Martti is in da house!

Armas merimieheni Martti saapui meille vihdoin toissaviikolla. (Martti on merimies, koska miten muuten voisi selittää ruusukuvion sen kyljessä, kun nimi on Martti. Se on tietty karski tatuointi.)

Suurella innolla kokosin Martin ja ihan pakko oli tietenkin heti päästä kehräämään. Kyllä ne ohjekirjat ehtii lukea myöhemminkin.

Mitä: 2-säikeinen, 290 m / 113 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Creature comfortsin Katharina, Polwarth

Njaa, olisihan sen ohjekirjasen kenties voinut lukaista läpi, edes ennen kertaamista. Seurauksena on vyyhdillinen lankaa, josta muutamasta kohdasta puuttuu kierre kokonaan. Muutoin siitä tuli kyllä ihan hyvää. Vaatinee hieman harjoittelua tämä Martin käyttäminen. Ohjekirjasessa olisi minua ystävällisesti neuvottu, että kertaamisen alussa, kun rulla on tyhjillään, pitää jarrua säätää löysemmälle, jotta lankaan tulee riittävästi kierrettä.

Mitä: Navajokerrattu, 77 m / 100 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Yarngrimoiren Tuli, syksy, tietäjätär, SW merino

Seuraavaksi piti välillä harjoitella paksumman langan tekemistä. Se kun kuulemma on vaikeampaa kuin ohuen kehrääminen ja en halua oppia tekemään aina pelkkää ompelulankaa. Eivätkä nuo väärässä olleet, kun vaikeaksi sanoivat. Langasta tuli vähän epätasaista, mutta se on tälläisessa paksussa pehmolangassa minusta ihan hyväksyttävä ominaisuus. Pehmeämpää tämä tosin olisi saanut olla, nyt pistin edellisestä langasta ahdistuneena tähän kierrettä liiankin kanssa. Ilmaisena vinkkinä myös itselle, ettei jarrunyöriä kannata kiristää niin tiukalle, etteivät polkimet enää liiku.

Mitä: 2-säikeinen, 347 m / 114 g

Miten: Lyylin tyyliin

Mistä: Edgewood Garden Studios:n Copper bracelet, Wensleydale

Ehdin ennen Martin saapumista vielä kehrätä Lyylillä yhden kuidun. Olen shoppailut ison kasan erilaisia kuituja, koska pitäähän kaikkea kokeilla, jotta tietää, mistä kuidusta pitää eniten. Wensleydalesta ei tullut uutta suosikkia. Heti pussin avatessa haju oli melkoisen tymäkkä. Tämä todella löyhkäsi minun nenään. Toki haju hälveni, kun kuitua ei enää säilötty pienessä ilmatiiviissä pussissa. En myöskään pitänyt kuidun tuntumasta kehrätessä. Se oli liukasta ja tuntui siltä kuin olisi kehrännyt hiuksia. Valmis lankakin on kovin karheaa. Tulipa testattua ja nyt tiedän, ettei Wensleydale ole minun juttuni.

Nyt kun minulla on Martti ja en ole akuutissa rukin puutteessa, jos Lyyli ei ole käytettävissä, saan vietyä  Lyylin rullan tätini miehelle malliksi. Hän lupasi sorvailla niitä lisää. Oi onnea! Hyvästi vessapaperihylsyt ja muut korvikkeet. Pitänee kerjustaa, josko hän voisi askarrella Lyyliin myös rullatelineen.

Lyyli ja Martti ovat kyllä kovin erilaiset kaverukset. Tämä on vähän niin kuin polkupyörien kanssa. Olen aina pitänyt pyöristä, joissa on korkeintaan kolme vaihdetta tai mieluiten ei vaihteita ollenkaan. Eipä tarvi osata miettiä, mikä vaihde olisi mihinkin kohtaan paras. Lyylissä lähes ainoa säädettävä asia on veto. Ruuvamalla ämmää kauemmas, saa Lyylin vetämään kuitua vauhdikkaammin rullalle. Ei siis kovinkaan paljoa, mihin voisi itse vaikuttaa, mutta jälki on aina ollut hyvää peruslaatua. Martissa on vaihteita vaikka muille jakaa. Sen mukana tuli kaksi kehrää, joissa kummassakin on tarjolla useampi välitys. Välitystä vaihtamalla voi vaikuttaa kierteen määrään. Lisäksi Martissa on jarrunyöri, jolla säädellään vetoa. Jarrunyörillä on myös mahdollista jumittaa polkimet, kuten aiemmin opin ja toivottavasti muistan jatkossa. Tulee ottamaan oman aikansa, että opin löytämään itselleni sopivat säädöt - siitä puhumattakaan, että osaisin vaihtaa niitä tarpeen tullen. Toisaalta taas Martilla on ihanan kevyt ja helppo polkea (kunhan muistaa olla liioittelematta sen jarrun kanssa). Ei auta kuin harjoitella. Roimasti harjoitusta ja mahtavaa vertaistukea on tarjolla tänä viikonloppuna, kun nappaan Martin kainaloon ja huristelemme Päivölään kevään retriittiin. Herkkupöytä, lankalaarit, kuitupinot. Here we come!

Neulisti