Punapää

Startiittiviikko haastoi etsimään to do -jonosta nopeasti valmistuvia projekteja, jotta sohvan nurkka ei ole täynnä keskeneräisiä töitä koko seuraavat puoli vuotta.

Mitä: Magnolia / Maria Socha

Miten: Pyöröpuikot 5.0 mm

Mistä: Brown Sheep Lamb's Pride Worsted, 68 g

Voitin aikoinaan tämän langan Villaviidakosta, New Yorkintuliaisarpajaisista. Koko syksyn majaili mielessä ajatus, että tänä talvena se muuntuu pipoksi. Ehkä tässä vielä vähän on pipokelejä jäljelläkin. Lanka oli mainiota. Paksua ja pehmeää. Pipo tekeytyi hetkessä, kun sille tielle läksin.

Malli on mukavasti ilmainen ja valmis pipo istuu hyvin päähän. Ohjeessa olisi resorin jälkeen pitänyt vaihtaa isommat puikot käyttöön, mutta ne olivat lainassa. Oikeastaan taisi tulla parempi näillä vähän pienemmillä. Pipossa toistetaan helppoa palmikkokuviota ja viimeisellä kerralla vaan jätetään kuvioon kuuluvat lisäykset tekemättä. Näin pipo kaventuu itsestään kuvioon sulautuen.

Neulisti

Hurraa!

Joskus ihan kaikki menee ihan nappiin ja tuloksena on maailmankaikkeuden paras neuletakki ikinä.

Mitä: Hooray / Veera Välimäki
Miten: Pyöröpuikot 4.0 ja 4.5 mm
Mistä: The Uncommon Thread Merino dk, 525 g

Kun aatonaattona vihdoin sain viimeisen joululahjan valmiiksi, oli oikeus ja kohtuus, että pistin puikoille jotain ihanaa ihan vain itselleni. Aloitin vauhdilla varta vasten hankituista ihkumuhkupehmolangoista neuletakin. Viikossa parissa takki olikin jo melkein valmis. Paitsi että sitten iski toisen hihan syndrooma. Tunnetustihan moni neuloja kärsii toisen sukan syndroomasta. Minulla ei koskaan ole ollut tuota ongelmaa, mutta toinen hiha, se vasta on tuskaa. Takki hautautuikin lähes kuukaudeksi unholaan, koska toinen hiha ei napannut tippaakaan. Lopulta oli otettava itseä niskasta kiinni ennen kuin villatakkikelit ovat tyystin ohi. Vitsivitsi, oikeasti joka keli on villatakkikeli.

Takki neulottiin Veeran tapaan ylhäältä alas täysin saumatta. Siinä on pehmoinen ja runsas, kaksinkerroin käännetty kaulus ja kauniit palmikot sekä edessä että takana. Etukappaleet kaartuvat alareunassa sivuja kohti. Takissa on kaikin puolin kivasti muotoa. Se on ihan huippu. Ja voi, mikä lanka! Jos olisi varaa, neuloisin vain tätä.

Neuloin takin M-koossa, mikä oli pikkuisen nafti, mutta oli helposti pingotettavissa sopivaksi. Muhkujen lankojen kanssa saa aina olla vähän varovainen, ettei pingota niistä muhkeutta pois. Tällä kertaa onnistuin varomaan riittävästi. Takki on täydellinen ja tyttö takin sisällä hyvin, hyvin onnellinen.

Ja koska takki on nimeltään Hooray, loppuun on liitettävä vielä muutama hurraahuutoja maailman parhaalle takille sisältänyt otos.

Neulisti

Sateenkaaren väreissä

Kehräämisessä on toisinaan se vika, että kehräämään innostavat kirkkaat, räikeät värit, joita ei koskaan kuvittelisikaan neulovansa.

Mitä: I heart cables / Justyna Lorkowska
Miten: Sukkapuikot 4.0 mm
Mistä: Käsinkehrätty bfl, 91 g

Tämä nimenomainen värikimara toi valmiina lankana mieleeni pellen, joka oksentaa sateenkaaria kakkivia yksisarvisia. On meinaan siis väriä kerrakseen. On kuitenkin kiva saada kehräämänsä langat käyttöön, joten tässä kohtaa ollaan erityisen iloisia suloisesta pienestä pummitytöstä, joka ihan varmasti osaa arvostaa värikylläisyyttä vaatteissaan.

