Hurjista hurjin viikko

Tässä on vieläkin ihan ymmyrkäisenä kaikesta ihastuksesta, jännityksestä ja uusista opituista asioista. Tällä viikolla on jo aika monesta blogista saanut lukea, miten en suinkaan ole ainoa aikuinen nainen, jonka sisällä asuu jännityksestä sekaisin menevä pieni fanityttö. Pääsin siis tällä viikolla tapaamaan kahta suuren maailman neulesuunnittelijasankaria, hurmaavan hullua Stephen Westiä ja uskomattoman nerokasta Ysolda Teaguea.

Neuleidolini vierailivat tällä viikolla sekä Tampereella Lankakauppa Kerässä että täällä meidän kulmilla Titityyssä pitämässä useita kursseja. Halusin ehdottomasti käydä yhden (tai oikeasti kaikki, mutta vähintään yhden) kummankin pitämän kurssin.

Ensimmäiseksi pääsin keskiviikkona Stephen-sedän huivikurssille. Tarjolla oli vaikka mitä värinkäyttö- tai asustekurssia, mutta jättinössykkänä päädyin Top down shawl workshoppiin. Pelkäsin pahoin, että Colorplay the Westknits way olisi saattanut järkyttää epäväreihin mieltyneitä silmiäni.

Mietin hiukan etukäteen, että saanko kurssista muuta kuin valtavasti viihdearvoa irti, kun olen kuitenkin aika paljon huiveja neulonut. Vaan opin vaikka mitä! Kurssilla käytiin läpi erilaisia tapoja tehdä lisäyksiä ja niiden vaikutusta huivin ulkonäköön ja muihin ominaisuuksiin.

Stephen esitteli omia huivejaan ja kertoi, miten niiden muoto on syntynyt. Vaikka olen periaatteessa aina tiennyt, mitä lisäykset ja lyhennetyt kerrokset saavat aikaan, niin tämä avasi silmiä ihan uudella tavalla ymmärtämään, miten esimerkiksi lisäysten tahtia muuttamalla saa tehtyä haluamansa mallisen huivin. Stephen myös kertoi, miten useampikin hänen hauskanmallisista huiveistaan on syntynyt sen tuloksena, että kesken tavanomaisen kolmiohuivin hän on kyllästynyt ja päättänyt alkaa tekemään lisäyksiä siellä, täällä ja tuolla. Tehtiinpä kurssilla myös oma minimittainen harjoitushuivi, johon tekniikoita testailtiin. Omastani tuli sen verran kiva, että taitaa jossain vaiheessa kehkeytyä ihan aikuiseksi huiviohjeeksi.

Vielä palatakseni kurssin viihdearvoon, saimme mm. nauttia Stephenin tanssista, jolla mies selitti lyhennettyjen kerrosten tekniikkaansa. Tästä pienen pätkän voi nähdä tämän linkin takaa. Stephen oli kerrassaan hurmaava ja valloittava persoona. Ja kun muutaman tunnin haltioissani kuuntelin eri huivimallien tarinoita, innostuin minäkin värittömyysvillityksestä ja muusta nössöilystäni huolimatta ostamaan mukaani muutaman huiviohjeen ja ilmoittautumaan ravelryssä pian alkavaan mysteeriKAListeluun.

Keskiviikon viihdepläjäyksen jälkeen perjantaina oli vuorossa  armotonta matematiikkaa. Osallistuin Ysoldan Beyond the raglan -kurssille, joka oli huisin inspiroiva viisituntinen infopaketti neulomiseen liittyvästä laskemisesta.

Kurssilla käytiin läpi syitä, miksei perinteinen raglanhiha useinkaan ole paras ratkaisu ja opeteltiin kasa vaihtoehtoja sille. Jokainen sai myös harjoitella istutetun hihan saumattomasti neulomista ylhäältä alaspäin pikkuruisen treenipaidan kanssa.

Lisäksi luvassa oli useamman tunnin matikkaluento siitä, miten otetaan itsestä tarvittavat mitat ja lasketaan kaikkiin juuri opittuihin hihamalleihin tarvittavat lisäykset, kuinka usein niitä tehdään ja minne ne sijoitetaan. Ysolda uhittelikin, että kurssin päätyttyä aivomme luultavasti valuvat vasemmasta korvasta ulos (mysteeriksi jäi, miksi juuri vasemmasta).

Tämä jälkimmäinen kurssi oli ihan rankka istunto työpäivän päätteeksi, mutta loputtoman inspiroiva. Olen yhden paitamallin suunnitellut ja laskenut siihen useamman koon. Silloin tein kaiken omasta päästä ja luultavasti vaikeimman kautta. Mielessä on pitkään muhitellut ajatus takkimallista, joten nyt onkin hauska päästä pistämään perjantain opit käytäntöön, kunhan saan muutaman keskeneräisen työn ensin jaloista pois.

Kurssien sisällöt tiivistyivät erinomaisesti pyytämissäni nimmareissa. Stephen kirjoitti minulle "Happy knitting, Stephen West" ja Ysoldan terveiset olivat "Happy calculating, Ysolda Teague". Kyllä nyt pää pursuilee ideoita ja suuria suunnitelmia.

Neulisti