Sivut

tiistai 21. toukokuuta 2013

Sewing for Dummies

Täällä kärsitään pahasta ompelukärpäsen puremasta. Edellisen kerran kun niin kävi muutama vuosi sitten, into tyssäsi heti ensimmäiseen työhön, kun valitsin aivan liian monimutkaisen mekon. Nyt päätin vahingosta viisastuneena aloittaa pienestä, jotta taidot saisivat karttua rauhassa pikku hiljaa. Helpommalla tietysti voisi päästä, jos kävisi ompelukurssilla tai edes ompelisi valmiilla kaavoilla ja ohjeilla. Minä päätin tietenkin noudattaa lähestymistapaa "yrityksen ja erehdyksen kautta".

 

Mitä: Lasten kääntöpipoja / oma ohje
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Trikoosta (Kestovaippakaupalta

Ensi alkuun siis pipoja, nehän on helppoja. Eikö? Vaikka sellaisia käännettäviä versioita, niin saa kivan vuorikankaankin näkyviin halutessaan.

Mitä opimme?
  1. Vaikka olisikin kiva aloittaa ompeleminen heti, niin kankaat kannattaa pestä, koska ne kutistuvat kuitenkin.
  2. Vaikka olisi kiva aloittaa ompeleminen heti, niin kankaat kannattaa silittää, koska reunat ovat pesun jäljiltä ihan kippuralla.
  3. No ne reunat on silti ihan kippuralla, mutta sentään vähän vähemmän.
  4. Kirkkaanvärisiä kankaita ei välttämättä kannata pestä samassa pesussa valkoisen resorin kanssa. Ellei sitten halua esimerkiksi vaaleansinistä resoria.
  5. Jos kuitenkin haluaisi vaikka laittaa valkoista resoria johonkin värikkääseen vaatteeseen, niin puuvillakangas kannattaa pestä (ainakin) ensimmäisen kerran 60 asteessa, koska se sitoo värejä.
  6. Kankaan kuviot saa kivasti samalle korkeudelle, kun etu- ja takakappaleen leikkaa vierekkäin eikä päällekkäin.
  7. Trikoo joustaa, joten sitä ommellaan jousto-ompeleella. Ainakin ne pipon reunat. Ei siis suoralla ompeleella, koska sehän ei muuten jousta.
  8. Kääntöreuna on huomattavasti helpompi tehdä, kun ompelee ensin nurjalta melkein yhteen ja kääntää sitten pienestä aukosta kankaat oikein päin. Jos on oikein noheva, niin voi ommella pienen aukon varovasti umpeen käsin, ennen kuin tekee viimeisen reunaompeleen oikealle puolelle. Mutta eihän me sellaisia jakseta. Ja vaikka jaksettaisiin, niin sitten ne ompeleet näkyisivät rumasti, koska ei osata paremmin.
  9. Kun ommellaan reunaommelta, kannattaa se aloittaa langan värisen kuvion kohdalta, niin että aloitus/lopetuskohta jää mahdollisimman huomaamattomaksi.
  10. Kun ommellaan reunaommelta, kannattaa kankaat kiinnittää nuppineuloilla niin, että se nurjan puolen ommel olisi ihan reunassa, jotta kankaat pysyisivät nätisti omilla puolillaan.
  11. Huomataan, että toinen kangas kurkistaa silti toisen reunan yli. Päätetään olla välittämättä.

Mitä: Vauvan kuolalappuja / oma ohje
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Etupuoli trikoosta, nurja puoli trikoosta tai velourista, sisäpuoli froteesta tai flanellista, nepparit Prymiltä (kaikki Kestovaippakaupalta)

Kuolalappuja tarvittaisiin myös lisää. Sellainen kolmionmallinen olisi kiva. Sellainen mikä menee päältä hauskasti ruttuun niin kuin yhdessä minkä näin kaupassa.

Kuolalappu testissä. Huomaa esimerkinomainen kuolapisara Nöttösen kaksoisleualla. (Oo, meidän rimpulalla on kaksoisleuka!)

