Ruohojuuritasolla

Viime vuonna kesäloma vierähti neuloen tätä pyöreää pitsihuivia. Silloin en miettinyt hommaa kovin pitkälle, sillä huivin väri ei sovi oikein minkään vaatteideni kanssa. Tänä kesänä piti siis ottaa uusintaottelu.
 

Mitä: Leaves of Grass / Jared Flood

Miten: Sukkapuikot 3.25 mm ja pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Black Sheep Dyeworks Lace, 110 g

Tämän kertainen huivi oli huomattavasti edellistä helpompi, sillä jotkut pitsikaaviot olivat jopa opittavissa ulkoa. Silti tässä kesti koko kesä. Joskin nyt kesäloma alkoi vasta äsken ja tämän huivin lisäksi töiden lomassa on neulonut vaikka mitä muutakin. Ohje oli kiva, ei huomautettavaa. Jared on nimennyt huivin Yhdysvaltalaisen runoilija Walt Whitmanin Ruohoa-runokokoelman mukaan, joten annetaanpa sen puhua puolestaan.

 

  Juhlin laulaen itseäni,

ja minkä minä hyväksyn,

olet sinäkin hyväksyvä,

sillä jokainen atomi,

joka kuuluu minuun,

kuuluu myöskin sinuun.

Kuljeksin etsien sieluani,

lojun maassa tarkastellen

kesäruohon versoa.

Walt Whitman

(suom. Viljo Laitinen 1954)

Lanka on niin pehmoista, että pää pehmenee sitä silitellessä. Huivista tuli ihan huippu. Tämä tulee pääsemään lämmikkeeksi moniin juhliin.

Tämä on ruohoa joka kasvaa siellä missä on maata
ja vettä,
tämä on yhteistä ilmaa jossa maa kylpee.

Walt Whitman

Neulisti

Lippa silmille ja menoks!

Tässä on toinen Lankaleikki-kirjasta puikoille päässyt työ.

Mitä: Lippapipo /Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikot 3.0 mm ja 6.0 mm
Mistä: The Uncommon Thread Merino Sport, 50 g

Kirjan julkkareissa oli ihan pakko saada seuraava projekti tekeille ja kaipasin jotain pientä ja nopeaa. Lippapipo valmistuikin ihan hetkessä. Pipossa tehtiin ensin pienemmillä puikoilla kireämpi reunus ja sitten huomattavasti suuremmilla puikoilla neulottiin erikoisjännää kalanruotoneuletta. En ole aiemmin tämmöistä testannutkaan, mutta ihan helppoa oli. Ainoa miinus, että tv:tä ei kyllä samalla pystynyt seuraamaan, sen verran keskittymistä vaati.

Muutaman muokkauksen päädyin tekemään. Kavennuskerroksia olisi pitänyt tehdä kolme kipaletta kuuden kerroksen välein, mutta siitä seurasi pöhkö muhku päälaelle. Homma korjaantui sillä, kun toiseksi viimeisen ja viimeisen kavennuskerroksen väliin tein vain kaksi tavallista kalanruotokerrosta. Myös lopuksi tehtävää lippaa muokkailin hiukan. Siihen olisi pitänyt poimia 60 silmukkaa matkalta, jolla minun käsialalla ei löytynyt kuin 45. Tein ensin ohjeen mukaan, mutta lopputulos oli aika lörppä. Purin lipan ja tein uusiksi 45 silmukalla ja hyvä tuli.

Olin valinnut langan värin veljenpoikaa ajatellen, mutta pienihän siitä tuli. Muuten olisi voinut hyvin mahtuakin, mutta pienemmillä puikoilla tehty aloitusreuna oli turhan kireä. Voi hitsi, joutuu tehdä toinenkin lippapipo. ;) Tämä päätyi sitten pikkusiskolle ja hyvin tuntuu päähän sopivan.

Matonkudekerä on muuten tosi kätevä pipon pingotusteline. Hoksasin sentään kääräistä sen pussiin, jos piposta olisi tarttunut sinistä väriä.

Neulisti

B I L E E T !

