Rauni

Vielä viimeisenä joululahjana neuloin veljenpojalle lämpöisen pipon. Minulla on tapana suomentaa browniet, nuo Amerikan suklaaleivonnaiset, kotoisasti rauneiksi.

Mitä: Brownie / Woolly Wormhead
Miten: Pyöröpuikko ja sukkapuikot 4.0 mm
Mistä: Jämälankoja (Cascade 220 Heathers ja Vuorelman veto), 71 g

Vanhoista jämälangoista Cascade 220 Heathers riitti juuri sopivasti palmikkoreunukseen ja korvaläppiin. Vuorelman veto ei ollut aivan yhtä paksua ja lämmintä, mutta korvien ja otsan lämpimänä pitäminen on ainakin minusta se pipon tärkein tehtävä. Ohje oli muuten mainio, mutta korvaläppien kohdalta ohjeistus hieman hämmensi. Onneksi kokenut neuloja osaa aina soveltaa, vaikkei ohjetta ymmärtäisikään. Ja kukapa sitä tietää, vaikka olisinkin soveltanut juuri ohjeen tarkoittamalla tavalla.

Neulominen oli lastenleikkiä kuvaamiseen verrattuna. Pimeällä säällä, huonossa valaistuksessa, pipo liian isossa päässä, ilman kuvausapua ja vieraan kameran kanssa. Kuvitelkaa tähän kirkas kuulas pakkaspäivä ja pipo jonkun noin viisivuotiaan päähän.

Neulisti

Päivän väri

Tällä kertaa valmistuivat kovasti tunteita herättäneet sukat. Kävin läpi suunnilleen seuraavat sukanneulomisen vaiheet:

1. Riemu
Neuloja on intona aloittaessaan uuden projektin. Lanka on ihanaa. Malli näyttää kauniilta. Elämä hymyilee kaikin puolin.
2. Kieltäminen
Neuloja ei usko virhettä todeksi. Se joko kielletään tai ei toimita saadun tiedon mukaan. Esimerkiksi purkaminen saattaa viivästyä tästä syystä.
3. Vihantunteet
Hukkaan mennyt neulomisaika ja huonosti kirjoitettu ohje herättää vihantunteet. Tunteet kohdistuvat itseen, perheenjäseniin, puikoille olevaan työhön ja ohjeen tekijään. Kysytään: "Miksi juuri minä?" "Miksi juuri nyt?"
4. Kaupankäynti
Ohjeen ongelmat ja myös itse tehdyt virheet tiedostetaan, mutta nyt alkaa tinkiminen. Ehkä muutaman hyvin piiloitetun kavennuksen avulla selviän. Pääsisinpä vain tämän kantapään yli.
5. Masennus
Tulevaisuus tuntuu synkältä. Mieli on masentunut ja tahto lamaantunut. Tuntuu kuin kaikki neulomistaidot olisivat kadonneet. Neule saatetaan jättää nurkkaan häpeämään jopa viikoiksi.
6. Hyväksyminen
Tilanne hyväksytään, neule puretaan, tehdään uudestaan ja pystytään jälleen iloitsemaan neulomisesta.

Mitä: Portland gusset / Yarnissima
Miten: Sukkapuikot 2.5 mm
Mistä: Shibui Knits Sock, 87 g

Vikaa aivan varmasti oli myös neulojassa, mutta kyllä tuo ohje oli kirjoitettu jotenkin ihan turhan hankalasti. En oikein edes ymmärrä, miten näin simppelin näköisistä sukista on voitu kirjoittaa 12-sivuinen ohje. Löysin ohjeesta useammankin virheen (joita en tietenkään muistanut laittaa ylös). Ohjetta orjallisesti seuraamalla ei olisi ihan kuvien näköisiä sukkia saanut aikaan. Jalkaterä ja varsi olivat ongelmattomat. Kantapää sen sijaan oli todellinen murheen kryyni. Ensimmäinen sukka vielä meni, kunhan uskoin omia laskujani ohjeen sijaan. Toisen sukan kantapään sen sijaan purin kolmeen kertaan, eikä se vieläkään ole täysin virheetön, mutta pääsinpä sentään siitä ohi. En ymmärrä, miten oli mahdollista, mutta silmukoita oli yhteensä oikea määrä ja kuitenkaan ne eivät täsmänneet kantapäätä varten. Huoh. Onneksi se on nyt ohi! Varmaan neuloin näitä jotenkin kahdella vasemmalla kädellä tms. sillä en ole huomannut muiden valittavan ohjeesta. Vyyhtikin sai omansa tehtyä suurin piirtein ongelmitta.

