Takorauta

Viime vuoden tilinpäätöksen lopussa tarjosin tiiserikuvan tulevasta paitaohjeesta. Ja nyt se on saatavilla!

Mitä: Wrought iron / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 3.0 ja 3.25 mm

Mistä: Hedgehog Fibres Skinny Singles, 325 g

Suunnittelin siis uuden paitaohjeen, Takoraudan. Tämä laatikkomainen paita neulotaan ylhäältä alaspäin saumattomasti. Paidassa on pitkät hihat ja etukappaletta koristaa kontrastivärillä neulottu pitsipaneeli. Pääntiellä, hihansuissa ja helmassa on joustinneuletta.

Paita neulotaan fingering-vahvuisesta langasta. Itse käytin tähän Siililangan merinosinkkua, jolla sain aikaan kauniin laskeutuvan neulepinnan. Käyttämäni värit ovat Charcoal ja Stone. Malliin tarvitsee koosta riippuen kolmesta neljään vyyhtiä pääväriä. Kontrastiväriä kuluu n. 30 g, joten siihen voi hyvin käyttää kotoa löytyviä jämiäkin. Kokoja mallissa on XXS-XS-X (M1-M2-L1) L2-XL-XXL ja koko on tarkoitus valita siten, että valmiissa paidassa on n. 30 cm enemmän ympärysmittaa kuin oma rinnanympäryksesi.

Etukappaleen komea pitsipaneeli neulotaan intarsiana - ja suljettuna neuleena. Tiedän, että intarsian neulominen pyörönä voi kuulostaa pökerryttävän vaikealta, mutta se ei ole oikeasti ollenkaan hankalaa. Lisäksi ohjeessa on mukana kuvallinen tutoriaali aiheesta, joten tässä on erinomainen tilaisuus opetella tämä neulekikka.

Ohjeen voi ostaa Ravelry-puotini kautta ja ohje on sekä suomeksi että englanniksi. Langat suunnittelutyöhön tarjosi hurmaava lankakauppa Snurre suoraan Helsingin sydämestä. Kiitos siitä!

Ja vaikka nyt itse sanonkin, tästä tuli ihan hirvittävän ihana. Paita on lämmin, mutta kevyt. Se on ilmava, laskeutuva ja pehmeä. Ja kontrastivärinen pitsipaneeli tuo muuten perus laatikkopaitaan ihanasti eloa.

Jos mietitte noita puikkokokoja, minulla on suljetussa neuleessa tiukempi käsiala, minkä takia hihoihin piti ottaa yhtä kokoa isommat puikot. Pitäisi varmaan muidenkin ohjeista neuloessa pysähtyä miettimään näitä oman käsialan vaihteluja ja muokata puikkokokoa sen mukaan. Saattaisi vaikka saada sopivampia vaatteita!

Ravelryn puolelta löytyy vielä lisää kuvia. Meikäneuloja menee muhittelemaan seuraavaa ohjetta.

Neulisti

Follow my blog with Bloglovin

Pahaa maailmaa vastaan

Joskus (a.k.a. vuonna 2016) maailma ahdistaa sen verran pahasti, että sen ja itsensä väliin on saatava pehmoista lankaa, johon piilottaa päänsä pieneksi hetkeksi. KAListeltiin toverin kanssa maailmaa paremmaksi paikaksi iloisten sukkien avulla.

Mitä: Portland gussets / Yarnissima

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: La Bien Aimée MCN Light, 67 g

Onneksi apu oli lähellä, sillä lankakaupasta löytyi huisin hyväntuulista lankaa värissä Happy Feet. Harmaata kirkkailla väripätkillä höystettynä. Tämä kuulemma värjärin mukaan raidoittuu, mutta meikäneulojan tiheydellä se tuntui ensin tipluttelevan, sitten tekevän nuolikuviota ja lopuksi spiraloituvan. Vaan hällä väliä, jälki oli joka kohdassa ihanan iloista.

