Väriliukuja

Kankaankudonnassakin on valmistunut välillä jotain. Tähän asti kankaankudonta on tuntunut mielenkiintoiselle, mutta ei ole herättänyt sen suurempia intohimoja. Nyt materiaaliksi otettiin villaa ja johan alkoi heti kiinnostaa. Saatuani villaa käsiini, tunsin vihdoin voivani taas hyvin. Ei siis taida olla minun juttuni tuo kudonta, täytynee pitäytyä euforisessa neulomisessa ja kehräämisessä.

Mitä: Huiveja

Miten: Kangaspuilla, sidontana toimikas

Mistä: Schoppel-Wolle Zauberball Stärke 6,  400 g

Kudoin kaksi huivia, toinen itselle, toinen lahjaksi. Huiveilla on mittaa 2,5 m x 0,39 m ja ne ovat ihanan isot. Käyvät kaulahuiveiksi, mutta myös vaikka mekon kaveriksi hartiahuiviksi. Toimikas oli helppo kudottava ja teki kudelangasta kauniit vinoraidat. Aiemmin kutominen on ollut aika tuskaisaa, mutta huiveissa piti pitää huolta, että kudottu kangas on riittävän väljää ja pehmoisaa. Nyt kutominen olikin niin leppoisaa, että olin suorastaan zen.

Huiveissa on sekä loimi- että kudelankana Zauberballia samassa värissä. En liiemmin muissa yhteyksissä ole liukuvärjäysten ystävä, mutta tähän se sopii kuin otsatukka porsaalle. Huiveista tuli juuri sellaiset kuin haaveilinkin. Hapsut kierittelin yhteen.

Neulisti

Pikku ompeluksia

Nämä työt on tehty jo viime vuoden puolella ja tammikuussa, mutta näistä kirjoittaminen on jäänyt, kun koko ajan oli tarkoitus tehdä vähän lisää. No, ompelukärpänen ei ole purrut sen jälkeen kun korjasin koneen edellisen kerran pois ruokapöytäämme valloittamasta (olisipa oma ompeluhuone!), joten ehkäpä luovutan toistaiseksi ja esittelen nämä nyt.

Mitä: Kuolalappuja / Vyyhdin äidin kaava

Miten: Ompelukoneella, vasaralla ja puukalikalla

Mistä: 20-vuotiaista ylijäämätilkuista, neppareista

Kuten ilmeisesti monet muutkin vauvat, myös Nöttönen on kova kuolaamaan. Löysin lastentarvikeliikkeestä kuolalappuja, mutta hintaa oli lähemmäs kympin kappale. Siihen hintaan ei kovin montaa lappusta tee mieli ostaa, joten askartelimme joululomalla näitä äitini kanssa. Kankaat ovat peräisin lapsuudestani 80- ja 90-luvun taitteesta ja näistä on aikanaan tehty minulle vaatteita. Voi niitä muistoja, kun kävimme läpi tilkkulaatikkoa! Äiti on säästänyt kankaat monen muuton läpi ja nyt ne sitten pääsivät tyttärentyttären käyttöön.

Olen kyllä sittemmin nähnyt kuolalappuja halvempaankin hintaan, mutta meillä on menty näillä. Lisää olisi kyllä hyvä saada jossain vaiheessa, kun vaan saisi taas aikaiseksi.

Mitä: Sisätaskuvaippoja / Lainaksi saaduista vaipoista kopioidusta kaavasta (kiitos äiti!)
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla

Mistä: Velourista ja coolmaxista (Kestovaippakaupalta)

Nämä vaipat ehtivät marinoitua leikattuina ompelua vailla niin pitkään, että sai jo jännittää ehtivätkö lainkaan käyttöön. Malli on kyllä ollut meidän vauvalle hyvä, kun tällaiset ovat olleet villavaippakuorien kanssa käytössä lähes syntymästä puolivuotiaaksi. Samalla surautin saumurilla vanhasta pyyhkeestä imuja, mutta niistä ei ole kuvaa eikä toisaalta erityistä näyttämistäkään. Olen myös jo ennen vauvan syntymää tehnyt kestoliivinsuojia, joista jopa otin kuvankin. Se on kuitenkin jo hävinnyt jonnekin koneen syövereihin, joten jääköön näyttämättä, kun eivät niin kovin ihmeellisiä ole että jaksaisin uuttakaan kuvaa ottaa.

