Varpaat vinossa

Toisinaan sitä tarvitsee täysin aivotonta neulottavaa, kuten sukat itsekseen raidoittuvasta langasta. Tiedättehän, jotain sellaista, jota pystyy helposti neulomaan elokuvissa. Ja jos sattuu olemaan minä, pitää siitäkin tehdä vähän vaikeampaa.

Mitä: Tipsy toe socks / Sybil R

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Petrichor Yarns HT Stripes, 65 g

Niin. Etsin siis ohjeen, joka pistää raitalangan raidat solmuun. Koska muuten leffaneulominen olisikin sujunut ihan liian kivuttomasti.

Malli oli hauska ja ohje toimiva - joskaan ei ihan leffaneulekamaa, kun kaikki jännittävä tapahtui heti kärkeen. Heh heh, pun intended. Sukat neulotaan varpaista varteen ja varvasosio muotoillaan lyhennetyillä kerroksilla hauskasti ihan vinoon. Silmukoiden luontireuna on siis jossain tuossa isovarpaan kohdilla jalan sisäsyrjällä.

Kunhan varpaat on väännetty kunnolla vinoon, loput sukat ovat eri rentoa neulottavaa. Näihin ei olisi varpaiden jälkeen ohjetta tarvinutkaan, mutta päätinpä kuitenkin tehdä ohjeen mukaisen kantapään lyhennetyin kerroksin. Tuli samalla vihdoin painettua kaaliin, miten lyhennetyt kerrokset neulotaan shadow wrap -tekniikalla. Vähän mysteeriksi jäi kyllä, miksi varpaissa käytettiin German short rows -tekniikkaa ja kantapäässä shadow wrappeja, mutta olipahan hyvää treeniä ja tuli siihen tulokseen, että shadow wrapit ovat ainakin minun käsialallani paljon huomaamattomampia. Niitä siis jatkossa.

Varren pituuden päätin sen mukaan, että toinen sukka alkaisi eri väreillä kuin ensimmäinen. Meikäneuloja kun arvostaa kovasti eriparipareja. Loppuun vain pätkä kierrettyä joustinta ja sukat jalkaan.

Lankavarastossa olisi toinenkin herkullinen raitapallo odottelemassa. Jokohan sen kanssa malttaisin neuloa raitani suoraan?

Neulisti

Lentävä Donegal

Kevät oli neulesuunnittelurintamalla hurjan kiireinen, mutta kyllä nyt kelpaa, kun ohjeita on valmiina julkaistavaksi.

Mitä: Flying Donegal / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Genuine Soft Donegal by Lentävä Lapanen, 350 g

Tämä takki sai alkunsa oikeastaan jo viime vuoden puolella. Kävin ennen joulua Järvenpään Lentävässä Lapasessa esittelemässä Tyttö joka sanoi bää -e-kirjani neuleita. Samalla kertaa puodin emännät tarjosivat minulle kokeiltavaksi puodin omaa Soft Donegal -lankaa.

Halusin suunnitella vaihteeksi jotain todella suoraviivaista ja yksinkertaista neulottavaa. Helpot raglanhihat, sileää ja muutama palmikko tuomaan mielenkiintoa.

Suunnitteleminen, tai ainakin ohjeen laskeminen, alkaa aina mallitilkusta. Neuloin pienen tilkun sileää ja pistin sen pesuun, ja voi jestas mikä lanka pesusta paljastuikaan! Soft Donegal on yksisäikeinen tweed-nyppyjä sisältävä merinolanka. Se on yhtä aikaa pehmeää ja rustiikkia. Mutta voi kuulkaa, mitä sille pesussa tapahtuikaan! Langan kierre avautui pesussa ihan kokonaan, lanka pörhistyi ja mallitilkusta tuli suorastaan samettia. Lanka ei ollut karheaa alunperinkään, mutta tilkku muuttui pesussa vielä kymmenen kertaa pehmoisemmaksi. Kerrassaan upea lanka ja johan syyhytti päästä neulomaan omaa mallikappaletta.

Suunnittelin tosiaan yksinkertaisen, mutta kauniin takin raglanhihoilla. Takin selässä kulkee kolme palmikkoa ja muuten takki on sileää neuletta - nurja pinta päällä päin. 

Takki neulotaan muuten tasona, mutta hihat ovat suljettua neuletta. Jos nurjan neulominen pyörönä tökkii, hihat voi helposti neuloa nurjalla puolella, jolloin ne ovat sileää oikeaa.

