Aada

Jos meitin mussukalta kysytään, nämä lapaset ovat kokoelman hienoin neule. Jopa niin hieno, että minä joudun kuulemma neulomaan toisenkin parin!

Mitä: Aada / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 55 + 12 g

Kolmas malli, jonka halusin kokoelmaan mukaan oli lapaset, joissa yhdistyisi hauskasti kirjoneule jonkin pintaneuleen kanssa.

Lapasissa on piiitkä resori, jota riittää kääntää kaksinkerroin ilman. Tai jos takissa on lyhyemmät hihat, resorin voi kääriä auki, että ranteet jäävät paljaiksi.

Lapasten näyttävä pinta on yhdistelmä kahden värin kirjoneuletta ja palmikonkiertoja. Se näyttää komealta, mutta on helppoa neulottavaa. Alunperin halusin toteuttaa sen niin, että kontrastiväriset silmukat olisi neulottu nurjina, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Ehkä hyvä niin, koska pinta on tällaisenaan todella kaunis.

Myös tässä mallissa pääsee leikittelemään erilaisilla väriyhdistelmillä. Ohjeessa on kaksi kokoa, joten nämä voi tehdä myös isommille käsille, kuten meikäläisen ilmeisesti piakkoin pitää - ja kuulemma vielä justiinsa näissä samoissa väreissä! Tähän pienempään kokoon muuten riitti yksi vyyhti pääväriä, sillä nuo vyyhdit tuppaavat olemaan hiukan ylipainoisia.

Kuvat napsi Miika ja lampaat lainasi Hakamaan tila.

Neulisti

Saana

Seuraavana on vuorossa The Girl Who Said Baa -kirjan huivimalli.

Mitä: Saana / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 115 + 72 + 87 g

Huivin ensimmäinen ajatus oli muoto. Tahdoin muotoilla lyhennetyin kerroksin epäsymmetrisen kolmiohuivin. Sellaisen, joka on toiselta puolelta leveämpi kuin toiselta. Lisäksi halusin leikitellä huivissa erilaisilla väriyhdistelmillä.

Saanassa vuorottelevat kahdella värillä neulottavat ainaoikeinraidat ja kolmannella värillä neulotut pitsiosiot. Raidat ovat mukavan aivotonta tv- tai seuraneulottavaa ja pitsi pitää mielenkiintoa yllä, vaikka onkin helposti opittavissa. Lyhennetyt kerrokset tehdään pitsin aikana. Lopuksi huivi päätellään nirkkopäättelyllä.

Huivista on ohjeessa kaksi kokoa, joista M on sellainen sopiva, tavallisen kokoinen huivi. Ei mitenkään erityisen pieni. Ja sitten se suurempi koko, L, on oikea shlanket. Sitä voi siis tarvittaessa käyttää vaikka peittona. Pienempään kokoon riittää yksi vyyhti kutakin väriä - ainakin jollei omaa erityisen löysää neulekäsialaa. Suuremmassa koossa on yksi raita- ja yksi pitsiosio enemmän.

Malli tarjoaa hyvän mahdollisuuden kokeilla erilaisia väriyhdistelmiä, koska huiviin tulee kolmea väriä. Pitsiin suosittelisin jotain vaaleaa ja raitaosioihin kahta toisistaan hyvin erottuvaa väriä.

Olen ollut koko syksyn kuin kissa pistoksissa, kun en ole vielä päässyt ottamaan uutta huiviani käyttöön kirjan julkaisua odotellessa. Nyt saan vihdoin kietoutua tähän huumaavaan villaisuuteen.

Kiitokset kuvista Miikalle ja lampaiden lainasta Hakamaan tilalle!

Neulisti

Helmi

Ryhdytäänpä sitten tekemään tarkempaa tuttavuutta kirjan mallien kanssa.

Mitä: Helmi / Oma ohje

Miten: 3.0 ja 4.0 mm pyöröpuikko

Mistä: Tukuwool Fingering, 76 g

Aloitetaan ihan alusta. Sain siis päähäni, että tahdon suunnitella neulekokoelman Tukuwoolille. Ja heti sen päätettyäni, iski visio palmikkopiposta.