Noinkohan ihanaiset lukijat olette huomanneet, jotta meidän blogi alkaa olla jo kaksivuotias? Eikä siinä vielä kaikki, vaan myös 100 000 kävijän rajat ovat paukkumassa rikki. Syytä juhlaan siis on enemmänkin.

 

Tässä blogissa ei ole tapana jättää juhlistamatta kaikkea mahdollista jonkinsorttisella arvonnalla. Tällä kertaa ollaan kuitenkin hieman eri tavalla liikkeellä. Nyt olisi tarjolla kilpailu, johon voi osallistua kahdella tavalla:

1. Keksi, kuinka me, Vyyhti ja Neulisti, voisimme juhlistaa tätä mitä erinomaisinta tapahtumaa ja kerro ehdotuksesi kommentissa.

TAI

2. Lähetä meille kuva siitä, miten holtittomasti itse biletit blogimme 2-vuotissynttäreiden kunniaksi. Tokihan teillä kaikilla kotona on yhtä suuret juhlat kuin täälläkin?! ;)

Röyhkeästi teemme päätökset suljettujen ovien takana ja palkitsemme sitten parhaan. Voittajalla on valittavanaan toinen seuraavista palkinnoista:

• Neulistin itse värjäämää kuitua kehräämistä varten (suomenlammasta tai merinoa)
• Hiilikuitupuikot haluamassasi koossa sekä nukkakivi

Osallistumisaikaa kilpailuun on blogin synttäripäivään, eli 24.09.2013 asti. Reippaasti mukaan rettelöitsemään. Tähän malliin meidän lankavarastomme polkaisivat juhlat käyntiin.

Vyyhti & Neulisti

Rouva Opettajatar

Täällä on harrastettu kilpaneulontaa. Olen kilpaillut kelloa vastaan. Ja lähestulkoon voitin. Eilen oli TitiTyyssä Veera Välimäen uuden Lankaleikki-kirjan julkkarit. Itse ostin kirjan heti elokuun alussa ja kauhealla kiireellä piti neuloa, koska halusin ehdottomasti julkkareihin jonkun kirjan neuleen päälleni. Tämä takki valmistui päivää ennen julkkareita ja kävi mm. saunassa. Koetin kuivattaa sitä myös hiustenkuivaajalla. Lopulta se piti vetää niskaan vielä kosteana. Mutta kaikki kiirehtiminen oli ihan sen arvoista, sillä samantien astuessani ovesta sisään Veera kiljaisi "Ei voi olla totta!" :)

Mitä: Opettajatar / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikot 3.0 mm ja 3.5 mm

Mistä: Louhittaren luolan Väinämöinen, 280 g

Opettajatar, kuten kaikki muutkin kirjan neuleet, neulottiin saumattomana ylhäältä alas. Tätä tehdessä tuli ihan sellainen olo, että kyllä neulominen ja neuleiden suunnittelu on taidetta. Neulominen tuntui aivan kuvanveistolta, kun takkia muotoiltiin kavennuksilla, lisäyksilllä ja lyhennetyillä kerroksilla. Ja kyllä tuli hyvänmallinen takki. Tästä tulee uusi lemppari.

Lankaleikin ohjeet on suunniteltu käsinvärjättyjä lankoja varten. Niinpä piti jotain sellaista ihkulankaa saada tähänkin. Väiskissä oli vain muutamia värejä riittävästi takkilangoiksi kaupan hyllyllä. Ohjeen mukaan työhön tarvitsi neljä vyyhtiä ja tätä Oliivin sävyistä Väiskiä oli vain kolme. Onneksi muistin viime syksyn retriitissä ostaneeni Tuulian laarista yhden sukkia silmällä pitäen. Loppujen lopuksi se kolmekin olisi riittänyt. Tämä oli minulle aika erilainen värivalinta näin isoksi vaatekappaleeksi, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen. Koska vain kaksi vyyhdeistä oli samaa värjäyserää, kokeilin ensimmäistä kertaa sitä kikkaa, että neuloo koko ajan kahdelta kerältä raidoittaen. Hyvin toimi. Ainoastaan toisessa hihassa huomaa selkeää sävyeroa. Väiski oli Opettajattareen nappivalinta. Ihanan rouhea, ei yhtään pistävä ja sopivasti kevyt ja laskeutuva.

