Mitään en oo tehnyt taas

Ei yhtään siellä tirskuta ja hihitellä toisten hulluudelle. Mitään en oo taas mennyt ompelemaan. En. Tirskuminen seis.

Mitä: (No Guts) Boxie Pouch / So Chick!
Miten: Ommellen
Mistä: Puuvillakankaita Eurokankaasta ja Lankakauppa Kujeelta

Ei varmaan kauhean vaikea oo sitten kavereitten arvailla, mitä on ensi jouluna paketeissa. Eikä tirskuta edelleenkään.

Jotain uuttakin olen sentään välillä innostunut kokeilemaan.

Mitä: Zippered Pouch "Susie" / Pattydoo
Miten: Ommellen
Mistä: Puuvillakankaita

Löysin ystävän Pinterest-seinältä hurjan suloisen pussukan ohjeen. Se näytti kivasti siltä, että siihen saa käytettyä pieniäkin jämäkangaspaloja, joita ihan jostain mystisistä ja täysin käsittämättömistä syistä on tuntunut viime aikoina lojuvan ympäri meidän kotia. Ohje oli kiva ja tuolla linkin takana siis on kätevästi video, jossa näytetään, mitä pitää milloinkin tehdä. Tämän pussukan ohje oli englanniksi tekstitetty, mutta jos saksankieli sujuu, niin sivustolta löytyy vaikka jos mitä.

Pussukkaan olisi tarvittu 20 cm:n vetoketju, mutta koska minulta löytyi varastosta vain 15 cm:n ketjuja, päädyin tekemään pussukalle omat kaavat. Ensimmäisestä pussukasta tuli tosi pieni ja se oli hiukan haastava ommeltava sen takia. Vaikeinta oli juuri ennen pussukan kääntämistä ommella alanurkat, joilla pussukkaan saadaan tilaa. Toisella yrityksellä suurensin kaavojani hiukan ja leikkasin alanurkista palat pois tämän Hipun pussukan kaavojen tapaan.Huomattavasti helpompaa. Pahoin pelkään, että näitäkin pussukoita alkaa pian ilmestyä joka laatikkoon ja hyllyn päälle tässä talossa.

Ja ihan tyystin meinasi unohtua esitellä vielä nämä kaverukset. Sisko tilasi Knot bag -mallisen pussukan ja isän piti saada nyöripussi, jossa kuljettaa lautanen ja aterimet lapinvaelluksillaan. En olekaan pariin vuoteen ommellut oikein mitään, selvästi on ollut patoutunutta ompeluintoa.

Neulisti

Niityllä heinää

"Niityllä lunta, hiljaiset kadut..." Juu ei, nyt on kevät! Himoneulojien tukiryhmän himohuiveilija syytää tähän maailmaan uusia huiviohjeita sitä tahtia, ettei tukiryhmän testineulontapalvelu pysy enää edes perässä. Uusin näistä ohjeista on ohjeiden viikolla kivasti julkaistu Meadowgrass.

Mitä: Meadow grass / Heidi Alander

Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm

Mistä: The Uncommon Thread Merino Silk Fingering + Hedgehog fibres Sock, 95 + 35 g

Mitä mainioin ohje. Hirrrween helppo. Ensin tehdään rauhassa raitoja lisäillen silmukoita parin raidan välein. Ja sitten 8 kerroksen pitsikaaviota saa toistaa niin monesti kuin huvittaa. Heidi neuloi omansa neljällä toistolla, Susanna kolmella ja mä viidellä. Sitten pari kerrosta reunakaaviota ja valamista tulee. Itsehän siis neuloin tämän neljässä illassa alusta loppuun. Ihana kevät kuivatti pingottuvan huivin hetkessä.

Uncommonilla oli aiemmin Silky Merino Fingering -lanka, jossa silkkiä oli 25%. Tässä nykyisessä versiossa silkkiä on puolet ja kyllä on kaunis ja hyvän tuntuinen lanka. Ei sillä, ei vanhassakaan vikaa ollut, tämä on vaan vielä ihanampaa. Etsin tuskissani kaveria siililangalleni ja päädyin tähän kauniiseen epäväriin. Langat sopivat mainiosti yhteen. Huivista ei yhtään hoksaa, etteivät ole saman merkkistä lankaa.

Ohjeen nimi kauniisti tarkoittaa kesäistä niittyheinää. Minun lankojeni värien nimet olivat tikku ja ruosteinen naula... taisi tulla hiukan toisenlainen niitty. Lopputulos on huippu, pääsee ahkeraan käyttöön.