Olen neulonut Shibuista ison kasan puffeja, mutten vielä yhtään sukkia. Sen kestävyydestä sukkalankana en vielä tiedä, mutta tuntuma on neuloessa aivan ihana. Varpaista varteen neulottavien sukkien kanssa oli tosi kätevää, että tuo lanka myydään 50g kerissä. Niiden kanssa oli helppo neuloa sukkiin mahdollisimman pitkät varret. Ei tarvinut pohtia, riittääkö lanka, kun kumpaakin sukkaa varten oli oma keränsä. Lankaa riitti niin hyvin, että pohkeen puolella piti jo tehdä muutama lisäys, jotta varret mahtuvat jalkaan hyvin.

Olivat muuten ensimmäiset varpaista aloittamani sukat. Tykkäsin. Ja Judy's magic cast-on ihan nimensä veroinen. Tuntui ihan taialta, miten aloituskohtaa ei näy ollenkaan. Hurjaa. Vähän turhan pitkät jalkaterät tuli kyllä tehtyä, vaatinee harjoittelua tämä varpaista varteen -tekniikka.

Neulisti

Juuri oikea keltaisen sävy

Kevät tekee tuloaan ja kaikki keltainen houkuttelee kovasti. Kävin jokin aika sitten rukkiostoksilla Villavyyhdissä, eikä lankakaupasta tietenkään saa poistua ilman lankaostoksia. Se on varmasti hieman samanlainen juttu, kun joskus menin tapaamaan äitiä kampaajalle ja minua ei päästetty pois ilman ilmaista pesua, koska se olisi huonoa mainosta kampaamolle poistua sieltä minun tukallani. :D

Mitä: Henslowe / Beth Kling

Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm

Mistä: Geilsk Tweed, 110 g

Kaupan hyllyltä löytyi minulle ihan uusi tuttavuus Geilsk Tweed. Tiesin heti, että tahdon neuloa siitä juuri tämän huivin. Langassa oli juuri oikea keltaisen sävy. Tällainen vehnäinen. Lanka oli ihanan rouheaa, karheaa ja ilmavaa - ja silti jotenkin todella pehmeää ihoa vasten. Tykkään. Miinusta siitä, että langan seassa oli ihan kamalan paljon kaikkia pieniä roskia. Jotain kuivuneita kasvin palasia.

Huivi neulottiin hauskasti kolmessa osassa. Ensin neulottiin ainaoikeinosuus alhaalta kohti yläreunaa. Koko ajan reunoissa tehtiin langankiertoja, jotka oli sitten seuraavassa osassa helppo poimia puikoille ja neuloa niillä pitsisiä pylväsrivejä ylhäältä alaspäin. Viimeisenä huiviin neulottiin pitsireunus sivuttain. Yleensä nämä sivuttain neulottavat pitsireunat (joissa siis aina oikeanpuolen kierroksilla neulotaan viimeinen silmukka huivin reunasilmukan kanssa yhteen) ovat kauhean hitaita. Niihin saa upotettua aikaa yhtä paljon kuin muuhun huiviin yhteensä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut niin. Tämä reunus oli sen verran kapea, että tuli hujauksessa muutamassa tunnissa valmiiksi.

Itse asiassa koko huivi valmistui ihan silmän räpäyksessä. Perjantaina loin silmukat ja sunnuntaina juuri ennen nukkumaanmenoa päättelin ne. Helppoa kuin heinänteko. Ah, tätä ihanaa kuivuneenheinänkeltaista. Jos jotain muuttaisin, niin neuloisin ennemmin ainaoikeinosuuden ylhäältä alaspäin ja hoitaisin muotoilun lyhennetyin kerroksin. Nyt tuo langankiertoreuna tuntui kovin kireälle, ilman sitä huivi olisi pingottunut paljon suuremmaksi.

On sitten muuten ihan täysin kiellettyä huomata kuvien taustalla rumaa piharakennusta ja polkupyöriä. Juuri uutisoitiin, kuinka Jyväskylän seudulla on joulun jälkeen ollut 18 aurinkoista tuntia. Että koetapa siinä metsästää herra Kevätaurinkoa. Sen kerran, kun herran sain kiinni, oli kuvattava siinä pisteessä, johon valo osui.

Neulisti

Alpakkaa Vyyhdille

Vyyhti kaipaili syksyllä hieman lämmikettä ja teki tämän hätäavuksi. Minä päätin neuloa jouluksi lisää vaihtoehtoja lämmitykseen.

Mitä: Hew / Teresa Gregorio
Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm
Mistä: Schachenmayr SMC Alpaka, 188 g

Boleron ohje oli enemmänkin "resepti". Se oli melko ylimalkaisesti kirjoitettu. En siis suosittele vältämättä aloittelijoille, mutta kokenut neuloja selviää tällä ohjeistuksella helposti. Muokkasin ohjetta sen verran, että tein kauluksen reunasta leveämmän, jotta se ylettää paremmin lämmittämään. Tein myös kietaisunauhat jousteen sijaan i-cordina kuudella silmukalla.

