Elämysmatkailua

Kotiuduin eilen vuoden parhaasta viikonlopusta. Vuorossa oli jo kuudes Kierot puikot -retriitti. Viides, jossa minäkin olen ollut menossa mukana. Suosittelen lämpimästi kaikille. En ole aikoihin kirjoitellut retriittiviikonlopuista, vaikka osallistun vuosittain kolmeen-neljään retriittiin, mikäli vain mahdollista. Jopa puhelimeni autocorrect tarjoilee  r- ja e-kirjaimen jälkeen sanaa retriittinarkkari. Nyt päätin pitkästä aikaa heilua kameran varressa, vaikkei minulla ollut edes yhtään valmista neuletta reissulla kuvattavaksi.

Vuoden paras viikonloppu vietettiin tällä kertaa Iisalmessa, Haapaniemen tilalla. Ohjelmaan kuului hirvittävä määrä hirvittävän hyvää ruokaa, ihanaa seuraa ja luokattoman huonoja juttuja, joille sai nauraa vapautuneesti. Meitä hemmoteltiin savusaunalla, hierojalla, lankalotolla ja perinteisellä Savo-tietovisalla. Lankakauppiaina paikalla olivat Kässäkerho Pom Pom ja Puffalan puoti. Houkutuksia oli siis riittämiin.

Vaikkea omia kuvattavia ollutkaan mukana, sain kuvata kasan kaverin neuleita. Kuvassa niiden alla pilkottaa patsas, joka osasi olla yllättävän pelottava joka kerta, kun sen ohi juoksi savusaunalle.

Lankalotossa minulla kävi parempi tuuri kuin koskaan ja pääsin napsimaan ensimmäisten joukossa parhaita herkkuja päältä. Yllättyisittekö valtavasti, jos kertoisin napanneeni palkintojen joukosta sellaisen täysin värittömän harmaan? Sellaisen niin vaalean, ettei se meinaa käydä harmaastakaan. Ai ette? Ihme väkeä.

Kieroissa puikoissa on joka kerta järjestetty myös erilaisia pajoja. Tällä kertaa halukkaat pääsivät opiskelemaan pitsineuleiden saloja ja sock blankien värjäämistä.

Pom pomin Liinu veti ainakin kolme värjäyspajaa, kun halukkaita oli niin monta. Sukkamattojen värjääminen tapahtuu samalla tavalla kuin langankin: liotetaan matto etikkavedessä, värjätään happoväreillä ja kiinnitetään väri kuumentamalla - tällä kertaa mikrossa. (Tähän ei sitten missään nimessä saa käyttää ruoanlaitossa käytettävää mikroa!) Hauskuus tulee siitä, miten eri tavalla värit sekoittuvat, kun sukkamattoa puretaan ja neulotaan sukiksi.

Värjäsin oman sukkamattoni roiskimalla pipetin avulla siihen vaaleaa keltaista ja vihreää, tumma pinkkiä, violettia ja muutaman pisaran mustaakin.

Muilla oli taiteellisempia lähestymistapoja. Niitä hetken tuijoteltuani otin työn alle vielä toisen sukkamaton, jonka maalasin järjestelmällisemmin. Pensselöin siihen ensin harmaan ruudukon, jonka täytin töpöttämällä violettia väriä ja lopuksi roiskin komeuden päälle hiukan mustaa. Harmi vaan, ettei harmaa väri tullut läpi toiselle puolelle, joka jäi kovin valkoiseksi. Tosin, tästä voi tulla vaikka kuinka hauska neuloessa, kun harmaa, violetti ja valkoinen sekoittuvat keskenään. Ensimmäisen sukkamaton neulominen oli pakko aloittaa jo heti eilen illalla kotiin päästyä.

Kiitos rakkaat toverit maanmainiosta viikonlopusta. Ja jos joku nyt siellä näyttöpäätteen toisella puolella miettii, kuinka tähän hauskuuteen voi päästä mukaan, niin tätä Ravelry-ryhmää kannattaa alkaa kyttäillä ensi vuonna alkuvuodesta.

Neulisti

Viemisiä

Oli ilo päästä tutustumaan ystävän vauvaan, ja eihän sellaiselle reissulle sovi lähteä ilman pieniä tuliaisia.

