Viime kesän neulefestareilla törmäsin ensimmäistä kertaa kultaseppä Sanni Lehtisen Lankapiika-sormuksiin. Se on siis hopeasormus, joka toimii langanohjaimena kirjoneuleessa. Päätin pohtia ostoksiani hetkisen, mutta sepä oli iso virhe, sillä palattuani kojulle, pöytä oli jo tyhjillään. Talvifestareilla en aikonut jäädä nuolemaan näppejäni vaan kipitin heti perjantaina suoraan töistä sormusostoksille.
Mitä: Mīlēt / Ysolda Teague
Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm + lankapiika
Mistä: Tukuwool Fingering, 55 g
Uutta ostosta piti tietenkin päästä heti testaamaan. Ostin keväällä Edinburghin neulefestareilta Ysoldan upean kirjoneulelapasohjeen ja pääsin sen kanssa kokeilemaan uutta lankapiikaani. Kaivelin lankavarastosta sopivan kasan Tukuwoolin jämiä ja loin silmukat.
Kirjoneule sujui tosiaan tavallista joutuisammin ja helpommin langanohjaimen kanssa, kun ei tarvinut koko ajan kiristellä kutakin lankaa. Neuloin ensimmäisen lapasen junamatkalla peukaloon asti, mutta sitten homma jäi kesken, koska minulla ei ollut jämälankaa peukalon silmukoille. Ja niin muuten jäi jäähylle koko lapasprojekti, koska nytpä sitä langanohjainta oli jo testattu ja hyväksi todettu. Been there, done that, what's next!
Olen luonteeltani kovin herkkä kyllästymään erinäisiin neuleprojekteihin, minkä takia en lähes koskaan neulo samasta ohjeesta uudestaan. Lapasissa ja sukissa on se huono puoli, että niitä on ikään kuin pakko neuloa kaksin kappalein. Minä kun tahtoisin koko ajan nähdä ja oppia jotain uutta neulejutuissa.
Kesäkuussa lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja tein ensimmäisen lapasen valmiiksi - vain odottaakseni seuraavaa tarmonpuuskaa lokakuun lopulle asti. Mutta hei, sain lapaset kuitenkin valmiiksi lopulta!
Niin, nämä ovat kolmen värin kirjoneulelapaset. Niissä on käännettävä varsi, joka pitää ranteet lämpiminä ja suurin osa lapasista on hyvin simppeliä tiplukuviota kahdella värillä. Mallin upein juttu on ehdottomasti kärjen kavennusten muodostama valtaisan kaunis tähtikuvio. Sama kuvio toistuu pienempänä myös peukaloiden kärjissä.
Taas kerran kävi niin, että lapaset alkoivat valmistuttuaan näyttää ihan jonkun toisen lapasilta. Hirvittävän nätit olivat minustakin, mutta kun ne huutelivat kovaan ääneen, että mitä me täällä tehdään, kun kuulutaan sinun ystävälle. Eipä se muu auttanut kuin sujauttaa ne joulupakettiin.
Lapasten jälkeen kokeilin lankapiikaa myös pariin muuhun juttuun, joissa käytin sport-vahvuista ja pitsivahvuista lankaa. Niistä kokeiluista viisastuneena voin kertoa, että ensinnäkään yhtään kenenkään ei pitäisi kiduttaa itseään neulomalla kirjoneuletta pitsilangalla. Ja toiseksi, tämä Lankapiika-sormus soveltuu mitoitukseltaan kaikkein parhaiten fingering-vahvuisille langoille. Sport kulkee hyvin myös, jos lanka on luonteeltaan liukasta eikä sellaista villaisen rouheaa. Saan kyllä ilmankin siistiä kirjoneuletta aikaiseksi, mutta kiristelen lankoja ja hermojani siihen malliin, että valmiista neuleista tulee kovin tiukkaa jälkeä. Lankapiian kanssa on huomattavasti helpompi pitää käsiala rennompana, mutta silti siistinä.
Neulisti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti