Sivut

maanantai 29. helmikuuta 2016

Aikamatkalla

Vaikka tammikuu oli yhtä tuskaa ilman lupaa aloittaa uusia töitä, oli siitä paljon hyötyä. Tämäkään edellisessä helmikuussa startiittiviikolla aloitettu bolero ei olisi muutoin valmistunut varmaan koskaan.


Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm
Mistä: The Uncommon Thread Merino DK, 330 g

http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/georgina-cardigan
Vuosi sitten helmikuussa useamman vuoden hillotut herkkulangat löysivät ohjeen, jonka kanssa ne riittäisivät takiksi. Se onkin aika hyvin kolmelta vyyhdiltä DK-vahvuista lankaa. Aloitinkin boleron innoissani, mutta sitten se hautautui muun startiittiviikon jalkoihin ja unohtui.


Tuskien tammikuun innoittamana kaivoin projektin vihdoin esiin, koska ihan hetkessähän sitä huitaisee kolme vyyhdillistä paksua lankaa puikoille ja puikoilta pois. Eikä siinä tosiaan sitten mennytkään kuin viikko ja projekti oli valmis.



Bolero aloitetaan neulomalla piskuinen pitsinen taka- ja etukappale. Sen jälkeen pitsi olisi pitänyt pingottaa, mutta kuka sitä niin huolella huomaa ohjeita lukea? En minä ainakaan. Siirryin suoraan poimimaan silmukoita ja neulomaan pyöreää reunusta. Siinä pääntietä reunustaa tavallinen joustinneule ja alareunassa pitsijoustin. Pitsin reikiä käytetään sitten napinläpinä. Napit muuten ommeltiin hauskasti nurjalle puolelle, koska kauluksen on tarkoitus kääntyä tuosta pääntieltä.



Säästin hihojen neulomisen viimeiseksi, koska ajattelin neuloa niitä niin pitkälle kuin lankaa vain riittäisi. Yllätyin positiivisesti, kun lanka riitti täysmittaisiin hihoihin. Ei tarvinut jännätä langan loppumista kesken. Ja tuli hyvä takki.


Kovasti on kätevä neulomus. Reikäinen pitsi hengittää, eikä tähän pääse tukehtumaan. Paksu lanka on riittävän lämmintä, joten tätä voi hyvin käyttää pelkän topin kaverina. Ja onhan tuo Uncommonin Aged merlot ihan täydellinen violetti. Tykkään, tykkään, tykkään.

Neulisti

torstai 25. helmikuuta 2016

Tuttuja kasvoja

Jos satutte selailemaan uutta Parhaat Kotiblogit -lehteä, saattaa siellä tulla vastaan tuttuja kasvoja. ;)



tiistai 23. helmikuuta 2016

Lothlorien

Edellisen postauksen haltijatossut saivat yllätyspakettiin kaverikseen lapaset, jotta lahjoista on iloa ympäri vuoden.


Mitä: Norrland / Sara Burch
Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm
Mistä: Eden Cottage Tempo 4ply + Madelinetosh Merino Light, 28 +25 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/norrland

Ihastuin lapasmalliin heti sen ilmestyttyä. Oikeasti ohjeessa on kämmenselän alaosassa lumihiutaleiden kuvia, mutta minulla mallin kauniit palmikkokirjoneuleet toivat samantien mieleen Rivendellin tai Lothlorienin haltija-arkkitehtuurin. Laatikosta löytyi jälkimmäiseen sopivia värejä, joten näistä tuli Lohtlorien-lapaset.

Päätin kruunata haltijavaikutelman kirjoneulomalla lumihiutaleiden tilalle haltijakieltä. Oikeassa lapasessa pitäisi lukea rakkaus ja vasemmassa valo. Voi toki olla, että google teki minulle samanlaiset tepposet kuin monille, jotka etsivät kiinalaisia kirjoitusmerkkejä googlesta tatuointia varten, ja näissä lukeekin ankka ja soppa.