Neulisti

Raitapaidatus

Toissa talvena palelin ja kaipasin lämmintä ja värikästä villatakkia, joten pistin sellaisen puikoille. Ei valmistunut siksi talveksi eikä edes täksi, mutta jospa siitä olisi sentään iloa ensi talvena.

Mitä: Paulie / Isabell Kraemer

Miten: 3 mm pyöröpuikoilla

Mistä: Drops Alpaca 378 g

Tässä projektissa meni pieleen niin moni asia, että viime metreillä kaikki into takin tekemiseen loppui täysin. Tykkään raidoituksesta (mitä nyt yksistä tuli – hups – liian leveät) ja pituudesta, mutta malli ei istu ja vika on ihan omani.

Pahin ongelma luotiin (kirjaimellisesti) heti alussa, kun neuletiheys meni aivan pieleen. Sen seurauksena sekä hartioista että hihoista tuli liian tiukkoja, vaikka yritin parhaani mukaan lisätä silmukoita. Vartalo-osan kapeuden korjasin leventämällä nappilistoja, mutta hihoihinei auttanut kunnolla edes pingotus. Vyötäröltä takki taas on jo liiankin leveä ja jää helposti pussittamaan selästä. Jokohan olisi aika uskoa, että niillä mallitilkuilla on tarkoituksensa? Tai edes se, että pieleen alkanut työ ihan oikeasti kannattaa purkaa ja aloittaa alusta vielä siinä vaiheessa, kun on vasta rinnan kohdalla?

Onneksi kärsin parhaillani pahasta villatakkivajeesta, joten siedätyshoidan itseäni pitämällä paidatusta silti. Se on lämmin, raidallinen ja värikäs ja tein sen eteen paljon töitä, joten päätän oppia tykkäämään.

Terkuin
Vyyhti

Ilosofiaa

Harakan laulujen Minna antoi meille mieltä lämmittävän tunnustuksen, kiitos!

Tunnustus on lähtöisin Ilosofiaa-blogista (miten hurmaava nimi!)

Ilosofiaa was here tunnustuksen idea lähti siitä, kun törmään silloin tällöin blogeihin joissa tuntuu heti kotoisalta. Se voi olla blogin ulkoasu, ihanat käsityöt, kauniit kuvat tai se tunnelma tai ensivaikutelma jonka blogista saa, kun sinne ensimmäisen kerran astuu sisään. Ihan kun kotiin tulisi. Tuntuuko tutulta?

Tämä tunnustus lähtee siis kiertämään blogimaailmaa ja antamaan tunnustusta niille kaikille ihanille ja kotoisille blogeille.

Ilosofiaa was here tunnustuksen mukana tulee myös pieniä velvollisuuksia.

1.Tunnustus jaetaan kolmelle omasta mielestä kotoisalle blogille. Sellaiselle, joka aina saa palaamaan takaisin ja takaisin. Muutamin sanoin blogia kuvaillen kerrot miksi juuri tämä blogi saa tunnustuksen.

2. Linkitä blogit joille olet antanut tunnustuksen takaisin Ilosofiaa http://ilosofiaa.blogspot.fi/ blogiin vaikka kommentoimalla jotain postausta. Lisään itse kaikki linkitetyt blogit omaan listaani joille teen oman sivun omaan blogiini.

3. Tämä tunnustus on tarkoitettu käsityöblogeille tai ainakin osittain käsitöitä käsitteleville blogeille.

 Me haluamme antaa tunnustuksen eteenpäin seuraaville blogeille:

Sormustin – Annin edellinen blogi Purnauskis oli ihkaensimmäinen käsityöblogi, johon Vyyhti törmäsi ja jäi heti koukkuun. Sormustimesta löytää hengästyttävän usein uusia tekniikoita ja ideoita, usein vieläpä ohjeiden kera. Täällä on kunniassa kierrätys, korjaaminen ja vanhan hyödyntäminen. Tee-se-itse ja tee-se-yhdessä.

Valaan villapaita - Rouva Valaan blogi on täynnään lämpöisiä neuleita. Kaikki sinisiä ja harmaita, joskus ripauksella keltaista. Rouva neuloo, kehrää ja paimentaa dinosauruksia.

Villaviidakko - Kai ihan kaikki Villaviidakon Emman tuntee?! Tämä jos mikä blogi on kotoisan oloinen. Emmalla on ihanan reteän rento ote ja neulomisen lisäksi täällä tapahtuu neulesuunnittelua.