Mitä opimme:
  1. Velourista lähtee hirveästi nukkaa, kun sitä leikkaa.
  2. Kaareviin saumoihin pitää muistaa leikata koloja, koska muuten ne menevät ruttuun kun kankaat käännetään oikein päin.
  3. Jos yläkangas meinaa jäädä liian löysälle ja aiheuttaa ruttuja, alempaa kangasta voi venyttää ommellessa. 
  4. Jos ei jaksa ommella sitä pientä kääntöaukkoa umpeen (ks. edellinen mitä opimme -osa), niin kannattaa ainakin huolehtia, että päälle tuleva reunasauma tulee ommeltua molempien kankaiden päältä.

  5. Kääntöaukko kannattaa jättää kaulan puolelle. Sieltä se näkyy vähemmän kuin ulkoreunalta.
  6. Neppareiden kiinnittäminen on kivaa, kun saa käyttää nepparipihtejä.
  7. Nepparipihdit on ihanat!


Mitä: Vauvan mekko / oma ohje
Miten: Ompelukoneella ja saumurilla
Mistä: Velourista (Kestovaippakaupalta), vuori vanhasta lakanasta, Koh-i-Noorin nepparit (Karnaluksista)

Edeltävien pikku harjoitteiden jälkeen oltiinkin jo sitten valmiita ihan kokonaiselle vaatteelle. Mekko olisi kai helppo, sellainen hihaton. Reteästi tietenkin edelleen ilman kaavoja. Otin mallia eräästä Nöttösen ostomekosta, mutta halusin omaan mekkoon enemmän kokoa ja vähemmän saumoja. Ensimmäiset kaavat piirrettyäni äitini tuli onneksi kylään ja piirsimme yhdessä uudet paremmat kaavat, ennen kuin aloin kankaan leikkuuseen. Enpä tälläkään kertaa malttanut jäädä yksinkertaisimmalle tasolle vaan väkisin piti laittaa vielä sivulle nepparilla kiinnitettävät aukot, jotka aiheuttivat aivoille melkoisesti haastetta.



Mitä opimme:
  1. Etukappaleeseen kannattaa piirtää suurempi kädenaukko, koska kädet kääntyvät eteenpäin.
  2. Kun leikkaa kankaita, kannattaa leikata yksi etukappale ja yksi takakappale.
  3. Jos kuitenkin leikkaa kaksi takakappaletta, saa toisesta vielä muokattua etukappaleen enemmittä ongelmitta. Toisin päin on vaikeampaa.
  4. Kun leikkaa vuorikangasta, kannattaa siihen muistaa jättää samanlaiset saumavarat kuin päällikankaaseen.
  5. Kun leikkaa vuorikangasta, kannattaa siihen muistaa jättää samanlaiset saumavarat kuin päällikankaaseen. (Minähän se en kerrasta opi.)
  6. Sivusaumoihin kannattaa jättää saman verran saumavaraa. Myös siinä vaiheessa, kun kiinnittelee neppariläpyköitä.
  7. Saumavaroja on tosi vaikea jättää sopivan verran, kun kiinnittelee neppariläpyköitä.
  8. Nepparia varten kannattaa ommella päällikangasta myös siihen osaan, joka on kiinni vuorikankaassa, jotta siitä saa tukevamman ja nätimmän. (Tämän keksin jopa ennen erehdystä, ajatelkaa!)
  9. Sivusaumat kannattaa ommella ennen helmaa.
  10. Neppareiden kiinnittäminen ilman pihtejä ei ole kivaa.
  11. Jos kiinnittää nepparit ilman pihtejä, kannattaa ne laittaa kerralla oikeaan paikkaan.
  12. Ei kannata ostaa Koh-i-Noorin neppareita. Minulla meni huonon kiinnityssysteemin takia hukkaan viisi terävää osaa, kun ne eivät pysyneet paikallaan.
Ei siis mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Helmakangas on vähän kiero ja kainalon neppariaukot jäävät repsottamaan, kun en jaksanut enää taistella nepparien kiinnitysten kanssa. Mekosta tuli lisäksi aivan liian iso, joten en vielä oikein tiedä, miten paljon viat häiritsevät, kun vaate on päällä. Tuskin kuitenkaan niin paljoa, etteikö tulisi käytettyä.

Joko olisitte valmiita Vyyhdin ompelukouluun?

Kesäisen lämpöisin ja auringosta huumaantunein terveisin
Vyyhti

P.S. Joko huomasit, että blogia voi nykyään seurata myös Facebookissa.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Lettejä pikkuneidille

Parissa illassa valmistui pikkuruinen hame 1-2 vuotiaalle.


