Kuparia äidille

Jospa sitä jossain välissä ehtisi myös neulomaan näitä itse kehrättyjä lankoja. Kehrääminen on siitä paha harrastus, että uutta lankaa tulee koko ajan kaappeihin lisää ja samalla neulomisaika vähenee, kun se vietetään rukin ääressä. Lankaa siis pukkaa koko ajan lisää ja pois ei ehdi neulomaan. Noh, ehkä se tästä alkuinnostuksen jälkeen vähän tasoittuu.

Mitä: Henslowe / Beth Kling

Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Oma rukkikehruu, 103 g

Itse kehrätystä langasta neulominen on suuri nautinto. Paitsi, että pääsee näkemään, millaista pintaa kuidun värit saavat neuleessa aikaan, lanka myös tuntuu jotenkin paremmalta. Ilmavammalta ja pehmeämmältä. Ainakin, jos kehrääminen on onnistunut kohtuu hyvin. Olen ostanut testailtavaksi vaikka mitä villaa, mutta tämä kuitu ei ollut minun mieleeni yhtään. Se oli kehrätessä karhean oloista ja valmiina neuleena tuntuu aika lailla samalta kuin jotkin mohair-langat ja minä en nykyään kestä mohairin pörheyttä ensinkään. Onneksi äidillä ei ole mitään sitä vastaan ja väritkin olivat kuin suoraan äidin vaatekaapista. Tein siis äidille syntymäpäivälahjaksi huivin.

Kerrankin tuli toteutettua sama ohje toisen kerran. Tämä oikku johtui siitä, että ensimmäisestä kerrasta jäi vaivaamaan yksi kiristävä reuna. Aiemman Hensloweni kohdalla jo kerroin siitä, miten aina-oikein-osuus neulotaan ohjeen mukaan alhaalta ylöspäin ja sitten sen reunasta poimitaan langankierrot ja jatketaan alaspäin. Tästä reunasta tuli ihan liian kireä. Langankiertoja on puolet vähemmän kuin kerroksia ja kuitenkin huivia jatkaessa tulee tuplata silmukkamäärä. Tässähän nyt ei vaan ole mitään järkeä, joten eikun ohjetta muokkaamaan.

Tällä kertaa siis neuloin huivin aina-oikein-osuuden ylhäältä alaspäin ja muotoilin lyhennetyin kerroksin: 

Luo 207 s.

Neulo 205 o, k&k.

Neulo 203 o, k&k.

Neulo 201 o, k&k.

jne.

Lyhennettyjä kierroksia jatketaan, kunnes silmukat loppuvat kesken. Sitten meillä onkin valmiiksi se haluttu silmukkamäärä, voidaan skipata silmukoiden tuplaamisen yli ja jatkaa suoraan osion 2 pitsikuviosta. Lopputulos on nyt huomattavasti parempi, eikä huivissa ole keskellä pöljää kiristävää reunaa.

Tässä vielä kehruun tiedot:

Mitä: Kaksisäikeinen, 347 m / 114 g

Miten: Lyylin tyyliin

Mistä: Edgewood Garden Studion Wensleydale

Värit olivat kauniit, mutta kehrääminen ei tuntunut mukavalta. Kuitu oli jotenkin kovaa, liukasta ja karheaa - kaikkea yhtä aikaa. Se löyhkäsi ja kehrätessä tuntui kuin olisin kehrännyt hiuksia. Yh. Tulipahan opittua, etten osta toiste Wensleydalea.

Tottahan lahjassa pitää olla mukana väreihin sopiva kortti:

Seuraavaksi pitää löytää uusia uhreja, äiti alkaa hukkua huivien alle.

Neulisti