Sielukas

Suunnittelukärpänen on puraissut ja pahasti. Tai siis hyvästi. Mutta vähän hankalampi juttu se on silloin, jos on juuri luvannut suunnitella ja neuloa jotain ihan muuta ja sitten iskee inspiraatio ja heti pitäisi päästä aloittamaan, muttei voi. Onneksi inspis ei ehtinyt haihtua sillä välin, kun hoidin muita neulevelvollisuuksia, niin jotta nyt voin esitellä teille uusimman neulemallini.

Mitä: Soulful / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 2.5 mm ja 3.0 mm

Mistä: Holst Garn Coast, 144 g

Tuli visio henkäyksen kevyestä kevät-/kesätakista, jossa olisi minulle epätavallisen korkea pääntie, mutta sen alapuolella ikäänkuin avarampi pitsinen pääntie. Ryntäsin TitiTyyn neuleillan alkajaisiksi Holst-hyllyille sopivaa värittömyyttä etsimään. Kyllä oli vaikea valinta kaikkien niiden ihanien harmahtavan valkoisten ja beigehköjen keskellä. Toveria tarvittiin apuun ja silti valinnasta ei tahtonut tulla mitään. Alunperin ajattelin takkiin Holstin uutta Tidesiä, mutta kun siinä ei ollut saatavilla juuri tätä valitsemaani väriä ja Tidesin tarjolla ollut vaihtoehto näytti tämän vieressä kovin sieluttomalta. Nih! Epäväritkin voivat olla kovin sielukkaita. Siitä takille nimi.

Takki neulotaan ylhäältä alaspäin ja siinä on istutetut hihat. Uanin neuloneille siis tuttua kauraa. Lisämielenkiintoa tuo etukappaleissa oleva pitsi, joka hiljakseen hiipuu hävyksiin. Pidän siitä, että pitsi muodostaa ikään kuin v-aukkoisen pääntien tuohon varsinaisen resorin alapuolelle.

Takissa tehdään vyötärömuotoiluja ja siinä on 3/4-hihat. Pääntielle, helmaan ja hihansuihin tulee kierrettyä joustinta. Pääntien resori on hyvä neuloa pienemmillä puikoilla, jotta siitä tulee riittävän napakka. Nappeja tähän yksilöön upposi 14 kpl. Nappilistakin on kierrettyä joustinta.

Parasta takissa on kauniin pitsin lisäksi sen keveys. Tähän M2-koon takkiin meni alle 3 kerää Coastia! Ei siis juuri mitään. Neule on kevyt ja lempeä päällä ja langasta on puolet puuvillaa, mikä tekee siitä erinomaisen juuri tämmöisiin kesäneuleisiin.

Tuttuun tapaan ohjeesta löytyy 9 kokoa ja ohje on tarjolla suomeksi ja englanniksi. Pitsistä on kaavio ja englanninkielisessä ohjeessa myös sanalliset ohjeet.

Takissa on lisäksi pikkuruiset taskut, jotka nekin neulotaan täysin saumattomasti. Tekniikkaan on ohjeessa kuvallinen opastus. Ohjeen voi ostaa Ravelrysta tämän linkin takaa.

Miten on, huvittaisiko KAListella? Saataisiinko kesän neulefestareille sielukas yhteiskuva kasaan? TitiTyy, joka sponssasi langat suunnittelutyöhön, on luvannut myös tarjota palkinnon KAListeluun. Tulkaa Ravelryn puolelle turinoimaan lankavalinnoista ja takin etenemisestä.

Neulisti

Kerran vielä pojat!

Tai siis naiset. Tai siis nainen. Äh... Sitä vaan siis, että neuloin uudestaan samasta ohjeesta, mitä ei kovin usein tapahdu.

Mitä: Matrimonio bolero / hand made by fasOLA

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: BC Garn Jaipur Fino, 36 g

Kai joka kaveriporukassa on se yksi tyyppi, joka toisten puhuessa tulevista juhlistaan pohtii vaan, että mitäs hän voisi sinne juhlakalun ylle neuloa/ommella? Vai oonko se vaan minä?

Joskus käy niin onnellisesti, että työkavereista saa itselleen ihan oikeita kavereita ja jopa ystäviä. Heti, kun toveri kertoi väitöspäivän olevan päätetty, odotin vain tilaisuutta tarjoutua neulomaan juhla-asuun sopivan pitsiboleron. Se on nääs mahtavaa, kun voi samalla kertaa olla ihan tosissaan avuksi ja pääsee samalla antamaan lämmöllä neulotun lahjan. Kaksi kärpästä, yksi isku ja silleen.

