Ranskatar?

Sain Puikkomaisterin pipokirjasta arvostelukappaleen ja tapoihin kuuluu aina toteuttaa kirjasta joku malli ennen arvostelun kirjoittamista. Niinpä neuloin itselleni elämäni ekan baskerin.

Mitä: Claudia / Tiina Kaarela

Miten: 3.0 mm pyöröpuikko

Mistä: Drops Lace, 16 + 17 g

Kirjan ensimmäinen malli on simppeli angorabaskeri nimeltään Claudia. Kaapeissani ei lymyillyt angoraa, joten lähdin etsimään korvaavia lankoja. Koin sen vähän hankalaksi, koska angora on kuituna niin kevyttä, ettei ohjeen langan metrimäärien pohjalta oikein tiennyt, minkä paksuista korvikelankaa olisi hyvä käyttää. Angora kun nääs ei mielestäni paina oikeastaan mitään.

Lopulta päädyin hyödyntämään jämälankoja. Keksin yhdistää kaksi Dropsin pitsilankajämää. Niillä sai aikaan myös hauskan elävän värisen pinnan, kun toinen lanka oli harmaan ruskea ja toinen beige. Tai siis, niin eläväisen kuin beigeä nyt voi eläväiseksi kutsua.

Ohje oli tosi helppo. Ensin neulottiin taitettu reunus ja sitten tehtiin lisäyksiä ja lopuksi kavennuksia, kunnes silmukat alkoivat loppua kesken. Eri simppeliä siis. Harmillisesti ohjeessa oli kyllä virheitä, sillä mitkään kolmesta peräkkäisestä ohjeluvusta eivät pelanneet yhteen. Jos neuloin lisäyksiä sen verran kuin käskettiin, ei kokonaissilmukkamäärä pitänyt kutiaan. Ja sitten, kun lisäilin oikeaan silmukkamäärään asti, ei kavennusten kohdistus taas osunut oikeaan. Alan kyllä olla vakuuttunut siitä, että vika on kustantamoiden aikarajoissa. Ihan kaikissa käsityökirjoissa on viime vuosina vilissyt niin paljon virheitä.

Pienistä silmukkalukuvirheistä huolimatta pipo valmistui helposti. Kyllähän sitä kokenut neuloja osaa soveltaa. Pingotus olikin tavallista jännittävämpää. Päätin turvautua kotoa löytyviin tarvikkeisiin ja kiskoin kastellun ja kuivaksi rutistetun pipon ison lautasen ympärille venymään. Koostakin taisi lanka-arvuutteluistani huolimatta tulla ihan sopiva. Vielä kun osaisi käyttää baskeria.

Kirja-arvostelu löytyy täältä.

Neulisti