Juuri oikea keltaisen sävy

Kevät tekee tuloaan ja kaikki keltainen houkuttelee kovasti. Kävin jokin aika sitten rukkiostoksilla Villavyyhdissä, eikä lankakaupasta tietenkään saa poistua ilman lankaostoksia. Se on varmasti hieman samanlainen juttu, kun joskus menin tapaamaan äitiä kampaajalle ja minua ei päästetty pois ilman ilmaista pesua, koska se olisi huonoa mainosta kampaamolle poistua sieltä minun tukallani. :D

Mitä: Henslowe / Beth Kling

Miten: Pyöröpuikot 3.5 mm

Mistä: Geilsk Tweed, 110 g

Kaupan hyllyltä löytyi minulle ihan uusi tuttavuus Geilsk Tweed. Tiesin heti, että tahdon neuloa siitä juuri tämän huivin. Langassa oli juuri oikea keltaisen sävy. Tällainen vehnäinen. Lanka oli ihanan rouheaa, karheaa ja ilmavaa - ja silti jotenkin todella pehmeää ihoa vasten. Tykkään. Miinusta siitä, että langan seassa oli ihan kamalan paljon kaikkia pieniä roskia. Jotain kuivuneita kasvin palasia.

Huivi neulottiin hauskasti kolmessa osassa. Ensin neulottiin ainaoikeinosuus alhaalta kohti yläreunaa. Koko ajan reunoissa tehtiin langankiertoja, jotka oli sitten seuraavassa osassa helppo poimia puikoille ja neuloa niillä pitsisiä pylväsrivejä ylhäältä alaspäin. Viimeisenä huiviin neulottiin pitsireunus sivuttain. Yleensä nämä sivuttain neulottavat pitsireunat (joissa siis aina oikeanpuolen kierroksilla neulotaan viimeinen silmukka huivin reunasilmukan kanssa yhteen) ovat kauhean hitaita. Niihin saa upotettua aikaa yhtä paljon kuin muuhun huiviin yhteensä. Tällä kertaa ei kuitenkaan ollut niin. Tämä reunus oli sen verran kapea, että tuli hujauksessa muutamassa tunnissa valmiiksi.

Itse asiassa koko huivi valmistui ihan silmän räpäyksessä. Perjantaina loin silmukat ja sunnuntaina juuri ennen nukkumaanmenoa päättelin ne. Helppoa kuin heinänteko. Ah, tätä ihanaa kuivuneenheinänkeltaista. Jos jotain muuttaisin, niin neuloisin ennemmin ainaoikeinosuuden ylhäältä alaspäin ja hoitaisin muotoilun lyhennetyin kerroksin. Nyt tuo langankiertoreuna tuntui kovin kireälle, ilman sitä huivi olisi pingottunut paljon suuremmaksi.

On sitten muuten ihan täysin kiellettyä huomata kuvien taustalla rumaa piharakennusta ja polkupyöriä. Juuri uutisoitiin, kuinka Jyväskylän seudulla on joulun jälkeen ollut 18 aurinkoista tuntia. Että koetapa siinä metsästää herra Kevätaurinkoa. Sen kerran, kun herran sain kiinni, oli kuvattava siinä pisteessä, johon valo osui.

Neulisti