Pidettiin ystävän kanssa olympilaisten alla startiittiviikko. Tämä tarkoitti sitä, että 1.-7.2. joka ikinen päivä oli aloitettava vähintään yksi uusi neule. Otin palmikkopipon ensimmäisenä työnä puikoille ja se myös ehti valmistua ennen startiittiviikon loppumista. Malli oli kivan muheva, korvaläpät lämmittävät ja nauhat varmistavat, että pipo pysyy päässä. Pipon siisteys kyllä edellytti kastelun ja pingottamisen, sillä korvaläppien reunat olivat kovin kääntyväiset ja kippuraiset.

Lopuksi oli hauskaa muistella ala-asteaikoja tupsun tekemisen merkeissä. En tietenkään yhtään osannut arvioida, minkä kokoinen pohja pahvista pitäisi leikata. Niinpä tupsu painaa varmaan vähintään yhtä paljon kuin muu pipo. Toivottavasti pummitytön niska ei mene nurin näin massiivista tupsua kanniskellessa.

Neulisti

Sammaleiset

Käsinkehrätyt langat ovat yleensä aika värikkäitä ja ne kaipaavatkin parikseen yksinkertaisen mallin, jossa lanka pääsee oikeuksiinsa.

Mitä: Camp out fingerless mitts / tante ehm

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Käsinkehrätty bfl/silkki, 30 g

Tämä kämmekäsohje on kuin se olisi suunniteltu käsinkehrätylle langalle, vaikkei sitä olekaan. Kämmekkäät aloitetaan neulomalla ainaoikeinsuikale, joka silmukoidaan rinkulaksi. Sen reunasta poimitaan sitten silmukat. Ekalla kerroksella luodaan peukaloaukkoa varten silmukoita, jotka sitten kavennellaan hetikohta pois. Minusta alareuna kaipasi vielä kerroksen nurjaa ennen silmukoiden päättelemistä, joten niin tein.

Hirmun mukavat ovat kädessä. Ei kai villasilkkisekoitteelta muuta voi odottaakaan. Olen aiemmin neulonut tästä langasta isälle pipon. Vieläkin sitä jäi. Mihinkähän loput neuloisi?

Neulisti

Uusia kujeita

Jos sitä kerran on löydetty hyvä malli, niin mitäpä tuota vaihtamaan. Neulistin jalanjäljissä tein ystävälleni väitöslahjaksi kämmekkäät.

Mitä: Kujeillen / Tiina Kuu

Miten: Pyöröpuikot 3 mm

Mistä: BC Garn Silkbloom Fino, n. 30 g

Lanka on ihanaa ja kämmekkäät kertakaikkisen kivat muuten, mutta voi tuska noita 7 yhteen -nyppysiä! Oli pakko ottaa ohuet apupuikot, että oli mitään toivoa saada niitä neulottua. Kuulemma noihin olisi joku helpotuskikka olemassa, mutta enhän minä tajunnut sellaista etsiä ennen kuin oli liian myöhäistä. Jos vielä joskus tämän pariin päädyn, niin ehdottomasti pistän kokeiluun.

Uusia kujeita on huhtikuussa tiedossa myös ihkaensimmäisen neuleretriitin (ja viikonlopun mittaisen oman loman) muodossa. Kierot puikot, täältä tullaan!

Kujeillen,

Vyyhti

Polkkaraitaa

Minua on pitkään houkuttanut ajatus polkkaraitaisesta huivista.

Mitä: Play / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm

Mistä: Geilsk Tweed, 160 g

Langatkin hankin jo syksyllä, mutta ne jäivät joululahjojen jalkoihin. Tammikuussa tarvitsin jotain kevyttä neulottaa tentinvalvontaan, jottei haukansilmäni välttäisi. Niinpä pistin puikoille tuttua ja turvallista ainaoikeaa ja lyhennettyjä kerroksia.

Huivista neulotaan hauskasti vino. Päävärillä tehdään lyhennetyin kerroksin toisesta reunasta pidempi. Kolmion kärki ei siis tule keskelle selkää. Tai miten päin tätä nyt haluaisikaan pitää. Minä mummouduin välittömästi saatuani huivin valmiiksi. Siis, siinä mielessä, etten ole aiemmin osannut yhtään harrastaa hartihuiveja, mutta tämä on siihen tarkoitukseen täydellinen. Eikä se juuri ole hartioitani jättänyt valmistuttuaan.

