Persus edellä puuhun

Hulluilla on halvat huvit, mutta idiootit saavat vain päänsäryn. Yksi idiootti ilmoittautuu täällä, hep.

Mitä: Francie / Rebekkah Kerner

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Lanitium ex machina, 144 g

Olen joskus kymmenisen vuotta sitten neulonut veljen vaimolle ylipolvensukat. Tuossa viime vuoden puolella käly rohkaistui vihdoin vihjailemaan, että voisi mieluusti ottaa uudet - vanhat kun ovat olleet jo vuosia rikki, puhki ja entiset. Minä lupasin sellaiset tämän vuoden aikana urakoida ja nopsana likkana sain ne valmiiksi jo muutama kuukausi ennen vuoden vaihtumista.

Koska polven ylittävät sukat syövät melkoisesti lankaa, kaivelin varastosta, mitä lankaa minulta löytyisi kahden vyyhdin verran. Vaikka yleisesti ottaen pidän lanitiumin langoista tämä nimenomainen väri sattuu silmiini, koska on ihan liian kirjava. Kälylle sen kuitenkin arvelin passaavan, joten tässäpä kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Kirjava lanka edellytti simppeliä mallia ja olin jo useamman vuoden haaveillut joskus neulovani hauskasta, kujeillen kulkevasta joustinneuleesta koostuvat Francie-sukat. Ostin ohjeen ja aloin välittömästi katua valintaani. Halusin ehdottomasti neuloa sukat varpaista varteen, koska siten niitä olisi helpompi sovitella ja langanmenekkiäkään ei tarvitsisi miettiä. Paitsi, että ohje oli kirjoitettu varresta varpaisiin. Ja tosiaankin, kirjoitettu. Ohjeesta ei löytynyt kaavion kaaviota, jonka olisin voinut tarkoituksiini heittää ylösalaisin, vaan kaikki sinne tänne loikkivat kuviot oli kirjoitettu sanoin.

Jos etten ole sattuneet kokeilemaan ja tiedä, kuinka hauskaa on yrittää kääntää neljää-viittä erilaista kavennusta ja lisäystä ylösalaisin, niin voin kertoa: En suosittele! Jouduin vähän väliä tutkailemaan ravelrysta sukan kuvia suurennuslasin avulla, kun yritin selvittää, mitä missäkin kohtaa piti tehdä. Nyrjäytin aivoni pahemman kerran pähkäillessäni jalkaterän kuvioita, mutta selvisinpä lopulta. Varressa sentään oli toistuva kuvio, joten hetken aikaa sain hengähtää. Paha vaan, että lopulta minun oli pakko alkaa lisäämään silmukoita pohjetta varten ja siinä kohtaa sain viimeistään nakata ohjeen menemään. Lopun matkaa keksin kuviot sukkien takana omasta päästä ja epäilemättä kehittelin matkan varrella itselleni useamman kuin yhden harmaan hiuksen. Polven korkeudelle päästyäni annoin periksi ja tikuttelin loput ihan tavallisena 2o, 2n -joustimena. Huh huh. Jos kaikesta muusta typeryydestä näissä sukissa itseäni soimaan, niin siitä sentään ansaitsen kehut, kun neuloin molemmat sukat yhtä aikaa. Siitä se vasta murheenkryyni olisikin revennyt, jos olisi pitänyt toisen sukan kohdalla tutkia ensimmäisestä, että mitäs täällä on tehty.

Sukkien nimi, Francie, on peräisin kirjasta Brooklynissa kasvoi puu. Suunnittelijan mukaan nuo puikkelehtivat joustinneuleet kuvaavat puun oksia tai juuria, kumminkohan päin tuo olikaan. Ihan vaan, jos mietitte, mistä blogiotsikko tuli.

Nyt jotain rentouttavaa neulomusta, kiitos!

Neulisti