Pussi poikineen

Kiitoksia valtavasti kärsivälliselle opettajalle projektipussukoiden ompeluopastuksesta viikonlopun pajassa. Hävettää ihan tunnustaa, mutta olen tähän asti kuljettanut keskeneräisiä neuleitani muovipusseissa. Olen "kenties" hiukkasen nirso, mutta nähtyäni kerran tämän näköisiä projektipussukoita, en ole huolinut muun mallisia hankkia tai tehdä. Onneksi retriitissä oli paja, niin pääsin vihdoin muovipusseista eroon.

Mitä: Projektipussukoita

Miten: Ompelukoneella

Mistä: Kujeen kuosikankaat + Eurokankaan vuorikangas, 1.3 + 0.7 m^2

Me oppilaat (tai siis puolet meistä.. lue: minä ja rymykaveri) olimme melkoisia kauhukakaroita projektipussukkapajassa, mutta tästäkin huolimatta saatiin valmista aikaan. Etukäteen oli ohjeistettu ottamaan mukaan mm. omat sakset ja muistiinpanovälineitä. Näistä muistin jättää molemmat kotiin. Onneksi oli kamera, jolla ikuistin pussinompelun erinäiset vaiheet. Ja onneksi tein näin, sillä muuten en olisi kotona onnistunut jatkamaan. Projektipussukka on äärimmäisen helppo ja nopea ommeltava, mutta siinä on muutama kikka, jotka täytyy tietää. Kahvat pitää osata ommella oikealla tavalla yhteen ja kylkeen on jätettävä pieni aukko, josta kääntää pussukka, jotta siitä saadaan todella kaksipuolinen. Tässä kaikki saumat siis jäävät pussin sisuksiin jemmaan, niin että pussia voidaan käyttää kummin päin vaan.

Pajassa minulla oli mukanani vain valkoista vuorikangasta, mutta kotosalla tein yhden pussin käyttäen kuosikangasta molemmilla puolin. Lisäksi kokeilin tehdä yhden pussin suurempana, jotta sinne mahtuisi paitaprojektikin. Lisäsin kaavaan vain hieman pituutta. Paremman yksilön saisi aikaan, jos tekisi pussista myös leveämmän.

Nämä ovat niin söpöjä! Nyt minä, joka en ole ennen ymmärtänyt projektipussukoiden päälle ensinkään, mietin vain kankaiden hamstraamista ja pussukkatehdasta. Sitten pitäisi varmasti myös pitää yllä useampaa keskeneräistä neuletta, jotta joka pussiin riittäisi täytettä. Voi hitsi. Voi harmi.

Neulisti

Kerrankin ajoissa

Tutustuin netin neulemaailmaan oikeastaan vasta siinä kohtaa, kun Vyyhti ehdotti blogin pitämistä. Niinpä olen kaikkiin mahdollisiin hittineuleisiin päässyt käsiksi vasta jälkijunassa, koska niitä on netti pullollaan ja jono vain kasvaa. Tähän tulevaan hittiin satuin kerrankin tarttumaan ensimmäisessä aallossa.

Mitä: Imagine when / Joji Locatelli

Miten: Pyöröpuikot 4.0 mm

Mistä: Handu Handdyed merino, 103 g

Olin lähdössä kaksipäiväiseen seminaariin ja mukaan piti napata jotain helposti neuloutuvaa. Bongasin ohjeen ravelrysta ja vihdoin tuntui, että löysin täydellisen ohjeen laatikossa marinoituneelle Handulle. Sitä oli vielä kaksi vyyhtiä, niin ei tarvinut jännittää langan riittävyyttä. Seminaarin päättyessä huivi olikin melkein valmis.

Huivi neulotaan poikittain ja se koostuu ainaoikeasta ja reikäkerroksista. Neuleen muoto tulee lyhennetyistä kerroksista ja toiseen reunaan neulottiin nyppyjä. Sopivan simppeli malli, mutta lyhennetyt kerrokset pitivät mielenkiinnon yllä. Tällaiset mallit ovat täydellisiä pareja semisolideille langoille, joissa väri vaihtelee hieman, muttei ole liian riemunkirjava. Ensimmäinen vyyhti lopahti ehkä 8 kerrosta ennen loppua. Onneksi oli toinen varastossa.

Kertakaikkisen ihana huivi. Suurkiitos kuvista Knit-thän-thän!

