Klassikko, melkein.

Vaatekaapissani on ollut aikojen alusta ammottava aukko. En ole omistanut pitkää, mustaa juhlamekkoa. Niin, jotta tein sitten semmoisen itse. Alla on pitkä ja rönsyilevä kertomus mekosta, joka ei aivan täyttänyt sille asetettuja laatukriteereitä, mutta onneksi musta väri piilottaa virheet tehokkaasti.

Mitä: Juhlamekko / Lekalan kaavan pohjalta muokattu

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Kahta viskoosia, vuorikangas ja pitsiä

Kerroin syksyllä tilanneeni Lekalalta kaavat hupparimekkoon ja toimituksen viivästyttyä sain hyvityksenä viisi vapaavalintaista kaavaa firman sivuilta. Yhtenä hyvityskaavana tilasin itselleni juhlamekon palaset. Lekalan ideana on, että valitusta mallista saa tilata omien mittojen mukaiset kaavat, jotka kilahtavat pdf-tiedostona sähköpostiin. En tiedä, johtuivatko kohtaamani ongelmat onnettomasta mitoituksesta vaiko siitä, että päätin muokata mekon mallia hiukan, mutta joka tapauksessa en pitänyt näistä kaavoista ensinkään. Tylsää, kun syksyllä ommeltu hupparimekko oli oikein sopivan kokoinen.

Alkuperäisen mallin mukaan mekon yläosan etukappaleet ovat kokonaan toisistaan irralliset ja mekkoon ommellaan nyörikuja ylä- ja alaosan väliin, josta mekko sitten kiristellään sopivan kokoiseksi. Nyörikiristyksen lisäksi etukappaleita rypytetään hiukan valmiiksi. Mekon alaosa koostuu hiukan kellomaisista etu- ja takakappaleista. Etukappaleiden väliin ommellaan toisesta kankaasta rypytetty keskipaneeli ja tätä toista kangasta tulee myös etukappaleen yläosan reunoihin.

Minun makuuni nyörillä kiristettävä mekko ei aikuisen naisen yllä ulotu ihan kaipaamalleni juhlavuusasteelle, joten päätin muokkailla mekkoa mieleisekseni. En myöskään pitänyt siitä, ettei ohjeessa puhuttu mitään vuorista. Ilmeisesti sellaista ei ohjeen mukaan tarvittaisi. Olin eri mieltä. Lopuksi sain päähäni, että yläosa olisi ihana verhota pitsillä. Kaiken tämän vuoksi en loppujen lopuksi seurannut ohjetta ensinkään. Kaavat kyllä käytin, enkä ole niihin ihan tyytyväinen.

Jospa aloitettaisiin ihan alusta. Valikoin pitkään ja hartaasti Eurokankaasta kahta mustaa viskoosia mekkoa varten. Ei muuten ollut helppoa, kun yksistään mustat kankaat näyttivät vieretysten vihreiltä, ruskeilta tai sinisiltä. Suosittelen käyttämään pähkäilyyn reippaasti aikaa, mikäli haluaa yhdistää kahta saman väristä, mutta hiukan eri sävyistä kangasta. Mustasta mekosta olisi helposti tullut nääs ruskea. Ostin myös mustaa vuorikangasta ja leninkivetoketjun. Piilovetoketjuja en ole edelleenkään uskaltautunut ompelemaan. Sopiva musta pitsi löytyi lopulta Kangastukku.comista.

En pidä ensinkään siitä, että Lekala ei anna kaavojen mukana minkäänlaista arviota kankaan menekistä. Eurokankaan myyjän kanssa sitä sitten arvuuteltiin sopivia pituuksia ja niinhän siinä lopulta kävi, että kangas ei aivan riittänyt kellomaisiin helmoihin vaan jouduin suoristamaan niitä. Kaavan helman mitta tuntui myös liian lyhyeltä. Onneksi lisäsin pituutta itse kymmenisen senttiä.

Sain pähkäillä hyvän tovin sitä, missä järjestyksessä yläosan palaset on yhdistettävä, jotta kaikki saumat saa mekon sisälle piiloon ja valmiit kappaleet käännettyä oikein päin. Onneksi ymmärrystä tämän päälle oli karttunut tästä miniriikkisestä mekosta, jonka ohje - toisin kuin tämän juhlamekon - on moitteeton. Verhosin mekon yläosan etukappaleen reunoja lukuunottamatta mustalla pitsillä. Jätin tosiaan nyörikujan ja nyörin välistä. Sen sijaan ompelin etukappaleiden alareunoihin mallin mukaiset rypytykset ja saadakseni aikaan istuvamman ja vähemmän paljastavan mekon, asettelin etukappaleet osin päällekkäin. Alaosan ompelin mallin mukaisesti.

Lopputulos ei ole aivan niin onnistunut kuin toivoisin. Jouduin leikkelemään yläosan kappaleita reippaasti kapeammaksi kyljistä, jotta mekko istuisi ylläni. Yläosan pienentäminen onnistui kohtalaisen hyvin, mutta etukappaleiden rypytys ei ollut toimiva ratkaisu. Rypytys olisi pitänyt joko tehdä vain etukappaleiden keskireunoihin (Voi jesta, miten havainnollistava sana! Ei siis kylkiin vaan sinne toiseen reunaan.) tai sitten olisi pitänyt tyytyä ihan tavanomaisiin muotolaskoksiin. Nyt lopputuloksena on riippurinnat, jos mekkoa sattuu katsomaan epäedullisemmasta suunnasta. Lisäksi kaikesta huolellisesta sovittelusta huolimatta yläosa oli lopulta edelleenkin turhan väljä. Niinpä yritin jälkikäteen korjata tilannetta purkamalla ompeleet mekon keskeltä ja asettelemalla yläosan etukappaleet enemmän limittäin. Tämän seurauksena helman keskipaneeli meni hiukan vinoon ja on nyt toispuoleinen. Onneksi tätä ei tahdo huomata mustasta mekosta niin herkästi. Kuin myöskään sitä, miten korjailin toisen etukappaleen riippurintaa ompelemalla käsin päällimmäistä pitsikerrosta hiukan enemmän ryppyyn.

Pyhpahpöh. Hyvältähän tuo näyttää, kunhan muistaa pönöttää ryhdikkäänä. Kaikki olisi ehkä ollut korjattavissa, jollen olisi väenvängällä halunnut ehtiä saada mekkoa mukaan matkalle. Pitsillä kun kesti yli viikon saapua ja se pärähti postilaatikkoon maanantaina iltapäivästä, kun matkaan lähdettiin tiistaina. Keskiyön ompeluhuurut eivät takaa parasta mahdollista lopputulosta. Tekee mieli ottaa sama mekko uusiksi huolellisemmin.

Neulisti