Ei tarvinut näyttää kuin yksi kuva tästä mallista, johon kaikki aina päätyvät, kun se oli jo hyväksytty hyväksi suunnitelmaksi. Niin vähän epäilinkin. Toissa kesänä lupasin neuloa serkun häihin boleron ja silloin yritin tarjota vaikka mitä eri vaihtoehtoja tietäen, että tähän sitä kuitenkin päädytään. Enää en pyristellyt mallin suosiota vastaan, vaan tarjosin sitä suosiolla heti.

Käytiin yhdessä valitsemassa juhlamekon kanssa yhteen sopiva väri ja sovittiin, että teen tällä kertaa vähän ohjetta lyhyemmät hihat. Jätin niistä kaksi reunimmaista lehtikuviota pois.

Mallihan neulotaan siis hihansuusta hihansuuhun yhtenä palana ja lopuksi ommellaan hihasaumat ja virkataan reunus. Viimeksi tätä neuloessa nurisin ohjeesta, mutta tällä kertaa seurasin kirjallisten ohjeiden sijasta pelkkiä pitsikaavioita, enkä törmännyt ongelmiin kertaakaan.

Pisteet kaverille, joka lähti mukisematta juhlamekossa metsään pönöttämään, että sain blogiin kuvat. Ja onnea väitökseen, hyvin se menee!

Neulisti

Kärkipisteet, yhdistykää!

Ai kuulostaa hölmöltä otsikolta? En minä sitä keksinyt, vaan noin tämän huivin nimi suomentuu.

Mitä: Vertices unite /Stephen West
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Kässäkerho Pom Pom Donegal Tweed, 271 g

Kevät on juossut ohitse jostain takavasemmalta, kun olen suunnitellut neuleohjeita (niistä kuulette lisää kesäkuussa, kun ne julkaistaan). Niinpä nyt oli korkea aika neuloa jotain rentoa aivotonta, ihan vaan, koska se olisi kivaa.

Aloitin loppukesästä langanostolakon, jota kesti tammikuun loppuun asti. Ja koko sen ajan hakkasin päätä seinään, kun Pom pom laitteli someen toinen toistaan kuolattavamman näköisiä Donegal-vyyhtejä ihanissa pastelliväreissä. Tiesin tasan tarkkaan, mitä ainakin ostan lakon päätyttyä. Niinpä keväisellä Kuopion-reissulla tuli pyörähdettyä erinäisessä putiikissa ja kannettua sieltä vyyhti jos toinenkin Donegalia kotiin.

Tiesin, että haluan turkoosista, vaaleanpunaisesta ja harmaasta ainaoikean, raidallisen huivin. Mahdollisesti jonkun Stephenin huivin. Olin rakastunut Instagramissa tähän yksilöön, jossa yhtenä lankana olikin juuri samainen vaaleanpunainen Donegal. Hetken aikaa huivivaihtoehtoja selailtuani annoin periksi ja totesin, että jos huvittaa apinoida, niin apinoidaan sitten kunnolla. Niin, että päädyin sitten Vertices unite -huiviin.

Huivi on tosi hauska neulottava. Siinä tehdään pala kerrallaan erilaisia kolmioita ja suunnikkaita levennyksin/kavennuksin tai lyhennetyin kerroksin. Osa palikoista on kahdella värillä raidoitettuja ja osa yksivärisiä. Lopuksi koko komeus ympäröidään i-cord -reunuksella.

Vähän piti kapinoida ohjeistusta vastaan. Huivissa käskettiin vähän väliä jättää edellisen osion silmukoita jämälangalle odottamaan, mutta minusta se oli kertakaikkisen turhaa. Hyvin ne puikoille mahtuivat, kunhan vaan mietti hetken, että mihin suuntaan puikkoja seuraavaksi tarvittiin. Olkoonkin, että sitten huivia ei päässyt levittelemään ihaillakseen sen valtavuutta kesken neulomisen.

Lisäksi tässä oikeasti olisi ohjeen mukaan viittä eri väriä, mutta metrit riittivät justiinsa kolmiväriseen versioon. Huivissa on tarjolla pieni ja iso koko, joista halusin ehdottomasti lähteä shlanket -linjalle (shawl+blanket, eli huivipeitto). Ohjeen mukaan isompaan kokoon riittäisi juuri alle 1200 m, jolloin kolmellakin vyyhdillä pärjää. Vähän piti kyllä varmistuslaskea, että mitenkäs päin nämä värit on sitten aseteltava, jotteivät lopu kesken.