Mitä: Leikkikaloja / Oma ohje

Miten: Ompelukoneella, virkkuukoukulla, neulalla

Mistä: Vanhasta pyyhkeestä, vaipasta yli jääneestä valourista, vanusta, kirjonta- ja virkkauslangoista

Nämä kalat tuli ommeltua vaippojen välipalana lähes puolivahingossa inspiraation iskiessä. Minun oli tarkoitus tehdä koko sarja mereneläviä erituntuisista materiaaleista, mutta näihin kahteen ne sitten kuitenkin jäivät. Ovat kuitenkin olleet kehittämässä Nöttösen taitoja jo monessa kohtaa: alkuun niitä potkittiin ja huidottiin, sitten opeteltiin kääntymään kalaa tavoiteltaessa, sen jälkeen hamuiltiin roikkuvia kaloja ja nyt niitä jo poimitaan omin käsin lattialta ja natustetaan kuin viimeistä päivää.

Sitten vain odottelemaan seuraavaa ompeluinnostusta, jotta saisin pääkopassa jonottavat ideat toteutukseen. Kävinkin jo herättelemässä inspiraatiota tilaamalla uusia kivoja kankaita.

Vyyhti

Aluevaltaus

Pääsin osallistumaan langanvärjäyskurssille. Värjäsimme valkoisia sukkalankoja sienillä.

Opin, että lanka pitää ensin purettaa. Tämän teimme ensimmäisenä iltana vyyhdittämällä langat ja kuumentamalla ne valtavissa kattiloissa puretusaineen kanssa. Me käytimme tähän alunaa, jota ilm. saa hankittua joistakin apteekeista.

Opin, että veriseitikistä saa punaista ja karhunkäävästä keltaista väriä. Liotimme sienet ja keittelimme niistä väriliemet.

Sienet siivilöitiin liemistä pois ja langat nosteltiin kattiloihin. Opin myös, miten hyvin villa johtaa vettä. Meillä roikkui hetken kattilan reunan yli villainen haltijalanka, jolla vyyhdit saatiin nostettua kattilasta pois ja pian koko pöytä lainehti punaisessa väriliemessä. Oli siis tarpeen käyttää taemmassa kattilassa näkyvää apukeppiä.

Tällaisia lankoja saatiin aikaan. Opin vielä senkin, että väri tahtoo päästä lankaan käsiksi. Vaikka ero kattilaanlaittoajassa oli vain pieni hetki, väri hyökkäsi aina ensimmäisen vyyhdin kimppuun ja siitä tuli toisia tummempi.

Toisilla oli myös omia lankoja mukana. Tässä näkyy, miten hienoja värejä sai aikaan, kun värjäsi harmaata lankaa punaisella ja keltaisella väriliemellä. Upeat murretut sävyt!

Ja tässä minun valmiit pikkuvyyhtini. Nyt joku hyvä sukkamalli!

Neulisti

Näppärää

Kävely kylmässä ilmassa lämpimään kauppaan, lämpimästä kaupasta takaisin kylmään ilmaan, kylmästä lämpimään, lämpimästä kylmään... Miten pukea vauva, ettei tämä heräisi kesken kaiken joko kuumaan tai riisumiseen mutta pysyisi kuitenkin lämpimänä muutaman kilometrin kävelyn ajan? Etenkin kypärämyssyn riisuminen nukkuvalta vauvalta tuntui ihan mahdottomalta. Siispä oli tartuttava tuumasta toimeen ja tehtävä myssy itse. Ja kun sopivaa ohjetta ei etsinnöistä huolimatta löytynyt, ei edes Ravelryn uumenista, oli mallikin suunniteltava itse. Näin syntyi Näppärä.

Mitä: Näppärä-kypärämyssy (Nifty balaclava) / oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3,0 mm

Mistä: Drops Baby alpaca silk, 50 g

Tässä kypärämyssyssä on molemmilta puolilta irrotettava etuläppä, joten sen saa avattua vauvan asennosta riippumatta. Läpän avulla hatun kokoa saa myös suurennettua vauvan kasvaessa, kun sen vain napittaa alemmaksi. Resorin avulla myssy asettuu tiiviisti kasvojen ympärille ja kauluriosa suojaa kaulaa.

