Sivut

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Sukka ja plokki

Puikoiltani putosivat harvinaisen paljon tunteita herättäneet sukat. Ne ovat ihastuttaneet minua ja vihastuttaneetkin oikein olan takaa. Tämän blogitekstinkin päädyin nyt kirjoittamaan uusiksi jo toista kertaa.

Sukat söivät Zeldan salmiakkisuklaata 56 g.

Otin matkalle lankaa ja ihanat, lyhyet ruusupuiset sukkapuikot Stripe Teaset mielessäni. Lentokentällä läksin selaamaan ohjetta läpi ja sehän tyssäsi sitten siihen. Niihin sukkiin olisikin pitänyt olla pyöröpuikot 100 cm:n kaapelilla. Sukkapuikot pituudella 15 cm eivät ihan riittäneet. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, vaan nappasin seuraavan ohjeen ja aloitin karusellit.

Puikkoina ruusupuiset 15 cm sukkapuikot koossa 3.0 mm.

Mitä: Carousel / Louise Robert
Miten: Ruusupuiset lyhyet sukkapuikot 3 mm
Mistä: Zeldan Salmiakkisuklaa, 56 g

Sukissa on todella hauska idea. Ne kootaan samaan tapaan kuin kiedottaisi sideharsoa jalan ympärille ja sitten lopuksi tehdään varpaat ja kantapää. Sukissa neulotaan kapea, pitkä pätkä, joka kierretään spiraalina jalan ympärille. Joka toisen kerroksen lopussa poimitaan ja neulotaan silmukka spiraalin ylemmästä kierroksesta ja tehdään sen kanssa ylivetokavennus. Näin sukkaan neulotaan koko ajan "kiinnikeitä", eikä sitä tarvitse lopuksi ommella kasaan.

Huomatkaa myös tämän kesän muotiväri: maidonvalkea.

Muutaman pikkuongelman ohjeen kanssa selätettyäni kieputtelin sukat menemään. Ihastelin kovasti, minkä näköiset ne olisivatkaan sitten valmiina. Iloisin mielin kirjoittelin myös sen ensimmäisen version tästä tekstistä, jossa totesin löytäneeni muutaman pienen virheen ohjeesta, mutta ettei tarkoitus suinkaan ollut nurista.

Sitten aloitin kantapäät... Pian yliviivasin aiemman blogitekstin ja kirjoitin perään: "Aion nurista. Ärsyttää!" Vaikka olin jättänyt kantapäitäni varten ihan kelvollisen kokoiset koloset, kaikki meni pieleen. Kantapäänaukon reunus kirrasi ja kiristi jalassa, sauma painoi jalkapohjan alla ja oikeastaan ne kantapäät roikkuivat rumana pussina muun sukan perässä. Muuten sukat olivatkin taas aivan liian isot. Lisäksi minulla oli suuria vaikeuksia ymmärtää ohjetta tässä kohtaa. Kirjoitin hirvittävän pitkän ja vaikeaselkoisen tekstin siitä, miten ihan kaikki oli pielessä. Ilmaisen vinkin voin antaa: ei ehkä kannata kirjoittaa blogia pahalla tuulella kolmelta yöllä.

Otetaan maailman rumimmat kantapäät ja pari succaplokkeja...

Nukuttuani yön yli, sain epätoivoisen ajatuksen. Jospa ostaisin succaplokit ja sukat kuin taikaiskusta kuivuisivat siten, että kantapäät ja varvasosa venyisivät ja muu sukka taas kutistuisi? Uskomatonta, mutta totta, juuri niinhän siinä kävi. Suotta heitin kirveen kaivoon ja sukat seinälle. Ihan kelvolliset niistä plokkauksen jälkeen lopulta tuli.

Ja tuloksena saadaan sittenkin ihan oikeat sukat.

Neulisti

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Bodyt kuntoon!