Hihansuissa ja helmassa on ainaoikeaa. Se ei kauheasti erotu sileästä nurjasta, mutta on hieman pulleampaa neulosta. Kauniin hienovarainen efekti siis. Takin viimeistelee ainaoikein neulottu shaalikaulus. Takki on tarkoitettu käytettäväksi auki tai huivineulalla suljettuna - vaikka shaalikaulusta neuloessa olisi helppo lisätä napinlävetkin, jos haluaa.

Ohje löytyy Ravelrysta sekä suomeksi että englanniksi ja sisältää koot XXS-XS-S [M1-M2-L1] L2-XL-XXL. Ja starttialennuksella sen saa 07.07.2018 asti 20% alennuksella, kun käyttää Ravelryn ostoskoriin koodia FLYDONEGALFLY. Koko kannattaa valita niin, että sen rinnanympäryksessä on n. 10 cm väljyyttä.

Langan suunnittelutyöhön tarjosi Lentävä Lapanen ja huikeat kuvauspuitteet taas yksi suosikkipaikoistani koko maailmassa, Kotkan Sapokka. Mikäli pistät takin puikoille, osallistu ihmeessä yhteisneulontaan Lentävän Lapasen Ravelry-ryhmässä ja somessa tunnisteella #flyingdonegalkal. KAListelun päätteeksi järjestetään 18.08.2018 vielä miitti Järvenpäässä, jonne myös meikäneuloja suuntaa oman takkinsa kera. Sitä ennen takin voi bongata Lapasen kojulla Jyväskylän neulefestareilla, joihin on enää pari viikkoa aikaa.

Neulisti

Helteitä odotellessa

Poikkeuksellisen helteinen toukokuu innoitti meikäneulojan suunnittelemaan kesäneuleen. Sellaisen, jota kestää käyttää kuumallakin säällä. 

Mitä: Teas / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: ITO Kinu, 100 g

Koko homma lähti liikkeelle langasta. ITO Kinu on 100 % silkkilanka ja sellaisena paras mahdollinen materiaali kesäiseen neulepuseroon. Silkki kun kivasti viilentää kuumalla säällä.

Hellepuseron olisi hyvä peittää herkästi palavat hartiat, mutta halusin pitää mallin yksinkertaisena niin, ettei vartalon valmistuttua tarvitsisi enää neuloa erikseen hihoja. Nämä pienet hihakkeet siis neuloutuvat vartalon kanssa samaan tahtiin. Ja tietysti helleneuleeseen sopii pitsi kuin nenä päähän. Niin syntyi Teas, joka muuten tarkoittaa hellettä gaelinkielellä.

Teas aloitetaan hartioilta väliaikaisella aloituksella ja hartiat muotoillaan lyhennetyin kerroksin niin, että ne laskeutuvat kauniisti. Hartioilla aloitetaan myös pitsineule, joka jatkuu aina helmaan asti. Hihojen silmukat kavennellaan pois tasaiseen tahtiin ennen etu- ja takakappaleen yhdistämistä.

Pusero on tarkoitettu väljäksi. Se saa siis olla rinnanympärykseltään n. 25 cm käyttäjän rinnanympärystä suurempi. Silkki saa puseron laskeutumaan kauniisti ylle, mutta malli ei itseasiassa ole niin suora, miltä kuvissa näyttää. Kainaloissa luodut silmukat nimittäin kavennellaan hissukseen pois, jolloin paita on hieman käännetyn A-linjan mallinen (onkos se sitten V-linja?).

Helma viimeistellään parilla kerroksella ainaoikeaa ja pääntielle ja hihansuihin neulotaan vähän sileää, joka saa rullata.

Jos 100 % silkki ei innosta, malli soveltunee erinomaisesti myös erilaisille pitsivahvuisille pellavasekoitteille.

Ja juhannuksen kunniaksi ohjeen saa Ravelrysta 20% alennuksella kuukauden loppuun asti käyttämällä koodia MIDSUMMER.

Neulisti

Kesän korvalla

Sukkaboksi senkun täyttyy hiljakseen.

Mitä: Umpu / Emma Karvonen
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Filcolana Arwetta, 50 g

Kävin keväällä taas riekkumassa Kierot puikot -neuleretriitissä savolaisten sielunsiskojen kanssa. Tässä retriitissä perinteisiin kuuluu retriittineule: osallistujat saavat käsiinsä upouuden neuleohjeen, joka tulee yleiseen jakoon vasta myöhemmällä ajankohdalla - se ajankohta on muuten heti jahka suunnittelija palaa lomamatkaltaan ja lykkää ohjeen Ravelryyn.