Myssy on Nöttösen käytössä osoittautunut hyväksi niin materiaalin kuin pukemisen ja riisumisenkin kannalta. Alpakka-silkkisekoite on sen verran lämmin, että haalarin hupun tuoman tuulensuojan kanssa vaunuissa pärjää yleensä ilman muita päähineitä. Kantoliinassa olen pukenut lisäksi jonkun ohuemman pipon. Lämpöisyydestään huolimatta myssy ei kuitenkaan tunnu hiostavan vauvan päätä pahasti, joten aina sitä ei tarvitse edes avata vaikkapa lyhyemmän kauppareissun ajaksi. Ainoa miinus lankaan tulee siitä, ettei se ole konepestävä, mikä on vähän hankalaa kun etuläppä on tietenkin aina suussa.

Kun en tosiaan löytänyt vastaavaa myssyä muualta, päätin kirjoittaa ohjeen ja laittaa sen Ravelryyn jakoon muidenkin iloksi. Ohje löytyy suomeksi ja englanniksi. Englanninkielisestä löytyy (heidän perinteitään kunnioittaen) ohjeistus lähes rivi riviltä, joten lataa tarpeen tullen vaikka molemmat. Luulisin, että pdf-tiedoston pystyy lataamaan rekisteröitymättäkin, mutta jos ei, niin ota yhteyttä ja lähetän sen tai laitan tänne blogiin. Kiitokset vielä Neulistille avusta ohjeen kanssa sekä koeneulonnasta myös Purnauskikselle!

Myös Neulisti teki tosiaan oman Näppäränsä, siitä lisää seuraavaksi.

Kevätterveisin
Vyyhti

Testineuloin Vyyhdin kirjoittaman ohjeen suuremman koon. Mulla taisi olla hieman löysempi käsiala, niin tämä mahtui helposti vuoden vanhalle veljentytölle. Malli oli hieman väsyksissä, kun nappasin kuvaa, mutta viihtyi myssyssä vaikka kuinka pitkään ihan sisätiloissakin.

Mitä: Nifty / Vyyhdin ohje
Miten: Pyöröpuikot 3.0 mm
Mistä: Drops Baby Alpaca Silk, 70 g

Veljenpoika sen halusi kuvata myssyn tädin päässä, kun se kuulemma näytti niin pöljältä. Siitä ei onneksi ole kuvaa tässä.

Neulisti

Kuidunsaanti turvattu

Tuli vähän käytyä. Retriitissä nimittäin. Pakkasin Martin, kolme kuitua, kaksi neuletta ja hieman herkkuja ja suuntasin Päivölään kevään retriittiin. Tarjolla oli tapojen mukaan pohjaton herkkupöytä sekä ihan liikaa ihanaa lankaa ja kuitua.

Martti löysi heti itselleen mukavaa seuraa ja minä sain opastusta Martin käyttöön. Nyt syntyy taas oivallista lankaa. Neulominen jäi tällä kertaa hyvin vähälle huomiolle, kun piti kehrätä aamusta iltaan ja illasta aamuun. Nyt tullaan Martin kanssa mainiosti juttuun ja retriitissä valmistui kaksi lankaakin.

Martti pääsi hurjaan seuraan, sillä vieressä hurisi sähkörukki. Tällä laitteella mm. kehrättiin jalat tuolille nostettuina ja sunnuntaina testattiin sitäkin, voisiko kehrätessä peruuttaa herkkupöydän ääreen asti.

Mitä: Navajokerrattu, 347 m / 100 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Hilltop cloudin Jacob/silkki 75/25

Tässä kuidussa oli upean syvät vihreän ja sinisen sävyt. Miinuksena seassa oli aika paljon roskia, mutta muuten hyvälaatuinen kuitu. Jacob oli helposti kehrättävä lammasrotu. Ensimmäistä kertaa kuitu tuntui kulkevan lähes itsestään letiltä rullalle. Onnistuinpa vastapainona edelliselle epäonnisille kehruille saamaan tällä kertaa aikaan täysin tasapainoista lankaa. Ei alikierrettä, ei ylikierrettä. Täytynee neuloa tästä joku huivi.