Neulisti

Tien päällä taas

Hei. Olen Neulisti ja minulla on ongelma: olen koukussa retriitteihin. Tällä kertaa helpotin retriittikutinaa osallistumalla Kieroihin Puikkoihin. Tämä oli järjestyksessään toinen savolaisen kiero retriitti ja mukaan oli päästävä.

Kuten retriittien henkeen kuuluu, pöydät notkuivat lankaa.

Hauskin viikonloppu miesmuistiin piti sisällään mm. tietovisan. Tässä tarvittiin tietämystä Wollmeisen värivalikoimasta, kehräämisestä, lankojen paksuuksista, savon murteesta, kotimaisista värjäreistä, neuleohjeista ja sadoista villasukista. Neuletietämyksen lisäksi retriitissä taisteltiin tiramisujen paremmuudesta. Loppupäätelmänä todettiin, että on parasta syödä molemmat pois ennenkuin alkaa kertyä sivullisia uhreja. 

Osallistuin ensimmäistä kertaa retriittipajaan. Opettelimme ompelemaan projektipussukoita. Valmiista kauniista pussukoista ei näy, kuinka poltimme opettajan päreet, piilottelimme virheitä ja korjailimme niitä opettajan silmien välttäessä sekä remusimme niin, ettei aikataulussa ollut mitään mahdollisuuksia pysyä. Ostin Kujeen retriitipuodista kasan maailman söpöimpiä kankaita ja tällä viikolla olisi tarkoitus pitkästä aikaa istua ompelukoneen ääreen puuhastelemaan.

Lauantai-illan kruunasivat rantasauna paljuineen. Kuinka monessa muussa retriitissä on muuten nähty karaokea? Etenkään sellaista, jossa laulaja esittää dueton yksinään?

Tässä tämänkertainen retriittisaalis. Shoppailin kolme vyyhtiä Kraftin mielettömän upeita värjäyksiä, kaksi sukkalankaa ja yhden huivilangan. Lankalotossa onni suosi ja pääsin poimimaan Titityyn yllätyspussukan, joka piti sisällään kaksi vyyhtiä keväisen väristä pellavasilkkiä. Oikean puolimmainen vyyhti taas tipahti rukin kyydistä. Tämän langan lisäksi retriitin aikana edistyi mukavasti pitkään ufoutunut mekko ja valmistui yksi sukka. Kukas sille parin tekee? Lankojen ja edistyneiden neuleiden lisäksi retriitistä jäi käteen lomaosake koirankopista Kuopiossa.

Jännän äärelläkin hieman käytiin, kun gps kadotti kuvan ja piti luottaa pelkkään ääneen, petauspatjan alta löytyi muurahaisten disko ja kotimatkalle lähtiessä auto sanoi skiirts ja sammahti. Kiitosta vaan kaikille kevään parhaista pirskeistä. Uudestaan nyt heti jooko?!

Neulisti

Tumpputehdas

Täällä on oman vauvautumisen jälkeen tehty tumput jos toisetkin, ne kun ovat nopeaa neulottavaa ja oman (ja muutaman ystävän) kokemuksen mukaan myös villasukkia tarpeellisempia. Ei siis siksi, etteikö villasukille olisi käyttöä, mutta siksi, että niitä useimmat vauvat taitavat saada lahjaksi joka tapauksessa. Tässä koottuna lahjaksi päätyneitä tumppuja, jotka ovat valmistuneet jo vuodenvaihteen molemmin puolin, mutta nyt vasta sain aikaiseksi esitellä. Valitettavasti en tullut laittaneeksi kaikista ylös lankamääriä tai puikon kokoa, mutta tuskin arviot kovin pieleen menevät.

Mitä: Vastasyntyneen minitumput / oma ohje
Miten: Sukkapuikot 3 mm (muistaakseni)
Mistä: Drops Fabel kanerva, n. 15 g

Kärjestä aloittaen (Judy's magic cast on), langan kuviointia kunnioittavaa sileää neulosta ja pitkät joustinneuleiset varret, joissa Jenyn erittäin joustava päättely pukemista helpottamaan. Näitä tumppuja aloin tehdä Nöttöselle eräästä vanhasta sukkaprojektista jääneestä langasta, mutta huomasin jo tehdessä, että niistä on tulossa aivan liian pienet. En kuitenkaan viitsinyt purkaa vaan tein tumput silti valmiiksi. Nyt ne ovat odottamassa erästä tulevaa vauvaa, jolle ne toivottavasti mahtuvat ensimmäisten viikkojen ajan – tai edes päivien, koko kun on tosiaan aika pikkuinen...