Mitä: Cabled skirt / Debbie Bliss Baby Cashmerino 4 -kirjasesta
Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm
Mistä: Debbie Bliss Cashmerino, 75 g

Titityyltä pyysivät neulomaan suloisen hamosen. Ohje oli selkeä ja helppo. Joskin alkuun jännäsin tilausneuletta niin, että jokainen silmukka piti tarkastaa ohjeesta, että varmasti tulee sellainen kuin pitääkin. Loppujen lopuksi palmikot ja nypyt olivat sen verran yksinkertaisia, että olisin kyllä ihan omalla tuntumallakin saanut ne menemään juuri oikein. Ohjeen mukaan neuloin taka- ja etukappaleen erikseen, kun en muistanut kysyä, saako näissä asioissa käyttää omaa harkintaa. Olisi saanut. Mutta eipä noissa pikkuisissa saumoissa montaa minuuttia vierähtänyt ommellessa. Tykkään kovasti noista lettipalmikoista. Silmissä siintää pipo samoilla palmikoilla.

Vein hameen kaupalle ja sain napata nämä mukaani. Aika makoisa diili minusta. ;)


Neulisti

lauantai 18. toukokuuta 2013

Runollista

Nyt on niin nättiä, ettei sanotuksi saa. Epäonnistuneista, tuskallisista neuleprojekteista on helppo nurista ja narista vaikka kuinka pitkään. Tästä sen sijaan tuli ihan täydellinen, eikä tee mieli pilata sitä sanomalla mitään sen enempiä.




Mitä: Longfellow / Corrina Ferguson
Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm
Mistä: Oma rukkikehruu, 93 g

Sen verran voin kertoa (koska ei tämäkään ihan helpolla onnistunut), että huivissa oli kolme kerrosta, joilla piti neuloa 7s yhteen, lk, ne samat 7s yhteen, lk, ja vielä kerran 7s yhteen. Kuulkaa noilla kerroksilla meinasi lähteä järki. Oli todella tuskallista yrittää vääntää samat seitsemää silmukkaa yhteen kolmesti. Pitkään sai venytellä silmukoita ennen kuin ne suostuivat neuloutumaan yhteen. Noissa kerroksissa vierähtikin helposti kaksi tuntia per kerros. Muuten ihan piece-o'-cake.





Nyt muuten kävi sekin juttu, mitä ei oikesti koskaan käy kellekään. Tai jos käy, niin on käynyt ehkä jonkun kummin serkun kaiman veljentytön kaverille. Pingottaessa nimittäin napsahti lanka poikki silmukoiden luomisreunasta. Nou hätä, neulalla ja langalla sain karkulaiset poimittua eikä siitä lopulta kauhean pahaa jälkeäkään jäänyt. Mutta himpun verran sain tuon jännärin jälkeen pingotusnutturaa höllätä. Mä luulin, että tätä tapahtuu vain neulojien painajaisissa.





Ja kuten aina, itse kehrättyä bfl/silkki-lankaa on suunnaton ilo neuloa. Äidille pohjattomat kiitokset kuvista, joita riittää. En edes pahoittele kuvatulvaa, kun näm on niin nättejä. :)

Neulisti

perjantai 17. toukokuuta 2013

Maalaisromantiikkaa

Näistä tuli jotenkin niin perinteikkäät. Kutoessa tuntui kuin olisi kapioita tehnyt. Paitsi, että häät on kyllä vietetty jo aikaa sitten.


Mitä: Kesäheinä-pyyhe / Kauhavan kangasaitta
Miten: Kangaspuilla kutoen
Mistä: Kauhavan kangasaitan Aivina, valkaistu ja valkaisematon

Kankaankudonnassa päätettiin porukalla tehdä pyyhkeitä. Kauhavan kangasaitalta löytyi kaunis malli ja eikun hommiin. Ei ollut ihan helpoimmasta päästä, kun sain ensimmäisenä kokeilla tätä ohjetta. Se kudottiin kahdella värillä, joista kuvioväri kaksinkertaisella langalla. Kuvioväri ei sitoutunut reunoissa vaan sitä piti aina muistaa kieputella reunimmaisten loimilankojen ympäri. Malli on kyllä todella kaunis, mutta alkuun hirvittävän hidas kutoa. Minä nyt toki tietysti vasta syksyllä aloitin tämän kutomisen, että kokeneemmat olivat kyllä vauhdikkaampia. Itse aloin päästä vauhtiin vasta kolmannen pyyhkeen kohdalla.