Niin kuin Neulisti jo kertoikin, joutui pahaa-aavistamaton Vyyhti yllätetyksi vauvakutsuilla. Minä kun olin menossa ihan vain tavalliseen neulepiirin tapaamiseen... Oli kyllä ihanat juhlat ja vaikka tällä kertaa ei neulottukaan, niin jotain käsitöitä tehtiin kuitenkin. Neulisti oli nimittäin hommannut kasan erikokoisia valkoisia bodeja sekä kangasmaaleja ja -tusseja.

Numerobody on Vyyhdin tekosia, maatuskat ja alareunan punavihreä
damaskikuvio Neulistin. Lopuista on vastuussa ihana juhlaväki.

Olin suunnitellut aiemmin päivällä kokeilevani sapluunamaalausta Englannista ostamani Stencil It -kirjan (esittely kirjavälilehdessä) ja sen valmiiden sapluunoiden avulla. Mies kuitenkin houkutteli muun tekemisen pariin (jotta en sotkisi vasta siivottua asuntoa juuri ennen juhlia), mutta pääsinpä sitten kuitenkin kokeilemaan sapluunoita, vähän eri tavalla vain.

Vaikka värivalikoima kuulemma oli askartelukaupan loppuunmyynnin vuoksi aika rajallinen, saimme kuitenkin aikaiseksi hauskoja kuvia. Sapluunoiden avulla oli jokaisen helppo tehdä eikä tarvinnut stressata, keksiikö hyviä ideoita tai onko riittävästi taiteellista lahjakkuutta. Ihania noista tulikin, kiitos ystävät!

Vyyhti

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Varsinaiset hätähousut

Eli villaiset vaippapöksyt. :) Vyyhti yllätettiin tänään vauvakutsuilla ja neuloin pakettiin kahdet vaippahousut. Pöksyt valmistuivat muutamassa tunnissa ja tykkäsin lopputuloksesta kovasti. Toivottavasti ne ovat hyviä käytössä. Vaippahousut neulottiin ihanasti pyöröpuikoilla yhtenä kappaleena ilman sen kummempia saumoja tai silmukoiden poimimista.

Vaippahousut söivät Drops Lima -lankaa yhteensä 90 g.

Mitä: Little Seedling Soaker / Christine Blyden
Miten: Pyöröpuikot 4 mm + 3 mm
Mistä: Drops Lima, 90 g

Ohje oli muuten oivallinen, mutta lahkeensuiden jousteesta ei ollut kovinkaan tarkkaa ohjeistusta. Itse toteutin lahkeet 1o1n-jousteena niin, että poimin silmukat joka toiselta kerrokselta ja neuloin ne ensimmäisellä kerroksella kiertäen, jottei jäisi koloja. Reunimmaisen silmukan nostin neulomatta, poimin vyötärökaitaleen reunasta silmukan, neuloin sen ja vedin nostetun silmukan sen ylitse. Näin lopuksi ei tarvitse ommella edes näitä pieniä saumoja. Tämän ihanan tekniikan opin tekeillä olevista Carousel-sukista.

Puikot 4.0 mm pyöröpuikot ja lahkeensuiden jousteessa 3.0 mm pyöröt.

Pienempään, vastasyntyneen kokoon kului lankaa vajaa kerä. Seuraava koko taas sopivasti söi juuri sen hieman yli kerän. Tehokasta langankulutusta.



Neulisti

torstai 19. heinäkuuta 2012

Kesäsukkaset

Viime viikon lämpimien päivien aikana tuli kotona oleskeltua paljon sukatta. En oikein tykkää siitä, miten paljas jalka tarttuu parkettiin varsinkaan, jos jalkojen mukana kulkeutuu myös hiekkaa eteisestä. Mieleeni pompahti Stine Hoelgaard Johansenin Suloiset sukat -kirjassa näkemäni kepoisten kesäsukkien ohje, joista arvelisin saavani ratkaisun ongelmaan. Minulla sattui vieläpä olemaan vajaa kerä ohjeen suosittelemaa Dropsin puuvillaista Safrania ja ajattelin pääseväni samalla eroon jämälangasta. Valitettavasti näihin ei kuitenkaan kulunut kuin 18 grammaa ja kerään jäi vielä melkein toinen mokoma, joten sen suhteen hyöty ei ollut kovin suuri.


