Sivut

torstai 6. huhtikuuta 2017

Elsa-pipo. Not.

Osallistuin maaliskuussa retriitille ja nappasin rukin mukaani, sillä olin päättänyt pitkästä aikaa kehrätä. Kotona valikoin kasan inspiroivia kuituja mukaan ja sainkin niistä yhden työstettyä langaksi asti retriitissä.


Mitä: Kaksisäikeinen, 171 m / 120 g
Miten: Martin malliin
Mistä: Yarngrimoire Merino/silkki/firestar värissä Moby Dick
Ravelryssa

Kuitu valikoitui mukaan värinsä takia. Se on alusta asti huudellut, että Frozenia fanittavalle veljentytölle voisi tehdä tästä myssyn. Paitsi että se on vaaleansininen, siinä on mukana kimmeltävää firestar-kuitua, joka tuo lankaan hentoisen säihkeen. Tietenkään tuo säihke ei välity kuvista kovinkaan hyvin, mutta uskokaa pois, että siellä sitä on seassa. Itse tykkään erityisesti siitä, miten hienovaraisen säihkeen se lankaan tuo.

En ole aikoihin kehrännyt näin paksua lankaa. Jos harrastaa kehräämistä, tietää, että kaikesta langasta tuppaa herkästi tulemaan aina samanvahvuista. Jokaisella on oma sormituntumansa, joka tuottaa mieluusti aina yhtä ja samaa vahvuutta - yleensä jotain aika ohutta. Sitten jos haluaa, minkään muun vahvuista lankaa, se vaatii keskittymistä. Halusinkin haastaa itseni kehräämään mahdollisimman paksua lankaa. Tasaistahan siitä ei tietenkään tule, kun mennään mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta käsinkehrätyssä langassa saa kyllä näkyäkin, että ihan itse tein.


Mitä: Pipo / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm
Mistä: Oma rukkikehruu, 115 g
Ravelryssa

Jos kehrääminen vaati vähän tarkkaavaisuutta, piposta halusin tehdä mahdollisimman aivottoman. Alkuun korkea joustin, loppu pipo sileää ja kavennukset neljässä kohtaa. Resorin taitoin kahtia ja lopusta langasta tein tupsun sekä lettinauhat, joilla pipon voi halutessaan solmia leuan alta. Aika sievä, vai mitä? Niin minäkin luulin...


Vastaanotto oli vähän nuiva. Pipoa ei millään haluttu sovittaa, lettipipoja löytyi hyllystä kuulemma jo vanhastaan ja eivät Elsan letit edes ole siniset. Ja sitä kimalletta ei, täti hei, ole Elsan tukassa vaan mekossa. Olinpa tollo. 


Sama tomera kullanmuru on aiemminkin antanut suoraa palautetta käsitöistä. Ompelemani Elsa-mekko oli pielessä, kun viitassa oli ruusuja lumihiutaleiden sijaan. Vaan ahkerassa käytössä on sekin ollut. Eiköhän pipokin pääse päähän sitten ensi talvena.

Neulisti

9 kommenttia:

  1. Joo, vaatteet on vähän kuin uudet maut, niihin pitää vaan tottua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin kovasti luotan, että ensi talvena tää on neidin lempparipipo.

      Poista
  2. Iiiiihana! Alkoi tehdä pitkästä aikaa mieli kehrätä. Noi Yarngrimoiren kuidut on kyllä upeita. Ja onhan tuo vallan tasaista noin niinkun käsinkehrätyksi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan riittävän tasaista ainakin. Eipä se tuossa valmiissa pipossa erotu, että välillä on tosi ohkaisia pätkiä seassa.

      Poista
  3. Antaapahan joku ainakin rehellistä palautetta sen "ihankivan" sijaan 😃 On kyllä ainakin just eikä melkein frozen-väri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totuuksia on tarjolla - halusi niitä kuulla tai ei. 😅

      Poista
  4. Tiukka kriitikko sulla. :D Lanka on kyllä supernättiä ja pipokin suloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo! Ei paljon kannata yrittää tehdä jotain vähän sinne päin. Jos kaikki ei oo jetsulleen kuten kuvissa, niin noottia tulee. 😅

      Poista
  5. Hihii... jotenkin tuttua. Olenkin todennut, että kaikki mikä liitty Elsaan ja Annaan on parempi olla just eikä melkein.

    VastaaPoista