Supersankari

Tein tässä keväällä jotain hurjaakin hurjempaa. Innostuin osallistumaan Facebookin ompeluryhmässä järjestettyyn yhteisompeluprojektiin, jossa kaikki ompelivat itselleen laukun. Jep. Laukun! Eikä siis mitään höttöistä ohutta kangaskassia, vaan kunnollisen ja jykevän laukun, johon mahtuu pakkaamaan viikonloppureissun tavarat.

Mitä: Weekend bag / ompeluryhmän ohje

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Villakangasta, puuvillaa, tekonahkaa, niittejä, solkia, magneettilukkoja, vetoketjuja ja vaikka mitä

Joskus syksyllä huomasin gallupin, jossa kyseltiin, minkälaisen laukun yhteisompeluun löytyisi innokkaita ryhmäläisiä. Eniten ääniä sai ns. viikonloppulaukku, jollaista itsekin kyselyssä äänestin. Asiasta luvattiin infota lisää tämän vuoden puolella. Ystävänpäivänä projekti sitten alkoi. Ohjetta julkaistiin pala kerrallaan päivittäin ja sitten kovasti kohistiin keskenämme kaikkia sen ompelemiseen liittyviä hankaluuksia ja onnistumisen iloja. Ja nyt meillä on laukut!

Ihan ensimmäiseksi oli pienoinen urakka kasata itselleen kaikki tarvikkeet laukkuprojektia varten. Metalliset tilpehöörit ja valepohjaksi tarkoitettu muoviritilä oli onneksi koottu käteväksi, valmiiksi paketiksi Kangaskapinan verkkokauppaan ja sieltä sai samalla ostettua myös tarvittavia tukikankaita ja -huopia. Keinonahkan ja vuorin paksun puuvillan ostin Eurokankaasta, ja täydellistä päällyskangasta etsin Tallinnasta asti. Halusin kankaaksi jotain persoonallista ja kuitenkin laukkumaista. Tallinnanmatkalla olin etukäteen selvittänyt erään kangaskaupan osoitteen, mutta sieltä ei löytynyt kyllä mitään apuja laukkuhankkeeseen. Onneksi samalla kadulla oli kangaskauppoja pilvin pimein ja yhdestä pikku putiikista löysin sitten just eikä melkein täydellisen laukkumaisen kankaan. Se oli paksua villaa ja ajattelin sen sopivan tähän työhön kuin nenä päähän.

Seuraavaksi oli edessä kankaiden leikkaaminen ja tukikankaiden silittäminen. Laukussa oli palasia vaikka kuinka ja oli melkoinen työ pysyä kärryillä siitä, mitkä osat oli jo leikannut ja mitä vielä uupui. Laitoinkin kaikkiin palasiin nimilaput heti ne leikattuani. Tukikangas oli kiinni silitettävää mallia ja sen urakan vinkattiin hoituvan helpoiten niin, että leikkaa ensin päällys- ja vuorikankaat, ja sitten levittää tukikangasrullan silityslaudalle ja asettelee aina muutaman laukun palasen kerrallaan sen päälle ja leikkaa tukikankaat vasta silittämisen jälkeen. Jo tässä kohtaa sain huomata paksun villakankaan aiheuttavan harmaita hiuksia, koska se ei millään tahtonut lämmetä riittävästi, jotta tukikankaan liima sulaisi siihen kiinni. Tekonahan silittämisestä varoiteltiin etukäteen, että se joko sulaa silittäessä tai sitten tukikangas ei suostu tarttumaan siihen - tai mahdollisesti molempia yhtä aikaa. Positiivisena yllätyksenä minulla ei ollut suurempia ongelmia tekonahan kanssa, mutta kaiken kaikkiaan leikkely- ja silittämisurakkaan vierähti muistaakseni 9 tuntia!