Schachenmayrin alpakkalanka oli uusi tuttavuus. Tuntui lämmittävän mukavasti, mutta jätti sormet neuloessa jännittävästi rasvaisiksi ja silti samaan aikaan kuivatti sormenpäät. Ja tapansa mukaan alpakka tietysti varisti kauheasti karvoja neuloessa, mutta lopputulokseen olen tyytyväinen. Toivottavasti se osoittautuu myös käytössä hyväksi.

Olin kyläilemässä Vyyhdillä ennen joulua ja bolerosta oli enää langanpäät päättelemättä, kun Vyyhti pohti jokohan kohta uskaltaisi aloittaa isomman neuletyön Nöttösen nukkuessa. Vyyhti sanoi nimittäin kaipaavansa lisää lämpimiä yläosia, mieluiten kietaisumallisia, jotka sopivat hyvin imettämiseen. Oli helppo siinä hymyillä, kun arvasi joululahjan olevan mieluinen.

Neulisti

Söpöilyä

Voi sitä onnea, kun neuloja on saanut pienen veljentytön ja ikioman kummitytön, joille neuloa suloisia pieniä mekkoja. Tyttöset saivat joululahjaksi samanlaiset mekot.

Mitä: Claudine Layered Dress / Lisa Chemery

Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm

Mistä: BC Garn Allino, vihreä, petrooli ja valkoinen, yht. 201 g

Tähän piti ehdottomasti löytää konepestävää lankaa ja Allinossa oli ihanan eläväisiä värejä tarjolla. Tein kummallekin tytölle yhtä kokoa suuremman kuin minkä ikäisiä he ovat nyt. Molemmista tuli juuri sopivat. Pienten lasten kanssa on minusta kamalan vaikea arvioida sopivaa kokoa, mutta osuinpa tällä kertaa nappiin. Ja napeista puheenollen, Popperin napeista löytyi ihan täsmälleen oikean väriset napit näihin mekkoihin.  Ihan kuin ne olisi suunniteltu Allinon kaveriksi. Lankaa ostin kaksi kerää sinistä, kolme vihreää ja yhden valkoisen. Niistä riitti sopivasti kahteen mekkoon.

Mekko neulottiin muuten yhtenä kappaleena ja lopuksi poimittiin pääntieltä ja hihansuista silmukat kaulusta ja puhvihihoja varten. Tämä oli hyvin nopea ja ennen kaikkea älyttömän suloinen projekti. Ja mikäpä sen palkitsevampaa kuin heti joulupäivänä veljellä vieraillessa vastaan tassutteli pieni päivänsäde tädin tekemä mekko yllään.

Neulisti

Mä tahdon tavalliset...

...lapaset. Sellaiset mahdollisimman ohuet. Mutta mahdollisimman lämpöiset. Sellaiset, joita käytetään toisten lapasten alla. Ihan perus kädenlämmittimet.

Veli teki tällaisen tilauksen. Neulojan sydäntä tietenkin lämmittää, kun veli pyytää neulomaan jotain, mutta jösses kun musta on tylsää neuloa tavallisia lapasia. Totta kai tästä huolimatta lupasin tehdä ja lupaukset täytyy pitää.

Mitä: Lapaset / oma ohje

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Drops Alpaca, n. 50 g

Jos lapasten tulee olla yhtä aikaa mahdollisimman ohuet ja mahdollisimman lämpöiset, niin minulle tuli siitä mieleen tasan yksi vaihtoehto: alpakka. Sitä oli sopivasti kaapissa ylimääräisenä jämänä ja riitti mukavasti lapasiin. Keltainen ja beige sopivat kauniisti yhteen ja lapasista tuli niin ihanan pehmoiset, etten meinannut malttaa luopua niistä ensinkään.

Loin lapasia varten 56 s. Koska ihan tavallisia lapasia en kyllä jaksa tehdä, piti näihin keksiä jotain pientä kivaa mielenkiintoa ylläpitämään. Tein lapasiin koristeeksi eri mittaisia rantuja nostetuilla silmukoilla. Monet aloittavat sukissa varpaiden kavennukset toisessa reunassa aiemmin, koska eivät jalkaterät ole mitenkään symmetriset. Käsissähän on ihan sama juttu: pikkurilli on paljon etusormea lyhyempi, joten kokeilin näihin sitten anatomisempia kavennuksia. Ihan kivasti istuivat ainakin minun käsiin.

Olipa kerrankin helppo mitoittaa lapaset oikein, kun meillä on veljen kanssa ihan justiinsa samankokoiset käpälät.

