Vaikka tekee kipeää niin ei haittaa

Ihanaa neulojat, ihanaa. Tai noh... juuri nyt ihanalta tuntuu lähinnä se, että Tour de Sockin toinen etappi on ohi. Ja itse asiassa, kyllä se vähän haittaa sekin, että teki kipeää.

Mitä: Far into the forest / Kirsten Hall

Miten: Pyöröpuikot 2.25 mm

Mistä: Lanitium ex machina Basic Sock + BFL Sock Twist, 46 + 44 g

Toisen etapin malliksi paljastui huikaisevan hieno, mutta selvästikin haastava sukkapari. Kirjoneuletta ja palmikon näköisiä asioita, jotka kyllä oikeasti tehdään lisäyksin ja kavennuksin, eikä palmikonkierroin. Tavallaan tämä oli hiukan helpompaa kuin kirjoneule yleensä, koska väriä vaihdettiin jokaisen silmukan jälkeen. Eipä tarvinut miettiä toisen langan sitomista niin kuin kirjoneuleessa yleensä.

Ja sitten toisaalta, en muista tavallisen kirjoneuleen koskaan hajottaneen käsiäni näin tehokkaasti. Ohje julkaistiin torstai-iltana 20.30. Tällä kertaa seuraavana päivänä oli töitä, joten valvoin "vain" kahteen yöllä neuloen. Kun perjantainakin sammahdin kahden aikaan ja olin vasta saanut ensimmäisen sukan valmiiksi, olin jo varma siitä, että olin auttamattoman hitaana tikuttelijana tipahtanut kelkasta. Vaan, kun la-su yönä kolmen tai neljän aikaan (kuka näistä enää pysyy kärryillä?) sain sukat valmiiksi, olin lopulta sijalla 17. Ei huono.

Keskellä yötä sukkia päätellessäni ajattelin vielä, että päättelen langanpäätkin sukan sekaan ennen kuin otan kuvat ja lähetän ne kisan järjestäjälle - eihän se nyt muutamasta minuutista ole kiinni. Onneksi ei käynyt huonosti, mutta minuuttipeliä se oli. Minun sukkieni jälkeen 12 minuutin sisään valmistuivat kahdet seuraavat parit. Enpä ollut ainoa yökyöpeli.

Jälkimmäistä sukkaa yöllä vääntäessäni kädet olivat jo niin kovilla, että jokaisen puikollisen jälkeen piti pysähtyä venyttelemään sormia ja pyörittelemään ranteita. Varovainen saa näköjään olla, ettei käsiään hajota. Onneksi tuntuivat toipuvan nopeasti heti, kun näistä sukista päästiin.

Lisähaastetta sukkiin toi vielä sekin, että mokailin urakalla. Molemmissa sukissa jouduin useamman kerran purkamaan, kun hoksasin tehneeni virheen monta kerrosta alempana. Jälkimmäisen sukan kohdalla opin vihdoin etupuolen kaavion ulkoa ja siitä innostuneena posottelin menemään niin vauhdilla, että vasta tehtyäni pohjekaavion alusta loppuun asti, hoksasin tehneeni sen päin mäntyä. Mikäpä sen hauskempaa kuin pudottaa parikymmentä kerrosta silmukoita ja poimia niitä sitten virkkuukoukulla takaisin, koska hermo ei enää kestänyt purkaa myös etupuolen kaaviota.

Huoh. Seuraavaa etappia odotellessa. Toivottavasti se olisi jotain helpompaa.

Neulisti