Neppiskaba

Odotin keväällä uutta neulekirjaa kuin kuuta nousevaa. Kuopion lahja sukkasuunnittelun maailmalle, Tiina Kuu, nähkääs julkaisi kirjallisen verran sukkaohjeita. Ilokseni sain kustantajalta kirjasta arvostelukappaleen ja arvostelun voi lukea tämän linkin takaa.

Mitä: Avaruuden ikkunat / Tiina Kuu

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Woolmint Symphony + Holst Garn Highland, 

Tapoihini kuuluu, etten kirjoita arvostelua ennen kuin olen testannut kirjasta ainakin yhden ohjeen. Pähkäilin alkuun valinnanvaikeutta toinen toistaan kauniimpien sukkamallien joukosta, mutta lopulta valinta olikin aika helppo. Kaikki ohjeet on nimetty suomalaisten kappalaiden mukaan ja J. Karjalainen on aina iskenyt minuun isolla halolla, joten lopulta tarvitsikin valita vain kaksien sukkien väliltä.

Avaruuden ikkunat ovat kauttaaltaan kirjoneuletta kahdella värillä. Varressa on kirjoneuleresori ja suurin osa sukista on hauskaa ikkuna-/laatikkokuviota. Jalkapohja on enimmäkseen pystyraitaa, mutta sieltäkin löytyy vielä yksi ikkuna avaruuteen.

Kirjoneulesukkien neulominen alkaa aina värivalinnoista. Oikeilla väreillä voi saada aikaan kauneimmat sukat ikinä ja huonot värivalinnat johtavat siihen, ettei kuvio erotu ensinkään. Pengoin lankalaatikoita ja löysin muutama vuosi takaperin itse värjäämäni langat. Kuvista ei ehkä uskoisi, mutta värjäyksen tavoitteena oli pinkkejä roiskeita hennon keltaisella pohjalla. Värikauppias pissi meikäneulojaa pahemman kerran linssiin tuota "keltaista" pohjaväriä ostaessa. Suunnitelma ei siis toteutunut, mutta ihan hauskan väriset langat sain siitä huolimatta aikaiseksi ja ne ovat odotelleet jo pitkään oikeaa mallia.

Nappasin räimeän värjäykseni kaveriksi vaalean Woolmintin Symphony-langan. Tässä sukkalangassa värit on nimetty hauskasti kuuluisien säveltäjien mukaan. Päädyin joskus Snurressa shoppaillessani Händeliin, vaikka Sibeliustakin olisi ollut tarjolla. (Woolmint muuten on tulossa Jyväskylän neulefestareille muutaman viikon päästä!) Händel oli kauniin epävärinen. Siinä on valkoinen pohja harmailla ja mustilla tipluilla. Yhdessä nämä värit tuovat mieleen nuotion, joten nämä sukathan ovat suorastaan liekeissä.

Laatikkokuvio toistuu sukissa koko matkan samanlaisena, mutta vaihtaa vähän paikkaa koko ajan. Jostain mystisestä syystä en sitten millään tahtonut oppia kuviota ulkoa. Ensimmäinen sukka veikin tavattoman paljon aikaa, kun jouduin tuijottamaan kaaviota kaiken aikaa. Lopulta opin ymmärtämään kuvion sielunelämää juuri ennen ensimmäisen sukan varpaita.

Koska Tiina Kuu suhtautuu sukkasuunnitteluun insinöörimäisellä tarkkuudella, jopa tästä pienestä laatikkokuviosta oli tarjolla toiseen sukkaan peilikuvaksi tehty kaavio. Jännitin alkuun, että nytkö juuri ulkoa oppimani kaavio menee hukkaan, mutta aivot olivat vihdoin kääntyneet kaavion taajudelle  ja peilikuvakin kulki kuin itsestään. Siinä missä ensimmäinen sukka vaati pari viikkoa, toinen valmistui muutamassa päivässä.

Hirvittävän nätit tuli näistä sukista. Ainoa harmitus oli silmukoiden luomisessa. Kirjassa on tosi mahtavasti opastettu, miten erilaisista aloituksista, kavennuksista, lisäyksistä ja vaikka mistä onnistuu hakemaan opasvideoita YouTubesta (tästä lisää siellä kirja-arvostelun puolella), mutta näiden sukkien kaksiväriseen aloitukseen olisin kaivannut jonkun täsmällisen hakusanan. Koetin kehitellä silmukoiden luonnin omasta päästä, koska kuvittelin muistavani, miten esim. briossia neuloessa tehdään italialainen aloitus, mutta enpä sitten muistanutkaan. Sain aikaan kyllä erittäin nätisti joustavan luomisreunan, mutta se näyttää hauskasti siltä, kuin olisi purkautumassa. Ihan kuin silmukat roikkuisivat tyhjän päällä. Ja taitaapa olla vielä hiukan erilainen kummassakin sukassa.

Ihanat sukat, eivätkä varmasti jää ainoiksi, jotka tästä kirjasta neulon. Suunnittelijankin pitäisi olla neulefestareilla tavattavissa ja nimmareita jakelemassa. Sinne kojulle siis!