Mitä: Muokatut kesäsukat / Stine Hoelgaard Johansen: Suloiset sukat
Miten: Sukkapuikot + virkkuukoukku
Mistä: Drops Safran, 18 g + pari pätkää satiininauhaa

Ohje oli hyvin yksinkertainen ja ainakin minun tapauksessani suurin osa ajasta meni reunojen virkkaamiseen. Sen verran sovelsin, että tein rapuvirkkausta vain etureunaan ja takareunan tein yksinkertaisesti kiinteillä silmukoilla. Nappien sijaan laitoin pienet rusetit paidasta irtileikkaamastani mustasta satiininauhasta (tiedättehän ne lenksut, joiden avulla paita ei tipu henkarista mutta jotka käytössä tuppaavat inhottavasti pilkistämään kaula-aukosta). Rapuvirkkaus olikin minulle uusi juttu enkä kirjan ohjeen perusteella tullut paljon viisaammaksi, mutta onneksi netistä löytyy pelastaja pulaan joutuneelle käsityönharrastajalle.


En vielä tullut rapuvirkkausmestariksi ja sukkasten etureuna jäi vähän turhan löysäksi. Minun oli tarkoitus laittaa näihin huomaamatonta kuminauhaa kiristämään suuaukkoa vähän tiukemmaksi, mutta eipä sellaista tietenkään löydä silloin kun tarvitsisi. Saa nyt sitten kelvata tällaisenaan. Kun vaan tulisi taas niitä lämpöisiä säitä...

Lisäsimme muuten blogiin uuden välilehden, jossa esittelemme hyödyntämiämme käsityökirjoja sitä mukaa kun niitä tulee vastaan. Alkuun esittely Suloisista sukista.

Terkuin Vyyhti

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Pientä ja hempeää

Yhden aikuisten neuleen jälkeen jatketaan taas vauvanvaatteiden parissa. Tämäkin on Englannin peruja, mutta en viitsinyt esitellä aiemmin, koska oli menossa ystävän tulevalle vauvalle. Nyt kun paketti on kuulemma saapunut perille, niin raaskin julkaista kuvat.


Mitä: Baby Flower Hat / Evelina Murach
Miten: Lyhyet sukkapuikot 3 mm
Mistä: Debbie Bliss Baby Cashmerino, 21 g

Ohje on Ravelrysta, Evelina Murachin Baby Flower Hat, joka mielestäni näytti oikein suloiselta pipolta pienelle tytölle. Malli aloitettiin hauskasti kukan keskeltä. Lähes tyhjästä neulominen oli hieman haastavaa kaikessa pienuudessaan, mutta muuten idea oli oikein virkistävä.


Langaksi löysin suloisesta bathilaisesta neulepuodista ihanan pehmoista vaaleankeltaista Debbie Blissin Baby Cashmerinoa, jota pipoon kului 21 grammaa. Hyvin riittäisi siis kerästä vielä toiseenkin myssyyn. Käytin tässä Tallinnasta hankkimiani lyhyitä 3 mm puikkoja, mitkä sopivat mainiosti näin pikkuiseen työhön.


Sopivan pään puutteessa pipoa oli vähän haastava kuvata, mutta tässä nyt vielä tällainen epämääräinen esitys, jotta päähinestä saisi paremman kokonaiskuvan. Kukan neulomisen jälkeen jatkettiin ensin sileää neuletta ja sitten joustinneuletta haluttu määrä. Se on näissä ylhäältä neulottavissa pipoissa kiva, että voi lopettaa juuri sitten, kun pituutta on sopivasti. Tässä tapauksessa ei tosin päässyt sovittelemaan, mutta toivotaan, että mitta riittää.

