Sukka ja plokki

Puikoiltani putosivat harvinaisen paljon tunteita herättäneet sukat. Ne ovat ihastuttaneet minua ja vihastuttaneetkin oikein olan takaa. Tämän blogitekstinkin päädyin nyt kirjoittamaan uusiksi jo toista kertaa.

Sukat söivät Zeldan salmiakkisuklaata 56 g.

Otin matkalle lankaa ja ihanat, lyhyet ruusupuiset sukkapuikot Stripe Teaset mielessäni. Lentokentällä läksin selaamaan ohjetta läpi ja sehän tyssäsi sitten siihen. Niihin sukkiin olisikin pitänyt olla pyöröpuikot 100 cm:n kaapelilla. Sukkapuikot pituudella 15 cm eivät ihan riittäneet. Onneksi hätä ei ollut tämän näköinen, vaan nappasin seuraavan ohjeen ja aloitin karusellit.

Puikkoina ruusupuiset 15 cm sukkapuikot koossa 3.0 mm.

Mitä: Carousel / Louise Robert
Miten: Ruusupuiset lyhyet sukkapuikot 3 mm
Mistä: Zeldan Salmiakkisuklaa, 56 g

Sukissa on todella hauska idea. Ne kootaan samaan tapaan kuin kiedottaisi sideharsoa jalan ympärille ja sitten lopuksi tehdään varpaat ja kantapää. Sukissa neulotaan kapea, pitkä pätkä, joka kierretään spiraalina jalan ympärille. Joka toisen kerroksen lopussa poimitaan ja neulotaan silmukka spiraalin ylemmästä kierroksesta ja tehdään sen kanssa ylivetokavennus. Näin sukkaan neulotaan koko ajan "kiinnikeitä", eikä sitä tarvitse lopuksi ommella kasaan.

Huomatkaa myös tämän kesän muotiväri: maidonvalkea.

Muutaman pikkuongelman ohjeen kanssa selätettyäni kieputtelin sukat menemään. Ihastelin kovasti, minkä näköiset ne olisivatkaan sitten valmiina. Iloisin mielin kirjoittelin myös sen ensimmäisen version tästä tekstistä, jossa totesin löytäneeni muutaman pienen virheen ohjeesta, mutta ettei tarkoitus suinkaan ollut nurista.

Sitten aloitin kantapäät... Pian yliviivasin aiemman blogitekstin ja kirjoitin perään: "Aion nurista. Ärsyttää!" Vaikka olin jättänyt kantapäitäni varten ihan kelvollisen kokoiset koloset, kaikki meni pieleen. Kantapäänaukon reunus kirrasi ja kiristi jalassa, sauma painoi jalkapohjan alla ja oikeastaan ne kantapäät roikkuivat rumana pussina muun sukan perässä. Muuten sukat olivatkin taas aivan liian isot. Lisäksi minulla oli suuria vaikeuksia ymmärtää ohjetta tässä kohtaa. Kirjoitin hirvittävän pitkän ja vaikeaselkoisen tekstin siitä, miten ihan kaikki oli pielessä. Ilmaisen vinkin voin antaa: ei ehkä kannata kirjoittaa blogia pahalla tuulella kolmelta yöllä.

Otetaan maailman rumimmat kantapäät ja pari succaplokkeja...

Nukuttuani yön yli, sain epätoivoisen ajatuksen. Jospa ostaisin succaplokit ja sukat kuin taikaiskusta kuivuisivat siten, että kantapäät ja varvasosa venyisivät ja muu sukka taas kutistuisi? Uskomatonta, mutta totta, juuri niinhän siinä kävi. Suotta heitin kirveen kaivoon ja sukat seinälle. Ihan kelvolliset niistä plokkauksen jälkeen lopulta tuli.

Ja tuloksena saadaan sittenkin ihan oikeat sukat.

Neulisti