Kilpavarustelua

Taistelumaski. Tai taistelijan pyöräilymaski - ihan miten sen nyt ottaa.

Mitä: Ninja Bike Mask (of Awesomeness) / Jennifer Wang
Miten: Pyöröpuikot 2.25 ja 2.5 mm
Mistä: Sandnes Garn Lanett Baby Ull, 94 g

Velikulta on pyörän selässä kelistä riippumatta ympäri vuoden. Muutama vuosi takaperin tein pukinkonttiin pyöräilymaskin ja kaulurin yhdistelmän, koska se näytti hauskalta neulottavalta. Kauluri on ollut ahkerassa käytössä, mutta siihen oli kuulemma muutamia parannusehdotuksia.

Neuloin kaulurin aiemmin Jitterbugista, joka on paksummanpuoleista fingering-vahvuista lankaa ja kaulurin yläreuna saisikin kuulemma olla tiukempi. Näin ollen valitsin tällä kertaa ohuemman langan ja tein alun rullaavan sileän osuuden 2.25 mm puikoilla. Tuli riittävän tiukka. Lisäpyyntöinä oli myös enemmän hengitysaukkoja suun ja nenän tienoille sekä vähän lisäpituutta niskaan, kun velikulta käyttää kauluria pipon yli vedettynä, jottei tuuli pääse tuivertamaan niskavilloja. Check ja check.

Tärkein pyyntö oli kuitenkin se, että voisikohan kaulurin toinen puoli olla sininen ja toinen valkoinen. Kas kun velikulta on innokas pehmomiekkailun harrastaja ja nämä ovat hänen armeijansa värit. Ja sotapojilla ja -tytöillä on kova kilpavarustelu käynnissä tiimin värien viljelemisestä. Tämä pyyntö esitettiin aika lailla heti ensimmäisen kaulurin lahjomisen aikaan. Silloin vastaukseni oli lähinnä "Anteeksi mitä?! Ei ole mahdollista saumattomasti enkä tasan ala neulomaaan kahta kaulurin puolikasta ja sitten ompelemaan niitä yhteen."

Vaan niin ne taidot voivat karttua näinkin pitkän neulomisuran jälkeen. Pari vuotta sitten Savolaisen kierossa retriitissä lahjottiin osallistujia sukkaohjeella. Tiina Kuu, eli Savonmaan lahja neulemaailmalle, oli suunnitellut retriittiläisille sukat, jotka neulottiin intarsiana pyörönä. Sukat olivat yhdet kauneimmista koskaan näkemistäni ja opin niistä uuden huiman tekniikan. Tällä kun voi tosiaan saumattomasti tehdä neuleeseen väriblokkeja. Juurikin sitä, mitä velikulta tilasi. Tässä tekniikassa neulotaan kummallakin värillä aina kaksi kerrosta kerrallaan - oikea ja nurja puoli. Ensimmäisessä värienvaihtumiskohdassa langat kiedotaan toistensa ympäri ja toisessa värienvaihtumiskohdassa tehdään yhdellä värillä ylimääräinen langankierto, joka kiedotaan toisella värillä, jotta väriblokit saadaan sidottua toisiinsa kiinni.

Jos nyt palataan varsinaiseen kauluohjeeseen. Minulla oli hämärä mielikuva, että ohje oli viimeksikin aika ympäripyöreä, enkä ollut lainkaan väärässä. Tällä kertaa sen neulominen sujui vähän kivuttomammin, kun ongelmat olivat ennestään tuttuja. Aloitin kaulurin siis pienemmillä puikoilla, jotta yläreuna olisi riittävän napakka. Joustinneuleeseen otin yhtä kokoa suuremmat puikot. Kaulurissa muotoillaan nenälle tilaa lyhennetyin kerroksin. Sen jälkeen tehdään langankierroilla ja kavennuksilla pitsisiä hengitysaukkoja suun tienoille ja leuka muotoillaan vähän kuin kantapää sukassa. Kaulaa varten kavennellaan kasa silmukoita ja lopuksi tehdään lisäyksiä hartioita varten. Jos joku on yhtä kaheli kuin minä ja haluaa yrittää vastaavaa kauluria perässä, niin voin vinkata huomanneeni, että työ on aseteltava siten, että kasvojen puolella on se kohta, jossa väri vaihtuu ihan langat toistensa ympärille kiertämällä. Toisessa vaihtokohdassa ei taida olla mahdollista pelata lyhennetyillä kerroksilla.

Intarsia pyörönä ei ole ollenkaan pelottavaa vaan hirvittävän hauskaa ja koukuttavaa. Minulla onkin työn alla neuleohje tällä tekniikalla. Paitaohje on tulossa tarjolle tammikuun lopussa eli ihan kohta.

Ja mitä siihen kilpavarusteluun seuran väreillä tulee, IN YOUR FACE, SAMPO! Paitsi, että ai niin, eihän sulla olekaan tällaista kauluria kasvoilla pidettäväksi.

Neulisti