Terkuin Vyyhti

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Suuria luuloja

Kevättalvella päätin, että minusta tulisi loistava neulesuunnittelija. Hieman selvittelin asiaa ja tulin siihen tulokseen, että jos osaan laskea, osaan muokata neuleeni useampaan kokoon. Noh, olisin ehkä sen verran voinut järkeillä, että kannattaisi aloittaa jostain helposta. Päätin nimittäin samantien suunnitella saumattoman ylhäältä alaspäin neulottavan liivin ja kaiken lisäksi kokeilla siihen contiguous-tekniikkaa pieniä hihoja varten. Minä törppö tietenkin ajattelin sata asiaa aivan solmuun ja ainoastaan siitä alkuperäisestä M-koosta tuli hyvä.


Suunnittelin pitkään, että sitten kesäloman alettua minulla olisi varmasti aikaa viimein pähkäillä ohje kuntoon. No nyt se loma on päällä, mutta en ole yhtään kevättä viisaampi. Niinpä päätän tämän ohjeen osalta antaa periksi ja laittaa ohjeen tällaisenaan tarjolle. Neule ei sinänsä ole mielestäni erityisen vaikea, tarvitsee vain alkuun keskittymistä. Sitä vain ei sitten ollutkaan helppoa sovittaa moneen kokoon. Ehkä jos joskus viisastun suuresti, yritän vielä tehdä ne muutkin koot. Mutta ehkä minun ei myöskään tarvitse osata kaikkea. Jospa ensi kerralla jotain yksinkertaisempaa.

Jollen vielä kaikkia pelotellut pois neuleen ääreltä, niin M-koon ohje löytyy nyt täältä ilmaiseksi. :) Se on myös ainakin tuosta Baby Merinosta toteutettuna hyvin joustava, joten saattaa sopia myös L-koon ihmiselle. Itsekin olen jotain siitä väliltä ja neule istuu hyvin ylleni.

Neulisti

lauantai 7. heinäkuuta 2012

Viides kerta toden sanoo

Nyt se on valmis! Äidin joululahjatunika nimittäin. Vain puoli vuotta myöhässä... Seuraavaksi on luvassa piiiitkä tuskien taival, joten kiireisemmille suosittelen hyppäämistä suoraan kahteen viimeiseen kappaleeseen.

Mallina tekijä itse.

Mitä: Tunika / Novita syksy 2011
Miten: Pyöröpuikot 3,5 mm + sukkapuikot 3,5 mm
Mistä: Novita Nalle, 442 g

Aloitin tunikaa muistaakseni lokakuun lopulla. Parikymmentä senttiä neulottuani näin paidasta olevan tulossa liian pieni, joten ei kun purkuun vaan ja mallitilkkua neulomaan. Käsialani oli aina ollut melko löysää ja neuloinkin yleensä yhtä kokoa pienemmillä puikoilla, mikä ei kuitenkaan tässä riittänyt, vaan piti myös tehdä suositusta pienempää kokoa.

Eipä se toinenkaan yritys onnistunut. Kolmannesta oli tulossa hyvänkokoinen, mutta tällä kertaa käsiala oli rumaa ja päätin, että minun on opittava neulomaan tiukempaa ja tasaisempaa jälkeä. Käsiala parani, mutta seuraavasta yrityksestä olikin sitten tietysti tulossa liian pieni. Olin jo sen verran lähellä onnistumista kuitenkin, että päätin yrittää vielä viimeisen kerran.


Viides yritys lähti hyvin käyntiin ja olin tyytyväinen niin kokoon kuin käsialaankin. Vastoinkäymiset eivät kuitenkaan loppuneet tähän, sillä seuraavaksi onnistuin saamaan ilmeisesti jännetupentulehduksen molempiin käsiini. Koska kuitenkin koin tärkeämmäksi hoitaa paljon kirjoitushommia sisältävän työni edes jotenkuten, sai neulominen jäädä ja äidin lahjasuunnitelmat oli pistettävä uusiksi. Tähän mennessä olin saanut valmiiksi muistaakseni noin puolet takakappaleesta.