Ohje oli selkeä ja mukava neulottava. Ei valittamista. Kaikki vastoinkäymiset johtuivat neulojasta itsestään. Olin mm. niin huolissani valkoisen värin riittävyydestä, että neuloin koko lapaset 2.25 mm hammastikuilla ja vielä kiristelin neuloessani. Siitähän seurasi se, että lapaset olivat holtittoman kireät ennen pingotusta. Onneksi pingotus pelasti ne käyttökelpoisiksi. Lisäksi sain käteni kipeäksi, kun tiukkistelin liikaa. Onneksi sekin on alkanut jo helpottaa.

Tällä neulojalla oli ilmeisesti myös suuria vaikeuksia seurata kaavioita. Täysin mysteeriksi jääneistä syistä osa kaavion tähtikuvioista sijaitsee ihan eri riveillä ja muutenkin eri kohdassa näissä lapasissa. Vaikka ei sitä kovin hyvin kokonaiskuvassa enää hoksaa.


Haltijakielisten sanojen lisäksi muokkasin ohjetta niin, että lisäsin myös tuohon kämmenselän alaosaan tähtiä. Jouduin myös muokkaamaan lapasten kärkiä, koska tiukalla käsialallani näistä ei olisi muuten tullut riittävän pitkiä. Aloitin siis kavennukset paljon myöhemmin. Olisi ollut parempi siirtää myös noita ylimpiä tähtiä sen mukaan, mutta menipä jo. Alkuperäisessä ohjeessa kavennukset siis seurailevat ylhäällä kaartuvia tähtiä.

Ihan lopuksi päätin vielä lopettaa keskimmäisen kontrastivärisen palmikon. Ohjeen mukaan sitä olisi jatkettu ihan lapasten kärkeen asti. Se oli mielestäni vähän pöhkön näköinen pylväs, joten kaventelin sen pois ennen kärkeä. Tästä tuli oikein kauniin näköinen ratkaisu.

Neulisti

perjantai 19. helmikuuta 2016

Jonka jalat ovat kuin putoavien lehtien soitto

Pidän ihan mahdottoman paljon ihmisten lahjomisesta. Ja yllärilahjat ovat lahjoista parhaimpia. Niinpä päätin yllättää haltijapaketilla erään tutun, joka pitää suuresti Tolkienin tuotannosta.


Mitä: Elven slippers / Joy Gerhard
Miten: Pyöröpuikko 2.5 mm
Mistä: lanitium ex machina BFL/Silk/Cashmere + The Uncommon Thread Merino Silk Fingering, 29 + 4 g
Ravelryssa

Minulla oli syksyllä ja alkutalvesta uskomattoman huono tuuri ohjeiden kanssa. Tämäkin ohje oli maksullinen, mutta jouduin lopulta lähes keksimään ohjeen uudestaan itse. Ei hyvä.


Lähdetään liikkeelle siitä, että ohjeen mukaan neulottujen tossujen koko oli älytön. Ohjeessa suositeltiin 3.0 mm puikkoja. Saa kyllä olla uskomaton peltikäsiala, jottei tossuista tule toivottoman reikäiset noilla puikoilla fingering-vahvuisella langalla. Mutta siis, suositeltiin 3.0 mm puikkoja ja varpaista aloitettuna ohjeen mukaan lisäyksiä jatkettiin, kunnes silmukoita on 64.  Itse otin käyttöön pienemmät puikot lopetin lisäykset, kun työssä oli 56 s. Näiden pitäisi kuitenkin olla tyköistuvat, jotta pysyvät jalassa.


Seuraavaksi, varpaiden valmistuttua, piti päätellä jalkapöydän päältä silmukoita. Siinä ohjastettiin käyttämään nirkkopäättelyä, jonka ohjeesta ei saanut mitään tolkkua. Lisäksi nirkkopäättelystä tuli niin lörppö reuna, etteivät sukat taaskaan olisi pysyneet jalassa. Uusiksi meni jälleen. Tein tavallisen päättelyn ja päättelin vähemmän silmukoita, koska jouduin säätämään silmukkamäärän kanssa jo aiemmin.