Mitä: Bits + Pieces / Veera Välimäki

Miten: Pyöröpuikko 3.0 mm

Mistä: La bien aimée Merino Singles + tuntematon nöttönen, 18 + 6 g

Turvauduin jälleen kerran luotto-ohjeisiin. Veera Välimäen myssymalli on ehdoton suosikkini vauvan päähineeksi. Se on paitsi sievä, myös hauska neulottava, sillä lakki neulotaan hiukan kantapään käännöksen tapaan. Myssy myös valmistuu ihan muutamassa tunnissa, mikä on aina hyvä ominaisuus tuliaisneuleessa. Valitsin ohjeesta 6kk koon ja otin yhtä kokoa suuremmat puikot, jotta myssystä tulisi varmasti riittävän iso. Kauhean vaikea on arvailla  vauvojen kokoja. Mutta osuinpa oikeaan.

Viime kesän neulefestareilla jaettiin iltajuhlan osanottajille pussillinen lankamaistiaisia. Sain omastani (ja siskon pussista, kiitosta vaan) huikaisevan pirteää Wee rainbow on a vespa -väriä La bien aiméen merinosinkkuna. Tästä löysin niille nöttösille vihdoin sopivan projektin, johon ne riittivät. Myös harmaa raitalanka oli peräisin festareiden maistiaispussista, mutta en kyllä enää yhtään muista, mitä lankaa se on.

Mitä: Mini motif baby mittens / Lynette Hulse

Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Zelda's dippins Wild and free + The Uncommon Thread Everyday Sport, 9 + 8 g

Toki pakettiin piti sujauttaa myös tumput, koska kevätpäivät voivat vielä viluttaa pieniä sormia. Tämäkin ohje kuuluu vauvalahjasuosikkeihini. Parasta siinä on, että ohjeessa on kahdeksan eri kaaviota, joista valita. Malliin ei pääse kyllästymään, kun aina voi neuloa eri kaavion.

Tällä kertaa valitsin kaavioksi pikkuiset pöllöt. Tietenkään en ottanut edelliskerroista opikseni ja kaivoin jämälankakorista liian kirjavat langat, joilla kuvio ei erotu kunnolla. Tällä kertaa sentään otin tumppuihin kaksi sport-vahvuista lankaa, sillä fingering-vahvuisella tumpuista tulee ihan vastasyntyneen kokoiset ja ne jäävät nopeasti pieniksi. Onneksi arvoin näissäkin sopivat puikot käyttöön, sillä sekä myssy että tumput olivat juuri oikean kokoiset pikkuiselle.

Neulisti

Värittömyyden himo

Jotkut huivit ovat helpompia kuin toiset, kyllä sen ymmärrät. Vai mitenkä se laulu oikein menikään.

Mitä: Color craving / Stephen West
Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm
Mistä: BC Garn Semilla Extra Fino, 133 g

Joskus aikoinaan, kun Color craving -huivi oli Stephenin mysteerineulonnassa ja niitä alkoi putkahdella ympäri Ravelrya, en ymmärtänyt mallin päälle yhtään. Semmoinen joka suuntaan kurkotteleva reikäinen lärpäke. Mitä sellaisella tekee?

Mutta sitten näin Stephenin kurssilla huivin ihan paikan päällä. Sehän oli ihana! Ihan täydellinen. Ihanan valtaisa huivin lärpäke, jonka ylettää kietomaan kaulan ympärille muutamaan sataan kertaan. Ja ne reiät! Hei, ne ihan kauhean käteviä, kun niistä voi pujottaa huivin pään ja se pysyy kaulalla solmimatta.

Siitä asti halusin ehdottomasti neuloa huivin itselleni. Ihan omaan käyttöön. Joku kerta törmäsin lankakaupassa Semillan ihanan huurteisiin väreihin, vaaleanpunaiseen ja mintunvihreään. Kotoa löytyi jo valmiiksi vyyhti valkoista ja vaaleaa harmaata, joten homma oli sitä myöten selvä. Yksi täysin väritön Color craving tulossa. Osuvaa, eikö. No ei ehkä, mutta ainakin meikäneulojalle tyypillistä käytöstä.

Huivi oli tosi hauska neulottava, vaikka koko ajan pitenevät kerrokset alkoivatkin välillä puuduttaa. Huivi aloitetaan neulomalla keskellä oleva raitaosuus. Reikärivistö saadaan aikaan tekemällä joka toisella kerroksella holtiton määrä lisäyksiä samassa kohtaa. Seuraavaksi neulotaan nurkka kerrallaan poimimalla silmukat keskikolmion kahdelta sivulta ja neulomalla koko ajan lyheneviä lyhennettyjä kerroksia. Kun yksi nurkka on käsitelty, otetaan toinen väri ja neulotaan seuraavat kaksi sivua. Lopuksi komeuden kruunaa nirkkopäättely.