Olen vuosia sitten neulonut Portland gussetit, jotka jäivät silloin kaivelemaan hampaankoloja ikävästi. Minulla oli silloin ohjeen kanssa suuria vaikeuksia ja vaikka sukista tuli vaikeuksista huolimatta kauniit, ne olivat ihan liian isot minulle.

En varsinaisesti muista tällä kertaa löytäneeni ohjeesta samoja vikoja kuin viimeksi, että saattaapi olla neulojan omaa syytä, että ensi kokeilu oli niin takkuinen. Tai sitten vaan muistin tällä kertaa tehdä oman pään mukaan ohjeen oikuista huolimatta. Oli kummin vain, tällä kertaa sukat onnistuivat kerrassaan täydellisesti.

Sukat neulotaan varpaista varteen. Kantapään kiilan lisäykset tehdään salakavalasti nurjien raitojen kohdalla ja ne sijoittuvat oikeastaan vain jalan ulkosyrjälle. Varressa nurjat raidat sitten kavennellaan hissukseen pois. Kaavioita saa kyllä seurata tarkasti, koska lisäykset ja kavennukset tuntuvat kulkevan aika sattumanvaraisesti. Jos erehtyy ajattelemaan, että tietää, mitä seuraavaksi on luvassa, on luultavasti jo neulonut pieleen.

Keskittyä piti, mutta onko kukaan koskaan nähnyt yhtä iloisia sukkia? Tältä näyttävät onnelliset jalat. KAListelukaveri neuloi sileät sukat, joista tuli vähintään yhtä somat.

Neulisti

Kilpavarustelua

Taistelumaski. Tai taistelijan pyöräilymaski - ihan miten sen nyt ottaa.

Mitä: Ninja Bike Mask (of Awesomeness) / Jennifer Wang
Miten: Pyöröpuikot 2.25 ja 2.5 mm
Mistä: Sandnes Garn Lanett Baby Ull, 94 g

Velikulta on pyörän selässä kelistä riippumatta ympäri vuoden. Muutama vuosi takaperin tein pukinkonttiin pyöräilymaskin ja kaulurin yhdistelmän, koska se näytti hauskalta neulottavalta. Kauluri on ollut ahkerassa käytössä, mutta siihen oli kuulemma muutamia parannusehdotuksia.

Neuloin kaulurin aiemmin Jitterbugista, joka on paksummanpuoleista fingering-vahvuista lankaa ja kaulurin yläreuna saisikin kuulemma olla tiukempi. Näin ollen valitsin tällä kertaa ohuemman langan ja tein alun rullaavan sileän osuuden 2.25 mm puikoilla. Tuli riittävän tiukka. Lisäpyyntöinä oli myös enemmän hengitysaukkoja suun ja nenän tienoille sekä vähän lisäpituutta niskaan, kun velikulta käyttää kauluria pipon yli vedettynä, jottei tuuli pääse tuivertamaan niskavilloja. Check ja check.

Tärkein pyyntö oli kuitenkin se, että voisikohan kaulurin toinen puoli olla sininen ja toinen valkoinen. Kas kun velikulta on innokas pehmomiekkailun harrastaja ja nämä ovat hänen armeijansa värit. Ja sotapojilla ja -tytöillä on kova kilpavarustelu käynnissä tiimin värien viljelemisestä. Tämä pyyntö esitettiin aika lailla heti ensimmäisen kaulurin lahjomisen aikaan. Silloin vastaukseni oli lähinnä "Anteeksi mitä?! Ei ole mahdollista saumattomasti enkä tasan ala neulomaaan kahta kaulurin puolikasta ja sitten ompelemaan niitä yhteen."