Ohjeessa komennettiin aloittamaan kantapää, kun sukan pituus on 2,5 tuumaa vähemmän kuin haluttu lopullinen mitta. Tässä kohtaa selailin jo ravelrysta muiden kommentteja ja kaikilla oli ongelmia kantapään sijoittamisen kanssa. Kokeilin ensin ohjeen mukaan ja sukka olisi mahtunut kenties menninkäisen jalkaan. Jälleen meni purkamiseksi. Aloitin lopulta kantapään, kun mittaa oli 2 tuumaa haluttua vähemmän.

Kantapään jälkeen piti luoda silmukoita nilkkaremmiä varten. Niitä käskettiin luomaan 20! Hirveä määrä. Itse loin 12s ja hyvä tuli.


Loppujen lopuksi tuntuu, että ainoat kohdat, joissa saatoin ohjetta noudattaa, olivat jalkapöydän reunan lehtikaavio ja lopuksi tehtävä i-cord -nauha. Blääh, sanon minä. Ihan kuraa lykkiä rahojaan ohjeisiin, joita ei voi käyttää sellaisenaan.

Mutta ihan loppuun on sanottava, että tulipa vietävän kauniit töppöset.

Neulisti

maanantai 15. helmikuuta 2016

Minkä taakseen jättää

Kaikkihan tietävät, että paras tuliainen neulojalle on paikallinen lanka. Joskus voi käydä niin onnellisesti, että tuo ystävälle hiukan lankaa tuliaisiksi ja sitten, sanotaanko noin puolen vuoden päästä, saa saman langan valmiina neuleena takaisin. Näin hyvä tuuri oli Vyyhdillä.


Mitä: Moonraker / Melanie Berg
Miten: Pyöröpuikko 4.0 mm
Mistä: Isager Spinni Tweed, 102 g
 Ravelryssa

Vyyhti seikkaili viime kesänä Tanskanmaalla ja minä sain ihanina tuliaisina vyyhdillisen munakoison väristä Spinni Tweediä. Ajattelin, ettei se oikein yksinään riittäisi isompaan projektiin, mutta onneksi lankaa sai lisää ihan kotikonnuiltakin. En ollut päättänyt vielä malliakaan, kun mallailin munakoisolle kaveria ja päädyin tämän hetken suosikkiväriini, kaurapuuroon.

Lopulta päätin pistää puikoille huivin, jonka neulomista olin haikillut jo pitkään. Moonrakerissa tehdään hauskoja, hiukan pikkuruisten siilien mallisia kontrastiraitoja ja huivin loppupäässä vaihdetaan pää- ja kontrastivärit päikseen.


Oikeasti mallissa kuuluisi käyttää useampaakin eri kontrastiväriä, mutta minä tein tämän kaksivärisenä. Sen verran huitelin omiani, että vaihdoin myös pää- ja kontrastivärin paikkaa yhtä kuviota aiemmin kuin ohjeessa sanottiin. Hyvä niin, sillä munakoison värinen lanka ei olisi muuten riittänyt loppuun asti.

Spinniä myydään 50 ja 100 g vyyhdeissä. Isompikin vyyhti on oikeastaan vain kaksi pientä vyyhtiä saman vyötteen sisään kääräistynä. Onneksi olin ostanut kauranpuuron väristä lankaa sen isomman setin, sillä ensimmäinen kerä lopahti noin 20 krs ennen huivin valmistumista. Kylläpä olisi harmittanut, jos lankaa ei olisi ollut enempää lipastossa odottamassa.


Huivista tuli oikein soma ja värit toimivat kauniisti yhdessä. Ihan täydellinen yhdistelmä tämä lanka ja huivimalli eivät kuitenkaan ole. Kontrastiraitojen siilikuviot venyttävät niiden välissä olevia päävärin silmukoita aika reippaasti ja joku pulleampi lanka olisi ehkä jättänyt vähän vähemmän reikäisen vaikutelman.