Geilsk Tweed on hauskaa lankaa. Se on tavallaan karheaa ja rouheaa, mutta neuloessa tuntuu pehmoiselta kuin vauvan peppu. Tätä olisi voinut neuloa loputtomiin. Tai noh, ainakin langan loppumiseen asti. Valkoisen värin kanssa niin pääsi käymäänkin. Yksi kerä ei ihan riittänyt, vaan huivi jäi surullisesti kuutta valkoista kerrosta vajaaksi. Vaan kun hätä oli pahin, oli apukin lähellä. Ovelasti stalkkasin ravelrystä, olisiko jollakulla suomalaisella neulojasiskolla samaa väriä varastossaan. Sitten vaan räpyttelin kovasti silmiä. Kiitos tuhannesti avusta!

Aina ei muuten kaikista kuvista tule ihan julkaisukelpoista tavaraa...

Neulisti

Hunajata

Voi kulkaa! Olen tainnut aiemminkin mainita pitäväni tästä langasta, mutta sitä ei voi riittävästi toistella ja korostaa. Hopeasäie Cash on ihan sulaa hunajaa. Juu, menee kielikuvatkin sekaisin, kun tämä lanka pistää pään niin pyörälle.

Mitä: Oak grove / Alana Dakos

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Hopeasäie Cash, 28 g

Tein syksyllä Vyyhdille synttärilahjaksi kämmekkäät Cashin jämistäni ja siitä asti olen haikaillut omia. Tampereen kädentaitomessuilta bongasin onnekseni Hopeasäikeen kojun ja nappasin vyyhdillisen Cashia mukaani. Ja nyt mulla on hunajaa tihkuvat kämmekkäät. Oi onnea!

Ei tätä voi oikein selittää, se pitää kokea itse. Se on niin kuin kädet lilluisivat koko ajan vaahtokylvyssä. Tai sulassa suklaassa. Neulomaan sieltä! Tehkää omat! Sen jälkeen voitte ymmärtää, miksi istun töissä koneella kehräämässä kuin kissanpentu. Ei mulla muuta.

No vähän vielä muuta. Itse ohjeesta sen verran, että niin kauniilta kuin se kuvissa näyttääkin, nuo tammenlehdet vetävät käytössä varren kurttuun. Jos vielä neulon nämä, taidan koettaa, josko peukalokiilan tekeminen auttaisi.

Neulisti

Ketunhäntä kainalossa

Siippa tilasi kesällä myssyn Chemex-pannulleen, jossa kahvi kieltämättä pääseekin helposti jäähtymään. Minähän sitä sitten toteuttamaan ja ihan jo kuulkaa heti jouluksi! 

Mitä: Pannumyssy / oma ohje

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Oranssi huovutettu villa ja valkoinen flanelli

Ajatuksena oli alunperin vaikka minkälaista hienoa muotoonommeltua versiota. Lopulta kuitenkin tulin siihen tulokseen, että käytössä mukavin on varmaan silti ihan yksinkertainen huppu. Kankaat kaivoin omista varastoista ja oranssista villasta sain idean ketunhännästä.

Varressa on kaksi kerrosta villaa ja välissä flanellia, kärjessä päinvastoin. Myssystä tuli lopulta vähän turhankin paksu ja, no... kieltämättä aika hupsun näköinen. Eipä sentään pääse enää kahvi kylmenemään.

Terkuin,

Vyyhti

Strömsö

Aina ei kaikki kättentyöt yllä aivan Strömsömäiselle tasolle. Tiedättehän, miten blogien kuvissa asunnot usein näyttävät siltä, ettei kukaan koskaan sotke ja käsityötkin onnistuvat täydellisesti.

Mitä: Tyyny / Omasta päästä

Miten: Kangaspuilla

Mistä: Jämälangoista, mm. Novita 7veljestä Isoveli, 400 g

Tein viime vuonna kankaankudonnassa jämälangoista kankaanpalan ajatuksena tyynynpäällinen olohuoneen sohvan jättityynylle. Sidonnasta ei ole enää mitään käryä, tuskin oli alunperinkään. Kutomisen muistan olleen todella haastavaa ja kropalle raskasta, kun loimi oli 160 cm leveä. Kyllä tuntui hartioissa tämän jälkeen. Hienohan siitä tuli, mutten jaksanut aiemmin ommella tyynyliinaa kasaan. Tänään vihdoin reipastuin.

Ja sitten se totuus tämän hienon tyynyprojektin takana. Kangas oli n. 10cm liian pieni joka suunnassa. Vaan jos sen asettelee sopivasti sohvalle, ei sitä ehkä kukaan huomaa kunnes ehdin ostaa sopivamman kokoisen tyynyn.

Että ei täälläkään kaikki aina luonnistu.