Tämän oli tarkoitus olla rentouttava neulomus kaiken maanisen neulesuunnittelun välissä, mutta ihan täysin en onnistunut. Kävi niin, että joka toisen osion kohdalla minulla oli vain kauhea kiire saada jo valmista ja päästä seuraavan työn kimppuun, ja joka toista osiota neuloin rennosti ja nautiskellen. Noh, puolet oikein.

Huivista tuli ihan hirvittävän ihana. Ei näy pastelliselle villitykselle loppua. Muistan vielä, kuinka viitisen vuotta sitten pastellinen mintunvihreä oli kirosana. Nyt se on parasta maailmassa. Maailma muuttuu Eskoseni.

Neulisti

Tutkielma taskun pilaamisesta

Aiemmin tässä keväällä suoritin sankaritekoja ompelemalla itselleni maailman mainioimman laukun. Nyt äitienpäivän korvilla päätin ommella äidille samanmoisen. Ja suurimmaksi osaksi se onnistuikin hienosti...

Mitä: Weekend bag / ompeluryhmän ohje

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Ohutta puuvillaa, keinonahkaa, tukikankaita, niittejä ja muuta tilpehööriä

Ensimmäistä laukusta viisastuneena hankin kakkoslaukkuun tarkoituksella ohuet kankaat. Vuorikankaan ja tekonahkan hain Eurokankaasta ja päällyskankaan tilasin Nova Melinalta. Se on ihanaista Liberty of London -tuotantoa.

Ensin ommellaan laukun päälle jäävä puoli. Aluksi tehdään magneettilukoilla kiinnittyvä etutasku  ja smart sleeve -mallinen takatasku, jonka takaa saa ujutettua matkalaukun vetokahvan. Sivutaskuihin uskaltauduin tällä kertaa laittamaan kuminauhan, ja vaikken yhtään uskonut pienen kuminauhan jaksavan rypyttää paksua tekonahkaa, niin sievästipä näyttävät rypyttyneen. Sivutaskujen sisäpuolet ovat päällisen kukkakangasta.

Laukun pohja ja sen reunustat ovat tekonahkaa ja pohjassa on kuusi pientä metallista laukunjalkaa. Päällä oleva vetoketju aukeaa molemmista päistä.

Viimeiseksi ommellaan vuorikankainen sisus. Sisäpuolelta löytyy taas yksi iso tasku esim. iPadille, kaksi pienempää avotaskua ja kaksi vetoketjutaskua. Lopuksi koko komeus käännetään pienen vetoketjutaskun pohjaan jätetyn aukon kautta. Uskomatonta, mutta onnistuu ihan hyvin - vieläpä ihan ilman repeämiä.

Viimeksi liian paksut ja jäykät kankaat aiheuttivat harmaita hiuksia. Tällä kertaa kaikki sujui paljon helpommin ohuiden kankaiden ansiosta. Jo tukikankaiden kiinnittämisestä asti kaikki oli sujuvampaa. Sellainenkin sauma, johon viimeksi tarvittiin mies seisomaan ompelukoneen vieressä laukkua pitelemään liukui paininjalan alla kevyesti ihan ilman apujoukkoja. Vaikein sauma oli laukun päällisen kokoaminen, kun sivutaskujen kohdalla oli laskosten kohdalla keinonahkaa nelinkerroin.

Edellisen laukun kanssa oli myös suuria vaikeuksia saada kiinnitettyä nahkaosissa näkyviä niittejä. Moni pohti facebookin ompeluryhmässä, jossa laukkuja porukalla työstettiin, että liekö niitit ovat liian pitkiä. Keskustelujen pohjalta päätin tällä kertaa hankkia riittävän kovan alusta niittien hakkaamiseen. Levypaino osoittautui hommaan toimivaksi ratkaisuksi ja kuulkaa, kyllä oli helppoa. Lähes kaikki niitit onnistuivat sievästi muutamalla napakalla iskulla. Jälkikin on niin siistiä että. Niittejä hakatessa ehdottomasti tärkeintä on siis kova alusta. Piti paikkailla muutamat ensimmäisen laukunkin niitit.