Vaan niin ne taidot voivat karttua näinkin pitkän neulomisuran jälkeen. Pari vuotta sitten Savolaisen kierossa retriitissä lahjottiin osallistujia sukkaohjeella. Tiina Kuu, eli Savonmaan lahja neulemaailmalle, oli suunnitellut retriittiläisille sukat, jotka neulottiin intarsiana pyörönä. Sukat olivat yhdet kauneimmista koskaan näkemistäni ja opin niistä uuden huiman tekniikan. Tällä kun voi tosiaan saumattomasti tehdä neuleeseen väriblokkeja. Juurikin sitä, mitä velikulta tilasi. Tässä tekniikassa neulotaan kummallakin värillä aina kaksi kerrosta kerrallaan - oikea ja nurja puoli. Ensimmäisessä värienvaihtumiskohdassa langat kiedotaan toistensa ympäri ja toisessa värienvaihtumiskohdassa tehdään yhdellä värillä ylimääräinen langankierto, joka kiedotaan toisella värillä, jotta väriblokit saadaan sidottua toisiinsa kiinni.

Jos nyt palataan varsinaiseen kauluohjeeseen. Minulla oli hämärä mielikuva, että ohje oli viimeksikin aika ympäripyöreä, enkä ollut lainkaan väärässä. Tällä kertaa sen neulominen sujui vähän kivuttomammin, kun ongelmat olivat ennestään tuttuja. Aloitin kaulurin siis pienemmillä puikoilla, jotta yläreuna olisi riittävän napakka. Joustinneuleeseen otin yhtä kokoa suuremmat puikot. Kaulurissa muotoillaan nenälle tilaa lyhennetyin kerroksin. Sen jälkeen tehdään langankierroilla ja kavennuksilla pitsisiä hengitysaukkoja suun tienoille ja leuka muotoillaan vähän kuin kantapää sukassa. Kaulaa varten kavennellaan kasa silmukoita ja lopuksi tehdään lisäyksiä hartioita varten. Jos joku on yhtä kaheli kuin minä ja haluaa yrittää vastaavaa kauluria perässä, niin voin vinkata huomanneeni, että työ on aseteltava siten, että kasvojen puolella on se kohta, jossa väri vaihtuu ihan langat toistensa ympärille kiertämällä. Toisessa vaihtokohdassa ei taida olla mahdollista pelata lyhennetyillä kerroksilla.

Intarsia pyörönä ei ole ollenkaan pelottavaa vaan hirvittävän hauskaa ja koukuttavaa. Minulla onkin työn alla neuleohje tällä tekniikalla. Paitaohje on tulossa tarjolle tammikuun lopussa eli ihan kohta.

Ja mitä siihen kilpavarusteluun seuran väreillä tulee, IN YOUR FACE, SAMPO! Paitsi, että ai niin, eihän sulla olekaan tällaista kauluria kasvoilla pidettäväksi.

Neulisti

Firman pipo

Muistatteko, kun lapsena monilla oli firman pipo päässä? Niitä tuli joulupaketeista ja sitten sitä oltiin sukulaissetien käveleviä mainoksia pulkkamäessä.

Mitä: Peruspipo reunuksella / Oma ohje
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: BC Garn Semilla, 42 g

Minun ei varsinaisesti ollut ensinkään tarkoitus neuloa joululahjoja, mutta kun inspiraatio iskee, ei sitä käy kieltäminen. Kas kun kaimalla on semmoinen kulttuurituotantofirma, Tuottajat. Ja sitten sillä samalla kaimalla suloinen pieni nappisilmä, jolla ei vielä ollut firman pipoa.

Helpommalla olisin varmaan päässyt, jos olisin vaan kirjonut valmiin pipon päälle tekstin, mutta toteutin tämän niin, että neuloin pipoon reunuksen onteloneuleena. Loin siis joka toisen silmukan sinisellä ja joka toisen valkoisella. Silmukat neulotaan omilla väreillään, kunnes tullaan kuvion kohdalle, jolloin kirjainten silmukat neulotaankin päinvastaisilla väreillä. Reunuksen jälkeen neuloin sisä- ja ulkopuolen silmukat yhteen ja tein pipon loppuun turkoosilla langalla.