Neulisti

Isovaarin visakoivut

Ihan huikeaa. Katsokaa, kuinka kauniita uusia rullia tädin mies sorvasi mulle Lyyli-rukkiin.

Eikä ihan mitä tahansa rullia, vaan kauniita ja kestäviä rullia isovaarin vanhoista visakoivuista. Nämä toimivat kuin unelma. Saatuani upouuden Martti-rukin, Lyyli jäi aika lailla sen varjoon, koska Lyylissä oli yksi ainoa rulla. Oli hieman tuskastuttavaa kehrätä rullallinen säiettä ja sitten aina keriä se vessapaperihylsyn ympärille kertaamista odottamaan. Hidasta ja tuskastuttavaa, mutta no more.

Tätiä ja setää piti tietty kiittää, ja mitäpä muutakaan olisin tehnyt kuin neulonut. Kysyin tädin lempiväriä, lupasin kehrätä sen väristä lankaa ja neuloa jotain pientä kivaa.

Mitä: Kaksisäikeinen, 261 m / 100 g

Miten: Lyylin tyyliin

Mistä: Lanitium ex machinan Fangorn, 70/30 BFL/silkki

Kyllä oli ihanaa pitkästä aikaa kehrätä Lyylillä. Mietin vähän, pitäisikö minun käsitellä uudet rullat puuöljyllä tai petsillä, kun ne ovat niin paljon rukkia vaaleammat...?

Mitä: Oak Grove / Alana Dakos

Miten: Sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Oma rukkikehruu, 48 g

Tädille tein kämmekkäät. Aivan kertakaikkiaan rakastuin kämmekkäiden näyttävään tammenlehtikuvioon. Ohje oli mielestäni ihan täydellinen pari tälle ruskea/vihreälle langalle. Olisi tosin ehkä pitänyt neuloa tämä vähän vähemmillä silmukoilla, nyt kämmekkäistä tuli aika isot. Ihan pakko on saada itsellekin tammenlehdet. Sitä paitsi noita lehtiä on ihan pakko alkaa laittamaan kaikkialle muuallekin.

Mitä: Rappuset / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Pirtin kehräämön Karsta-Sukkalanka + oma rukkikehruu, 38 + 7 g

Eihän toki sorvin käyttäjää sopinut unohtaa. Tädin miehelle neuloin pipon Lankaleikki-kirjasta. Pipo koostuu raitaosioista ja niiden välissä lyhennetyistä kerroksista, jotka porrastavat raidat hauskasti. Taas kerran harmikseni huomasin ohjeessa useammankin virheen. Ensinnäkin neulominen käskettiin aloittaa kontrastivärillä, vaikka sitä käytetään vasta raidoissa. Lisäksi ohjeesta olivat unohtuneet kokonaan kolmannet raidat. Huoh. Ohjeharmituksista huolimatta itsekehrätty lanka kävi mainiosti Karstalangan kaveriksi. Molemmat ovat jotenkin kivan rustiikkeja ja pipokin valmistui yhdessä illassa.

Neulisti

Raitoja kaulaan

Tänä vuonna tein joululahjaksi vain kaksi lahjaa, molemmat yksinkertaisia huiveja. Kumpikin valmistui niin viime tipassa, että en ehtinyt kuvata etukäteen. Harmi erityisesti siksi, kun toinen ehti jo hävitä muutossa eikä sitä etsinnöistä huolimatta ole (ainakaan vielä) löytynyt. Tässä nyt kuitenkin edes tämä säästynyt kappale.

Mitä: Huivi / oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 10 mm

Mistä: Drops Eskimo sora 100 g ja vaaleanpunainen 50 g

Siskon uusi pinkillä maustettu musta takki ja joululahjapaketissa odottava harmaa pipo mielessäni lähdin hakemaan lankoja. Ihan suunnitelman mukaisia ei löytynyt, mutta hyvänä kakkosena löytyi tuota valko-musta-harmaata lankaa – sinänsä yllättäen, koska yleensä en valitse kirjavia lankoja.

Kaupassa ostin langat tätä Dropsin helmineuleista kauluria varten, mutta kotona tulinkin toisiin ajatuksiin ja tein raitoja neulomalla vuorotellen oikeaa ja nurjaa. Alussa pinkit raidat tulevat tiheästi, mutta loppua kohden rivit harvenevat. Helppoakin helpompaa ja ihanan nopeaa.

Kiitokset vielä kauniille mallilleni! Eikös olekin muuten ihanan jouluisia kuvia... 

Helmiterveisin

Vyyhti