Huivin neulominen oli siis hauskaa ja siinä tökki korkeintaan valitsemani värien järjestys. Oikeasti mallissa käytetään kolmea väriä, mutta mulla kun sattui olemaan neljä. Neljännen värin ujuttaminen työhön onnistui ihan helposti, mutta näin jälkiviisaana tuumaan, että olisi kannattanut raidoittaa keskikolmion vaalean punainen valkoisella harmaan sijaan. Harmaameleerattu pinkki ja harmaa yhdessä ovat vähän tunkkainen yhdistelmä. Sievä tästä tuli näinkin.

Ongelmat alkoivat vasta huivin valmistuttua. Sen kuvaamisesta ei nimittäin tahtonut tulla mitään. Ensin sitä kuvattiin Vyyhdin kanssa, kun käytiin heillä kyläilemässä maailmalla. Mutta jotenkin kuvista ei tahtonut tulla onnistuneita. Oli liikaa hälinää taustalla tai sitten kamera oli tarkentanut ihan väärään kohtaan tai sitä tai tätä. Aina jotain pientä pielessä. Otin huivin jo käyttöönkin ja päätin murehtia kuvia myöhemmin.

Lopulta otin uusintayrityksen äiti kameran takana. Paitsi, että minulla oli jo valmiiksi asennevamma tämän huivin kuvaamista kohtaan, kun siitä ei edelliselläkään kerralla tullut hyvää kuvaa ulos. Jos harrastaa neulekuvaamista, on varmaan tullut huomanneeksi, että nyrpeällä mielellä ei myöskään tule hyviä kuvia. Aikani kiukuteltuani pyysin äidiltä kauniisti anteeksi ja kerroin huivin olevan syypää huonoon tuuleen. Ja kun paha mieli oli kerran purettu, alkoi kuvauskin sujua.

Tämän kanssa suurin ongelma taisi olla huivin muoto. Se on niin pitkä ja kapea lärpäke, ettei sitä oikein saa kuvissa näkymään kokonaan. Katsokaa nyt! Yrittäkääpä itse venyä tämän kuvaamiseen. Kuvaushaasteista huolimatta itse huivi on kerrassaan ihana ja suosittelen sitä kaikille vähän erikoisempien huivien ystäville.

Neulisti

Elsa-pipo. Not.

Osallistuin maaliskuussa retriitille ja nappasin rukin mukaani, sillä olin päättänyt pitkästä aikaa kehrätä. Kotona valikoin kasan inspiroivia kuituja mukaan ja sainkin niistä yhden työstettyä langaksi asti retriitissä.

Mitä: Kaksisäikeinen, 171 m / 120 g

Miten: Martin malliin

Mistä: Yarngrimoire Merino/silkki/firestar värissä Moby Dick

Kuitu valikoitui mukaan värinsä takia. Se on alusta asti huudellut, että Frozenia fanittavalle veljentytölle voisi tehdä tästä myssyn. Paitsi että se on vaaleansininen, siinä on mukana kimmeltävää firestar-kuitua, joka tuo lankaan hentoisen säihkeen. Tietenkään tuo säihke ei välity kuvista kovinkaan hyvin, mutta uskokaa pois, että siellä sitä on seassa. Itse tykkään erityisesti siitä, miten hienovaraisen säihkeen se lankaan tuo.

En ole aikoihin kehrännyt näin paksua lankaa. Jos harrastaa kehräämistä, tietää, että kaikesta langasta tuppaa herkästi tulemaan aina samanvahvuista. Jokaisella on oma sormituntumansa, joka tuottaa mieluusti aina yhtä ja samaa vahvuutta - yleensä jotain aika ohutta. Sitten jos haluaa, minkään muun vahvuista lankaa, se vaatii keskittymistä. Halusinkin haastaa itseni kehräämään mahdollisimman paksua lankaa. Tasaistahan siitä ei tietenkään tule, kun mennään mukavuusalueen ulkopuolelle, mutta käsinkehrätyssä langassa saa kyllä näkyäkin, että ihan itse tein.

Mitä: Pipo / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikot 4.5 mm

Mistä: Oma rukkikehruu, 115 g

Jos kehrääminen vaati vähän tarkkaavaisuutta, piposta halusin tehdä mahdollisimman aivottoman. Alkuun korkea joustin, loppu pipo sileää ja kavennukset neljässä kohtaa. Resorin taitoin kahtia ja lopusta langasta tein tupsun sekä lettinauhat, joilla pipon voi halutessaan solmia leuan alta. Aika sievä, vai mitä? Niin minäkin luulin...

