Vyyhdin tilinpäätös

Neulisti kirjoitti perinteisen uudenvuodentekstin vuonna 2016 tehdyistä töistä. Minua ei siellä näkynyt, syystä. Alkuvuodesta valmistui yhdet sukat, jotka ovat vieläkin päättelemättä, ja loppuvuodesta toiset, lahjaksi päätyneet, jotka valmistuivat niin viime tipassa ettei niistäkään ole kuvia. Jo hyvän aikaa sitten olisi ollut aika tunnustaa tosiasiat ja myöntää, että elämä on jo pitkään vienyt suuntaan, jossa ei aikaa käsitöille saati sitten niistä bloggaamiselle tahdo löytyä niin paljon kuin olisi tarpeen.

En saanut edes aikaiseksi kirjoittaa näistä Spatterdash-kämmekkäistä.

Aloitimme blogin yhdessä Neulistin kanssa syksyllä 2011. Vuosien varrella opettelimme yhdessä bloggaamista, harjoittelimme kuvaamista, tutustuimme toisiin bloggaajiin ja muihin neulojiin, teimme hassuja tempauksia (mm. lankakylpy), järjestimme arvontoja (mm. ensimmäisen tuhannen käynnin kunniaksi) ja kehittelimme suositun jämälankavillasukkajoulukalenterin. Blogi toi elämäämme hurjasti uusia hauskoja asioita ja oli ihanaa saada jakaa ne parhaan ystävän kanssa.

Vähitellen minun elämäni alkoi kuitenkin pistää kapuloita käsityöharrastuksen rattaisiin. Osa näistä kapuloista oli toki mukavia ja toivottuja (mm. lapsen syntymä ja unelmien työpaikan saaminen), osa sitten vähemmän toivottuja (mm. työstressi, unen puute ja muksun korvatulehduskierre). Aika ajoin ja yhä useammin blogin mukanaan tuomat velvollisuudet alkoivat tuntua enemmän rasitteelta kuin iloa tuottavalta asialta.

Ex-bloggaaja uusissa maisemissa. Tunnistatko paikan?

Ilman Neulistin panosta blogi olisi tietenkin kuollut jo aikaa sitten, mutta roikuin mukana, koska toiveikkaana ajattelin, että kyllä sitä aikaa alkaa taas jossain vaiheessa löytyä. Viimeistään vuoden

2016 jälkeen on myönnettävä, että ei sitä taida ihan heti löytyä. Olettekin jo varmasti huomanneet muutokset blogissa, mutta tämän jäähyväisviestin aikaiseksi saaminenkin kesti kuukausia, kun hoidettavana oli työnhakua, työmatkoja, ulkomaille muuttoa, väitöstä ja uusien työhommien opettelua. Syksy on juostu pää kolmantena jalkana kodin, työn ja päivähoidon väliä; kaksi vaativaa kokopäivätyötä ja 6,5 tuntia päivässä auki oleva päiväkoti on jokseenkin haastava yhdistelmä.

Nyt on siis aika viimeinkin sanoa virallisesti jäähyväiset. Kiitos minun puolestani ihanille lukijoillemme – siis niille, jotka minut vielä muistavat... Kun jatkossa teen käsitöitä, teen niitä puhtaasti tekemisen ilosta enkä velvollisuudesta. Ehkä sitten taas joskus eläkkeellä innostun bloggaamisesta tai vloggaamisesta tai mitä lie telepatialähetyksiä siinä vaiheessa harrastetaan.

Siispä: hei hei ja ihanaa neulevuotta 2017!

Viimeisin terveisin

Vyyhti