Mitä: Junatumput / oma ohje junasukan idealla
Miten: Pyöröpuikot 5 mm
Mistä: Kaksinkertainen Drops Alpaca vihreä, 40 g + kaksinkertainen Drops Baby alpaca silk musta, n. 4 g

Nöttönen sai joululahjaksi makkaravarrelliset (oikeita ja nurjia vaakaraitoja) tumput, jotka ovat käytössä osoittautuneet loistaviksi. Niiden ja junasukkien inspiroimana tein nämä junatumput, jotka on helppo pukea päälle ja jotka pysyvät hyvin kädessä. Mitoitus on melko reilu, mutta onpahan vauvalla tilaa availla kämmeniä. Nämä on aloitettu varresta ja päätelty silmukoiden. Tulipahan sekin sitten opeteltua. Ovat kuulemma olleet hyvät ja mieluisat.

Mitä: Sileävartiset tumput / oma ohje
Miten: Pyöröpuikot 3 mm
Mistä: Drops Baby merino harmaa, 22 g

Nämäkin tumput ovat saaneet innoituksensa Nöttösen mummoltaan saamista lahjasukista. Enpä olisi ennen kokeilemista arvannut, että näin yksinkertainen malli olisi niin hyvä, mutta niinpä vain tuosta tuli yksi suosikeistani. Sovelsin tekniikkaa tumppuihin ja ainakin sovituksessa oli hyvä ja ovat kuulemma olleet käytössäkin. Yksinkertaista, mutta kaunista ja toimivaa.

Näiden jälkeen tumput saavat minun puolestani riittää hetkeksi.

Vyyhti

Mä sain neuloa mun miehelle!

Tätä ei siis tosiaankaan tapahdu usein. Ikinä. Mies tuli arkana näyttämään puhkikuluneita villasukkiaan, että "anteeksi, mä olen hajottanut nämä". Mähän pistin vain bileet pystyyn; vihdoin pääsen neulomaan jotain omalle kullalle.

Mitä: Treppenviertel / Nicola Susen

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Wollmeise Sockenwolle 80/20 Twin, 103 g

Kaiken lisäksi sain tilaajan suostuteltua siihen, että ohuestakin langasta voi tulla hyvät villasukat. Pengoin ravelrysta näytille useita malleja ja pyysin sitten valitsemaan mieleisen. Loppupeleissä tasan kaksi mallia läpäisi tiukan seulan riittävän miehekkäinä sukkina. Mutta nämä olisivat kuulemma vaatineet kuvien mukaisen räikeän vihreän langan. Mä en edes tiennyt, että mun mies suostuisi käyttämään noin räikeää.

Sukkamalli oli hauska neulottava. Yksinkertainen, mutta kuitenkin kiva. Ei onneksi pelkkää sileää neuletta, sitä ei jaksaisi miesten sukkia. Koon kanssa olikin sitten enemmän ongelmia. Aloitin sukat XL-koossa ja varsi tuntui täydellisen kokoiselta. Tehtyäni toista jalkaterää puoleen väliin, selvisi, että ihan liian isot sukat on tulossa. Purin kantapään alkuun ja kavensin silmukoita pois sen verran, että jatkoin M-koolla. Tehtyäni sukan valmiiksi, sitä soviteltiin ja todettiin hyväksi. Aloitin toisen sukan... Tehtyäni toisenkin sukan jalkaterää puoleen väliin, aiemmin valmistunutta sukkaa kokeiltiin myös toiseen jalkaan. Ja todettiin, että se on ihan, ihan liian pieni. Ei kun purkamaan. Kolmas kerta toden sanoo. Molemmat sukat piti purkaa kantapään alkuun asti, kavennella silmukat L-kokoon ja tällä kertaa tuli onnistuneet. Voinette kuvitella, että "Jes, saan neuloa omalle kullalle" -tuntemukset ehtivät tuossa välillä vaihtua "#¤%¤^*#>¤" -tuntemuksiin. Lopputulos on kuitenkin tärkein. Miehellä on sukat ja mä saan juosta perässä huutamassa: "Älä kuluta niitä! Älä astu noin painokkaasti, menee kantapäät puhki!"

