Liljankukkia

Nyt kun alla on hiukan ompelutreeniä, voidaan siirtyä haastavampien mekkojen kimppuun.

Mitä: Lilja / Mekkotehdas aikuisille
Miten: Ompelukoneella
Mistä: Tippy-viskoosi + Venezia-vuorikangas, Eurokangas

En tiedä, mistä aloittaa. On niin paljon kaikkea. Jospa aloitetaan sitten siitä, että tästä tuli ihan täydellinen! En ehkä koskaan ole ommellut näin nättiä mekkoa. En ainakaan niin, että olisin saanut aikaan näin siistiä jälkeä.

Lilja on Mekkotehdas aikuisille -kirjan mekoista ehkä eniten istuvaa mallia. Tämäkin on mukavan ja keveän tuntuinen päällä, mutta tästä erottaa vyötärön ihan ilman vyötäkin. Malli on huisin kaunis. Mekosta löytyy loputtomasti kauniita yksityiskohtia. On rypytyksiä hihoissa ja vekkejä sekä yläosassa kahteen eri suuntaan että helmassa. Ja toisin kuin suurimmassa osassa muita kirjan malleja, Liljassa on myös vuori.

Ihastelin tätä kangasta kaupassa jo aiempia mekkokankaita ostaessani. Jänistin silloin vielä, koska epäilin ompelutaitojani viskoosin kanssa. Kuosi ja värit olivat kuitenkin niin hurmaavat, että päätin ylittää pelkoni. Noh.. viskoosin ompeleminen oli ehkä yllättävänkin helpohkoa. Sen leikkaaminen sen sijaan oli jotain aivan hirvittävää. Kiinnitin kankaan kaavoihin vaikka kuinka monin nuppineuloin ja pistelin neuloja muuallekin pitämään kangasta aloillaan, mutta se venkoili ihan miten sattuu joka suuntaan. Saumavarojen piirtäminen kankaaseen oli holtitonta hommaa, kun kangas lähti koko ajan kulkemaan kynän mukana. Loppujen lopuksi oli suoranainen ihme, että leikkaamani mekon palat olivat niinkin oikean mallisia. Ompeleminen ei tosiaan onneksi sitten ollutkaan niin haastavaa kuin pelkäsin. Ja materiaalina viskoosi paitsi laskeutuu kauniisti, on niin ihanan tuntuinen yllä, että oli kaiken vaivan arvoista.

Niin, ja se kuosi! Siinä karhuja. Paitsi, että koska nallukat ovat oransseja, ne näyttävät kauempaa ihan ketuilta. Ja olen kertakaikkisen rakastunut kankaan haaleaan mintunvihreään väriin. Sisältäni on pelottavasti kuoriutunut pastelli-ihminen. Missä välissä sellaista pääsi käymään?

Ohje oli selkeä ja ehdottomasti tarpeen. En olisi ikinä keksinyt itse, miten ja mistä välistä kankaita piti käännellä ja ujutella, jotta vuorin saa siististi paikoilleen. Ikävä kyllä tähänkin ohjeeseen oli lipsahtanut paha virhe. Siinä unohdettiin kokonaan kertoa, että yläkappaleen sivusaumat olisi hyvä ommella yhteen jossain välissä. Onneksi fiksuna tyttönä tajusin sen ihan itsekin. Hiha-aukkojen reunan viimeistelystä ei myöskään mainittu mitään, mutta kuvia katselemalla tulin siihen tulokseen, että niiden reunaan olisi hyvä ommella tikki. Mainio ratkaisu, sillä lopputulos on tosiaankin viimeistellyn näköinen - hyvä minä. Mieskin kommentoi, että mekko näyttää kalliista kaupasta ostetulta.

Katsotaan, saanko aikaiseksi, mutta suunnitelmissa on ostaa tähän vielä vyöksi vihreää nauhaa, jossa on valkoisia pilkkuja. Koettakaa kestää meitin ompeluvimmaa. Ensi kerralla on luvassa taas neuleita.

Neulisti