Kirja on pullollaan toinen toistaan ihanampia ohjeita. Harmikseni bongasin tästä ohjeesta monta huolimattomuusvirhettä. En ainakaan millään saanut silmukkamääriä täsmäämään ohjeen kanssa siinä kohtaa, kun hihat oli jätetty apulangoille odottamaan, vaikka laskin monesti (tein M-koon). Se vähän kummastutti, koska olen kuullut aina pelkkiä kehuja Veeran ohjeista ja omankin kokemuksen mukaan ne ovat olleet hyviä. Noh, pitänee laittaa kustantajalle viestiä noista, jos kokoavat joskus erratan ravelryyn tms.  Ei anneta pienten häiritä, pistin eilisissä julkkareissa/neuletapaamisessa jo seuraavan kirjan ohjeen puikoille.

Voi onnea, mulla on ihan romanssi tämän neuletakin kanssa. Napit löytyivät muuten keväisiltä kädentaitomessuilta.

Neulisti

Kuin pumpulia

Minulla on herkät korvat. Ne eivät pidä metelistä ja erityisen vähän ne pitävät kylmästä. En omista yhtäkään pipoa, jossa korvani eivät palelisi. Lapsena käytin tästä syystä pantoja ja teini-iässä löysin hulvattoman söpöt karvaiset korvaläpät, jotka ovat olleet käytössä siitä asti jatkuvasti. Viime syksynä neuloin muutaman pannan myyjäisiin ja myyjäisissä törmäsin ystävään, joka harmitteli juuri ostaneensa pannan kaupasta. Samainen panta unohtui ystävältä meille seuraavalla kyläreissulla ja aikani sitä akryylilörppää tuijoteltuani päätin, että tilalle on tehtävä parempi.

Mitä: Laurel / Jill Draper x2

Miten: Sukkapuikot 4.5 mm

Mistä: The Uncommon Thread Lush Sport, 100 g

Akryylilörpän syrjäytyssuunnitelma sai odottaa toteuttamista lähes vuoden päivät, koska jonossa oli niiiin paljon kaikkea muutakin, mitä pitää aina ehdottomasti neuloa seuraavaksi. Yhtenä iltana se sitten iski, että nyt on ihan pakko pistää panta puikoille. Lankalipastossa ei ollut kuin yhtä sopivaa lankaa tarjolla. Ja millaista lankaa, oih! Uncommon Threadin Lush Sport oli yksi TitiTyyn klubilangoista ja aivan käsittämättömän pehmoista (merino/nylon/cashmere). Värikin oli täydellinen ja suunnittelin jo pitäväni pannan itse, koska kuka tällaisesta malttaa luopua.

Pantamalli koostuu hauskasti ihan vain palmikoista. Leveät palmikonkierrot saavat neuleen rullautumaan pehmoisesti korvien suojaksi ja alkuun luulinkin, että tämä tehtäisiin jotenkin suljettuna neuleena - niin siisti lopputulos on. Ehdoton suosikkikohtani on ylimmässä kuvassa näkyvä kaunis kohta, jossa panta on yhdistetty rinkulaksi ompelemalla loppupää aloituksen päälle.

Panta valmistui hujauksessa muutamassa tunnissa ja sen jälkeen olikin jännitettävä, riittäisikö vyyhdistä vielä toiseen pantaan. Kipitin täpinöissäni himoneulojien tukiryhmän tapaamisesta kotiin punnitsemaan pantaa. Valmis panta painoi 55 g ja jäljellä oleva lankakerä 49 g. Ihan pikkiriikkisen ohjetta muokkaamalla, muutaman silmukan kapeampana tehden, lanka riitti justiinsa kahteen pantaan. Nyt voin pantata toisen itselleni ja ystävä saa postissa yllätyspaketin. Akryylilörpän päivät olkoon luetut.

Tämä testattiin jo pyöräretkelläkin. Ei palele korvia enää.