Vyyhti suostui toimimaan kuvausmallina ja tykästyi huiviin niin kovin, etten malttanut olla antamatta sitä palkkioksi mallin hommista.


Tiesittekö muuten mitä moonraker tarkoittaa? Kuulostaa kovin eteerisen runolliselta, mutta sepä onkin näköjään pieni latvapurje. Jaa. No, ehkä se on yhä runollista, jos sattuu harrastamaan purjehdusta.

Neulisti 

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Raapustelua

Olen auttamattomasti myöhässä tämän huivin esittelyn kanssa, mutta minkäs teet, kun kalenterineulonta valtaa blogin aina koko joulukuuksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten tässä näytille mysteerihuivia, joka tuskin enää on mysteeri kenellekään.


Mitä: The Doodler / Stephen West
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: Hedgehog Fibres Sock + Handmaiden Fine Yarn Cashbah Sock + Keesi Precious Sock, 88 + 77 + 100 g
 Ravelryssa

Kuten olen aiemmin kertonut, osallistuin syksyllä Stephen Westin huivikurssille. Sedän rämäpäisestä tyylistä inspiroituneena päätin kolistella mukavuuslaatikkoni rajoja: innostuin ensimmäistä kertaa osallistumaan mysteeriKAListeluun, eli yhteisneulontaan, jonka lopputulosta ei tiedä kukaan osallistujista.


Olen viime vuosina pitäytynyt melko tiukasti suosimissani epäväreissä ja hillityhköissä (on se sana, on on!) neulemalleissa. Olen aika tarkkaan selvillä omasta maustani ja vältellyt neulomasta mitään, mistä en ole ihan varma. Nyt oli kuitenkin sopiva hetki repäistä ja osallistua mysteerineulontaan, josta saattaa lopputuloksena saada ulos ihan mitä tahansa. Stephen-sedästä kun ei tiedä.


Ihan ensimmäiseksi päätin, että tuli ohjeessa vastaan miten kajahtanutta settiä hyvänsä, niin neuloisin kaiken kiltisti ja mieluiten vielä villeimmän vaihtoehdon mukaan, mikäli vaihtoehtoja tarjottaisiin. Seuraavaksi hurjastelin niin tosissani, että päätin penkoa tulevaan huiviin lankalipastosta kaikkein herkuimmat luksuslangat ihan siitä huolimatta, etten tiennyt, mitä mieltä neulottavasta huivista tulisin olemaan. Ja huh, mihin lankoihin päädyinkään!


Mysteerihuivin ohjeen ostaessaan sai alkuinfon, jossa opastettiin sopivien lankojen valinnassa. Jos aikoi käyttää jotain kirjavaa tai roiskevärjättyä lankaa, se sopisi langaksi A. Lanka B saisi olla jotain rauhallisempaa, kunhan se loisi riittävän kontrastin langan A kanssa. Viimeisenä pirskeisiin saapuisi lanka C, jonka pitäisi olla dramaattinen ja vaatia huomiota. Näillä kuvauksilla oli hauska penkoa lankalipastoa ja yllätin itseni kerrassaan, kun valikoin huiviini värejä. Siis värejä, ei epävärejä.

Ensimmäiseksi langaksi valikoitui herkullista siililankaa värissä Truffle. Siinä oli kauniita punaisen, violetin ja ruskean sävyjä iloisesti sekaisin. Sen kontrastiväriksi poimin vasta ostamani, elämäni ihka ensimmäisen Casbahin värissä Minegold. Olen itsekin hiukan järkyttynyt siitä, etten ollut testannut Casbahia koskaan aiemmin. Minegoldin viileä sinapinkeltainen vietteli minut samoin tein. Näitä kahta väriä pääsi käyttämään ensimmäisen vihjeen kolahdettua sähköpostilaatikkoon.