Neulisti & Vyyhti

Höyhenenkevyt

Mulla on meneillään projekti nimeltään Väriä vaatekaappiin. On pitkään tuntunut siltä, että kaikki omistamani vaatteet ovat ihan samanvärisiä ja kovin pliisuja. Asiantila alkaa pikkuhiljaa korjautua.

Mitä: Feathers in the wind / Joji Locatelli

Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm

Mistä: Kraft Handdyed BFL Dk, 420 g

Ensin näin Ravelryssä Veeran ihastuttavan uuden takkiohjeen. Siinä oli tosi kaunis raidoitus. Mutta ennen kuin ehdin toteuttaa sitä, Joji pisti tarjolle tämän ohjeen. Takit ovat melkeinpä samanlaiset. Tässä Jojin takissa vaan oli lämmittävä pystykaulus ja kauniimpi pitsi. Nämä höyhenet ovat kerrassaan hurmaavia. Niinpä sitten tartuin Jojin takkiohjeeseen ja röyhkeästi nyysin siihen Veeran raidoituksen. Vastahan tytöt olivat tehneet yhteisen kokoelmankin, että ehkeivät tästä pahastu.

Raitojen lisäksi muokkasin ohjetta sen verran, että jätin neulomatta mielestäni varsin pöhkön näköisen nurjan raidan rintojen päältä. Lisäksi tein vyötärökavennuksia ja -levennyksiä yhdet enemmän, jotta sain takkiin lisää kurveja. Tein takin 38'' rintamuksen koolla ja siitä tuli justiinsa passeli. Ihan ministi piti pingottaa lantioon leveyttä.

Olen tullut siihen tulokseen, että takkilankoihin kannattaa todellakin panostaa, vaikka se kalliiksi käykin. Vaatekaapissani on nyt kolme luksustakkia ja niitä parempia ei löydy mistään. Kraftin BFL Dk, joka muuten on paljon lähempänä sport-vahvuista kuin dk:ta, on täydellinen lanka. Se on pehmoista, ei kutita yhtään. Siinä ei ole silkkiä, mutta se kiiltää hurjan kauniisti. Se on ilmavaa ja kevyttä. Takista tuli lämmin ja kevyt - voiko parempaa ollakaan? En ehkä ota tätä koskaan päältä.

Takin mahtavuudesta ohjeineen lankoineen päivineen kertonee parhaiten se, että koko homma oli valmis 12 päivässä. Retriitissä, heti langat saatuani, loin silmukat ja nyt keskiviikkona se valmistui. Mä rrrrakastan mun vihreää höyhentakkiani. Ihan vaan, jos jollekulle jäi vielä epäselväksi.

Vaatekaappiin väriläiskiksi ovat odottamassa myös punaiset ja violetit takkilangat.

Neulisti

Tiimipiposet

Kävimme taannoin tervehtimässä ystäviä, joiden perhe kasvoi kevättalvella yhdellä varsin somalla pikkuisella. Tuliaisiksi veimme sisaruksille samanlaiset pilvipipot, joihin otin idean Nöttösen solmumyssystä. Kuvat eivät valitettavasti ole sieltä parhaasta päästä, kun aika oli kortilla, valo vähissä ja mallillakin olisi ollut muita kiireitä. Jospa nuo nyt kuitenkin ajaisivat asiansa.

Mitä: Solmupipot / oma ohje mallin mukaan

Miten: Saumurilla

Mistä: Trikoosta

Olipa taas kivaa surruutella saumurilla. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, kun työn ja lapsen lisäksi ei päivään kerta kaikkiaan tunnu mahtuvan paljoa. Iltaisin on monesti jo niin väsynyt, että ompeluhommien valmistelut tuntuvat ihan ylivoimaisen vaikeilta. Nyt kuitenkin tein oivalluksen, että onnistuuhan se ompelu lapsen kanssakin, kun vain ottaa tämän mukaan touhuihin. Pikku assistentti ojentamaan ja poistamaan nuppineuloja ja molemmat viihtyvät. Sitä paitsi taas sai äiti opetuksen, että ei pitäisi aliarvioida naperon kykyjä. Hyvinhän tuo osaa nuppineuloja käsitellä, kun ensin yhdessä opetellaan.

Työn alla olisi lisääkin pieniä vaatteita, mutta homma on toistaiseksi tyssännyt siihen, että hyvin palvelleeseen (lue: ikivanhaan) ompelukoneeseeni ei taida saada kiinni kaksoisneulaa ja aiemmat kokeilut helmakäänteiden ompelusta tavisneulalla ovat olleet jokseenkin tuskastuttavia. Onkohan tässä enää muita vaihtoehtoja kuin käsin ompelu?