Nappasin retriitin kirppispöydästä pari vyyhtiä Wollmeisea kokeiluun. Nyt se on sekin ihme testattu. Tosi jännää lankaa. Se tuntuu ihan puuvillalta (paitsi, ettei tee yhtä kipeää neuloessa), mutta on villaa. Joillakin on ollut ongelmia langan halkeilun kanssa, mutta tämä vyyhdillinen pysyi ainakin ihan kivasti kasassa. En nyt voi sanoa hurahtaneeni, mutta ymmärrän kyllä, miksi toiset kyttäävät päivityspäivinä Wollmeisen sivuilla kärppänä odottamassa, että saavat muutaman vyyhdin ostoskoriinsa ennenkuin hyllyt taas kumisevat tyhjyyttään. Olihan tuo kertakaikkisen mainiota sukkalankaa.

Tuleeko kaikille muillekin mieleen tästä sukkamallista ja väristä armeija?

Neulisti

Kuparia äidille

Jospa sitä jossain välissä ehtisi myös neulomaan näitä itse kehrättyjä lankoja. Kehrääminen on siitä paha harrastus, että uutta lankaa tulee koko ajan kaappeihin lisää ja samalla neulomisaika vähenee, kun se vietetään rukin ääressä. Lankaa siis pukkaa koko ajan lisää ja pois ei ehdi neulomaan. Noh, ehkä se tästä alkuinnostuksen jälkeen vähän tasoittuu.

Mitä: Henslowe / Beth Kling

Miten: Pyöröpuikko 3.5 mm

Mistä: Oma rukkikehruu, 103 g

Itse kehrätystä langasta neulominen on suuri nautinto. Paitsi, että pääsee näkemään, millaista pintaa kuidun värit saavat neuleessa aikaan, lanka myös tuntuu jotenkin paremmalta. Ilmavammalta ja pehmeämmältä. Ainakin, jos kehrääminen on onnistunut kohtuu hyvin. Olen ostanut testailtavaksi vaikka mitä villaa, mutta tämä kuitu ei ollut minun mieleeni yhtään. Se oli kehrätessä karhean oloista ja valmiina neuleena tuntuu aika lailla samalta kuin jotkin mohair-langat ja minä en nykyään kestä mohairin pörheyttä ensinkään. Onneksi äidillä ei ole mitään sitä vastaan ja väritkin olivat kuin suoraan äidin vaatekaapista. Tein siis äidille syntymäpäivälahjaksi huivin.

Kerrankin tuli toteutettua sama ohje toisen kerran. Tämä oikku johtui siitä, että ensimmäisestä kerrasta jäi vaivaamaan yksi kiristävä reuna. Aiemman Hensloweni kohdalla jo kerroin siitä, miten aina-oikein-osuus neulotaan ohjeen mukaan alhaalta ylöspäin ja sitten sen reunasta poimitaan langankierrot ja jatketaan alaspäin. Tästä reunasta tuli ihan liian kireä. Langankiertoja on puolet vähemmän kuin kerroksia ja kuitenkin huivia jatkaessa tulee tuplata silmukkamäärä. Tässähän nyt ei vaan ole mitään järkeä, joten eikun ohjetta muokkaamaan.

Tällä kertaa siis neuloin huivin aina-oikein-osuuden ylhäältä alaspäin ja muotoilin lyhennetyin kerroksin: 

Luo 207 s.

Neulo 205 o, k&k.

Neulo 203 o, k&k.

Neulo 201 o, k&k.

jne.

Lyhennettyjä kierroksia jatketaan, kunnes silmukat loppuvat kesken. Sitten meillä onkin valmiiksi se haluttu silmukkamäärä, voidaan skipata silmukoiden tuplaamisen yli ja jatkaa suoraan osion 2 pitsikuviosta. Lopputulos on nyt huomattavasti parempi, eikä huivissa ole keskellä pöljää kiristävää reunaa.

Tässä vielä kehruun tiedot:

Mitä: Kaksisäikeinen, 347 m / 114 g

Miten: Lyylin tyyliin

Mistä: Edgewood Garden Studion Wensleydale

Värit olivat kauniit, mutta kehrääminen ei tuntunut mukavalta. Kuitu oli jotenkin kovaa, liukasta ja karheaa - kaikkea yhtä aikaa. Se löyhkäsi ja kehrätessä tuntui kuin olisin kehrännyt hiuksia. Yh. Tulipahan opittua, etten osta toiste Wensleydalea.