Huivi aloitettiin neulomalla lyhennetyillä kerroksilla kiiloja langalla A ja kiilojen väliin reikäraita langalla B. Olin kerrassaan hämmentynyt, kun huivin alku näytti niin tavalliselta. Ihan jopa minun näköiseltäni huivilta. Kun ensimmäinen vihje oli neulottu loppuun, minulla oli käsissäni valtaisan kaunis perhosen siipi. Hetken haaveilen tulevien vihjeiden myötä sille syntyvän pariksi toisen siiven, mutta muistin lopulta, ettei se annettujen langanmenekkien myötä ollut mahdollista. Pakko oli vaan kiltisti odottaa seuraavan viikon vihjettä.


Toinen vihje neulottiin kokonaan langalla B. Siinä perhosen siiven yläreunaan tehtiin koko ajan levenevä palmikko ainaoikealla. Minusta se oli ihan hauskan näköinen (joskaan nyt ei ihan samaa sarjaa perhosen siiven kanssa), mutta toiset neulojat nimesivät sen iloisesti suolipalmikoksi. Itse kyllä tykästyin ainaoikeaan palmikkoon ja voisin hyvinkin käyttää sitä vaikka jossain takissa hamassa tulevaisuudessa.

Kolmatta vihjettä odotellessa olin jo aivan malttamaton. Halusin päästä käyttämään lankaa C. Olin ostanut tämän melkein pikimustan silkkimerinon retriitin myyntipöydästä muutama vuosi sitten. Langassa on mieletön kiilto ja jos mahdollista, se tuntuu vielä siililankaa ja Casbahiakin pehmeämmältä. Oikeastaan alunperin ostin sen ja samaa pohjaa olevan oranssin langan parina, ajatuksenani neuloa niistä jotain yhdessä. Nyt kuitenkin olin päättänyt, ettei luksuslankojen hilloaminen suo yhtä suurta iloa kuin niiden käyttäminen, joten reippaasti kerin mustan vyyhtini, kun se kerran täydellisesti sopi huivin kolmanneksi väriksi.


Kolmannen vihjeen myötä perhosen siivestä poimittiin vinot pinot silmukoita ja neulottiin langalla C kaareva reunus. Siinä toistettiin siiven kiilojen muotoja tekemällä lisäyksiä ja kavennuksia vuorotellen. Viimeinen vihje ohjeisti huivin päättelyn. Viimeisissä kerroksissa oli useita vaihtoehtoja ihan langan riittävyydestä ja omasta hullutelun halusta riippuen. Koska olin luvannut itselleni hullutella tosissani, tein viimeisillä kerroksilla huiviin nyppyrypäitä. Vai oliko jollakulla tähän mikä tahansa järkevämpi termi?


En varsinaisesti sanoisi valmista huivia minun näköisekseni. Mies kuitenkin kehui sitä upeaksi ja äitikin yritti sen jo itselleen omia. Siinä on kumminkin minun lanka-aarteitani kolmin kappalein, huivin tuntu on huikaiseva ja väriyhdistelmä mielestäni jokseenkin täydellinen, vaikkei epäväreistä olekaan kysymys. Kaiken lisäksi oli hauskaa välillä neuloa jotain ihan muuta kuin yleensä. Niinpä taidan ottaa tämän hullutuksen ihan omaan käyttöön.

Neulisti

lauantai 6. helmikuuta 2016

Suutarin sulho

Parempi pipo hyllyssä kuin kaksi hukassa vai miten se nyt meni?


Mitä: Navooh / LondonLeo
Miten: Pyöröpuikot 3.5 ja 4.0 mm
Mistä: Madelinetosh Dk, 98 g
http://www.ravelry.com/projects/NeulistiMNK/navooh-3

Kuten syksymmällä taivastelin, mies hukkasi piponsa maailmalle. Tästä suivaantuneena tempaisin äijänkutaleelle uuden. Ja koska epäilen suuresti tämänkään pipon selviytymismahdollisuuksia, päätin saman tien tehdä pukinkonttiin toisen.