Joululoma meni käsiä lepuutellessa, mutta tammikuussa uskaltauduin taas varovasti kokeilemaan neulomista. Se sujuikin ihan kohtuullisesti, kunhan maltoin tehdä pienissä pätkissä ja pitää kunnolla taukoja. Joulun mentyä mönkään olin ajatellut saada tunikan valmiiksi äidin syntymäpäiväksi kuunvaihteeseen, mutta neulontatahti oli auttamattoman hidas ja muun elämän kiireet painoivat päälle, joten en päässyt lähellekään kakkostavoitettani.

"Hmm... Täähän menis kivasti äitiyspaidastakin..."

Tammikuun lopulla sain ihania uutisia: jos kaikki menisi hyvin, meille tulisi vauva syksyllä. Niin kuin monelle muullekin, myös minulle alkuraskaus aiheutti niin armottoman väsymyksen, että juuri ja juuri töistä selvittyäni ei energiaa riittänyt juuri muuhun kuin syömiseen ja nukkumiseen. Taas sai tunikaparka väistyä sivuun odottamaan parempia aikoja.

Kevään koittaessa alkoi vähitellen löytyä taas energiaa rakkaalle harrastukselle. Tässä vaiheessa tie oli takunnut jo ihan liian moneen kertaan ja sormet alkoivat syyhytä päästä vauvanvaatteiden kimppuun, joten sain homman etenemään vain lupaamalla itselleni, että saan neuloa jotain pientä välipalaa aina saavutettuani tietyn etapin. Tämä toimikin sikäli hyvin, että tunikasta ei tullut liian tuskallista, mutta tietenkin pienetkin neuleet hidastivat menoa.


Eipä tullut valmista, jouluksi, ei syntymäpäiväksi, ei äitienpäiväksi eikä edes ennen monen viikon reissua, vaikka olin asettanut lähtöpäivän ehdottomaksi takarajaksi. Mutta mitäs noilla muutamilla viikoilla on väliä, myöhässä ollaan kuitenkin jo niin reilusti eikä tällaiselle villavaatteelle kuitenkaan ole varmaan (toivottavasti) kovin runsaasti käyttöä näin kesäaikaan. Heinäkuulle ei jäänyt kuin pätkä toista hihaa ja kaulus sekä yllättävänkin suuritöinen saumojen ompelu.

Alkuviikosta sain viimeisenkin langanpään pääteltyä ja voitte uskoa, että olen tyytyväinen! En tiedä olenko puolueellinen, mutta kaiken vaivannäön jälkeen tuosta tuli minusta jopa yllättävän kiva. Novitan Nalle-lanka tuntui sen verran karhealta, että liotin tunikaa vielä etikka-vesiseoksessa, mikä pehmensikin neulosta miellyttävämmäksi. Muita vaihtoehtoja olisi ollut käyttää huuhteluainetta tai normaaleille hiuksille tarkoitettua hoitoainetta(!), mutta kun meiltä ei muuten löydy kumpaakaan, niin ihan hyvä tulos tuli mielestäni tuolla etikallakin.


Jos et ole vielä tuskastunut tämän kertomuksen jälkeen ja haluaisit tehdä oman vastaavan, niin neuleen ohje löytyy Novitan syksyn 2011 lehdestä. Yläosan kuvioneule syntyy helposti pidennettyjen silmukoiden avulla. Alkuperäinen ohje on poolokauluksiselle mekolle, mutta minä tein siitä tunikan lyhentämällä molemmista päistä. Yhteensä tähän meni lankaa 442 grammaa.

Nyt sitten enää toivotaan, että tunika on sopivan kokoinen omistajalleen.