Tämä olisi ollut hyvinkin nopea projekti, jos olisin vaivautunut heti kysymään Googlelta pienen lapsen päänympärystä. Nyt sen sijaan neuloin ensin pipon valmiiksi, tiedustelin Googlelta mittoja perästä ja purin työn. Ja sitten uudestaan järkevämmällä silmukkamäärällä. Joskus olisi kiva kiivetä puuhun pää edellä, mutta nää on näitä. Lahja kuuleman mukaan osui ja upposi.

Neulisti

Tosi rakkautta

Meillä asuu semmoinen tyyppi. Semmoinen tyyppi, joka hukkaa kaikki pipot ja käsineet - toisinaan myös takit. Niitä jää ystävien ja sukulaisten eteisiin. Niitä unohtuu bussin penkille ja silloin tällöin muihin maihin. Joskus jokunen löytää tiensä takaisin eteisen hyllyyn, mutta suurin osa jää sille tielleen. Niin, että jos sellaiselle tyypille neuloo kännykkäät, se on tosi rakkautta.

Mitä: Vasamat / oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Madelinetosh Sport, 90 g

Niin, samalle tyypille on neulottu Vasamat aiemminkin. Itse asiassa, suunnittelin koko kännykäsohjeen sen saman tyypin synttärilahjaksi jokunen vuosi sitten. Tuolta linkistä löytyy suomenkielinen ohje näihin kännykkäisiin ja Ravelryn puolelta sama englanniksi.

Kännykkäissä on kynsikkäiden tapaan puolikkaat sormet, jotka jättävät sormenpäät paljaiksi teknisten laitteiden räpeltämistä varten. Ja kun kännykkä maltetaan sujauttaa takaisin taskuun, voi sormien lämmikkeeksi kiskaista lapasmaisen hupun.

Kännykkäät nämä ovat siksi, että myös peukalonpää on jätetty paljaaksi älyluurin käyttöä varten. Ja toki peukalolle on myös neulottu lämmittävä huppu. Jottei hupun sauma olisi liian silmiinpistävä, kännykkäiden kämmenselkää pitkin kulkee salamakuvio.

Kirjoitin ohjeen alunperin The Uncommon Threadin Everyday Sport -langalle. Nyt päällä on langanostolakko ja sopivan langan täytyi löytyä omista kaapeista. Tarjolla oli Tosh Sportia, joka riitti sopivasti yhteen Vasama-pariin. Mutta kylläpä oli valtaisa ero lankojen paksuudessa. Jouduin muokkaamaan ohjetta reippaasti, jottei kännykkäistä tullut liian isoja. Mutta mikäpä sitä muokatessa - minähän sen alunperinkin kirjoitin, heh.

Se sama meillä asuva tyyppi tulee takuuvarmasti hävittämään nämä kauniit ja lämpöiset kännykkäät viimeistään vuoden, parin päästä. Mutta hällä väliä, sitten teen uudet. Niin paljon sitä tyyppiä rakastan.

Neulisti

Miten pingottaa neule?

Opetustuokion aika! Tällä kertaa luvassa on opastusta pingottamisen ihmeelliseen maailmaan.

Aloitetaan ensinnäkin siitä, mitä neuleen pingottaminen tarkoittaa. Kun neuleprojekti valmistuu, se pitää kastella ja kuivattaa muotoonsa, jotta neulepinta tasoittuu ja erilaiset pitsineuleet avautuvat ja asettuvat kunnolla aloilleen.

Neulominen on välineurheilua, eikä pingottaminen ole mitenkään poikkeus. Pingottamiseen löytyy paljon hyviä tykötarpeita niin lankakauppojen kuin markettienkin hyllyiltä. Lapasten ja sukkien viimeistelyyn löytyy Succaplokin lapas- ja sukkapingottimet. Lapasplokeissa on kätevät irtopalat, jotka voi työntää peukaloihin niitä venyttämään. Erityisen hyviä nämä pingottimet ovat kirjoneuleen kanssa, koska kirjoneulekäsiala tasoittuu monesti vasta pesun ja pingotuksen jälkeen. Lapasten tai sukkien annetaan liota viileässä vedessä, johon voi lykätä mukaan villapesuainetta. Kun ne ovat rauhassa kastuneet kauttaaltaan, ne puristellaan kuivaksi ja asetellaan plokkeihin ja annetaan kuivua.