Neulisti

Paistaa se päivä pieneenkin

 

Tänä kesänä on lämmintä riittänyt ja Nöttönenkin on mielellään käyttänyt lyhythihaisia paitoja sisällä, vaikka meillä lämpötilat ovatkin pysyneet ihan kohtuullisissa lukemissa. Ulos ei kuitenkaan paahteisena päivänä voi pienen kanssa mennä lyhythihaisessa eikä paidan vaihtaminenkaan ole ihan naperon lempipuuhia. Päätin lapsen siis tarvitsevan hihattimen, joka lämmittäisi mahdollisimman vähän, mutta suojaisi kuitenkin auringolta. Ei se ihan pahimmille hellekeleille ehtinyt, mutta tulipa valmiiksi kuitenkin.

Mitä: Vauvan hihatin / oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2,5 mm
Mistä: Schachenmayr Catania Fine Color, 59 g

Tätä työtä varten etsin lankalaareista jotakin ei-villaista ja ohkaista ja käteen tarttui kirjava Catania Fine, jonka heräteostostelin vuoden takaisella Tallinnan-matkalla. Ehdin jo katua ostosta, mutta onneksi laitoin langan puikoille, koska neulepinnasta tuli paljon nätimpää kuin olisi voinut luulla. Puuvillalangan neuletuntuma sen sijaan ei ollut lainkaan miellyttävä. Asiaa ei varmaan auttanut se, että valitsin astetta liian pienet puikot.

Tässä työssä annoin puikkojen viedä. Lopputulos on ihan nätti, mutta puettavuudessa olisi kyllä parantamisen varaa. Hihat ovat yläreunastaan niin kapeat, että vaatteen saa puettua vain paljaaseen käteen, ja selkäkappaleen resorista tuli aivan liian tiukka. Purin jo vähän ja päättelin niin löysällä kuin kehtasin, mutta on se edelleen epämukava puettaessa. No, kuten kuvista näkyy, niin menee päälle kuitenkin ja siinä pystyy jopa leikkimään.

Vaikka malli ei ihan onnistunutkaan, niin neulepintoihin olen erittäin tyytyväinen. Resori on reiällistä joustinneuletta ja muuten työn läpi kulkee salmiakkireikäkuviota. Yksinkertaista ja helppoa. Tässä vielä ohjeet, jos haluaisit itsellesi samanlaista (o = oikein, n = nurin, lk = langankierto, krs = kerros).

Resori:

Luo kolmella jaollinen määrä silmukoita. Neulo 2 o 1 n -joustinneuletta kolme kerrosta. Neljännellä kerroksella neulo 2 o, * lk, 2 yhteen, 1 o *. Toista tähtien välistä kuviota kerroksen loppuun. Neulo seuraava taas 2 o 1 n -joustinneuletta. Vuorottele näitä kahta riviä.

Salmiakkireikäkuvio:

Neulo sileää haluamasi pituus (12:lla jaollinen määrä silmukoita). Kuvion alkaessa neulo rivin alusta 5 o, * lk, 2 yhteen, 11 o *. Toista tähtien välistä kuviota kerroksen loppuun (rivi A). Neulo 5 krs sileää neuletta. Seuraavalla kerroksella neulo 2 o, * lk, 2 yhteen, 5 o *. Toista * - * kerroksen loppuun (rivi B). Neulo 5 krs sileää. Seuraavan kerroksen alusta toista rivi A. Neulo 5 krs sileää. Neulo rivi A, mutta aloita suoraan langankierrosta (uusi salmiakkikuvio tulee aiempien kuvioiden puoliväliin). Neulo 5 krs sileää. Seuraavaksi tee rivi B, mutta aloita neulomalla 3 o, lk, 2 yhteen, 5 o ja jatka kuten aiemmin. Neulo 5 krs sileää ja sitten rivi A, mutta aloita taas suoraan langankierrosta. Neulo 5 krs silee. Jatka kuvioita tähän tapaan tekemällä uusi salmiakkikuvio aina edellisen rivin kuvioiden puoliväliin.

Mukavaa elokuuta!