Kyselee tumpelo-ompelija
Vyyhti

Allitnil

Lintilla on Linnunradan käsikirja liftareille -radiokuunnelmasta tuttu naisparka, joka on kloonattu 578,000,000,000 kertaa. Sattumoisin Lintilla on myös kaunis huivi, josta löytyy Ravelryn mukaan jo 2980 kopiota ympärin muailman.

 

Mitä: Lintilla / Martina Behm

Miten: Pyöröpuikot 3.0 mm

Mistä: Wollmeise Pure, 147 g

Minulle on kuitenkin kovin tärkeää aina harrastaa pikkiriikkistä kapinaa valtavirtaa vastaan. Ensin ihastuin mahdottoman paljon tähän versioon, jossa huivi ei ole ollenkaan röyhelöinen vaan kauniisti laskeutuva. Enpä kuitenkaan sitten hoksannut matkia tuosta versiosta myös suurempaa puikkokokoa. Näillä eväillä huivista tuli juuri niin röyhelöinen kuin sen 2978:sta kloonistakin. Eihän siitä esikuvansa mukaista saanut pingotettua, mutta keksinpä sitten toisen tavan tehdä tästä antikloonin, Allitnilin. Pingotin huivin siten, että venytin neuloin vain muutaman röyhelön kärjen sieltä täältä ja sain aikaan hauskoja lieskojen tai vaahteranlehtien oloisia soiroja.

Huivi oli hauska ja aivoton neulottava. Se alkoi ihan muutamalla silmukalla ja eteni aluksi vauhdilla koko ajan hidastuen. Röyhelöt saatiin aikaan helpoilla lyhennetyillä kerroksilla. Jätin kyllä ohjeesta poiketen lankalenkit poimimatta. Erityisesti plussaa siitä, että kun huivissa piti jättää lankaa toisen sivun röyhelöitä varten, oli ohjeessa annettu tarkat grammat, joilla se onnistuu. Minultakin jäi yli vain 3 g lankaa, kun huivi oli valmis.

Langan sain vastalahjaksi sukkien neulomisesta jo aikaa sitten. Wollmeise tuntui samalta kuin aiemmallakin kokeilulla, ihan liian puuvillainen tuntuma neuloessa. Sormeni eivät pidä sen neulomisesta, mutta valmiit neuleet ovat todella siistejä tiukan kierteen ansiosta. Ja kyllä kuvatessa tuli jo todettua, että on tämä ihan selvästi 100% villaa, kun niin ihanasti lämmitti. Väri on todella kaunis, ihanan semisolidi. Ei kuitenkaan yhtään minun värini. Niinpä huivi sai lähteä eteenpäin, siskon kaulaa lämmittämään.

Neulisti

Ekaa kertaa

Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa yli 1,5 vuoteen omalla lomalla kokonaisen viikonlopun ja kyllä teki kuulkaas hyvää! Tarina alkoi muutama viikko sitten, kun aloin varovasti puhua, että ehkä saattaisin kohtapuoliin uskaltaa vihdoin lähteä yksin yliyönreissuun. Ennen kuin ehdin kissaa sanoa, oli Neulisti pakottanut ilmoittautumaan Kierot puikot -neuleretriittiin. Viikonloppuna matka vei siis koko tukisukkaryhmämme täydessä vahvuudessaan Pohjois-Savon hurjaan Viitakkoon.

Viikonlopun tavoitteet ja niiden toteutuminen:

• Nukkua. Nukkua. Nukkua vielä lisää. Lepolomalle!
  Illalla nukahdin kuin tukki, mutta luonnollisesti heräsin aamulla vähintään yhtä aikaisin kuin kotonakin. Kuka sitä nyt kuitenkaan mitään päiväunia jaksaa, kun on kiire tehdä kaikkea muuta hauskaa.
• Neuloa valmiiksi vuoden päivät puikoilla virunut villatakki.
  Neuloin neljä kerrosta ja sitten loppui lanka. Ohohups!
• Neuloa hurjasti kaikkea muutakin.
  Sain minä yhden uuden huivin alulle.
• Oppia tekemään kirjo- ja onteloneuletta.
  Opin, mutta en tehnyt.
• Tehdä silmukkamerkkejä.
  Tein! Ihan kokonaiset kolme kappaletta oikein!
• Olla törsäämättä lankaan.
  En törsännyt. Tein sijoituksen.
• Kehrätä langaksi viime kesänä värjätty villa.
  Kehräsin ehkä jopa tunnin. Ei tullut ihan valmista. Edellisestä kehruusta oli aikaa noin puoli vuotta ja ylipäätään kokeiluja takana vain kourallinen, joten luonnollisestikin sitä kuitua piti puristaa kuin hengenhädässä. Ettei vain pääsisi karkuun! Sormet sanoivat sopimuksen irti aika nopeasti.
• Nauttia olosta ja ladata akkuja.
  Nautin ja latasin akkuja niin, että sunnuntaina nukahdin kotisohvalle klo 20.30.