Koskapa alkuperäinen, hukattu pipo oli niin mainio, halusin tehdä samalla mallilla uuden. Toshista löytyi kivan miehekäs, mutta kuitenkin eläväisen sävyinen sininen. Tämmöisen pipon neuloo kätevästi yhdessä illassa. Käännetty alareunus lämmittää korvia ihanasti ja merino nyt on aina niiiiin pehmoista.


Vanhan kansan viisauksista huolimatta tämän suutarin sulholla on pipo, ja mitä näitä nyt oli.

Neulisti

maanantai 1. helmikuuta 2016

Ajattelemisen sietämätön rasittavuus

Joskus sitä on ihan mieletön visio. Kuningasajatus, joka johtaa upeimpaan neuleprojektiin ikinä. Tai ainakin työläimpään, jos ei muuta.


Mitä: Audrey / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm
Mistä: Heritage Silk, hieman alle 400 g

Kävipä kerran, sanotaanko vaikka noin kaksi ja puoli vuotta sitten, että mieleeni iski salaman lailla visio siitä, miten voisin tuhota mielenterveyteni ja samalla kartuttaa neulevarastoani. Joku on saattanut huomata, että olen tykästynyt käyttämään helmiä neuleissa. Niin, jotta sainpa sitten päähäni idean, että kirjoneuleen voisi halutessaan korvata helmillä. Ja minähän halusin.


Keksin, että tahdon neuloa itselleni simppelin, laatikkomaisen valkoisen paidan, johon sitten kirjoneuleen sijaan ikuistaisin helmillä jonkin hienon (ja valtavan kokoisen) kuvan. Ensin tarvittiin joku riittävän chic kuva tähän tarkoitukseen ja totesin, että Audreyta tyylikkäämpää lyyliä saa hakea. Niinpä kirjoitin hakukoneeseen "Audrey Hepburn + cross stitch". Olen tainnut aiemminkin vinkata, että ristipistokaavioita löytyy netistä pilvin pimein ja niistä suurinta osaa voi sellaisenaan käyttää kirjoneuleeseen. Löysin netin syövereistä tämän. Huisin upea. Sitten ei tarvinut "kuin" siirtää se exceliin, jolla kirjoneulekaavioitani käsittelen ja kehitellä kuvaan myös takaraivo.


Mustavalkoista kuvaa varten tarvittiin valkoisen pohjan lisäksi mustia ja harmaita helmiä. Jos laskin oikein, kaiken kaikkiaan 1830 helmeä.

Jotta saisin suuren kuvan mahdutettua paidan etumukseen, itse paidan täytyi olla ohutta lankaa. Päädyin fingergin-vahvuuteen ja silkkisekoitteeseen, jotta paidasta tulisi riittävän laskeutuva. Seuraavaksi ongelmaksi muodostui sopivan ohjeen löytäminen. Selailin useamman päivän valmiita paitaohjeita, mutten löytänyt yhtäkään laatikkomaista paitaa fingering-vahvuiselle langalle, joka olisi neulottu ylhäältä alas ja alusta asti pyörönä. Pah. Itse joutuu kaiken tekemään, ohjeet keksimään ja paidat neulomaan.


Päätin tosiaan kehitellä sopivan paidan ohjeen ihan itse. Alun perin ajattelin, että kirjoittaisin siitä teillekin halukkaille ohjeen tarjolle, mutta loppujen lopuksi muistiinpanoista tuli hiukan hämärät ja paidan suunnittelustakin on päässyt kulumaan yli kaksi vuotta. Oho. Hups. Mutta siitä lisää hetken kuluttua.


