Haista kukkanen!

Nyt on kuulkaa päässyt käymään niin hassusti, että meikäneulojalta on keskeneräiset työt loppu! Tämä äskettäin valmistunut huivi oli viimeinen nurkissa pyörinyt ufo ja kyllä nyt on mukava neuloskella puhtaalta pöydältä. Tai noh, oikeastaan pölyiseltä sohvalta, mutta noin niin kuin vertauskuvainnollisesti.

Mitä: Nuffield / Oma ohje

Miten: Pyöröpuikko 3.75 mm

Mistä: Frida Fuchs SCHNIEKE Single + Madelinetosh Merino Light, 258 + 14 g

Tämä projekti alkoi jo kauan sitten keväällä. Tämmöiset viirin malliset, reunoista lisäiltävät ja keskeltä kavennettavat huivit ovat olleet pinnalla jo jonkin aikaa ja minäkin halusin kokeilla sellaisen suunnittelemista.

Hauskan muodon lisäksi huiviin tuovat ilmettä kontrastiväriset raidat ja pitsiosiot, jotka molemmat kasvavat koko ajan. Lopuksi koko komeuden kruunaa nirkkopäättely. Pitsiä neulotaan pitsiosioissa niin oikealla kuin nurjallakin puolella, mutta se on eri helppoa ja nopeasti opittu.

Huivi siis aloitetaan viirin terävimmästä nurkasta. Kun lisäyksiä on tehty niin pitkään, että huivin alareuna on halutun mittainen, muotoillaan loppuhuivi tekemällä alareunassa kavennuksia (tai Nuffieldin tapauksessa lyhennettyjä kerroksia), kunnes huivin keskustan "lommo" on täytetty. Jos kuulosti sekavalta, ette ole vielä kokeilleet tämän mallisia huiveja, ja kannattaisi, koska se on kivaa. Joka tapauksessa halusin lopun muotoilujen tapahtuvan pitsiä neuloen, minkä takia viimeinen pitsiosio venyi valtaisaksi. Mutta tykkään, että se antaa huiville ihanan herkän ilmeen.

Lanka on tuorein luksuslankarakkauteni, Frida Fuchsin SCHNIEKE Single. Paitsi, että se on ihanaa yksisäikeistä merinoa, siinä on ruhtinaalliset 30 % silkkiä, joka tuo lankaan upean kiillon. Ja ne värit, oih! Hölmönä menin ostamaan tätä alunperin vain kaksi vyyhtiä, eikä se tämmöisen jättihuivin kanssa riittänyt mihinkään. Viimeinen pitsiosio syö sen verran paljon lankaa, että oli pakko käydä hakemassa vielä kolmas vyyhti. Nyt sen jämistä voikin kehitellä tälle kaveriksi vaikka kämmekkäät. Kontrastivärinä käytin omista varastoista löytynyttä hohtavan kuparista Toshin Merino Lightia.

Huivin nimeksi tuli Nuffield, Oxfordin yliopiston Nuffield Collegen mukaan. Kipitimme pihan poikki kummitytön kanssa, kun hän halusi jäädä nuuhkimaan kukkia keväiseen puutarhaan. Yritin pistää mieleen, että aina pitäisi olla aikaa jäädä haistelemaan kukkasia, joista tämänkin huivin pääväri, Hanami, muistuttaa. Sille opille oli huivia neuloessa hyvinkin paljon käyttöä, kun viimeisen pitsiosion kerrokset tuntuivat päättymättömiltä.

Nyt pitäisi vielä päättää, jaksanko kirjoittaa huivin ohjeen puhtaaksi. Tänne tarvittaisiin selvästi sen perinteisen päättelykeijun lisäksi puhtaaksikirjoittajakeiju!

Neulisti