Niin... kaikki sujui kuin tanssi... Mutta palataanpa sitten otsikon aiheeseen. "Erityisen onnistuneen"  taskun salaisuus lienee seuraavien askelten seuraamisessa:

1. Leikkaa kankaasta tarvittavat palat ja varo jättämästä kangasta suotta yli.

2. Taskun ompelemiseen päästyäsi huomaa heti alkajaisiksi, että oletkin epähuomiossa jättänyt taskun leikkaamatta taitteelta ja sinulla on siis oikeastaan vain puolikas tasku, eikä kangastakaan ole enää jäljellä.

3. Päätä mennä näillä, mitä on. Voihan siitä taskusta jättää keskimmäiset taitteet tekemättä. Tasku mikä tasku, tuskin se äiti niin välittää.

4. Nauti lasi valkoviiniä ja sen innostamana lue ohjetta hiukan huolettomammin kuin yleensä.

5. Unohda kiinnittää magneettilukot ennen kuin olet ommellut päällys- ja vuorikankaan yhteen.

6. Päätä olla välittämättä. Tuskin se äitikään niin välittää, vaikka lukon kiinnikkeet jäisivät taskun sisälle näkyviin. Eikös äitienpäivälahjojen kuulu ollakin itse askarrelun näköisiä?

7. Tee saksilla reiät lukoille. Leikkaa yhdestä reiästä rennolla otteella sen verran suuri, että lukko ei pysy kiinni.

8. Harmittele hetki, mutta totea sitten, että tuskin se äiti edelleenkään välittäisi. Mene välillä nukkumaan.

9. Totea aamulla taskua tutkiessasi, ettei tällaista sutta voi laukkuun ommella kiinni.

10. Kaavi hädissäsi päällyskankaan viimeisestä jämäpalasta siedettävän kokoinen tasku ja paikkaa edelliset mokasi.

11. Ole tyytyväinen korjaustoimenpiteisiin ja ompele laukku loppuun.

12. Huomaa laukun sankojen metalliosia asentaessasi, että tarvikepussissa on magneettilukkojen vastinkappaleet. Ilmankos eivät tuntuneet ihan yhtä tukevilta kuin ensimmäisessä laukussa.

13. Ehkä se äiti ei kuitenkaan niin välitä.

Neulisti

Utu

Tammikuussa soikeistuin (juu, noin se taipuu) onnesta, kun minulta pyydettiin ehdotusta ohjeesta Laine Magazinen kevään numeroon. Mielen päällä olikin sopivasti hetken muhinut keväisen hempeä takkiohje, joten istahdin heti seuraavana päivänä laskemaan sille ohjetta.

Mitä: Utu / oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm ja 3.0 mm

Mistä: Snailyarn Gradient Set, 310 g

Viime kesän neulefestareilla oli tarjolla ulkomaan ihmeitä. Oli ranskalainen La bien aimée ja italialainen Snailyarn. Jälkimmäisen kojulla rakastuin päätä pahkaa upeisiin gradienttisetteihin. Yhdessä paketissa on 100 g lankaa viidessä toisiinsa hissukseen liukuvassa värissä. Kaiken huipuksi lanka oli ihanaisen mintunvihreää, joka on ollut suosikkivärini viimeiset pari vuotta. Hillosin festariostoksiani syksyn ajan ja nyt oli oikea hetki pistää ne puikoille.

Suunnittelin takin, jossa on lehtikuvioin koristeltu kaarroke. Lehdet toteutetaan miniriikkisillä kierretyin silmukoin neulottavilla palmikonkierroilla. Lehtien sisustat ovat lehtiruoteja lukuunottamatta nurjaa. Lehtikuvioita lukuunottamatta takki on ihan simppeli ja päästää upean langan pääosaan. Vyötärömuotoiluja ei tässä mallissa ole. Pääntien resori neulotaan pienemmillä puikoilla, jotta pääntie ei pääse lörpöttämään. Takissa on 3/4-hihat, joissa on juuri ennen resoria vielä yhdet lehdet. Aikast kaunista ja herkkää.

Neuloin takin gradienttiseteillä siten, että vaihdoin väriä noin 12 cm välein. Aina värinvaihtokohdassa neuloin muutaman raidan, jotta siirtymä olisi vielä sulavampi, vaikka värien liukumat ovat jo valmiiksikin hyvin hienovaraiset. Vähän meinasi mennä pähkäilyksi, kun pitäisi muistaa jättää hihoihinkin vielä niitä vaaleampia värejä. Lopulta lanka loppuikin kesken ja meinasi päästä parku. Onnea on Ravelry ja stash search. Ravelryssa kun voi etsiä, kellä muulla on samaa lankaa. Bongasin onnekseni, että festareilla oli ollut neljäskin gradienttipaketti myynnissä, jonka oli ostanut neulojakamu tästä ihan lähiseudulta. Ei muuta kuin aneluviestiä eetteriin ja kohta sainkin jo langan melkein kotiinkuljetuksella. Suurkiitos toveri! 