Mitä: 2-säikeinen, 192 m / 100 g

Miten: Martin malliin

Mistä: FashionTouchSupplies:n corridale

Corridale tuntui aikalailla samanlaiselta kehrättävältä kuin polwarth. Melko helppoa kehrättävää ja mukavan ilmava kuitu, mutta valmis lanka on hieman karheaa minun makuuni. Mutta minä tykkäänkin pumpulinpehmoisista. Yleensä tykkään navajokerrata kaiken, koska silloin värit säilyvät kohdillaan. Tässä kuidussa oli sen verran harmoniset värit, että tein siitä kaksisäikeisen. Näillä väreillä kun ei haitannut, jos ne menevät sekaisin. Langasta tuli tosi nätti. Vielä kun keksisin, kuka siitä tykkäisi neuloa - vaaleanpunainen ei ole minun juttuni.

Lauantaina illansuussa järjestettiin lankalotto. Kaikille oli tarjolla palkinto, mutta järjestys arvottiin. Pääsin valitsemaan omaani aika loppupäässä, mutta jäljellä oli kivasti käsinkehrätty lanka, jossa on lähes samat värit kuin itse kehräämässäni Yarngrimoiren langassa. Molemmat ovat aika paksuja ja niissä on siksi vähän metrejä. Yhdessä ne voisivat kuitenkin riittää juuri sopivasti johonkin vielä päättämättömään projektiin.

Tässä minun "pieni" saaliini. Tulin siis paikalle kolmen kuidun kanssa. Kuvassa vasemmalla ovat kahdesta mukana tulleesta kuidusta kehrätyt langat. Etualalla on lankaloton voittoni. Musta kartiollinen ohuinta näkemääni pitsilankaa löytyi Ota tai jätä -pöydästä ja tahtoo isona Rock Islandiksi. Keskellä ovat lankaostokseni: 2 wollmeissea (en ole koskaan vielä kokeillut!) ja ihana intensiivisen violetti lanitium ex machinan sukkalanka. Ja sitten vielä kolme herkkukuitua. Huh huh, oli vaikeuksia saada nämä kaikki mahtumaan siihen kassiin, jonka kanssa paikalle saavuin.

Onneksi vielä on tulossa Kierot puikot huhtikuussa. Syksyllä on taas pakko päästä kuitupitoisiin kokoontumisajoihin. Näihin jää koukkuun!

Neulisti

Lohtuluksusta

Kävin jokin aika sitten Titityyn neuleillassa ja minulla oli mukanani 1,4 sukkaa. Tarkempaa selvitystä löytyy täältä, mutta sanottakoon lyhyesti, että käämit paloivat railakkaasti ja lähtiessäni minulla oli valmiina 1,2 sukkaa. Onneksi paikalla oli riittämiin vertaistukea. Minua neuvottiin (lue: komennettiin ja vannotettiin) jättämään sukat rauhaan vähintään vuorokaudeksi ja ostamaan sen sijaan sille illalle välipalaksi jotain ihkua lohtulankaa. Ei auttanut kuin totella.

Minulla oli oikeastaan mielessäni jotain ihan muuta lankaa, mutta hyllyjä tutkiessani olin poiminut käteeni Madelinetosh-vyyhdin, joka ei sitten jostain syystä koskaan kädestäni pudonnut. Olihan se lopulta pakko ottaa mukaan, kun siitä selvästi oli tarkoitus neuloutua minulle jotain sukkaraivoa liennyttämään.

Mitä: Chandelle Cowl / Megan Goodacre

Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm

Mistä: Madelinetosh Sport, 100 g

Olen jääräpäinen muutoksenvastustaja. Kun uudet muoti-ilmiöt valtaavat kadut, pidän niitä useimmiten ihan urpoina. Vastustan niitä viimeiseen saakka, ja juuri kun suurin aalto on menossa ohitse, haluankin hypätä kyytiin. Tuubihuivit olivat minusta alkuun aivan pöljiä. Tai no, eivät nyt aivan, mutta ärsytti, kun jokaisella vastaantulijalla oli sellainen kaulassaan. Päätin vakaasti, että PYH - tuollaiseen en lähde. Ja nyt vuoden pari tuubihuiveja tuijoteltuani huomasin etsiväni ravelrysta kivoja tuubihuivimalleja.

