä meinasi käydä hupsusti. Superwash-käsitelty merino lörähti neuleen painosta pesussa ja takki venähti ihan liikaa. Niin. Mallitilkut tosiaankin sietää pestä ja kuivattaa... Lopulta päädyin kastelemaan ja pingottamaan takin uusiksi lähtöä edeltävänä iltana. Asettelin hyvän aikaa neuletta mittoihinsa ja silittelin ylimääräiset rypyt pois. Onneksi temppuiluni toimi ja neule kuivui juuri oikeisiin mittoihin.

Kyllä kelpasi kuvata takkia ikivanhan yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kun Britannian talvi maineestaan huolimatta tarjoili meille pelkkää auringonpaistetta ikuisen tihkusateen sijaan.

Olen ihan holtittoman innoissani siitä, että ohje tosiaan on mukana Laineen uudessa, juuri ilmestyneessä kevät/kesänumerossa. On päässyt kovin komeaan seuraan ja upeisiin kuviin.

Neulisti