Takki valmistui pienen paineen alla sopivasti ulkomaan reissulle kuvattavaksi. Hyvissä ajoin pari iltaa ennen reissua pistin sen pingottumaan, mutta siinä meinasi käydä hupsusti. Superwash-käsitelty merino lörähti neuleen painosta pesussa ja takki venähti ihan liikaa. Niin. Mallitilkut tosiaankin sietää pestä ja kuivattaa... Lopulta päädyin kastelemaan ja pingottamaan takin uusiksi lähtöä edeltävänä iltana. Asettelin hyvän aikaa neuletta mittoihinsa ja silittelin ylimääräiset rypyt pois. Onneksi temppuiluni toimi ja neule kuivui juuri oikeisiin mittoihin.

Kyllä kelpasi kuvata takkia ikivanhan yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa, kun Britannian talvi maineestaan huolimatta tarjoili meille pelkkää auringonpaistetta ikuisen tihkusateen sijaan.

Olen ihan holtittoman innoissani siitä, että ohje tosiaan on mukana Laineen uudessa, juuri ilmestyneessä kevät/kesänumerossa. On päässyt kovin komeaan seuraan ja upeisiin kuviin.

Neulisti

Liian söpöä

Nyt tuli tehtyä jotain niin sievää, etten tahdo kestää.

Mitä: Alice pleated dress / Bella sunshine designs
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Puuvillan jämiä

Pummityttöni on kuuleman mukaan viime aikoina viehtynyt vaaleista kukkamekoista. Eipä paljon ole tarvinut miettiä, mitä mahtaisin postikustin matkassa laittaa nimipäiväpaketiksi.

Netti on pullollaan toinen toistaan ihanampia ompelukaavoja. Neuloessa on nykyisin päivänselvää, että parhaat ohjeet löytyvät Ravelrysta, mutta ompelemisen suhteen minulla ei ole kokemusta kaavojen metsästämisestä. Niinpä lähdin etsimään sopivaa mallia suunnittelijalta, jonka ohjeet olen aiemmin jo todennut hyviksi. Tai siis yhden ohjeen, mutta kumminkin.

Selasin suunnittelijan kaikki mekko-ohjeet läpi ja päädyin tähän Peter Pan -kauluksiseen malliin. Ja tästä tuli onnistunein mekko aikoihin. Ohje oli aiemman kokemuksen tapaan kerrassaan moitteeton.

Mekossa on istuva yläosa pienillä holkkihihoilla ja peter pan -kauluksella. Ohjeen mukaisesti ala-osa olisi vekitetty, mutta koska työstin mekkoa kotoa löytyneistä jämäkankaista, päädyin rypytettyyn helmaan. Ei tarvinut miettiä, onko kangasta riittävästi, kunhan sitä on enemmän kuin yläosan alareunan leveydeltä. Rypytyksen olen oppinut Mekkotehdas aikuisille -kirjasta. Ommellaan vain mahdollisimman pitkällä piston pituudella kaksi ommelta, joiden alalankoja kiskomalla saadaan rypyt aikaan. Sitten ommellaan varsinainen sauma noiden ompeleiden välistä ja poistetaan lopuksi rypytyslangat. Ylimääräisenä söpöstelyelementtinä lisäsin vielä mekon helmaan pitsinauhan.

Kaiken huipuksi mekossa on taskut! Kuten olen aiemminkin todennut,  kaikissa mekoissa pitäisi olla taskut! (En ryhdy tässä kummemmin politikoimaan, mutta mikäli taskujen seksistinen historia kiinnostaa, niin täältä voi lukea naisten vaatteita vaivaavasta törkeästä kunnollisten taskujen puutteesta.) Täytyy myös sanoa, että tämän jälkeen on ehdottomasti saatava yksi peter pan -kauluksellinen mekko aikuistenkin koossa. Ehdottomasti.

Ja se ompeluprojektin onnistuneisuus (ihan oikea sana, uskokaa vaan), se näkyy ehkä parhaiten takaa. Enpä muista, milloin viimeksi olisin saanut ylä- ja alaosien reunat noin täydellisesti kohdistettua vetoketjua ommellessani. Tällä kertaa kaikki vain sujui kuin tanssi. Toivottavasti mekko on sopiva ja pääsee ahkeraan käyttöön.

Neulisti