Muokkasin ohjetta jonnin verran. Ohjeen mukaan tippukivikuvioita pitäisi tehdä neljä ja väliin aina neljä silmukkaa sileää. Koska ostin vain yhden vyyhdin, kokeilin tehdä kolme kuviota ja kolmella silmukalla sileää neuletta kuvioiden väliin. Kuviot olisi myös pitänyt aloittaa samalta riviltä, mutta minusta oli paljon mukavampaa, jos ne kulkisivat eri tahtiin. Niinpä aloitin keskimmäisen kuvion riviltä 17 (jos joku joskus vaikka haluaisi tehdä samanlaisen). Lisäksi loin silmukat ohjeesta poiketen väliaikaisella luonnilla (provisional cast-on), jotta sain lopuksi silmukoitua huivin päät yhteen siististi. Oikeasti huiviin olisi pitänyt myös neuloa enemmän pituutta, mutta minä päätin tehdä siitä tasan yhden kerän mittaisen.

Nätti tuli. Lankaa olisi voinut olla enemmänkin ja päätin korvata langanpuutteen ahkeralla pingottamisella. Virhe! Pingotin huivia sitten ihan liiankin kanssa ja siitä tuli liian pitkän ohut lörppö. Ei kun kastelemaan uudestaan, onneksi sain sen vielä pelastettua.

Neulisti

Lipan alla

Isäni pyysi minua tekemään kadonneen lippalakkinsa tilalle uuden. Sopivaa mallia etsiessä koluttiin läpi Ravelrya ja lopulta Dropsin valikoimista löytyi malli, jonka isä kelpuutti: "muuten tuollainen, mutta musta".

Mitä: Lippalakki / Dropsin ohje vähän muokattuna

Miten: Sukkapuikot 6 mm (ei 8 mm, niin kuin ohjeen alussa muuten väitetään)
Mistä: Drops Eskimo, 150 g

Koska malli oli naisten, tein myssystä vähän neuvottua isomman, että se varmasti jäisi roikkumaan toivotulla tavalla. Lankaa en kuitenkaan ollut tajunnut ostaa neljättä kerää, joten sain jo vähän jännätä, mahtaisiko se riittää. Riitti kyllä muuten, mutta koristeraidat jäivät pois. Onneksi isä sanoi, ettei niitä halua, joten ei tarvinnut parin raidan takia käydä hakemassa lisää lankaa ja isä sai myssynsä sopivasti syntymäpäiväkseen.

Käykö teillä muilla niin, että neule yhdistyy johonkin tv-ohjelmaan tai paikkaan tms., jota olette katselleet työtä tehdessänne? Tämä on Siilin eleganssi -myssy (oli muuten hieno elokuva, suosittelen!), mutta minulta löytyy myös mm. Hyde Park -pipo ja Mixed Methods Workshop -paita.

Vyyhti

Martti is in da house!

Armas merimieheni Martti saapui meille vihdoin toissaviikolla. (Martti on merimies, koska miten muuten voisi selittää ruusukuvion sen kyljessä, kun nimi on Martti. Se on tietty karski tatuointi.)

Suurella innolla kokosin Martin ja ihan pakko oli tietenkin heti päästä kehräämään. Kyllä ne ohjekirjat ehtii lukea myöhemminkin.

Mitä: 2-säikeinen, 290 m / 113 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Creature comfortsin Katharina, Polwarth

Njaa, olisihan sen ohjekirjasen kenties voinut lukaista läpi, edes ennen kertaamista. Seurauksena on vyyhdillinen lankaa, josta muutamasta kohdasta puuttuu kierre kokonaan. Muutoin siitä tuli kyllä ihan hyvää. Vaatinee hieman harjoittelua tämä Martin käyttäminen. Ohjekirjasessa olisi minua ystävällisesti neuvottu, että kertaamisen alussa, kun rulla on tyhjillään, pitää jarrua säätää löysemmälle, jotta lankaan tulee riittävästi kierrettä.