Ihanaisia kesäpäivä lukijoillemme toivottelee

Vyyhti

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Kesälötkis

Viime kesänä valmistui Kim Hargreavesin Dawn. Tuota kirjaa ei taida enää olla saatavilla. Itse tilasin sen viime tingassa huomattuani ilmoituksen loppuunmyynnistä. Lanka oli mukava uusi tuttavuus, Rowanin kierrätyslanka Purelife Revive. Neuletakki sen sijaan ei ole yhtään sen näköinen kuin piti tulla. Siitä tuli ihan valtava, melkoinen lötkis, mutta kyllä sellaiselle kesäisin käyttöä löytyy.


Mitä: Dawn / Kim Hargreaves
Miten: Neulonta
Mistä: Rowan Purelife Revive



Neulisti

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Rva kesäheinä

Tässäpä teille kertakaikkisen kesäinen virkkuu, johon sain upeasti upotettua jämälankoja. Minulla on ollut lankalipastossa maustumassa jo muutaman vuoden kahden Drops Safran kerän jämät. Virkkasin niistä pannan, johon keränjämät kuluivat just tasan eikä melkein. Kaikki lanka meni ja juuri sain ne riittämään. Kyllä kuulkaa tulee kepeä olo, kun saa käytettyä vanhoja lankoja kokonaan ja tietää vielä lopputuotteen tulevan ahkeraan käyttöön.

Panta söi Safrania 31 g virkkuukoukulla 1.75 mm.

Mitä: Hiuspanta kukalla / Fatima Lasay + Boomie
Miten: Virkkuukoukku 1,75 mm
Mistä: Drops Safran

Ohjeen pantaan bongasin Ravelrysta. Tuon ohjeen lisäksi halusin koristaa pantani kukkasella, johon löysin toisen ohjeen. Haastetta piisasi. Sain heti alkuun todeta, etten todellakaan osaa virkata englanniksi. Netistä toki löytyy hyvä sanakirja tähän hätään. Sanakirja auttoi jo paljon, mutta kaikkia lyhenteitä sieltä ei löytynyt. Lisäksi joistain kohdin ohjetta huomasin selvästi puuttuvan kirjaimia, joten mistäpä sitä tietää, kuinka monesta muustakin kohdasta niitä oli tipahtanut. Noh, ei auttanut muuta kuin tehdä jotain sinne päin. Ja kaunista jälkeä tuli tästä kaikesta huolimatta. :)

Panta virkataan muotoon. Sitä ei saa kiskottua yhtään tämän syvemmälle päähän, mutta juuri tässä kohtaa se pysyy ihanasti ihan ilman pinnejä. Täytyy vain totutella pitämään pantaa tällä tavoin hieman ylempänä.

Neulisti

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Veikö kissa arpasi?

Jos olet Heli, niin kyllä!

Tässä oli meidän alkuperäinen arvontasuunnitelma:


Laitetaan arpalipukkeet ympyrään ja käytetään onnettarena kissan vedettävää rottalelua.

Jotkut lukijoistamme ovat varmaan huomanneet, että kissoilla on usein halu olla huomion keskipisteenä. Näinhän siinä sitten kävi:


Tallusteltuaan hetken ees taas lipukkeiden päällä, heittäytyi Paavo-herra kieriskelemään keskeneräisen lippuympyrän päälle.

 
Onneksi hän ystävällisesti tarjoutui siinä samalla suorittamaan itse arvonnan. Paavo teki kantansa harvinaisen selväksi nuolemalla voittajalipukkeen läpikotaisin.


Helihän sieltä tassun alta tosiaan paljastui. Onnea voittajalle! Pistimmekin sinulle jo viestiä asiasta, eli laitathan osoitteesi niin saadaan vyyhti postiin.

Kiitos vielä kaikille osallistujille! Oli todella mukavaa kuulla erityisesti teistä, jotka ette aiemmin ole kommentoineet. :)

Terveisin Vyyhti ja Neulisti