En tietenkään jaksanut tehdä kolmea samannäköistä pyyhettä. Kaksi vasemmanpuoleista ovat samalla tavalla kudotut, tässä näkyvät vain kudotun kankaan eri puolet. Oikean reunimmaisessa pyyhkeessä vaihdoin värit toisin päin. Ero on aika huomattava.

Toisten pyyhkeet valmistuivat paljon nopeammin, kun minä ainoana käytin näin ohutta lankaa. Ja kyllä tuli eri näköisiä, kun värejä vaihdeltiin. Kirkkailla vihreillä ja oransseilla sai modernin näköisiä pyyhkeitä, nämä minun omani ovat enemmänkin jostain vanhasta Tauno Palo -elokuvasta. Hienot ovat joka tapauksessa.

Neulisti

torstai 16. toukokuuta 2013

Kärähtänyt

Tiedättehän. Kärähtäminen on sitä, kun käy lankakaupassa hamstraamassa vuoden tarpeiksi lankoja tietyt projektit mielessään ja saa aikaiseksi yhden suunnitelmien mukaisen. Kärähtäminen on sitä, kun ehkä aloitti ajallaan toisenkin suunnitellun projektin, mutta se UFOutui (UnFinished Object) aika lailla heti aloittamisen jälkeen. Siitä ei tietenkään kärähdä, jos ei kerro kenellekään. Mutta kun paikallinen lankakauppa pitää neuleillan UFO-teemalla, niin kärähtäähän sitä siinä kohtaa, kun laatikoita penkoessaan törmää tähän UFOon. Kärähtäminen on myös sitä, kun neuleillassa vihdoin palaa UFOn pariin ja päättää juhlallisesti, että nyt kyllä tempaisen tämän valmiiksi... Ja sitten tulee seuraava UFO-teemainen neuleilta ja tuo neule ei edellisen jälkeen edistynyt riviäkään. Onneksi tässä kohtaa nolostuminen saavuttaa sellaisia mittasuhteita, että tämäkin neule valmistui lopulta.


Miten: Pyöröpuikot 4.0 ja 4.5 mm
Mistä: Austermann Algarve Grande, 560 g

Luulenpa, että projekti lopahti alkuunsa lankavalinnan tähden. Karnaluksissa sitä hullaantuu ostamaan kaikkea edullista, eikä aina tule mietittyä loppuun asti. Algarve Grandessa oli täydellinen väri tunikaan, mutta yh, mikä neuletuntuma! Lanka koostuu ainakin kymmenestä puuvillasäikeestä, jotka on kaikki menty merseroimaan erikseen. Joka ikinen säie on siis todella muovisen tuntuinen ja niin liukas, ettei lanka pysy kasassa. Koetapa siinä innostua neulomaan. Puuvilla kun ei muutenkaan ole mukavimmasta päästä neuloessa.


Seuraavaksi neulomista jarrutti takakappaleen valmistuminen. Se kun näytti vähän turhan piukalta ja piti pingottaa ennen kuin voi aloittaa etukappaleen. Jos siitä vaikka pitäisi tehdä kokoa leveämpi. Kun lopulta sain aikaiseksi pingottaa, takakappale levisi kastuttuaan sellaista tahtia, että sitä pitikin mytätä kasaan, jotta se pysyisi järkevissä mitoissa.



Missään kohtaa en hetkeäkään uskonut, että tästä tulisi hyvä. Päätin lopulta vaan taistella sen valmiiksi, että pääsisin siitä ja langasta eroon. Olin jo valmiiksi alkanut miettiä, mihin kirppikselle sen dumppaisin. Ja sitten tapahtui jotain ihan odottamatonta ja jopa hieman järkyttävää: Valmiista neuleesta tuli ihan huippu! Siis, toki toisesta langasta tehtynä, se voisi tuntua mukavammalta, mutta siitä tuli ihan tosi hyvän näköinen. Jännä, ei sitä näköjään aina tiedä ennen kuin neuloo loppuun asti.

Suurkiitos Miljalle kuvista!