Mitä: Navajokerrattu, 77 m / 100 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Yarngrimoiren Tuli, syksy, tietäjätär, SW merino

Seuraavaksi piti välillä harjoitella paksumman langan tekemistä. Se kun kuulemma on vaikeampaa kuin ohuen kehrääminen ja en halua oppia tekemään aina pelkkää ompelulankaa. Eivätkä nuo väärässä olleet, kun vaikeaksi sanoivat. Langasta tuli vähän epätasaista, mutta se on tälläisessa paksussa pehmolangassa minusta ihan hyväksyttävä ominaisuus. Pehmeämpää tämä tosin olisi saanut olla, nyt pistin edellisestä langasta ahdistuneena tähän kierrettä liiankin kanssa. Ilmaisena vinkkinä myös itselle, ettei jarrunyöriä kannata kiristää niin tiukalle, etteivät polkimet enää liiku.

Mitä: 2-säikeinen, 347 m / 114 g

Miten: Lyylin tyyliin

Mistä: Edgewood Garden Studios:n Copper bracelet, Wensleydale

Ehdin ennen Martin saapumista vielä kehrätä Lyylillä yhden kuidun. Olen shoppailut ison kasan erilaisia kuituja, koska pitäähän kaikkea kokeilla, jotta tietää, mistä kuidusta pitää eniten. Wensleydalesta ei tullut uutta suosikkia. Heti pussin avatessa haju oli melkoisen tymäkkä. Tämä todella löyhkäsi minun nenään. Toki haju hälveni, kun kuitua ei enää säilötty pienessä ilmatiiviissä pussissa. En myöskään pitänyt kuidun tuntumasta kehrätessä. Se oli liukasta ja tuntui siltä kuin olisi kehrännyt hiuksia. Valmis lankakin on kovin karheaa. Tulipa testattua ja nyt tiedän, ettei Wensleydale ole minun juttuni.

Nyt kun minulla on Martti ja en ole akuutissa rukin puutteessa, jos Lyyli ei ole käytettävissä, saan vietyä  Lyylin rullan tätini miehelle malliksi. Hän lupasi sorvailla niitä lisää. Oi onnea! Hyvästi vessapaperihylsyt ja muut korvikkeet. Pitänee kerjustaa, josko hän voisi askarrella Lyyliin myös rullatelineen.

Lyyli ja Martti ovat kyllä kovin erilaiset kaverukset. Tämä on vähän niin kuin polkupyörien kanssa. Olen aina pitänyt pyöristä, joissa on korkeintaan kolme vaihdetta tai mieluiten ei vaihteita ollenkaan. Eipä tarvi osata miettiä, mikä vaihde olisi mihinkin kohtaan paras. Lyylissä lähes ainoa säädettävä asia on veto. Ruuvamalla ämmää kauemmas, saa Lyylin vetämään kuitua vauhdikkaammin rullalle. Ei siis kovinkaan paljoa, mihin voisi itse vaikuttaa, mutta jälki on aina ollut hyvää peruslaatua. Martissa on vaihteita vaikka muille jakaa. Sen mukana tuli kaksi kehrää, joissa kummassakin on tarjolla useampi välitys. Välitystä vaihtamalla voi vaikuttaa kierteen määrään. Lisäksi Martissa on jarrunyöri, jolla säädellään vetoa. Jarrunyörillä on myös mahdollista jumittaa polkimet, kuten aiemmin opin ja toivottavasti muistan jatkossa. Tulee ottamaan oman aikansa, että opin löytämään itselleni sopivat säädöt - siitä puhumattakaan, että osaisin vaihtaa niitä tarpeen tullen. Toisaalta taas Martilla on ihanan kevyt ja helppo polkea (kunhan muistaa olla liioittelematta sen jarrun kanssa). Ei auta kuin harjoitella. Roimasti harjoitusta ja mahtavaa vertaistukea on tarjolla tänä viikonloppuna, kun nappaan Martin kainaloon ja huristelemme Päivölään kevään retriittiin. Herkkupöytä, lankalaarit, kuitupinot. Here we come!

Neulisti

Kevätaurinko

No huh, tulipahan neulottua. Hieman yli kuukausi vierähti neuloen pelkkää sileää oikeaa muutamin lisäyksin siellä täällä, pienillä puikoilla ja ohuella langalla. Vaan lopulta tuli valmista.