Suurempien neuleiden, kuten huivien, paitojen ja takkien pingotukseen on omat välineensä. Joillekin neuleille riittää ihan vain kostutus ja asettelu kuivumaan vaikka pyyhkeen päälle. Mutta siisteintä jälkeä tulee apuvälineiden kera. Ensinnäkin on hyvä olla jonkinlainen pingotusalusta. Toiset käyttävät vanhoja patjoja, mutta kaupoista löytyy kivasti pieneen tilaan meneviä vaihtoehtoja. Itse olen ostanut Biltemasta kaksi settiä tällaisia lasten ruutuhyppyalustoja. Tarjolla on myös koottavia voimistelumattoja ja lankakaupoissa ihan virallisia koottavia pingotusalustan paloja, mutta nämä toimivat kaikki yhtä hyvin. Olennaista on, että ne kestävät jatkuvaa neuloilla tökkimistä ja saat kasattua niistä kulloinkin tarvittavan muotoisen alustan. Lisäksi tarvitaan vähintäänkin nuppineuloja. Lankakaupoissa myydään myös pingoitukseen erityisesti tarkoitettuja neulakampoja sekä kuvassa näkyviä t-neuloja. Niissä on leveämpi pää kuin nuppineuloissa, eikä neule pääse pujahtamaan vahingossa pois paikoiltaan.

Suuremmat neuletyöt kannattaa pesun ja pienen rutistelun jälkeen vielä kuivata pyyhkeen avulla. Pyyhkeen voi levittää lattialle ja asetella neuleen sen päälle. Sitten pyyhe kääritään rullalle ja itse suosin tämän jälkeen pyyherullan päällä kävelemistä, jolloin saan tehokkaasti ylimääräisen veden puristumaan neuleesta pyyhkeeseen. Kun neuletta on hiukan kuivattu, se levitellään pingotusalustalle ohjeen mukaisiin mittoihin. Erityisesti hihojen mittoihin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä ne venähtävät helposti liian pitkiksi kastelun jälkeen.

Viimeinen käyttämäni apuväline on pingotusraudat. Niitä saa lankakaupoista. Minun ostamassani paketissa on iso kasa suoria rautoja ja neljä taipuvaa rautaa. Jos neuletta venyttää pelkkien nuppineulojen avulla, siihen jää herkästi kuivuessa väkäset neulojen kohdalle. Pingotusrautojen avulla voi välttää rumat väkäset. Kuvissa on esimerkki paidan pingottamisesta. Asettelen yleensä kaksi rautaa kummankin hihan sisään, yhden raudan helmaan ja sitten neuleesta riippuen saatan laittaa raudat vielä kylkiin. Näiden kuvien paidassa ei ole vyötärömuotoiluja, joten pingotin kyljet rautojen avulla. Raudat sujautetaan joko neuleen sisään tai pujotellaan neuleen läpi sieltä täältä (kuten tässä helmarauta). Sitten neule venytetään halutun kokoiseksi ja asetellaan aloilleen pingotusneuloilla. Laitan lisäksi neuloja myös pääntielle. Tässä paidassa on suorakaiteen mallinen pitsipaneeli etukappaleessa ja pujottelin raudat sen reunoihin, jotta sain pitsipaneelista varmasti suoran.

Hihat herkästi venyvät kastelun myötä, joten ainakin ne kannattaa mitata mittanauhan kanssa. Mittaan mittanauhalla oikean pituuden kainalosta ja merkitsen sen alustaan neuloilla. Sitten sujautan hihan sisään kaksi pingotusrautaa ja neulaan hihansuun oikean pituuden kohdalle. Tässä kohtaa hihassa on usein mytty ylimääräistä neulosta, mutta sitten vaan kylmästi silottelen sitä, kunnes saan hihan asettumaan kauniisti. Koska käsiala useimmilla vaihtelee sen mukaan, neulooko tasona vai suljettuna, hihoista tulee herkästi kireämmät/löysemmät kuin olisi tarkoitus. Kannattaa siis mitata myös oikea, haluttu hihanympärysmitta kainalon kohdalta ja venyttää hihaa pingotusrautojen avulla tai silotella sitä vähän kapeammaksi. Sitten vaan neulat paikoilleen ja odottelemaan paidan kuivumista.