Kun lopulta pääsin itse ompelemisen kimppuun, teki mieli lyödä hanskat tiskiin. Ohjeet olivat erinomaiset, mutta kankaani olivat niin paksuja, ettei niitä tahtonut saada edes ujutettua ompelukoneeni paininjalan alle. Ajattelin heti, ettei tästä voi tulla mitään, koska kone ei pysty työhön, mutta yritin toki jatkaa, kun tarvikkeet oli ostettu ja kankaat leikattu. Kehittelin jos jonkinmoista kikka kolmosta selvitäkseni eri vaiheista. Päällyskankaasta ommeltujen taskujen kiinnittäminen laukun päälle oli vaikein pala. Työtä ei mitenkään saanut ujutettu paininjalan alle, joten keksin kiinnittää yhden taskuista ompelemalla muutaman tikin taskun reunaan poikittain ja paksuimman taskun alareunan ompelin käsin. Oli todella vaikeaa saada neulaa kaikista kerroksista läpi ja tasku onkin enemminkin harsittu kuin ommeltu, mutta vaikuttaa silti pysyvän aloillaan ja olevan käyttökelpoinen. Opin laukkua ommellessa myös sen, että koneeni pystyy uskomattomiin suorituksiin. Kunhan työn saa jostain ohuemmasta kohtaa ujutettua paininjalan alle, kone kyllä kiskoo itsensä niiden paksumpienkin kohtien yli, vaikka minulla ei olisikaan voimia työntää niitä kohtia paininjalan alle.

Jospa sitten pari sanaa tästä varsinaisesta laukusta? Ensinnäkin, se on ihanasti aika valtavan kokoinen, koska siihen on tarkoitus mahtua viikonloppureissun vaihtovaatteet sun muut tavarat. Laukussa on etupuolella läpällinen tasku, joka pysyy kiinni magneettilukkojen avulla. Takapuolella on kirjekuoritasku, joka on alareunastaan kiinni laukussa vetoketjulla. Ideana on, että jos vetoketjun avaa, taskun takaa voi sujauttaa matkalaukun vetokahvan ja laukku kulkee kätevästi matkalaukun päällä. Laukun ulkopuolella on myös tilavat sivutaskut, joissa voi kuljettaa vaikka juomapulloa. Laukussa on tekonahkainen pohja sekä kahvat ja olkahihna. Laukun sisältä löytyy kaksi eri kokoista vetoketjullista taskua ja kolme muuta taskua, joista yhteen mahtuu vaikka läppäri/iPad. Ohjeen mukaan sisällekin olisi tullut vielä sivutaskut, mutta minä halusin jättää sisäpuolelle mahdollisimman paljon tilaa, koska tuppaan pakkaamaan viikonloppureissuille ihan liikaa tavaraa. Loppusilauksena laukussa on vielä sisäpuolella tekonahasta ommeltu valepohja - siis sellainen irrallinen pohjalevy, jollaisia kaupankin laukuissa aina on.

Tämä oli hurja projekti. Uskaltauduin kokeilemaan lukemattoman määrän minulle ennestään tuntemattomia temppuja. Paksut kankaat estivät ompelukoneen käytön jossain kohdin, mutta käsin tikkailimalla niistäkin selvittiin. Tässä työssä on varmaan joka ikinen sauma vähän vinossa, niitit ovat lommoilla ja ihan vinkurallaan ja muutama saumakin vähän rakoilee, kun päällyskangas ei ollutkaan ommellessa oikeassa välissä. Nämä kaikki ovat asioita, jotka näkee helposti,jos pääsee katsomaan laukkua lähempää. Se näyttää todellakin itse tehdyltä, mutta ei haittaa tippaakaan! Rakastan laukkuni joka ikistä vinoa milliä. Selvisin urakoista, joiden en uskonut olevan mahdollisia, kuten vaikkapa valmiin laukun kääntäminen vuorin pienen vetoketjutaskun läpi. Tämän ommeltuani tunsin itseni supersankariksi (ja saatoin heittää pari teemaan sopivaa poseeraustakin). Erityiskiitos vielä omalle kullalle, joka avusti vuorin kasaamisessa: mies seisoi ompelukoneen vieressä pitelemässä päällyslaukkua, kun minä survoin vuoria paininjalan alle milli kerrallaan manaillen. En olisi ikinä onnistunut sen ompelemisessa yksin, kun kaksistaankin tuntui haastavalta. Enpä muuten ole koskaan ennen ommellut koneella seisaaltaan, mutta tässä laukussa moni sauma vaati sen verran paljon voimia, ettei niitä istualtaan tikkailtu.

Koska nyt tiedän kaikki projektin sudenkuopat, päätin samantien tilata tarvikkeet toiseenkin laukkuun. Tällä kertaa tiedän ostaa ohuemmat kankaat.

Neulisti