Kesän korvalla

Sukkaboksi senkun täyttyy hiljakseen.

Mitä: Umpu / Emma Karvonen
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Filcolana Arwetta, 50 g

Kävin keväällä taas riekkumassa Kierot puikot -neuleretriitissä savolaisten sielunsiskojen kanssa. Tässä retriitissä perinteisiin kuuluu retriittineule: osallistujat saavat käsiinsä upouuden neuleohjeen, joka tulee yleiseen jakoon vasta myöhemmällä ajankohdalla - se ajankohta on muuten heti jahka suunnittelija palaa lomamatkaltaan ja lykkää ohjeen Ravelryyn.

Tällä kertaa meitä hellittiin Villaviidakon Emma Karvosen kauniilla sukkamallilla. Nappasin retriittiin mukaan pari vuotta takaperin samassa retriitissä värjäämäni sukkalangan, koska olisihan se ollut hauska kiertokulku, mutta lopulta en ehtinyt retriitin aikana edes luomaan silmukoita.

Keväällä sitten pidin kavereiden kanssa lankavaihtajaisia, kun tarvitsin laatikkoa varten vihreää sukkalankaa. Yksi vaihdossa saamani lanka oli tämä todella ärjyn radioaktiivinen vihreä Arwetta, jonka joskus pakkasin laukkuun leffaneuleeksi. Koska Arwetta tulee 50 g kerissä ja minulla oli vain yksi kerä, piti valita varpaista aloitettava sukkamalli ja neuloa sukkia yhtä aikaa kerän molemmista päistä. Ja niinpä päädyin sitten neulomaankin Umpuni sukkalaatikkoon ihan muusta langasta kuin alunperin oli tarkoitus. Niin, ja nythän niistä ei sitten tullut edes minun Umpujani.

Malli oli mukavan yksinkertainen, mutta hauska. Sukissa kulkee jalkapöydän puolella kolme eri tahdissa kulkevaa kaaviontoistoa ja kantapään jälkeen sukan takana yksi. Kuvio on kiva yhdistelmä pieniä palmikoita ja kierrettyjä silmukoita, ja muistuttaa nupullaan olevia kukkia.

Hauskinta sukissa on kantapää. Se näyttää oudolta, mutta istuu jalkaan hirvittävän hyvin. Kantapään rakenne on tietääkseni strong/fleegle heel, mutta väärästä suunnasta neulottuna. Ylipäätäänkin tuntuu olevan niin, että varresta varpaisiin neulottujen sukkien kantapäitä voi hyvin käyttää myös varpaista päin neuloessa. Niistä tulee hassun näköisiä, koska niihin ei ole tottunut, mutta useimmiten hassu ulkonäkö ei tunnu vaikuttavan istuvuuteen, kuten tälläkään kertaa.

Koska ohjeen seuraaminen olisi ihan liian rentoa neulomista, piti jälleen säätää pikkuisen itsekseen. Ensinnäkin kaavion kahdelta kerrokselta piti kääntää palmikonkierrot toisin päin toiseen sukkaan, koska symmetria. Ja sitten olin nähnyt jonkun toisen projektissa idean aloittaa sukan takaosan kaavio jo kantalapun kohdalla ja halusin apinoida. Kovasti muka tarkkaan laskin kerrokset kohdalleen ja ilokseni totesin, että kaavion voi aloittaa heti ekalta kerrokselta. Ja kun tuli aika jatkaa neulomista suljettuna neuleena, selvisi, että väärinpä laskin. Kantapään viimeinen kaavio jäi kaksi kerrosta matalammaksi. Eipä tuo onneksi pahasti näy kauas - paitsi tietysti nyt, kun julistin asian täällä.

Vielä muutama sananen langasta. Olen niin käsinvärjättyjen lankojen perään kuolaaja, että minulta on kokonaan jäänyt testaamatta tällainen perustavanlaatuinen ja huokea (lue: huikea) sukkalanka kuin Arwetta. Enkä yhtään ollut tiennyt, mitä olen menettänyt! Lanka on ihan hirmuisen pehmeä ja tuntuu ihanalta neuloessa. Siinä on aika löyhä kierre, minkä takia se hiukan halkeilee, mutta se oli muuten niin ihana, ettei tuo haitannut menoa yhtään. Siinä on kivan ärhäköitä ja syviä värejä, eikä sitä tosiaan ole hinnalla pilattu. Näin niin kuin maksamattomana, iloisesti yllättyneen neulojan mainospuheena.

Langan riittävyys jännitti vähän. Usein sukkiini uppoaa n. 60 g lankaa, joten tiesin varsien jäävän tavallista lyhemmiksi. Jo kantapään kohdalla alkoi kuitenkin jännittää. Lopulta sukista tuli ihan säällisen mittaiset. Onnistuin neulomaan kerän ihan kokonaan. Kun sain sukat pääteltyä, kumpaankin jäi langanhäntää ehkä 4 cm, eikä yhtään enempää. Tiukoille meni, mutta voitin!

Laatikko alkaa näyttää jo ihanan muhevalta, mutta vielä olisi tarkoitus neuloa monta paria ennen ensi joulua.

Neulisti