Aloitin paidan neulomalla muutaman kerroksen oikein, jotta pääntie saisi rauhassa rullata. Sen jälkeen ryhdyin muotoilemaan olkapäitä Contiguous-tekniikalla. Tällä tekniikalla näin leveillä hartioilla niistä tulisi muuhun käyttöön hassun malliset, ihan liikaa alaspäin viettävät. Tähän laatikkopaitaan laskeutuva hartialinja kuitenkin sopi kuin nenä päähän. Itse asiassa, taisin näin välttää laatikkopaitoja yleensä riivaavat kainalopussit. Kun olin saanut hartialisäyksillä paitaan riittävästi leveyttä, neuloin etu- ja takakappaleen tasoina kainaloihin asti. Hieman jännitti tehdä päätöksiä siitä, miten pienet hihanaukot olisivat riittävän kokoiset, mutta onnistuinpa aika hyvin. Tähtäimessä oli siis laskeutuva laatikkopaita hyvin istuvilla, pienillä hihoilla. Kainaloihin asti päästyäni yhdistin paidan jälleen pyörönä neulottavaksi ja posottelin helmaa kohti. Ihan lopuksi keksin vielä muotoilla helmaa lyhennetyillä kerroksilla takaa pidemmäksi kuin edestä. Muotoilujen jälkeen neuloin muutaman kerroksen joustinta.


Paitaa oli mukava neuloa. Ohjeen kirjoittaminen samalla tuntui hiukan rasittavalta, mutta helmikaavion ährääminen oli hirvittävän koukuttavaa. Lisäsin helmet neuloessa virkkuukoukulla ja ihan mahdotonta oli malttaa laskea paitaa käsistään, kun enää 1000 helmeä ja kuvio on valmis. Tämä paitahan onnistui saamaan alkuvaiheessa jopa fanipostia ulkomailta asti! Postissa odotti ihana puketti Audrey Hepburn -nenäliinoja. Kiitos niistä mystiselle fani-ihmiselle!

Sen sijaan erittäin helppoa oli laskea paita käsistään ja antaa sen homehtua laatikon pohjalla pari vuotta, kun vartalo-osa oli lopulta valmis. Koska en neulonut paitaa mistään valmiista ohjeesta, olisi hihojen aloittaminen vaatinut ajatustoimintaa, mikä tuntui juuri sillä hetkellä (ja myös seuraavat kaksi vuotta) aivan ylivoimaiselta ponnistukselta.


Lopulta kävi niin, että himoneulojien tukiryhmässä päätettiin porukalla viettää tipatonta tammikuuta. Neulojien tapauksessa tällä ei ole mitään tekemistä alkoholin kanssa, vaan tammikuun aikana ei saisi aloittaa yhtään uutta työtä, mikäli keskeneräisiä vielä löytyy kaapeista ja laatikoista. Keskeneräiset pitäisi tehdä valmiiksi tai purkaa. Ja jos joku rikkuroi, olisi rangaistuksena neuloa kokonainen kerällinen porukan inhokkilankaa, ja vielä omaan käyttöön. Ei porsaanreikiä, ei. Pakko oli väkertää ufoja pois nurkista pölyyntymästä.


Tammikuun tulevan lakon innoittamana sisuunnuin itse asiassa jo joulukuun puolella vihdoin selättämään tämän mestariteoksen. Loppujen lopuksi en jaksanut pohtia mitään tiheyksiä, kavennuksia tai muutakaan. Poimin hihansuista silmukoita (2s/3krs)-tyylillä ja neuloin sileää ilman kavennuksia kuutisenkymmentä kerrosta. Kun pääsin lopulta hihaa välillä sovitellen kyynärpään tienoille, päätin tehdä muutamat kavennukset joka kuudes kerros ja sitten reunaan joustinta. Kylläpä kannattikin taas tehdä tästä hihanneulonnasta itselleen sellainen peikko, joka ajoi neulevision laatikon pohjalle pariksi vuodeksi. Urpo mikä urpo.


Mutta nyt on valmista! Helmet painavat sen verran paljon ja lankaa on vuosien saatossa lainailtu muihinkin projekteihin, että on mahdotonta arvioida tarkkaa langanmenekkiä. Neljä vyyhtiä olen tähän lankaa ostanut ja ihan kaikki ei mennyt. Paita näytti vähän pösilöltä ennen pingotusta, mutta pitää muistaa luottaa siihen, että pingotus tekee paidasta kuin paidasta laskeutuvan. Uuh, upeaa - etten sanoisi. Seuraavaa kuningasideaa odotellessa.

Neulisti