Vastaanotto oli vähän nuiva. Pipoa ei millään haluttu sovittaa, lettipipoja löytyi hyllystä kuulemma jo vanhastaan ja eivät Elsan letit edes ole siniset. Ja sitä kimalletta ei, täti hei, ole Elsan tukassa vaan mekossa. Olinpa tollo. 

Sama tomera kullanmuru on aiemminkin antanut suoraa palautetta käsitöistä. Ompelemani Elsa-mekko oli pielessä, kun viitassa oli ruusuja lumihiutaleiden sijaan. Vaan ahkerassa käytössä on sekin ollut. Eiköhän pipokin pääse päähän sitten ensi talvena.

Neulisti

Jonka mielestä villahousut eivät ole hot, on väärässä

"Pylly palelee lumihangessa istuessa," totesi rakas kälyni ja toivoi villahousuja. Sepä sattui sopivasti, kun minä nääs olen tämmöinen neulojatyyppi. Ei muuta kuin sopivaa mallia metsästämään ja lempivärejä tiedustelemaan.

Mitä: Majas Mamelucker / Maja Karlsson

Miten: Pyöröpuikko 2.25 mm

Mistä: Louhittaren luola Tuulen tytär, 121 g

Sattumoisin sopivasti samoihin aikoihin törmäsin netissä älyttömän hyvännäköisiin neulottuihin shortseihin. Kälykin tokaisi, ettei hoksannut tilausta tehdessään, että villashortsit voisivat olla paitsi hyvännäköiset, jopa seksikkäät. Mutta voihan ne, kun hyvin tekee.

Itse malli on hyvin simppeli. Pöksyt neulotaan ylhäältä alas. Ensin tehdään piiiitkä resori, jonka voi halutessaan kääräistä rullalle tai pitää ylhäällä vatsaa lämmittämässä. Resorin jälkeen lisäillään vähän silmukoita. Pöksyt ovat muuten sileät, mutta joustinta jatketaan sivuilla. Pyllylle tehdään tilaa lyhennettyillä kerroksilla ja kun housuilla on riittävästi mittaa, neulotaan haarakiila ja erotellaan kintut omiin lahkeisiinsa. Lahkeet neulotaan joustinneuleena. Helppoa ja hyvännäköistä.

Ohje oli kirjoitettu vain yhdelle koolle, M/L. Tarvetta oli kuitenkin ennemminkin koolle S. Yritin alkuun muokata ohjetta pienemmäksi. Laskin ohjetiheyden perusteella sopivamman silmukkamäärän, mutta siitä näytti tulevan niin pieni, että työ muistutti enemmänkin kauluria kuin lantion yli ujutettavaa vaatekappaletta. Purin neuleen heti parin kerroksen jälkeen ja noudatin kiltisti ohjetta. Otin yhtä kokoa pienemmät puikot, mutta loppujen lopuksi olisi kyllä pitänyt lisäillä resorin jälkeen silmukoita hiukan ohjetta maltillisemmin. Ei näistä mitenkään kauhean isot tullut, mutta vielä ne voisivat paremminkin istua.

Projektissa ehdottomasti hauskinta oli se, että ohje on kirjoitettu ruotsiksi. Olipa hauskaa pitkästä aikaa opetella uusi neulekieli. Sanakirjaankaan ei tarvinut turvautua kuin muutaman kerran, huomattavasti lystikkäämpää oli yrittää päätellä asiayhteydestä, mitä mikäkin tarkoittaa. Sivujoustimista tuli tarkoitettua kapeammat, kun olin tulkinnut väärin oikeiden ja nurjien silmukoiden lyhenteitä ja aloittanut resorin väärällä silmukalla. Mutta eipä tuota kukaan tiedä, jollen itse kerro. Hups.

Lanka oli pehmoista ja juuri sopivan semisolidia. Sitä oli ilo neuloa. Pitäisikin työstää tästä joku paita tai takki - yksi varastosta jo löytyykin. Yksi vyyhti riitti pöksyihin melkein. Jouduin korkkaamaan toisen vyyhdin vasta ekan lahkeen lopussa. Vähän lyhyemmän resorin kun tekisi housujen yläreunaan, tämä olisi yhden vyyhdin projekti.

Suurkiitos kälylle kuviin lainatusta pepusta. Oli ilo neuloa pöksyt, kun vastaanottaja tykästyi niihin niin kovasti.

Neulisti