Ensinnäkin pipossa pitäisi olla korkea tuplaresori, koska minulle talvipäähineessä tärkeintä on korvien lämpöisenä pysyminen. Toiseksi pipossa piti olla palmikoita, joiden sisällä on helmineuletta. Ja kolmanneksi pipoon piti ehdottomasti saada tupsu. Näin syntyi Helmi.

Taitetun resorin jälkeen neulotaan siis palmikoita, joiden aikana kavennellaan osa silmukoista pois ja loppu pipo neulotaan nurjaa. Tykkään, että nurja neule tai ainaoikea on paras pohja palmikoiden kaveriksi, mutta kukapa nyt haluaisi neuloa ainaoikeaa pyörönä.

Ja lopuksi koko koreuden kruunaa tupsu. Niitä ei kai koskaan voi olla liikaa? En vieläkään ole saanut aikaiseksi hankkia tupsukonetta vaan teen kaikki tupsuni kartongista leikatun kehikon avulla, kuten päiväkodissa aikoinaan opetettiin.

Kaikkein parasta pipossa on kuitenkin se, miten söpöltä se saa käyttäjänsä näyttämään. Vaikkei pitäisi itseään yhtään pöllömän näköisenä, niin harvemmin sitä tulee vilkuiltua peiliin miettien, että jehna, näytänpä söpöltä. Mutta tämä pipo saa semmoisiakin ajatuksia päähän. Siispä korvat lämpiksi ja piposöpöilemään itse kukin! Ohjeesta löytyy kaksi kokoa, jotka molemmat saa tehtyä kahdesta vyyhdistä Tukuwoolia.

Kuvat napsi Miika. Ja Ravelryn yhteisneulontaan pääsee täältä.

Neulisti

Tyttö joka sanoi bää

Blogissa on ollut tänä syksynä hirmuisen hiljaista, koska työn alla on ollut suuri salainen projekti. Tai ei nyt enää kovin salainen, mikäli olette seuranneet instagramia tai blogin nassukirjasivua. Olen siis syksyn aikana työstänyt ikioman e-kirjan, The Girl Who Said Baa!

Homma lähti liikkeelle rakkaudesta rouheaan villaan. Ei semmoiseen pistelevään, mutta ilmavaan ja lämpöiseen villaan. Päähän iski visio kokonaisesta vaatekerrastosta kotimaiselle Tukuwool-langalle. Eipä auttanut muu kuin pistää neuleita puikoille!

Tämä ihka ensimmäinen neulekokoelmani sisältää ohjeet huiville, sukille, neuletakille, lapasille ja kahdelle pipolle. Tulen esittelemään kunkin mallin tarkemmin omassa postauksessaan, mutta tässä alkuun maistiaisia kirjan kaikista malleista.

Mitä: Helmi / Oma ohje

Miten: 3.0 ja 4.0 mm pyöröpuikot

Mistä: Tukuwool Fingering, 76 g

Helmi on suloinen tupsullinen palmikkopipo kaksinkertaisella resorilla, joka pitää huoleen siitä, että korvat eivät pääse paleltumaan.

Mitä: Saana / Oma ohje

Miten: 4.0 mm pyöröpuikko

Mistä: Tukuwool Fingering, 115 + 72 +87 g

Saana on epäsymmetrinen huivi, jossa vaihtelevat raidalliset ainaoikein osiot ja lyhennetyin kerroksin muotoillut pitsiosiot.

Mitä: Ruso / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm

Mistä: Tukuwool Sock, 82 g

Ruso on simppeli ja mukava sukkamalli, joka yhdistelee joustinneuletta ja palmikkoja, jotka kulkevat jalan ulkosyrjällä.

Mitä: Aada / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 55 + 12 g

Aada-lapasissa on korkea käännettävä resori ja kirjoneuletta ja palmikoita yhdistelevä kuvio. Pintaneule on helppoa neuloa, mutta näyttävän näköistä.

Mitä: Manta / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 405 + 30 g

Manta-takissa on lämpöinen kaksinkertainen kaulus ja etukappaletta koristavat hunajakennopalmikot. Takin reunoja piristää kontrastivärillä neulottu i-cord -nauha ja etukappaleen helman palmikot kätkevät taakseen kontrastiväriset taskut.

Mitä: Alma / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm

Mistä: Tukuwool Fingering, 48 g

Alma on rento palmikkopipo, jossa pääsee kokeilemaan hauskaa kirjekuoripäättelyä.