Neulisti

Lauteilla

Kankaankudonnassa ehdin syksyllä tehdä maton lisäksi myös muutaman laudeliinan. Tästä en osaa kertoa, mikä sidonta kangaspuissa oli. Joltain oli jäänyt mystisesti yli muutama metri loimilankaa ja kun kukaan ei tiennyt, kenelle se kuului, hihkaisin sen itselleni.

Mitä: Laudeliina I

Miten: Kangaspuilla

Mistä: Kauhavan kangasaitan Aivina, 190 g

Ensimmäisen laudeliinakokeilun mitoitin meidän saunaan. Oli muuten melkoisen paljon mattoa haastavampaa saada näin ohuesta langasta tehtyyn kudontatyöhön siistit reunat. Onnistuivat silti onneksi kohtuullisen hyvin.

Mitä: Laudeliina II

Miten: Kangaspuilla

Mistä: Kauhavan kangasaitan Aivina, 186 g

Toisen laudeliinan tein isälle joululahjaksi. Tähän sovelsin itse kuvion, kun ensimmäisellä liinalla opettelin, mitä kyseisellä sidonnalla sai tehtyä. Tykkään tästä kuvioinnista kovasti ja se keräsikin kehuja muilta kutojilta. :) Kudotut liinat on prässätty kevyesti. Päät siksakkasin ja ompelin taitteen.

Neulisti

Kenraaliharjoitus

Keksinpäs sanaleikin, khih. Nämä ovat siis ensimmäiset harjoituskappaleeni General Hogpufferin sukkaohjeista.

Mitä: Stripe Tease / General Hogpuffer

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Schoppel-Wolle Zauberball, 71 g

Ja eräälle nimeltämainitsemattomalle vielä kerran selvennykseksi, stripe tease ei ole sama kuin striptease. :D

Sukkien ohje oli hieman reseptimäinen, mutta aika hyvin saatoin vain seurailla Kenraalin sukkien mittoja ja tehdä perässä. Sukat neulotaan kaistale kerrallaan. Edellisen kaistaleen reunasta poimitaan silmukat puikolle ja seuraavaa kaistaletta neulottaessa neulotaan reunimmainen silmukka yhteen yhden poimitun kanssa. Näistä tuli todella kaunista jälkeä.

Tarkkuutta vaaditaan lähinnä kantapään kohdalla. Kantapäässä ja viimeistä kaistaletta neuloessa poimitaan reunasilmukoita kahdessa erässä, jotta päästään aloittamaan seuraava kaistale oikean puolen kerroksella. Ensin poimitaan ja neulotaan joka toinen silmukka ja joka toinen nostetaan neulomatta. Sitten käännetään työ ja poimitaan ja neulotaan äsken neulomatta jätetyt silmukat. Äsken neulotut taas nostetaan nyt neulomatta. Tässä kohtaa kannattaa kyllä olla tarkkana, että poimii sen reunasilmukan eikä ensimmäisen kerroksen langanjuoksua. Muuten seuraksena on reikäinen reuna. Kuulostaa kenties sekavalta, mutta selkiytyy kyllä sukkia tehdessä. Tämä siis vinkiksi itselle ja muille Stripe Teasien neulojille, sillä itse mokasin tämän jutun ensimmäisen sukan kantapäässä ja sain aikaan ruman reikäkerroksen.

Sukkia tehdessä pitäisi tietysti osata määrittää jalkaterän pituus itselle sopivaksi. Jos joku muu 38-39 jalan omaava tekee näitä, voin kertoa, että 48 kerrosta jalkaterään on liian vähän. Nyt näistä tuli 36-37 kokoiset. Onneksi Vyyhdillä on minua pienemmät jalat.

Testasin ensimmäistä kertaa Zauberballia ja tykkäsin. Iki-ihana veljenpoika oli käynyt päiväkodin kanssa Toivolan vanhassa pihassa ja Titityyssä. Poika oli sitten innoissaan selittänyt vanhemmilleen, että tädille on ehdottomasti ostettava sieltä lankakerä joululahjaksi. Erittäin viisas pieni mies, etten sanoisi! Kaiken huipuksi sain kaksi kerää. Ja koska nämä sukat eivät olleet vielä ennestään riittävän hullunkuriset, päätin käyttää kumpaakin väriä.

Asiasta toiseen, mihinköhän numeroon voisin soittaa yhden hyvin kiukkusen asiakaspalvelupuhelun? Rakas kevätaurinko, käsittääkseni tilasin sinut jo useampi viikko sitten, etkä vieläkään ole hilannut takalistoasi paikan päälle. Missä viivyt? Maksat minulle kallista blogikuvausaikaa joka kerta, kun et tule sovitusti paikalle. Valmiina olisi vaikka mitä ihanuuksia, joita ei pääse esittelemään blogissa, kun ei niitä kerran saa kuvattua ikinä.

Neulisti