Sivut

lauantai 26. toukokuuta 2012

Amigurumikokeiluja

Virkkasin männäviikolla ensimmäiset amigurumini. Jälki oli ihan kohtuullista ensimmäiseksi kokeiluksi, mutta taisi jäädä myös viimeiseksi. Lopputuloksena oli syötävän söpöjä pehmoja, mutta kaikki se pienten osien kanssa nyhrääminen ja loputon päättelyurakka ei sopinut minulle.

Virkkasin otukset 1.75 mm koukulla.

Hauska kokeilu tämä ehdottomasti oli, mutta toisesta etusormesta on lähtenyt monta kerrosta nahkaa ihan vain ommellessa osia yhteen.

Keltainen lintu söi Madame Tricoten Alminaa.

Punainen lintu söi Madame Tricoten Alminaa.

Possu söi Madame Tricoten Camillaa.

Mitä: Angry Birds -hahmoja / Deborah Hutchinson
Miten: Virkkuukoukku nro 1.75
Mistä: Madame Tricote Almina, Madame Tricote Camilla, Novita Kotiväki

Tein tädin kullalle synttärilahjaksi "änkkäreitä". Onneksi niin pieni ei vielä lue blogeja, niin ei mene yllätys pilalle. Täytteenä on vanua ja silminä mustat helmet. Valkoinen, musta ja oranssi lanka ovat lipastosta löytyneitä jämiä.


Ja sitten sovitaan, ettei kukaan katso turhan tarkasti kuvankäsittelytyöskentelyni laatua. Oli ihan pakko näiden kavereiden omaksi parhaaksi päästää ne luontaiseen ympäristöönsä.


Neulisti

25 kommenttia:

  1. Ihania! :) Ja alimmainen kuva on ihan paras! :D Meillä on kaikki AB-hahmot pehmoina (paitsi näitä erikoishahmoja AB Riosta tai AB Spacesta ei ole -vielä), osa ostettuna ja osan olen tehnyt. Yhdessä tuolissa meillä on aina ritsa viritettynä, eli leikkiin on helppo ryhtyä, kun kääntää vain tuolin väärinpäin ja alkaa ammuskella lintuja. Ritsan voi sitten tarvittaessa ottaa mukaan vaikka mummolaan ja viritellä sen mummun jakkaran jalkoihin. ;)

    "Änkkäri" on uusi nimitys minulle, täytyykin alkaa viljellä sitä kotona. ;) Vaikka meillä kyllä nelivuotiaan suuhun taipuu ihan viralliset nimityksetkin, eli "Älki Pöötsi" ja jääkiekkokisamaskotti on sitten "Hoki Pöötsi". :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihanaa! Kuulin änkkärinimityksen tulevalta synttärisankarilta. Se kyllä kieltämättä sopii suomalaiseen suuhun huomattavasti paremmin. Ja luulenpa, että näillekin linnuille pitää kehittää vielä ritsa jostain. Tuo tuoliritsa onkin hyvä vinkki.

      Poista
  2. :) tosi hauskoja ja hienosti toteutettuja :)

    VastaaPoista
  3. Hih, hauskoja ja tosi hyvin onnistuneita :) . Jälki on oikein pro.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos. Itse sitä tuppaa näkemään aina vaan kaikki virheet.

      Poista
  4. Aivan mahtavia! Tämänkin tädin yksi kulta saattaisi mennä aikas lailla sekaisin tuommoisista. Vaikka virkkaamisesta tykkään kovin, ei nuo amigurumit ole minun(kaan?) juttu - juurikin se näpräys ja vaikeus ja huokaus, joka pääsee aivan liian usein. Yhden minimajavan sain täysin valmiiksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä nämä minunkin puolestani viimeisiksi jäivät.

      Poista
  5. Ihania! Hyvin on onnistuneet ja varmasti tykkää näiden saaja lahjastaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vaan malttaisi odottaa, kun ne synttärit ei ole vielä ihan nurkan takana!

      Poista
  6. Hienot on. Mie oon tehnyt joitakin amigurumeja, mutta en ole kovin paljoa lämmennyt. Kaikki se näpräys niin pienen jutun takia tuntuu turhauttavalta.

    Onko tuossa ekassa kuvassa Terry Pratchettin kirja? Juu, silmät tarttuu epäolennaisuuksiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin bongattu, ne on kaikki kolme Pratchettin kirjoja. Minun hyllystä löytyy kaikki suomennetut kiekkomaailmakronikat.

      Poista
  7. Tosi söpöjä. Varsinkin tuo possu! :)

    VastaaPoista
  8. Onpa hauskoja otuksia! Ja kärsivällistä työtä kaikkine päättelyineen ja ompeluineen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep. Vaativat kärsivällisyyden lisäksi kirjaimellisesti paksua nahkaa.

      Poista
  9. Oi kuinka vekkuleita :) On kyllä vaatinut asiaan paneutumista saada nuo aikaiseksi. Niissä on sen verran näpräämistä että ei ihme että täti on sormet verillä kun noin monta väsäsit. Kyllä tulee varmasti hyviksi leluiksi käyttöön. Varo vain ettei tule samalla lisätilausta...niin kuin tuppaa lasten kanssa usein käymään, kun lelut ovat mieluisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on ihan selvä. Sanon nyt, etten ikuna tee näitä lisää vapaaehtoisesti. Mutta heti kun annan lahjan tädin kullalle ja sieltä tulee vaatimaton lisätilaus "Eihän nämä vielä mihinkään riitä", lupaan samantien hetkeäkään miettimättä toimittaa lisää.

      Poista
  10. Oho, onpa taidokkaasti tehdyn ja näppärän näköiset tyypit! On ollut värkkäämistä. :)

    VastaaPoista
  11. Tosi makeita! Oliko kauheen vaikee ohje?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohje oli ihan helppo, vaikeus tuli vain siitä näpertelyn määrästä. Ainoa haastavampi juttu oli nokan virkkaaminen, kun siitä piti tehdä sen verran pieni.

      Poista
  12. Kyllä nuo on niin kivan näkösiä, että suuta hymyyn vetää ihan väkisin. Iloiset värit!

    VastaaPoista
  13. Nämä ovat niin hauskoja, että! :D Voisin hyvin virkata tuollaisia meidän poikien leikkeihin. :)

    VastaaPoista
  14. Ihania, jokaisen lapsen toiveleuja :)

    VastaaPoista