Tällä kertaa meitä hellittiin Villaviidakon Emma Karvosen kauniilla sukkamallilla. Nappasin retriittiin mukaan pari vuotta takaperin samassa retriitissä värjäämäni sukkalangan, koska olisihan se ollut hauska kiertokulku, mutta lopulta en ehtinyt retriitin aikana edes luomaan silmukoita.

Keväällä sitten pidin kavereiden kanssa lankavaihtajaisia, kun tarvitsin laatikkoa varten vihreää sukkalankaa. Yksi vaihdossa saamani lanka oli tämä todella ärjyn radioaktiivinen vihreä Arwetta, jonka joskus pakkasin laukkuun leffaneuleeksi. Koska Arwetta tulee 50 g kerissä ja minulla oli vain yksi kerä, piti valita varpaista aloitettava sukkamalli ja neuloa sukkia yhtä aikaa kerän molemmista päistä. Ja niinpä päädyin sitten neulomaankin Umpuni sukkalaatikkoon ihan muusta langasta kuin alunperin oli tarkoitus. Niin, ja nythän niistä ei sitten tullut edes minun Umpujani.

Malli oli mukavan yksinkertainen, mutta hauska. Sukissa kulkee jalkapöydän puolella kolme eri tahdissa kulkevaa kaaviontoistoa ja kantapään jälkeen sukan takana yksi. Kuvio on kiva yhdistelmä pieniä palmikoita ja kierrettyjä silmukoita, ja muistuttaa nupullaan olevia kukkia.

Hauskinta sukissa on kantapää. Se näyttää oudolta, mutta istuu jalkaan hirvittävän hyvin. Kantapään rakenne on tietääkseni strong/fleegle heel, mutta väärästä suunnasta neulottuna. Ylipäätäänkin tuntuu olevan niin, että varresta varpaisiin neulottujen sukkien kantapäitä voi hyvin käyttää myös varpaista päin neuloessa. Niistä tulee hassun näköisiä, koska niihin ei ole tottunut, mutta useimmiten hassu ulkonäkö ei tunnu vaikuttavan istuvuuteen, kuten tälläkään kertaa.

Koska ohjeen seuraaminen olisi ihan liian rentoa neulomista, piti jälleen säätää pikkuisen itsekseen. Ensinnäkin kaavion kahdelta kerrokselta piti kääntää palmikonkierrot toisin päin toiseen sukkaan, koska symmetria. Ja sitten olin nähnyt jonkun toisen projektissa idean aloittaa sukan takaosan kaavio jo kantalapun kohdalla ja halusin apinoida. Kovasti muka tarkkaan laskin kerrokset kohdalleen ja ilokseni totesin, että kaavion voi aloittaa heti ekalta kerrokselta. Ja kun tuli aika jatkaa neulomista suljettuna neuleena, selvisi, että väärinpä laskin. Kantapään viimeinen kaavio jäi kaksi kerrosta matalammaksi. Eipä tuo onneksi pahasti näy kauas - paitsi tietysti nyt, kun julistin asian täällä.

Vielä muutama sananen langasta. Olen niin käsinvärjättyjen lankojen perään kuolaaja, että minulta on kokonaan jäänyt testaamatta tällainen perustavanlaatuinen ja huokea (lue: huikea) sukkalanka kuin Arwetta. Enkä yhtään ollut tiennyt, mitä olen menettänyt! Lanka on ihan hirmuisen pehmeä ja tuntuu ihanalta neuloessa. Siinä on aika löyhä kierre, minkä takia se hiukan halkeilee, mutta se oli muuten niin ihana, ettei tuo haitannut menoa yhtään. Siinä on kivan ärhäköitä ja syviä värejä, eikä sitä tosiaan ole hinnalla pilattu. Näin niin kuin maksamattomana, iloisesti yllättyneen neulojan mainospuheena.

Langan riittävyys jännitti vähän. Usein sukkiini uppoaa n. 60 g lankaa, joten tiesin varsien jäävän tavallista lyhemmiksi. Jo kantapään kohdalla alkoi kuitenkin jännittää. Lopulta sukista tuli ihan säällisen mittaiset. Onnistuin neulomaan kerän ihan kokonaan. Kun sain sukat pääteltyä, kumpaankin jäi langanhäntää ehkä 4 cm, eikä yhtään enempää. Tiukoille meni, mutta voitin!