Nuorena ja hölmönä en ymmärtänyt pingottamisen päälle. Käsityölehdissä höpistiin kappaleiden höyryttämistestä mittoihinsa ja se kuullosti ihan turhalta hifistelyltä mielestäni... Kunnes eräänä kauniina päivänä näin yhdessä neuleblogissa ennen/jälkeen-kuvaparin neuletakista ja ymmärsin pingottamisen merkityksen. Neulepinta laskeutuu aivan eri tavalla pingottamisen jälkeen.

Huivien kanssa pingotusrautoja voi käyttää ainakin siihen, että saa huivin yläreunan suoraksi. Alareunaan voi käyttää taipuvia rautoja tai sitten pelkkiä neuloja. Tosin, etenkin nirkkopäättely syö yleensä kaikki taloudesta löytyvät neulat. Minulla on kaksi settiä t-neuloja ja huiveihin se on useimmiten liian vähän. Kun neule on kuivunut kunnolla, neulat irrotetaan, raudat poistetaan ja ihmetellään sitä, miten kauniisti laskeutuva ja siisti pinta onkaan saatu aikaiseksi.

Neulisti

Vyyhdin tilinpäätös

Neulisti kirjoitti perinteisen uudenvuodentekstin vuonna 2016 tehdyistä töistä. Minua ei siellä näkynyt, syystä. Alkuvuodesta valmistui yhdet sukat, jotka ovat vieläkin päättelemättä, ja loppuvuodesta toiset, lahjaksi päätyneet, jotka valmistuivat niin viime tipassa ettei niistäkään ole kuvia. Jo hyvän aikaa sitten olisi ollut aika tunnustaa tosiasiat ja myöntää, että elämä on jo pitkään vienyt suuntaan, jossa ei aikaa käsitöille saati sitten niistä bloggaamiselle tahdo löytyä niin paljon kuin olisi tarpeen.

En saanut edes aikaiseksi kirjoittaa näistä Spatterdash-kämmekkäistä.

Aloitimme blogin yhdessä Neulistin kanssa syksyllä 2011. Vuosien varrella opettelimme yhdessä bloggaamista, harjoittelimme kuvaamista, tutustuimme toisiin bloggaajiin ja muihin neulojiin, teimme hassuja tempauksia (mm. lankakylpy), järjestimme arvontoja (mm. ensimmäisen tuhannen käynnin kunniaksi) ja kehittelimme suositun jämälankavillasukkajoulukalenterin. Blogi toi elämäämme hurjasti uusia hauskoja asioita ja oli ihanaa saada jakaa ne parhaan ystävän kanssa.

Vähitellen minun elämäni alkoi kuitenkin pistää kapuloita käsityöharrastuksen rattaisiin. Osa näistä kapuloista oli toki mukavia ja toivottuja (mm. lapsen syntymä ja unelmien työpaikan saaminen), osa sitten vähemmän toivottuja (mm. työstressi, unen puute ja muksun korvatulehduskierre). Aika ajoin ja yhä useammin blogin mukanaan tuomat velvollisuudet alkoivat tuntua enemmän rasitteelta kuin iloa tuottavalta asialta.

Ex-bloggaaja uusissa maisemissa. Tunnistatko paikan?