Ihan omin pikku kätösin kehräsin omin pikku kätösin värjättyä kuitua. Huisia!

Retriitissä neulottiin retriittisukkia jämälankavillasukkajoulukalenterisukkien tyyliin (eräs jopa joulukalenterisukat jalassa), mutta minä ja Neulisti emme tällä kertaa muilta kiireiltämme ehtineet mukaan. Kylläpä vain tuli taas hauskannäköistä jälkeä, vaikka vinkit olivat välillä ihan mahdottoman hankalia.

Vapaan neulomisen, höpöttelyn ja herkuttelun lisäksi halukkaat saivat osallistua käsityöaiheisiin pajoihin. Neulistin kanssa yhdessä kävimme näpertelemässä silmukkamerkkejä.

Todistusaineistoa siitä, että jossakin oli joskus jotakin onteloneuletta muistuttavaa.

Minä opettelin kirjo- ja onteloneuletta eli siis sitä kaksipuoleista ja -väristä käännettävää neuletta. Parin tunnin takkuamisen jälkeen purin koko roskan. Hauskaa se kyllä oli, mutta seuraavaan yritykseen varustaudun ohjeella ja paremmilla puikoilla.

Neulisti taasen kävi ompelemassa käännettävän kauppakassin. Tulipa niin nätti, jotta!

Lisäksi tutustuin uusiin neulojakavereihin, söin hyvää ruokaa, maistelin ainakin kymmentä eri kakkua, lilluskelin paljussa ja keräsin kehuja Tiinan tekemästä huivista (kiitos vielä!).

Neulistin retriittisaaliit.

Vyyhdin retriittisaaliit.

Eihän sieltä retriitistä ihan tyhjin käsin kotiin tultu. Lankalotosta voitin kauniin käännettävän projektipussukan, silmukkamerkkejä ja kuvasta uupuvan isoäidinneliöaiheisen tiskirätin, joka pääsi kotona heti käyttöön. Violetin mysteerilangan löysin lahjoituspöydästä ja Kraftin myyntipöydästä mukaan tarttui käsinvärjätty uniikkikappale melkein ruosteenpunaista lankaa. Oikein maltillista siis!

Kotona syliin juoksi iloinen pieni Nöttöseni. Mukavaa oli lomailla, mutta mukavaa palata taas kotiinkin. Ensi vuonna sitten uudestaan!

Terkuin
Vyyhti

Retriittiterveiset myös Neulistilta ja muulta tukiryhmältä. Neulistille kiitos kuvista ja Susannalle autoseurasta!

Oot pellavasilkkii mun sylissäni

Noin vuosi sitten poimin Kierojen puikkojen lankalotosta itselleni TitiTyyn yllärikassin ja löysin sen sisuksista upean väristä lankaa. Puolet pellavaa, puolet silkkiä. Aika huimaa.

Mitä: Cicada / Toby Roxane Barna

Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm

Mistä: BC Garn Setalin, 88 g

Lopulta löytyi sopiva ohje pariksi langalle ja jostain vielä hieman neulomisaikaakin (siis kaikkien muiden neulomusten keskellä).

Tykkäsin ohjeesta kovasti. Siinä oli pienillä palmikonkierroilla, jotka tehtiin ilman silmukoiden siirtelyä, saatu kivasti ilmettä huivin sileään osaan. Myös pitsi oli erityisen kaunista. On kivaa vaihtelua, kun pitsi tehdään pudottamalla ja poimimalla langankiertoja sen perinteisemmän "kavenna, tee langankierto" -pitsin sijaan. Vähän vaihtelua välillä. Tykkäsin.

Lanka laskeutuu kauniisti ja siinä on upea väri. Se tuntui sormissa ihan kivalta neuloessa, mutta voi sitä halkeilua! Lanka koostui säikeistä, joilla ei ollut aikomustakaan pysyä kiinni toisissaan. Ihan koko ajan sai vahtia, että tuli otettua kaikki langat mukaan. Hieman rasittavaa, mutta lopputulos palkitsee.

Neulisti