Laatikko alkaa näyttää jo ihanan muhevalta, mutta vielä olisi tarkoitus neuloa monta paria ennen ensi joulua.

Neulisti

Diskopalloja ja sirklausta

...eli tarina uudesta sukkaohjeesta.

Mitä: Kiira / Oma ohje
Miten: pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Schoeller+Stahl Fortissima Disco Color, 58 g

En ollut mitenkään aikeissa suunnittella sukkamallia, mutta eräänä keväisenä päivänä lähdettiin ystävysten kesken huviajelulle. Ja koska tällaisilla retkillä kuuluu vähän hullutella, joku neropatti keksi, että ostetaan kaikille kerät diskopallolankaa. Sitä kun oli sopivasti jokaiselle eri värissä ja se oli jotenkin yhtä aikaa ihan kamala ja oikeastaan ihan hauska lanka. Kullekin jäi tehtäväksi neuloa omasta kerästään sukat.

Helpommallahan olisi toki päässyt, jos olisi vain posotellut menemään sileät sukat tai noudattanut jotain valmista ohjetta. Minä sain kuitenkin päähäni, että jos tässä täytyy tempaista diskopallosukat, voin saman tien kehitellä siinä sivussa sukkaohjeen.

Tiesin haluavani sukat, jotka ovat enimmäkseen sileää neuletta ja jalan ulkosyrjässä kulkisi palmikko. Mutta kuten tapoihin kuuluu, hommahan lähti lapasesta saman tien. Palmikko oli niin sievä, että halusin käyttää sitä muuallakin. Olen jo pitkään halunnut tehdä sukat, joissa olisi erikoinen kantapään kiila ja keksinkin sijoittaa pienemmän version palmikosta kantapään kiilaan jalan sisäsyrjälle.

Palmikko vaan vei sen verran paljon tilaa, ettei kiilakavennuksille jäänyt enää paikkaa. Niinpä siirsin ne jalkapohjaan. Kavennukset tehdään kahdessa erässä, jolloin jalkapohjaan tulee hauskasti kaksi kolmion kärkeä kantapään jälkeen.

Vaikka diskopallolanka oli ihan sievän näköinen ja sukista tuli kivat, langan neulominen ei ollut mitenkään mielekästä. Glitterkuitu oli karkeaa ja itse villakin aikamoisen karheaa. Sain sukkia neuloessa jopa ihka oikean rakkulan aikaiseksi vasempaan nimettömään. Ei jatkoon.

Mitä: Kiira / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Hedgehog Fibres Twist Sock, 80 g

Koska sukkaohjeissakin on hyvä olla useampi koko tarjolla, päätin neuloa ohjeenkirjoitusapuna samalla miehelle sukat kivemmasta langasta. Tai noh.. alunperin valitsin aikoinaan heräteostostelemani julmetun sievän roiskevärjätyn langan ja aioin neuloa itselleni toisen parin. Mutta sitten taloutemme toinen osapuoli ilmoitti olevansa hiukan kateellinen työn alla olevasta sukkalaatikosta, ja että Hän ei ole kuulemma ikuisuuksiin saanut uusia sukkia, että onkohan Hänet mahdettu tyystin unhoittaa.

Ajattelin vielä saavani pitää sukat, kun esittelin niihin aiotun langan, mutta vuosien väriterapia on tehnyt tehtävänsä ja lanka hyväksyttiin ilolla. Niin, että nyt meitin mussukalla on sitten samanlaiset sukat kuin minulla, mutta minun ihkulangastani.

Ohjeesta löytyy siis koot S, M ja L. Nämä ovat 60, 64 ja 72 s ympärysmitaltaan. Itse en koskaan katso sukkaohjeista tiheyttä vaan suoraan silmukkamääriä. Tiedän, että itselleni saan mukavan napakat sukat 60 silmukalla. Jos ohjeessa on paljon kiristäviä palmikoita tai kirjoneuletta, 64 s on hyvä mitta, ja 72 s riittää miehen sukkiin.

Sukkamallin nimeäminen lähti liikkeelle jäisestä diskopallolangan väristä. Ensimmäisenä siitä tuli mielleyhtymiä Frozen-animaatioon, mutta palmikot alkoivat näyttää luistinten jäljiltä jäällä, joten nimeksi valikoitui lopulta Kiira.

Ja ohjeenhan voipi ostaa yllä olevasta linkistä.

Neulisti