Tottahan lahjassa pitää olla mukana väreihin sopiva kortti:

Seuraavaksi pitää löytää uusia uhreja, äiti alkaa hukkua huivien alle.

Neulisti

Pientä ja pehmeää

Vanhoille opiskelukavereille syntyi äskettäin vauva. Tuleva äiti ihasteli meidän blogia ja tulin sitten kysyneeksi, että onhan vauvalla neulovia sukulaisia ja riittävästi villaista kevään pieniin pakkasiin. Siihen mennessä tulokkaalle oli tullut kahdet tossut. No, sehän ei riitä alkuunkaan, joten pakettia kasaamaan. Tässä ensin Neulistin neulomuksia:

Mitä: Norwegian Sweet Baby Cap / Gro

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm ja 3.0 mm

Mistä: Handu Handdyed, 21 g

Ensimmäiseksi neuloin pienen myssyn. Myssyn suloinen muoto saadaan aikaan tekemällä kavennuksia ja lisäyksiä. Muokkasin ohjetta ihan pikkiriikkisen. Ohjeen mukaan kavennukset tehdään nostamalla ensin yksi silmukka, neulomalla kaksi takareunoistaan yhteen ja vetämällä nostettu silmukka yhteenneulottujen yli. Tuolla tavoin tekemällä keskimmäinen silmukka jää alimmaiseksi. Minä tein kavennukset näin: nosta 2 kuin neuloaksesi ne oikein yhteen, neulo 1 o, ja vedä nostetut silmukat sen yli. Tällä tavoin keskimmäinen silmukka jää päällimmäiseksi ja muodostaa kivat rannut pitkin pipoa.

Mitä: Junasukat / Kerttu Latvala

Miten: Sukkapuikot 2.5 mm

Mistä: Zelda's Dippins, 25 g

Seuraavana puikoille pääsivät junasukat. Kokeilin ohjetta ensimmäistä kertaa ja se tuntui oikein ihanalta. Vauvan sukkia on mukavaa neuloa, kun ne valmistuvat ihan silmänräpäyksessä. Toivottavasti nämä ovat maineensa mukaiset ja pysyvät hyvin jalassa.

Mitä: Korrigan / Solenn Couix-Loarer

Miten: Pyöröpuikko ja sukkapuikot 3.0 mm

Mistä: Cascade 220 Superwash + Madelinetosh dk,  117 + 4 g

En tykkää neuloa napinläpiä, lähinnä siksi, kun niistä ei koskaan saa siistin näköisiä. Siispä noudatin muuten takin ohjetta, mutta jätin tekemättä reunoihin resorit. Sen sijaan lopuksi tein takkiin i-cord -reunuksen, joka toimii samalla napinläpinä. Jos Tosh dk:ta olisi riittänyt vielä vähän pidemmälle, olisin jatkanut i-cordia myös takin alareunaan. Ohje oli mukava ja helppo. Valitsemani lanka vaan oli tähän ehkä turhan paksua ja hankaloitti palmikoiden tekemistä. Ihanaa, kun vauvanneuleissakin on ohjeita, jotka tehdään ylhäältä alas ja vältetään kaikenlaisten saumojen kurja ompeleminen lopuksi. Saumat tekevät vauvanneuleista usein aika tönkköjä.

Mitä: Villahousut / Drops Design

Miten: Pyöröpuikko ja sukkapuikot 3.0 mm ja 3.5 mm

Mistä: Cascade 220 Superwash + Vuorelman Veto, yhteensä  79 g

Viimeiseksi neuloin settiin mukaan vielä villapöksyt. Ohje on sama kuin aiemmin Nöttöselle tekemissäni housuissa. En yleensä saa mielestäni aikaan kovinkaan onnistuneita väriyhdistelmiä, mutta näihin housuihin olen todella tyytyväinen. Iso kiitos Pujoliivin blogiin, josta bongasin nämä "etukäteisraidat". Tekemällä aina yhden kerroksen korkuisen ennakkoraidan ennen varsinaista värinvaihtoa, saa hyvin sidottua värit yhteen. Kerrankin sain oikeasti käytettyä vanhoja ylimäärälankoja pois. Vauvanneuleet ovat siitä hyviä, että pienelläkin määrällä lankaa voi saada valmista. Ostin settiin uutena ainoastaan tuon beigen Cascade 220 Superwashin, ja senkin sain jo melkein kaiken kulumaan.

