Kehräämöllä

Viime aikoina on näkynyt mediassa juttua siitä, ettei suomalaista villaa arvosteta, eikä sitä hyödynnetä langan valmistuksessa. Onneksi Tukuwool teki aiheesta oman tiedotteen, sillä tietyissä piireissä kotimainen villa on kovinkin arvossaan.

Itse pääsin tällä viikolla kokemaan jotain kertakaikkisen mahtavaa, sillä pääsin kierrokselle Pirtin kehräämölle, Mikkelin Hiirolaan, tutustumaan teolliseen kehruuprosessiin. Ajattelin, että teitäkin voisi kiinnostaa, joten nappasin reissulta kuvia muistoksi.

Kierros alkoi villojen pesusta ja paaluttamisesta. Suuremmat villaerät pesetetään Englannissa, mutta pienempiä eriä pestään paikan päällä kerhäämöllä. Pyykkikoneessa pyörimisen jälkeen villat nostetaan ritilöiden päälle kuivauskaappiin.

Villapaalit syötetään valtavaan koneeseen, joka erottelee villat taas ilmavaksi kuituhötöksi ja puhaltaa ne putkia pitkin suureen villakomeroon. Pääsin kurkistamaan komeron sisälle ja täytyy sanoa, että sinne olisi tehnyt mieli heittäytyä sekaan vaikka päiväunille. Jos nyt muistan oikein, niin villapaaleja irrottelevaa konetta käytetään myös erilaisten kuitujen sekoittamiseen. Sainpa nähdä ensimmäistä kertaa senkin, miltä sukkalankojen vahvikkeena käytettävä muovinen nylon näyttää kuituna. Kuvassa sekä mustaa että valkoista nylonia.

Komerosta villahöttö siirretään karstamyllyn käsiteltäväksi. Se työstää villasta karstalevyä, erottelee levyn kapeiksi soiroiksi ja lisää siihen hieman kierrettä, jolloin saadaan yksisäikeistä hahtuvaa.

Hahtuvakiekot sitten nostellaan varinaiseen kehruukoneeseen, joka lisää niihin enemmän kierrettä ja venyttää kuitua sen mukaan, miten paksua lankaa halutaan saada aikaiseksi. Pirtin kehräämö on perustettu 1948 ja yksi yhä käytössä oleva karstamylly ja kehruukone ovat peräisin perustamisvuodelta. Kyllä ennen vanhaan on tehty tekniikkaa kestämään.

Näissä kuvissa taas näkyy kampavillaa ja sen kuitujen venyttämiseen käytettävä laite. Lankaahan siis on kahdenlaista: tiiviimpää ja sileämpää kamapavillaa, jossa villan kuidut on kammattu kulkemaan samansuuntaisesti, ja karstavillaa, jossa kuidut saavat olla sikinsokin, jolloin langasta tulee ilmavampaa - ja myös vähän karheampaa. Kehräämöllä oli kampalangalle oma kehruukone, jossa kampalankasäikeet vilisivät niin ohuina soiroina, ettei niitä tahtonut paljaalla silmällä erottaa koneen pyöriessä.

Lopuksi valmiit säikeet käyvät kertauskoneen läpi, jossa ne kerrataan esim. kaksisäikeiseksi Tukuwooliksi. Sainpa myös ihastella ja silitellä yksisäikeistä Tukua, joka odotti pääsyä kertauskoneeseen.

Viimeisenä vuorossa olivat teolliset vyyhdinpuut ja valmiiden lankojen pesu.

Kehräämöllä on myös hurmaava tehtaanmyymälä. Sain lahjana mukaani hieman kampavillaa omalla rukilla kokeiltavaksi ja muutaman vyyhdin Pirtin ohutta kampalankaa, sillä lupasin suunnitella langalle huiviohjeen keväällä. Iso kiitos näistä ja erityisesti kierroksesta kehräämöllä!

Kaikkein jännittävintä oli ehkä kuitenkin se, että päädyin ostamaan kahden kilon lampaan!

Tai siis, ostin valtaisan paalin luonnonväristä karstavillaa, koska haaveissa on jo vuosia siintänyt ajatus käsinkehrätystä paidasta. Nyt ei ainakaan villa lopu kesken!

Neulisti