Ajattelemisen sietämätön rasittavuus

Joskus sitä on ihan mieletön visio. Kuningasajatus, joka johtaa upeimpaan neuleprojektiin ikinä. Tai ainakin työläimpään, jos ei muuta.

Mitä: Audrey / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm

Mistä: Heritage Silk, hieman alle 400 g

Kävipä kerran, sanotaanko vaikka noin kaksi ja puoli vuotta sitten, että mieleeni iski salaman lailla visio siitä, miten voisin tuhota mielenterveyteni ja samalla kartuttaa neulevarastoani. Joku on saattanut huomata, että olen tykästynyt käyttämään helmiä neuleissa. Niin, jotta sainpa sitten päähäni idean, että kirjoneuleen voisi halutessaan korvata helmillä. Ja minähän halusin.

Keksin, että tahdon neuloa itselleni simppelin, laatikkomaisen valkoisen paidan, johon sitten kirjoneuleen sijaan ikuistaisin helmillä jonkin hienon (ja valtavan kokoisen) kuvan. Ensin tarvittiin joku riittävän chic kuva tähän tarkoitukseen ja totesin, että Audreyta tyylikkäämpää lyyliä saa hakea. Niinpä kirjoitin hakukoneeseen "Audrey Hepburn + cross stitch". Olen tainnut aiemminkin vinkata, että ristipistokaavioita löytyy netistä pilvin pimein ja niistä suurinta osaa voi sellaisenaan käyttää kirjoneuleeseen. Löysin netin syövereistä tämän. Huisin upea. Sitten ei tarvinut "kuin" siirtää se exceliin, jolla kirjoneulekaavioitani käsittelen ja kehitellä kuvaan myös takaraivo.

Mustavalkoista kuvaa varten tarvittiin valkoisen pohjan lisäksi mustia ja harmaita helmiä. Jos laskin oikein, kaiken kaikkiaan 1830 helmeä.

Jotta saisin suuren kuvan mahdutettua paidan etumukseen, itse paidan täytyi olla ohutta lankaa. Päädyin fingergin-vahvuuteen ja silkkisekoitteeseen, jotta paidasta tulisi riittävän laskeutuva. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui sopivan ohjeen löytäminen. Selailin useamman päivän valmiita paitaohjeita, mutten löytänyt yhtäkään laatikkomaista paitaa fingering-vahvuiselle langalle, joka olisi neulottu ylhäältä alas ja alusta asti pyörönä. Pah. Itse joutuu kaiken tekemään, ohjeet keksimään ja paidat neulomaan.

Päätin tosiaan kehitellä sopivan paidan ohjeen ihan itse. Alun perin ajattelin, että kirjoittaisin siitä teillekin halukkaille ohjeen tarjolle, mutta loppujen lopuksi muistiinpanoista tuli hiukan hämärät ja paidan suunnittelustakin on päässyt kulumaan yli kaksi vuotta. Oho. Hups. Mutta siitä lisää hetken kuluttua.

Aloitin paidan neulomalla muutaman kerroksen oikein, jotta pääntie saisi rauhassa rullata. Sen jälkeen ryhdyin muotoilemaan olkapäitä Contiguous-tekniikalla. Tällä tekniikalla näin leveillä hartioilla niistä tulisi muuhun käyttöön hassun malliset, ihan liikaa alaspäin viettävät. Tähän laatikkopaitaan laskeutuva hartialinja kuitenkin sopi kuin nenä päähän. Itse asiassa, taisin näin välttää laatikkopaitoja yleensä riivaavat kainalopussit. Kun olin saanut hartialisäyksillä paitaan riittävästi leveyttä, neuloin etu- ja takakappaleen tasoina kainaloihin asti. Hieman jännitti tehdä päätöksiä siitä, miten pienet hihanaukot olisivat riittävän kokoiset, mutta onnistuinpa aika hyvin. Tähtäimessä oli siis laskeutuva laatikkopaita hyvin istuvilla, pienillä hihoilla. Kainaloihin asti päästyäni yhdistin paidan jälleen pyörönä neulottavaksi ja posottelin helmaa kohti. Ihan lopuksi keksin vielä muotoilla helmaa lyhennetyillä kerroksilla takaa pidemmäksi kuin edestä. Muotoilujen jälkeen neuloin muutaman kerroksen joustinta.

Paitaa oli mukava neuloa. Ohjeen kirjoittaminen samalla tuntui hiukan rasittavalta, mutta helmikaavion ährääminen oli hirvittävän koukuttavaa. Lisäsin helmet neuloessa virkkuukoukulla ja ihan mahdotonta oli malttaa laskea paitaa käsistään, kun enää 1000 helmeä ja kuvio on valmis. Tämä paitahan onnistui saamaan alkuvaiheessa jopa fanipostia ulkomailta asti! Postissa odotti ihana puketti Audrey Hepburn -nenäliinoja. Kiitos niistä mystiselle fani-ihmiselle!

Sen sijaan erittäin helppoa oli laskea paita käsistään ja antaa sen homehtua laatikon pohjalla pari vuotta, kun vartalo-osa oli lopulta valmis. Koska en neulonut paitaa mistään valmiista ohjeesta, olisi hihojen aloittaminen vaatinut ajatustoimintaa, mikä tuntui juuri sillä hetkellä (ja myös seuraavat kaksi vuotta) aivan ylivoimaiselta ponnistukselta.

Lopulta kävi niin, että himoneulojien tukiryhmässä päätettiin porukalla viettää tipatonta tammikuuta. Neulojien tapauksessa tällä ei ole mitään tekemistä alkoholin kanssa, vaan tammikuun aikana ei saisi aloittaa yhtään uutta työtä, mikäli keskeneräisiä vielä löytyy kaapeista ja laatikoista. Keskeneräiset pitäisi tehdä valmiiksi tai purkaa. Ja jos joku rikkuroi, olisi rangaistuksena neuloa kokonainen kerällinen porukan inhokkilankaa, ja vielä omaan käyttöön. Ei porsaanreikiä, ei. Pakko oli väkertää ufoja pois nurkista pölyyntymästä.

Tammikuun tulevan lakon innoittamana sisuunnuin itse asiassa jo joulukuun puolella vihdoin selättämään tämän mestariteoksen. Loppujen lopuksi en jaksanut pohtia mitään tiheyksiä, kavennuksia tai muutakaan. Poimin hihansuista silmukoita (2s/3krs)-tyylillä ja neuloin sileää ilman kavennuksia kuutisenkymmentä kerrosta. Kun pääsin lopulta hihaa välillä sovitellen kyynärpään tienoille, päätin tehdä muutamat kavennukset joka kuudes kerros ja sitten reunaan joustinta. Kylläpä kannattikin taas tehdä tästä hihanneulonnasta itselleen sellainen peikko, joka ajoi neulevision laatikon pohjalle pariksi vuodeksi. Urpo mikä urpo.

Mutta nyt on valmista! Helmet painavat sen verran paljon ja lankaa on vuosien saatossa lainailtu muihinkin projekteihin, että on mahdotonta arvioida tarkkaa langanmenekkiä. Neljä vyyhtiä olen tähän lankaa ostanut ja ihan kaikki ei mennyt. Paita näytti vähän pösilöltä ennen pingotusta, mutta pitää muistaa luottaa siihen, että pingotus tekee paidasta kuin paidasta laskeutuvan. Uuh, upeaa - etten sanoisi. Seuraavaa kuningasideaa odotellessa.

Neulisti