Mitä: Still Light / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikot ja sukkapuikot 3.0 mm
Mistä: Drops Alpaca, 475 g

Monihan tämän on tehnyt itsekin, mutta kerronpa silti. Tunika neulotaan ihanasti ylhäältä alas yhtenä kappaleena ja ainoat saumat tulevat taskunpohjiin. Taskut ovat kertakaikkisen nerokkaat: ne saadaan aikaan tekemällä lisäyksiä etukappaleen keskellä. Lisättyjen silmukoiden muodostamat liepareet taitetaan sivuille, taskujen päälle ja sitten neulotaan vain taskupussit.

Halusin tehdä neuleesta mahdollisimman pitkän, joten ohjeen järjestyksestä poiketen neuloin hihat ennen vartalo-osaa valmiiksi. Samoin tein taskupussit heti, kun se oli mahdollista ja käytin sitten kaiken jäljelle jääneen langan helmaan.

Vaatteesta tuli todella kaunis, mikä on yleensä itsestään selvää, kun neulotaan ohuella langalla sileää. Loputtomat oikeat kierrokset vaan tuntuivat kovin puuduttavilta. Olinhan minä siihen toki etukäteen varautunutkin ja tässä sivussa valmistui useampi kehruu, yksi huivi, pipo ja 1.32 sukkaa. Minulla ei nimittäin riitä innostus (ainakaan enää nykyisin) näin isoon sileään neuleeseen ilman, että tekisin välissä vähän muutakin.

Olin lukenut muutamasta blogista, että tunikan mitoitus olisi aika iso, joten päätin tehdä itselleni M-koon. Neuleen valmistuttua se mahtui kyllä päälle ihan hyvin, mutta oli vähän turhan nafti. Tämänhän ei kuitenkaan kuulu olla mikään makkarankuori. Piti siis pingottaa ihan reippaasti. Jännitti vähän, pingotanko paitaan leveyttä pituuden kustannuksella. Tottahan siinä sitten kävi tietenkin niin, että pituus on passeli, mutta leveyttä olisi kaupattavaksi asti. Korjausliikkeenä iskin tunikan henkariin ja kostutin sen suihkupullolla. Nyt se on jälleen turhan tyköistuva. Huokaus, noinkohan jaksaisin yrittää pingotusta vielä kerran?

Neulisti

Puuhakirjailua

Vyyhti täällä taas hei! Kyllä sitä minäkin vielä tänne kirjoittelen, vaikka nyt pidempi tauko onkin ollut. Tässä on valmistunut useampiakin pieniä töitä, mutta ei ole oikein ollut tilaisuutta kuvata ja kirjoittaa niistä. 

Tässä nyt kuitenkin yksi projekti, joka ei varsinaisesti ole käsityö, mutta jonka parissa tuli pari viikkoa puuhasteltua melko tiiviisti. Pikkusiskoni täytti 11 vuotta ja innostuin tekemään hänelle lahjaksi puuhakirjan.

Kirjasta löytyy sata tehtävää ja aihepiirejä laidasta laitaan. Moni tehtävä on räätälöity nimenomaan siskon kiinnostuksenkohteita ajatellen.

Tehtävissä on kirjoitus- ja piirustustehtäviä, kynällä ja paperilla pelattavia pelejä, valokuvausta, leipomista, askartelua, salakirjoitusta, perheeseen ja ystäviin liittyviä tehtäviä ja vaikka mitä muuta mitä nyt satuin keksimään.

Yksi tehtävistä oli kirjan kansien koristeleminen, joten niissä ei tässä vaiheessa ole mitään esiteltävää.

Lähes kaikki tehtävät ovat sellaisia, että niistä jää jokin jälki kirjaan; jos ei muuta, niin valokuva tai irti leikattu sivun palanen.

Täytyy myöntää, että välillä oli vähän vaikea tietää, mikä olisi sopiva vaikeustaso 11-vuotiaalle. Toivottavasti tästä kuitenkin riittää sopivasti haastetta ja kivaa puuhaa.

Ainakin sisko selaili kirjaa sen verran kiinnostuneen oloisena, että uskoisin lahjan osuneen kohdalleen. Saas nähdä, tuleeko kaikki tehtävät tehtyä.

Kirjan kaveriksi ostin pipon, josta saikin oivan kääreen lahjalle. Kun vielä naruksi löytyi eräästä neuleprojektista jäänyttä paksua puuvillalankaa, ei tämän lahjan paketointiin tarvinnut tuhlata rahaa tai luonnonvaroja.

Mukavaa maaliskuuta!

Vyyhti