Vyyhti

Lehmuksen varjossa

Konferenssit ovat erikoismukavia työmatkoja, koska niillä voi neuloa ja urakalla. Täti oli useampaan otteeseen kaipaillut pitsihuivia ja nyt ehdin pistää sellaisen puikoille

Mitä: Longfellow / Corrina Ferguson
Miten: Pitsipyöröt 5.0 mm
Mistä: The Uncommon Thread Merino Lace, 100 g

Olen neulonut tämän huivin kerran aiemminkin. Matkatavaroita pakatessa vilkaisin ohjeesta vain nopeasti, että siihen tarvitaan viitosen puikot. Reissussa sitten aloin tavata ohjetta tarkemmin ja selvisi, että 5.0 mm:n puikoilla pitäisi luoda silmukat ja sen jälkeen neuloa 3.5 mm:n puikoilla. Auts. Muokkasin ohjetta sitten sen verran, että tuossa sileässä osuudessa tein lyhennetyt kierrokset viiden, enkä kolmen silmukan välein. Ja täytyypä sanoa, että harvinaisen tarkasti onnistuin arvaamaan sopivat muokkaukset ohjeeseen, sillä lankaa jäi huivin valmistuttua yli about metri. Tiukille meni, mutta riitti.

Kokeilin tätä luksuslankaa ensimmäistä kertaa. Se oli ihanan pehmoista yksisäikeistä pitsilankaa. Pikkuisen turhan kirjavaa minun makuuni, mutta muuten mahtavaa. Hienoisesti järkytyin, kun pitsiosuudessa neuloessani jälleen kerran (7 o yhteen, lk, 7 o yhteen, lk, 7 o yhteen)-hirvitystä yksi noista seitsemästä silmukasta napsahti poikki! Sain onneksi napattua pudonneet silmukat talteen, enkä joutunut purkamaan kuin yhden kerroksen. Piti oikein testailla lankaa, että eihän tällainen luksuslanka voi olla noin haperoa. Mistään muusta kohtaa lankaa ei saanut vetämällä katkaistua, siinä on täytynyt olla joku virheellinen kohta langassa. Isommilla puikoilla neuloen nuo 7 o yhteen -hirvitykset eivät muuten olleet ollenkaan niin kamalia kuin viimeksi.

Hyvin kelpasi tädille, vaikka jouduinkin korvaamaan alunperin valitun langan toisella. Kiitos kuvista kuuluu taas kerran tänne suunnalle.

Neulisti

Kätevää

Mukavaa, että on rakkaita, joille neuloa. Juhannuksena kehrätty lanka ei puhutellut minua lainkaan, mutta käly sanoi ottavansa siitä mielellään ranteenlämmittimet. Tälläiset tuli.

Mitä: Ranteenlämmittimet / oma ohje
Miten: Sukkapuikot 3.5 mm
Mistä: Oma rukkikehruu, 81 g

Loin 44s ja posottelin menemään kavennellen välillä aina yhden silmukan pois. Kun pituutta oli riittävästi, päättelin keskimmäisen silmukan kämmenpuolelta ja aloin kaventaa kummassakin reunassa 1s ensin joka toinen kerros ja sitten joka kerroksella. Lopuksi vielä ketjusilmukoilla lenkki, jonka voi pujottaa sormeen.

Näitä kämmekkäitä suunnitellessa eräs maailman suloisin pieni poika tuli tekemään maailman suloisimman tilauksen. Pitäisi saada yksi ranneke. Ei liian korkea. Pitää olla juuri oikea punaisen sävy. Ja tasku, se on kaikista tärkein!

Mitä: Ranneke / oma ohje

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Vuorelman Veto, 4 g

Näin söpöstä tilauksesta ei tietenkään kieltäydytä vaan ryhdytään heti hommiin. Häälahjasukista jäi juuri sitä oikeaa punaisen sävyä yli. Harjoittelin taskun kanssa saumatonta neulomista. Poimin taskun silmukat valmiista rannekkeesta ja vältin lopun ompeluhommat sillä, että joka kerroksella neuloin viimeisen silmukan yhteen rannekkeen pinnasta nostetun silmukan kanssa.

Halusin testata taskun toimivuutta ja jemmasin sinne yllätykseksi eurosen. Ja tarina päättyi siihen, että pikkutilaaja nielaisi euron. Sillä lailla.

Neulisti