Neulisti

tiistai 7. toukokuuta 2013

Virta Heponen

Tämä oli aivan pakko tehdä pummitytölle (juu, meillä on pummityttö eikä kummityttöä). Ihan uskomatonta, miten joku voikaan kehitellä näin muikean muotoisen pehmoeläimen ihan vain afrikan kukkasten terälehtien määrää vaihtelemalla.


Mitä: Happypotamus / Heidi Bears
Miten: Virkkuukoukku 1.75 mm
Mistä: Sukkavahvuisia jämälankoja


Tällä kertaa kävi kyllä niin, ettei langankulutuksesta ole mitään tietoa. Täytin nimittäin rva Heposta matkan varrella, eikä sen punnitseminen siis enää auttaisi. Ajattelin, että täyttäminen olisi lopuksi hankalaa ja täytin otusta sitä mukaa, kun uusia palasia valmistui. Tässäkin oli omat pienet haasteensa, sillä uusien palasten kiinnittäminen olisi varmaan ollut helpompaa ilman täytteitä. Ei kuitenkaan mitään oikeasti vaikeaa, reippaasti kaikki jämälankoja tuhoamaan.


Ohje oli helppo. Siinä oli todella paljon sivuja ja alkuun turhaa asiaa, jos osaa virkata. Jos virkkaus on hallussa, voi surutta hypätä suoraan kuviin asti. Ohje sisältää kuvat jokaisen kukkasen kiinnityksestä. Minulle se oli mahtava juttu, sillä ymmärrän kuvia paremmin kuin tekstiä. Itselle ja muille kuitenkin muistutukseksi, että vaikka kaikki muut afrikankukkaset tehdään samalla kaavalla, nenänpäähän tulevat neljä-terälehtiset ei. Enpä sitten itse huomannut sitä virkkuutohinoissani, mutta haitanneeko tuo. Muistan sitten ensi kerralla. Näitä saattaa nimittäin jonain päivänä tulla toinenkin.

Virta Heposesta tuli laittoman söpö. Hän pitää aurinkoisista kevätpäivistä,


ja ruisleivästä juusto alla, makkara päällä.


Rouva Heposella on myös tohtorintutkinto takataskussa. Pääaineena hippologia.


Mutta minusta rouvassa kaikista hauskinta on se, miten muhkeat kankut sillä on! :D


Neulisti

torstai 2. toukokuuta 2013

Pieni ihanuus

Sainpas valmiiksi jotain itselleni, pitkästä aikaa. Tämä bolero on ollut suunnitteilla jo viime kesästä, mutta en saanut sitä edes puikoille ennen kuin vasta helmikuussa. Vaate on saman neljän rivin toistoa alusta loppuun, joten neuloin tätä muiden projektien lomassa aina pätkän silloin toisen tällöin, etten ihan täysin ehtisi kyllästyä.


Mitä: Kohoneuleinen bolero / Drops
Miten: Pyöröpuikot 4,5 mm
Mistä: BC Garn Silkbloom Fino, 57 g


Merinovillasta ja silkistä koostuva Silkbloom Fino oli aivan ihana lanka neuloa ja myös mukava iholla. Lankaa meni vain vähän toista kerää, joten saan nautiskella tästä vielä toisenkin työn tiimoilla joskus myöhemmin.


Ohje oli kaikessa yksinkertaisuudessaan muuten oikein nätti, mutta koska siihen neulottiin vain yksi suora kappale ilman minkäänlaisia muotoiluja, jäi vaate repsottamaan kainaloiden kohdalla todella rumasti. Ratkoin ongelman kiristämällä hihanaukkoa rinnan kohdalta. Pujottelin ensin langanpätkän reunaan ja mallailin suunnilleen sopivan kireyden ja virkkasin sitten rypytyksen tasavälisillä kiinteillä silmukoilla. Ei ehkä täydellinen ratkaisu, mutta valmiin työn kanssa en keksinyt parempaakaan. Ihan riittävän siisti lopputulos sillä tuli minun käyttööni.


Bolero on jo saanut toimia imettävän äidin rinnanlämmittimenä viileämmällä säällä ja kesällä sitä tulee varmasti käytettyä hartioita suojaamaan ja miksei myös juhlavammissakin yhteyksissä.

Hyvää toukokuuta toivottaen

Vyyhti