Myös Vyyhti auttoi kasaamaan vauvapakettia:

Mitä: Nallepeitto / Barbara Breiter
Miten: Pyöröpuikot 6 mm
Mistä: Austermann Royal, 171 g

Ostin keväällä langat vauvan unipussia varten, mutta siitä tuli jälleen yksi projekti, joka ei koskaan päässyt suunnitelmaa pidemmälle. Merino-nylon-kašmir-silkkisekoitelanka on ihanan pehmoista ja värikin kiva, mutta ei ollenkaan sellainen, joka sopisi vaatteeksi minulle tai oikein Nöttösellekään. Siitäpä siis peitto. Lankaa tosin tuli varattua sen verran reilusti, että siitä jäi vielä vähintään toiseen mokomaan.

Ohje oli kaikessa yksinkertaisuudessaan yllättävän kiva niin tekovaiheessa kuin valmiinakin. Pelkkää oikeaa ja nurjaa, joten valmista oli helppo saada, mutta kuviota tehdessä ei aika käynyt pitkäksi. Käänteisenä tehdyt kuviot ovat myös siitä mukavat, että peitto on aina "oikein päin". Peitosta tuli pingotuksen jälkeen hurjan paljon suurempi kuin olin ajatellut, mutta onneksi tähtäsin minikokoiseen, joten lopulta siitä taisi tulla aika normaali vauvanpeitto.

Tällainen paketti siis pistettiin matkaan ja se ehtikin perille lähes samaan aikaan kuin tuore pieni ihminen. Pitäähän vauvalla neuleita olla. :)

Kevätterveisin, 

Neulisti & Vyyhti

Come on, kevät!

En varmaan ole ainoa, jonka mielestä lumi saisi jo sulaa ja krookukset pilkistää kukkapenkistä esiin. Koska kaikkea ei näköjään voi saada, täytyy tehdä se, mitä voi. Niinpä mies kaivoi muutama päivä sitten grillin lumikinosten alta esiin ja minä ompelin uudet, keväiset verhot.

Mitä: Verhot
Miten: Ompelus
Mistä: Eurokankaan puuvillainen verhokangas, 5,5 m

Näissähän nyt ei liiemmin mitään erikoistaitoja vaadittu. Siksakkia reunoihin ja yläreunaan sen verran leveä käänne, että siitä mahtuu pujottamaan verhotangon. Itselle jatkossa kuitenkin vinkiksi, että jos mittaa vanhoista verhoista sopivan pituuden, sitä kannattaa myös noudattaa sitten uusia verhoja ommellessa, eikä keksiä sopivaa pituutta omasta päästä. Ja, jotta enemmiltä vahingoilta vältyttäisi, niin toivon mukaan ensi kerralla huomaan vaikka täältä tarkastaa sen, että se meidän huonekorkeudelle sopiva verhonpituus on sitten 2.35 - 2.40 m.

Ihan mahdottoman hankalaa on muuten yrittää kuvata uusia verhoja, kun valo tulee suoraan edestä päin. 

Neulisti

Hiipparainen

Kävin muutama viikko sitten tervehtimässä erästä parikuista pikkuherraa, jolle vein mukanani violetin hiippamyssyn. Langan olin alunperin ostanut kestovaippoja varten, mutta se päätyikin nyt tähän käyttöön, kun meillä on jo vaippoja riittämiin ja sävy tuntui sopivalta perheen värimaailmaan. Myssyyn meni juuri sopivasti kerällinen.

Mitä: Hiipparainen-vauvanmyssy / oma ohje
Miten: Sukkapuikot 8 mm
Mistä: Sandnes Garn Easy, 50 g

Nöttönen on vähän iso malliksi, mutta omistajalleen myssy vaikutti oikein hyvältä. Selvisi, että äitinsä tykkää erityisesti hiippahatuista, joten neuloessani kehittelemäni malli olikin sattumalta juuri kohdallaan. Paksusta langasta paksuilla puikoilla tuli nopsaan valmista.

 

Myssyssä on myös virkatut nauhat, jotka eivät kuitenkaan oikein näy kuvissa kunnolla. Nauhat on kiinnitetty sen verran taakse, että myssyn reunat kääntyvät hauskasti ulospäin kasvoja kehystämään, mutta korvat jäävät suojaan. Reunaan virkkasin kiinteitä silmukoita.

Vyyhti