Super suuret kiitokset Petäjävedelle, Hakamaan lammastilalle, jossa saatiin käydä lainaamassa paitsi ihanaa kuvausmiljöötä myös suloisia lampaita rekvisiitaksi. Kirjan kuvat ovat Miika Ihanaisen hienoa jälkeä. Valtavat kiitokset myös Tukuwoolille langoista ja testineuloja-armeijalleni korvaamattomasta avusta. Olette ihan parhaita!

E-kirjan kaikki mallit ovat ostettavissa myös yksittäisinä ohjeina, mutta jos useampi malli kiinnostaa, niin koko kirjan ostaminen käy edullisemmaksi. Kirjassa on myös pieni tekniikkaosio ja hieman juttua Tukuwoolista sekä kuvausmaisemana toimineesta lammastilasta. Kirja on saatavilla sekä englanniksi että suomeksi. Tulkaa Ravelry-ryhmään mukaan KAListelemaan kirjan ohjeita. Ja meikäneuloja hipsii tästä nyt TitiTyyhyn juhlistamaan e-kirjan julkkareita. Tervetuloa mukaan!

Neulisti

SnOwl

Tulin suunnitelleeksi puseron. Yllättävää, eikö totta?

Mitä: Snowl / Oma ohje
Miten: 3.5 mm ja 2.5 mm pyöröpuikot
Mistä: Primrose Yarn Co. Sophia, 300 g

Kesän neulefestareilla kuolasin ILO:n kojulla Primrosen lankoja ja tyypilliseen tapaani kaiken sen väriloiston keskeltä pisti silmään tämä täysin väritön väri. Paitsi, ettei tämä oikeasti ole väritön vaan ihanan kerman vaalea pienillä tummemmilla tipluilla. Kerrassaan täydellinen väri.

Ja tuo lankapohja, merino-nylon-kasmir. Aijai. Mielettömän pehmeää lankaa, joka soljuu niin suloisesti käsissä neuloessa.

Ihastuttavat kauppiaat sponssasivat langat ja minä lupasin suunnitella langalle ohjeen tässä syksyn aikana. Langan väri vei heti ajatukset palmikoihin ja niihin myös suunnittelutyössä päädyin.

Snowl neulotaan ylhäältä alaspäin saumattomasti, koska sillä tavoin kaikki kiva neulotaan. Puserossa on raglanhihat ja etukappaleen keskellä kulkee kolme palmikkoa. Muuten paita on nurjaa, sillä se nostaa palmikot kauniisti näkyviin.

Puserossa on v-pääntie ja pienemmillä puikoilla neulottu joustin pääntiellä. Suosikkijuttujani tässä mallissa on se, että pusero on A-linjainen. Rinnan korkeudella on n. 5 cm väljyyttä, joka kasvaa helmaa kohti tehden puserosta mukavan rennon. Helma muotoillaan lyhennetyin kerroksin takaa hieman pidemmäksi ja helmassa on tietty joustin.

Kaikista parhaista parhainta Snowlissa ovat kuitenkin hihat. Ne ovat nimittäin piiiitkät. MCN-sekoite on hillittömän pehmeää, enkä tiedä mitään parempaa, kuin kiskoa ylipitkät pehmoiset hihat kämmenten lämmikkeeksi.

Puserosta tuli hetimmiten uusin suosikkini ja se on ollut käytössä lakkaamatta. rennon A-linjainen paita käy niin housujen kaveriksi kuin mekkojen päälle. Se on yhtä aikaa rento, mutta todella tyylikäs. Oman suosikkipaidan pääset neulomaan kliksuttelemalla ohjeen ostoskoriisi täältä:

Iso kiitos ILO:lle lankasponssista ja äidille upeista kuvista. Kyllä niitä ja antaumuksella räpsittiinkin jäätävässä syyssateessa.

Jäikö otsikko askarruttamaan? No kas, kun paita sai nimensä langan väristä, Snow Owl. Poistin siitä vain turhat kirjaimet. Mies ryhtyi heti pähkimään, että samalla logiikalla suomalaisittain tulee lumipöllöstä löllö. Just. Ei ihan yhtä myyvä nimi, vai kuinka?

Neulisti