Ilman Neulistin panosta blogi olisi tietenkin kuollut jo aikaa sitten, mutta roikuin mukana, koska toiveikkaana ajattelin, että kyllä sitä aikaa alkaa taas jossain vaiheessa löytyä. Viimeistään vuoden

2016 jälkeen on myönnettävä, että ei sitä taida ihan heti löytyä. Olettekin jo varmasti huomanneet muutokset blogissa, mutta tämän jäähyväisviestin aikaiseksi saaminenkin kesti kuukausia, kun hoidettavana oli työnhakua, työmatkoja, ulkomaille muuttoa, väitöstä ja uusien työhommien opettelua. Syksy on juostu pää kolmantena jalkana kodin, työn ja päivähoidon väliä; kaksi vaativaa kokopäivätyötä ja 6,5 tuntia päivässä auki oleva päiväkoti on jokseenkin haastava yhdistelmä.

Nyt on siis aika viimeinkin sanoa virallisesti jäähyväiset. Kiitos minun puolestani ihanille lukijoillemme – siis niille, jotka minut vielä muistavat... Kun jatkossa teen käsitöitä, teen niitä puhtaasti tekemisen ilosta enkä velvollisuudesta. Ehkä sitten taas joskus eläkkeellä innostun bloggaamisesta tai vloggaamisesta tai mitä lie telepatialähetyksiä siinä vaiheessa harrastetaan.

Siispä: hei hei ja ihanaa neulevuotta 2017!

Viimeisin terveisin

Vyyhti

Satakieli

Jos joku ei vielä tiennyt, niin toveri Alanderin adventtikalenterimuotoinen mysteerihuivineulonta oli joulukuun kuuminta hottia. Meikäneulojalle se oli marraskuun kuuminta hottia, koska testineuloin huivin silloin.

Mitä: Satakieli / Heidi Alander

Miten: Pyöröpuikko 4.5 mm

Mistä: Madelinetosh Merino Light + Hedgehog Fibres Sock + Canon Hand Dyes Lewis MCN Twist Sock, 104 + 46 + 12 g

Lupauduin innolla testaamaan ohjeen englanninkielisen version, jotta loput himoneulojien tukiryhmästä saivat rauhassa pitää itseään jännityksessä koko kalenterineulonnan ajan. Enpä itsekään nähnyt valmista huivia ennen kuin olin omassani jo pitkällä menossa.

Satakieli neulotaan viidestä eri väristä. Neljää tarvitsee isosti ja viides väri on kontrastiväri, jolla tehdään vain muutama kerros. Valikoin huiviin jämälankakorista herkkuja yksi toisensa perään. Ainoastaan väriä C varten korkkasin uuden vyyhdin.

Halusin kaikkien lankojen olevan samaa hempeää värimaailmaa. Jos jämäkorin loput epävärikerät olisivat olleet yhtään isompia, ette erottaisi huivin värejä toisistaan. Koska sellainen maku meitillä sattuu olemaan. Nyt väriyhdistelmästä tuli aikas maalaisromanttinen. Sellainen vanhanaikainen ja nostalginen. Tykkään.

Lankojen riittävyys jännitti hiukan, koska mallihuivi on neulottu Tukuwoolista, joka on ilmavuutensa ansiosta ihan huisin riittoisaa. Mutta hyvin kävi. Pienimmästäkin jämäkerästä jäi vähän lankaa yli.

Puoliympyrän mallinen huivi koostuu kahdestatoista ohjepalasesta, joissa neulotaan ainaoikeaa raitaa ja yksiväristä pitsiä. Tykkään mallista kovasti. Se on toimiva kokonaisuus, ja kuitenkaan sen neulominen ei ollut ennalta-arvattavaa. Tai siis, että olihan siinä koko ajan niitä ainaoikeita raitoja odotettavissa, mutta ne eivät koskaan menneet niin kuin olisin veikannut. Sellainen mysteerineulonnan kuuluu ollakin - että ei voi itse päätellä, mitä seuraavaksi tehdään.

Huivin päättelyyn oli kaksi vaihtoehtoista tapaa. Itse valitsin nirkkoreunan, koska tiesin sen korostavan maalaisromanttista tunnelmaa entisestään. Tästä tuli ihana!

Neulisti